Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen

Kun seiskaluokkaa oli kulunut joku 2 kuukautta, niin sillon huomasin, että saatan sittenkin olla homo koska yksi meijän luokkalainen oli mun mielestä jotenki komee ja aina ku katoin sitä silmiin ni mua alko hymyilyttää ja seki hymyili mulle. Ja välillä ku olin sen seurassa ni musta tuli vähän ujo vaik oon kyl muutenki aika ujo. Tiedän että homoudessa ei ole mitään vikaa mutta kun en vaan halua olla homo.

Tykkään myös tytöistä edelleen ja se tässä onkin aika outoa. Aina kun itsetyydytän, itseäni niin ajattelen tyttöjä tai katselen kuvia omasta mielestäni kauniista tytöistä ja kiihotun tytöistä helposti, mutta miehistä en kiihotu ollenkaan.

Olen alkanut tutustumaan tähän kyseiseen poikaan vähän paremmin ja olen yrittänyt jatkuvasti ajatella häntä vain kaverina mutta se on joskus vaikeaa.

Onneksi kaverini eivät ole homovastaisia että jos nyt kerran olisinkin homo. Olen myös huomannut itsessäni tyttömäisiä piirteitä, mutta olen aika varma, että se johtuu vain siitä, että olen viettänyt paljon aikaa isosiskoni ja äitin kanssa. Yhdessä vaiheessa unohdin tämän pojan ja ajattelin itseni heterona koska meillä oli koulussa halloween disco ja kun tuli hitaat niin tanssin yhden tytön kanssa ja sen jälkeen me halasimme ja se tuntui hyvältä.

Haluaisin silti tietää että olenko nyt sitten homo vai bi. Oon pian 13v täyttävä tyttö Kajaanista. Olen jo about 11 vuotiaasta lähtien ollut enemmän tyttöihin päin, enkä enää oikeastaan ollenkaan kiinnostu tai fantasioi vastakkaisesta sukupuolesta. Kuitenkin minua arveluttaa nuorehko ikäni, ja se otetaanko minua tosissaan.. En ole vielä kertonut vanhemmilleni koska en koe sitä kovinkaan tärkeäksi vielä: P Usein just jossain netissä urputetaan siittä, miten alaikäinen ei voi tietää omasta suuntautumisestaan, ja toki, voinhan vanhempana olla vaikka hetero number 1 sillä mistäs sitä tietää~ Minuun myös ilmeisesti on ihastunut eräs hyvä ystäväni poika joka ahdistaa jotenkin semisti..

Joskus kuvaili ulkonäköäni sanoilla kuten "söpö" "Tekee mieli halata", mutta sanoi ettei enää tykkää sillä tavalla. Hän on mukava ihminen ja hyvä kaveri kenen kanssa en haluis kokonaan pistää välejä poikki, ei tietoisesti ahdistele tm. Hän tietää kyllä, etten ole kiinnostunut pojista, mut ei mun vihjailut näytä tepsivän: Siispä kysymykseni ovat; Voinko alaikäisenä tietää seksuaalisen suuntautumiseni?

Kuinka saan tämän ystäväni uskomaan, etten ole kiinnostunut hänestä? Olen vuotias aseksuaali nainen. Olen jo vuosien ajan identifioitunut aseksuaaliksi enkä ole koskaan elämässäni tavoitellut parisuhdetta enkä seksiä.

En ole ikinä edes suudellut ketään. Elokuussa muutin Helsinkiin ja sain päähäni liittyä Tinderiin. Nyt olenkin siis yhtäkkiä alkanut käydä treffeillä! Kaikki on tapahtunut kamalan nopeasti, ja olen aivan pyörällä päästäni siitä, mitä ihmettä mun elämässä tapahtuu.

Idea nettideittailuun lähti siitä, että olin alkuvuodesta pienellä paikkakunnalla asuessani hyvin yksinäinen ja mietin silloin, että parisuhde on varmasti tehokas keino yksinäisyyden torjumiseen.

Ajattelin, että ehkä olen tuominnut parisuhteen liian varhain. Toinen syy Tinder-deittailuun on uteliaisuuteni; on kiinnostavaa kurkistaa siihen maailmaan, joka on ollut minulta täysin pimennossa koko elämäni ajan. Olen käynyt treffeillä sekä miesten että naisten kanssa, koska en tiedä, mikä seksuaalinen suuntautumiseni on. Olen todella sosiaalinen tyyppi, joten treffit ovat menneet hyvin. Onhan mukavaa jutustella ihmisten kanssa, eikä ensitreffeillä tarvitse tehdä mitään muuta kuin halata lopuksi.

Yksi ihminen on tuntunut aidosti kiinnostavalta ja ihastuttavalta, minun ikäiseni nainen, jonka kanssa olen käynyt useammilla treffeillä. Olen jopa kokenut kevyitä ihastumisen tunteita, mikä on todella, todella harvinaista mulle. Onneksi tämäkin nainen vaikuttaa pidättyväiseltä, emmekä ole tehneet muuta kuin halanneet. Huomenna menemme neljänsille treffeille, ja mua ahdistaa aivan valtavasti. Pitääkö mun tehdä jotakin? En todellakaan ole kertonut tälle naiselle, että olen aseksuaali.

Onko epärehellistä nettideittailla aseksuaalina, jos ei kerro heti treffitoverille, että mua ei seksi kiinnosta? Toinen ongelma on se, uskallanko kertoa hänelle itsestäni niin intiimejä asioita tai kehtaanko myöntää oman täydellisen kokemattomuuteni. En osaa puhua seksuaalissävytteisistä asioista vaan menen aivan lukkoon, jos niistä on puhe, vaikka muuten olenkin erittäin avoin ihminen.

En edes tiedä, haluanko parisuhdetta, ja kaikki tuntuu etenevän niin nopeasti. Mua pelottaa se, että ihastun oikeasti tuohon ihmiseen, mutta toisaalta en edes tiedä, uskallanko heittäytyä tunteeseen, kun olen koko aikuisikäni elänyt tunteista vapaana.

En tiiä enään kuka oon. Oon vuotias, biologisesti tyttö. Ja tietenkään asia ei ole tarpeeksi perseestä ilman tätä seikkaa: Rakastan meikkaamista, kukkapantoja, hameita jne.

Joinain päivinä istun meidän luokan tyttöjen kanssa kikattamassa, toisena päivänä pyöräilen kaupungilla iskemässä tyttöjä poikien kanssa. Useimmiten saan iskettyä naisia, mutten ns.

Olen pan, sen verran tiedän. Mul on poikamaiset, pyöreät kasvot. A-kupin rinnat, joka helpottaa poikapäivinä, kun taas tyttöpäivinä itken aamusin niiden pienuutta. Oon noin cm pitkä. Välillä tuntuu, et ihmiset pitää enemmän musta poikana. Useimmat mun kavereista tietää tästä, samoin mun äidit. Elin nuoruudesta saakka miehen kanssa. Ikinä enää en miestä elämääni huolisi. Olenko lesbo vai bi vai miksi sanon itseäni? Olen 21 vuotias ja FTM. Olen nyt kahdesti käynyt TAYS: Suurin ongelma on ollut itseni hyväksyminen mikä tosin on jo paremmalla mallilla ja se, kuinka tulla ulos perheelleni ja sukulaisille.

Olen vuosia kannattanut julkisesti ja äänekkäästi LGBT oikeuksia, eli vanhempani kyllä tietää kantani kyseisiin asioihin. Isäpuoleni ja osa sukulaisista jopa kyselee, onko minulla poika- TAI tyttöystävää Mutta varsinkaan isäpuoleni suhtautumista transihmisiin en tiedä, äitini pitää heitä lähinnä hämmentyneinä. Tosin äitini on ollut aina sujut sen kanssa, että lapsena pukeuduin poikienvaatteisiin, ja nyt vanhempana miestenvaatteisiin ja että pidän hiukset lyhyenä.

Suuri huoli on siskoni 11 v. Olen hänen ainut "sisko" ja tämän vuoksi hänelle tärkeä. Vasta kerran hän on huomioinut, että pukeudun miesmäisesti.

Muuten hän haluaisi, että meikkaamme toisiamme, laittaisin hänen hiuksiaan ym. Mikä ei tietenkään minua innostaisi. Ainoat jotka tietää sukupuoliristiriidastani ovat kaksi kaveriani joista toinen arvasi asian itse, ja toinen kertoi epäilleensä "jotain tuon suuntaista" ja näistä toisen kaverin perhe tietää myös arvasivat asian itse.

Olen miettinyt että tulisin kaapista vasta saatuani virallisesti diagnoosin F Mutta jos syystä tai toisesta saisin vain diagnoosi F Toisaalta haluaisin tulla kaapista jo nyt, ja myös siinä tapauksessa että en saisi F Minulla vaan ei ole hajuakaan mikä olisi paras ratkaisu, jättää myöhemmäksi vai tulla jo nyt, ja kuinka edes tulla kaapista tällaisen asian kanssa Eli mikä olisi mahdollisesti paras vaihtoehto? Myös seksuaalinen suuntautumiseni hämmentää minua.

Minulla ei ole hajuakaan miksi itseäni sen osilta kuvailisi. Miehet kiinnostaa kyllä, naiset kiinnostaa joskus, välillä tuntuu että mikään sukupuoli ei kiinnosta, välillä taas tuntuu että vain miehet on se mun juttu. Mutta siinäkin on ongelma, heteroksi en voi itseäni sanoa, koska silloin näyttäisin naiselta joka pitää miehistä, mutta en myöskään homoksi koska silloin näyttäisin lesbolta niin kauan kuin olen kaapissa transihmisenä.

Toisaalta bi tai pan ei myöskään tunnu omalta, koska suosin miehiä yli muiden sukupuolien. Mikä olisi lyhyt ja ytimekäs vastaus uteluihin suuntautumisesta tällaisessa tilanteessa? Olen 14v tyttö ja mietin koko ajan, että olenko lesbo. Jos kaverini tätä kysyvät kiellän sen heti ja sanon tykkääväni pojista Mutta minusta tuntuu että se ei ole totta Kerroin tästä siskolleni ja hän sanoo että on okei asian kanssa mutta tämä saattaa olla ohi menevä juttu..

En tiedä yhtään mitä ajatella ja tunnen olevani eksynyt En voisi kyllä ainakaan kertoa kavereilleni sillä lesbot ja transut sut muut ovat erikoinen tapaus heille ja he eivät varmaan ihan hyväksy tätä.. Hei, olen 13 vuotta täyttänyt tyttö. Tai no, tyttö ja tyttö. En oo oikeen koskaan tuntenut olevani täysin tyttö. Siis tottahan toki mä pidin prinsessoista ja keijuista yms. Olin pienenä todella rämäpää, saatoin juhlamekossa kiivetä puihin ja polvet oli aina mustelmilla.

Viihdyin myös poikien kanssa ja oikeista kavereista oli suurin osa poikia. Nyt vanhempana oon jo kasvanut pois prinsessa leikeistä, ja oon huomannut kuinka paljon eroan muista tytöistä. Luokkakavereistani moni meikkasi jo nelos luokalla, silloin myös alettiin käyttämään hienoja vaatteita ja oltiin 'cooleja'. Myönnän että meikäläisellä ei noihin aikoihin paljoa kavereita ollut, mutta jotenkin tuntui, että aina minä erotuin joukosta.

Jos pelattiin pelejä, minä olin aina viimeinen, kun pidettiin porukalla hauskaa, mut kutsuttiin messiin vaan jos ei muuten paljoa porukkaa päässyt. Kuulin myös paljon huhuja, joissa ilkuttiin pukeutumistani, ja minua muutenkin. Olen keholtani ehkä hiukan hintelä pojan oloinen. Ostan ja käytän löysiä vaatteita, minua usein luullaankin pojaksi, en siis ole kovinkaan naisellinen olemukseltani.

Haluaisin ostaa binderin jotta ihon myötäiset paidat olisi rentouttavampia päällä, mutten voi kertoa vanhemmilleni, he vain koittaisivat kääntää pääni. No, noin pari vuotta sitten ekan kerran mietin 'Entä jos olenkin poika? Myöhemmin ajatus levisi myös vanhemmilleni ja mummolleni, mutta kaikki vain antoi asian olla ilman kummempia jutteluita.

Mummonikin sanoi "Muista että Jumala on luonut meidät jokaisen, emmekä me saa vaihtaa osiamme jotka hän on meille suonut. Viime kesällä sitten ryhdyin hommiin ja kävin leikkaamassa tukkani. Vanhempani olivat kauhuissaan ja isovanhemmat tekivät parhaansa, jottei puhuisi siitä pahaa. Itse kuitenkin olin kerrankin iloinen ja jopa tyytyväinen itseeni, kun katsoin peilistä, saatoin hymyillä.

Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin alkanut pohtimaan tosissani, en halua että minua kohdellaan naisena, mutta en myöskään halua olla mies. Haluaisin vain, että kun ihmiset katsovat minua, ensimmäinen asia jonka he näkevät ei ole kaunis pikkutyttö tai poika kun tukkani oli lyhyt minua luultiin pojaksi ja nautin siitä hiukan.

Haluaisin että kun minua katsoo tai kuuntelee, ihmiset näkisivät että siinä seison minä eikä mikään stereotypian tyttö tai poika. Koen olevani lesbo, mutta haluan uskotella itselleni, että kaikki voisi vielä muuttua. Olen kertonut asiasta äidilleni ja kavereilleni ja kaikille asia oli ja on ok.

Haluaisin tulla ulos kaapista myös ihmisille jotka eivät ole läheisiä tai tärkeitä, koska koen sen itse jotenkin asioita parantavana. Haluaisin myös tulla kaapista siis siskolleni ja muillekin lähisukulaisille. Sisareni on 10v ja aina kun yritän kertoa hänelle alan vain ajatella, että hän on liian nuori. Vaikka hyvin tiedän hänen olevan tietoinen ainakin nyt yleisimmistä seksuaalisista- ja sukupuolisistasuuntautumisista.

Hänelle olisi myös aika varmasti ok. En myöskään tiedä miten kertoisin asiasta vaikka sukulaisilleni. Suurelle osalle minulle tärkeistä sukulaisista ottaisi asian varmasti hyvin, mutta en uskalla ajatella, että hylkäämisen pelko olisi aiheeton.

Kiteytetysti en haluaisi olla kaapissa, mutta en tiedä miten tulla sieltä enkä ehkä uskallakaan tulla kaapista. Keskustelen aiheesta ystävieni kanssa ja olen kiitollinen heidän avustaan ja näkemyksistään. Oletan myös, että mm. Hei olen 15 vuotias naisen sukupuoleen todettu nuori ja olen hukassa sukupuoleni kanssa. Olen tiedottomasti aina ollut 'poikamainen' olen tykännyt leikkiä hiekkalaatikossa autoilla, rakentaa legoja, katsoa prätkähiiriä ja teini mutantti ninja kilpikonnia, videopeleistä ja enkä ole ollut moksiskaan, jos olen yltäpäältä liassa tai vain likainen jos tätä voi sanoa edes 'poikamaisuudeksi'.

Ala-asteella minulla oli kaveri, joka pukeutui 'poikamaisesti' ja kadehdin häntä koska vaatteet pojille suunnattuja vaatteita , jota hän käytti, näyttivät kivoilta ja silloin taisi käväistä pieni toive vähän väliä, että näyttäisin sitten pojalta.

Välillä kävi silloin mielessä, että tahtoisin lyhyen tukan, jotta näyttäisin pojalta. Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Leikkautin siinä sitten itselleni polkkatukan ja sitten kasin puolivälissä irokeesin tapaisen tukan.

Ja nyt haaveena on ananastukka ponnarilla. Seiskalla aloin vähän miettiä että haluaisin olla poika en silloin tiennyt esim.

Kasilla minulle valkeni, että on olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies. Aloin miettiä, että olenko minä trans mies? Ajatus siitä, että änkeisin itseni naisen laatikosta miehen laatikkoon ei houkuttanut. Nyt kun yritän ajatella, että olenko se 'nainen' ajatus ahdistaa myös sama asia 'miehenä' olemisena. Aloin ajattelemaan sukupuoltani tarkemmin vasta noin vuosi sitten ja minua alkaa ahdistaa, kun en tiedä, että 'mikä' olen. Olen etsinyt netistä tietoa ja törmäsin sitten tuossa kasin loppupuolella muunsukupuolisuuteen ja aloin miettiä että onko tämä se mihin 'kuulun'.

Mutta en tunne olevani jokin muu sukupuoli kuin nainen ja mies juu tiiän muun sukupuolisuuteen kuuluu kuin se muu sukupuoli juttu mutta en oikein saanut niistä mitemmin selvää , vaan ehkä jotain, että olisin nainen ja mies tai jotain siltä väliltä.

Olen OK rintojeni ja mitä housuistani löytyy, mutta välillä tulee olo, että kunpa voisin piilottaa rintani, jotta ihmiset luulisivat minut pojaksi. Minua ärsyttää välillä, kun porukka ympärilläni pitää minua 'tyttönä' eikä 'poikana', mutta mitä minä olen valittamaan, kun en ole asiasta puhunut heidän kanssaan. Olen kyllä vähän vihjaillut parhaille kavereille, että en olisi välttämättä se 'tyttö'. Mutta nyt kun kesäloma on ohi ja ysiluokka alkanut olen alkanut miettiä sitä, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen niin hän saa vapaasti luulla, että olenko poika vai sitten se tyttö tai jotain muuta.

Nykyään näytän pukeutumiseni ja hiustyylini takia pojalta ja kun ihmiset luulevat, että olen poika tai viittaavat siihen että olisin poika niin se saa minut jotenkin iloiseksi.

Ala-asteella pukeuduin 'tyttömäisesti' ja olin silloin aika okei sen kanssa, mutta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu ja nyt jos pukeutuisin 'tyttömäisesti' tai jos jokin saa minut näyttämään minut tytöltä niin se alkaa jotenkin ahdistamaan minua esim. En ole koskaan ollut oikein innostunut ajatuksesta meikit, mutta nykyään olen okeit niitten kanssa välillä olisi mieli 'tedän' itselleni kulmakarvat, ei sen ihmeellisempää, ehkä joskus myöhemmin saatan tehdä jotain tommoista yksinkertaista enkä mitään isoa meikki urakkaa joka aamu.

Minua myös viehättäisi olla vähän lihaksikas, esim. Minua ei sinänsä häiritse se että en ole ehkä se nainen tai se mies mutta haluaisin tietää sen 'nimikkeen' jonka voin sanoa ihmisille kun kysyvät sukupuoltani tai tarviten kertoa heille, jotta he eivät luulisi minua joksikin muuksi mitä en ole Lue vastaus. Mä tarvitsen apua, ja pian. Mä olen 17 vuotias.. Nainen mä olen biologisesti, mutta mä vihaan sitä, kuinka mua kutsutaan tytöksi.

Itse kuulen sen kuin mulle sanottaisiin että "haista vittu". En ole ikinä seurustellut, luultavastikkin koska en tiedä että kenen kanssa mun pitäisi olla.

Moni tuttuni on ihmetellyt, kun en nauti kuunnella tyttö ystävieni seksikokemuksista heidän silmin, ja tullut kysymään suoraan että olenko lesbo?

Se kuulostaa taas "haista paska". Mä olen ollut jo melkein 2 vuotta masentunut tämän asian takia, ja pahimmilla hetkillä halunnut satuttaa itseäni vain turhaantumisen tunteesta. Onneksi en tehnyt sitä vielä. On eräs tyttö, jota olen ihaillut kauan, hän on hyvä ystäväni ja poikamainen. Muutama vuosi sitten en saanut katsettani irti hänestä, mutta en edes ajatellut romantiikkaa. Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän että hän on hetero. Haluaisin kertoa hänelle niin paljon että en ole nainen, tai minusta ei tunnu siltä toivoen että hän ymmärtäisi ja näkisi minut uudessa valossa.

Minä pidän miehistä, mutta pidän myös tästä ihmisestä. Tekeekö se minusta homon, jos joku päivä saisin olla mies? Vai olenko bi naisena että miehenä? Musta vaan tuntuu etten jaksa tätä rataa enää kauaa. Miksi kaikki ihmiset eivät löydä kumppania, vaikka haluaisivat?

Itse kuulun tähän kategoriaan. Olen yli vuotias heteroromanttinen aseksuaali cismies. Olen siis toki edelleen neitsyt. Kuulin aseksuaalisuudesta, kun olin vähän yli vuotias. Aseksuaalin identiteetin löytäminen helpotti oloa huomattavasti.

Kesti kuitenkin kauan, että uskaltauduin miitteihin tapaamaan toisia aseksuaaleja. Olin hieman alle Olen joskus laittanut ilmoituksia mm. Nörttityttöjen seuranhakusivulle ja OkCupidiin.

Vastauksia ei ole koskaan kuulunut. Joskus ajattelen, että kaikki ihmiset ovat ikään kuin Hollywood-julkkiksia - tällaisen "taviksen" tavoittamattomissa. Kerran olen pussannut - se tapahtui vuotiaana. Mistä voisin löytää kumppanin, vai onko kannatusta enää nähdä vaivaa asian eteen?

Pitääkö minun alkaa näytellä ihan toista ihmistä, jotta joku voisi rakastua minuun? Olen mielestäni rehellinen ihminen enkä halua elää mitään kulissielämää. Tuntuu, että en kelpaa sellaisena kuin olen.

Seksikokemuksia en oleta toki ikinä saavani, koska jo käsi kädessä kävely jonkun kanssa tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Monesti tuntuu tosi pahalta, kun monille muille kumppani löytyy melkein sormia napsauttamalla. Erityisen pahalta tuntuu, jos ihmisiä tai eläimiä huonosti kohteleva ihminen löytää kumppanin. Eikö rakkaus perustukaan siihen, että ollaan yhdessä turvallisen ja hauskan ihmisen kanssa? Olen 13 vuotias tyttö ja epäilen olevani bi. En ole varma biseksuaalisuudestani koska en ole ollut kertaakaan kunnolla ihastunut tyttöön.

Tällä hetkellä olen ihastunut poikaan mutta haluaisin joskus seurustella tytön kanssa. Minulla on naispuolinen paras kaveri ja luulin jo olevani ihastumassa häneen mutta loppuen lopuksi niin ei käynyt. Koen kuitenkin pitäväni tytöistä, vaikka en ole tyttöön ikinä ollut ihastunut.

Tiedän että minulla on paljon aikaa selvittää asia mutta tuntuu että pääni räjähtää koska pohdin tätä niin paljon. Jos nyt ajatellaan, että olisin bi, niin tiedän, että siskoni hyväksyisi minut täysin. Mutta isäni on toinen asia.

Ei myöskään ole ikinä tuntunut hyvältä tulla luokitelluksi heteroksi. Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Minun tekisi nytkin jo mieli kertoa siskolleni koska hän on aina ollut tukenani mutta en uskalla. Myöskin aina kun äiti sanoo välillä vitsillä, että onkos koulussa kivoja poikia mieleen tulee heti että no miksei myös tyttöjä?

Moi Olen 16 vuotias ja syntynyt tytöksi. Olen miettinyt sukupuoltani jonkin aikaa ja olen löytänyt myös ehkä itselleni sopivan terminkin, genderfluid. Eli siis välillä koen olevani tyttö, välillä poika, välillä molempia ja joskus en kumpaakaan.

Olen kertonut tästä parhaille ystävilleni ja he ottivat asian ihan hyvin. Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani. Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim.

Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö. Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon.

Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit. En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim. Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä.

Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni. Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja. Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi.

Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua. Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni. Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo. Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua.

Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies. Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö.

Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen. Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa. Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi. Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren. En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian.

Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt. Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni? Olen kokenut jo aika kauan olevani poika. Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä.

Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana. Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen. Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran. Huomenna tapaan kuraattorin taas. Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin. Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin?

Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta. Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian?

Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä. Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä. En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon". Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi.

Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua. Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään. Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä. Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani.

En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms. Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni. Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan.

Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa. En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan. Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen.

Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja. Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta. Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan.

Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena. Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero.

Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen. Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä?

Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä? Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan. Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut. Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten. Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä.

Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin. Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut. Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen. Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä. Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista.

Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa? Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin. Hei olen v tyttö. Olen huomannut ihastusta erästä naista kohtaan jo yli puolisen vuotta ja koen olevani lesbo. Olen jo kertonut parille parhaalle kaverilleni ja sille ihastukselleni tunteistani, mutta minua pelottaa silti kertoa muille. Toivoisin, että saisin edes vähän apua täältä. Ja yksi jutti minkä haluaisin vielä tietää on, että onko sillä väliä kuinka suuri ikäero on niinkuin esim.

Elikkäs joo oon 14v poika. Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää. On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu.

Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan. Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti. Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut. Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta. Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä.

Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu. Olen äärettömän hukassa levoton ja rakastunut väärään ihmiseen. Asun miehen kanssa kämppiksinä tunteiden viilennyttyä vuosia sitten.

Nyt olen tavannut hänet, siis naisen, ja maailma keikahti raiteiltaan totaalisesti. Halailen häntä, koskettelen, ja jotenkin asia meni siihen, että keskusteltiin muissa yhteyksissä naisista ja hän sanoi painokkaasti olevansa hetero. Nyt olen hämilläni surullinen, huomasiko hän jotain, kaatuuko ystävyys tähän, koskaan en ole sentään ehdotellut mitään, onneksi. Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali.

Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin. Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani.

He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa.

Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne.

Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani. Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim.

Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen. Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt. Olen 15 vuotias tyttö ja minua ahdistaa pojat ja lähiaikoina myös tytöt. Olen omaitseni parhaiten poikien seurassa. Kysymys kuuluu mikä olen seksuaaliselta suuntautumiseltani? En ole koskaan seurustellut saatikaan suudellut ketään, mutta sanon usein kavereilleni, kuinka komeita poikia olen tavannut. Hei olen 14 v poika joka on pienestä asti tuntenut ihastusta tyttöihin sekä edelleen tunnen vetoa tyttöihin mutta nyt viikko sitten tunsin tietynlaista vetoa poikaan.

Kiihotun edelleenkin naisista mutta kiihotun myös siitä, kun ajattelen että toinen samaa sukupuolta oleva masturboi. En ole ikinä tuntenut mitään tunnetta samaan sukupuoleen mutta nyt ollessani 14 olen tuntenut pari kertaa. En pidä pojista mutta yksi aiheuttaa minulle epävarmuuden tunteen.

En halua olla pojan kanssa mitään muuta kuin kaveri mutta tytön kanssa haluan. Muutama päivä sitten kuvittelin pussaavani tätä poikaa ja se aiheuttaa epävarmoja tunteita, vaikka en hänestä tykkää.

Tyttöjä voisin pussata paljon mieluummin. Olen kyllä aina pitänyt tytöistä enkä pojista! Onko tämä jokin vaihe, sillä koen itseni onnelliseksi jos olisin tytön kanssa yhdessä.

Moi olen juuri vuotta täyttänyt nuorukainen poika kärsin seksuaalisista pakkoajatuksista ja homouskammosta. Elikkä ennen kuin joku käsittää väärin en ole homofoobikko. Olen hyvin suvaitsevainen ja hyväksyn kaikki.

Mutta 2kk sitten päähäni tupsahti, että entä jos olen homo. Ilman mitään syytä varsinaisesti. En muistaakseni ole koskaan ihastunut poikaan vaan aina tyttöihin. Ja aina kun tyydytän, niin se ajattelen aina naisia. Katson pääasiassa vain lesbopornoa joskus myös heteropornoa. Kerran kokeilin katsoa homopornoa ja kokeilin runkata mutta en pystynyt sillä alkoi ahdistamaan niin paljon, että en voinut edes katsoa sitä videota. Kadun tätä, sillä sitten se varsinainen helvetti alkoi. Päässäni alkoi pyöriä seksuaalisia kuvia miehistä.

Eka ne ahdistivat, sitten ne eivät tuntuneet enää miltään nyt ne jopa kutkuttavat kerran sain puolistondiksen siitä eilen ja pelkään että nämä ajatukset tekevät päivä päivältä minusta homon.

Muistan jo varhaisesta eskari iästä kun pussailin tyttöjen kanssa silloin olin suosittu ala-koulussa tyttöjen keskuudessa ja minulla oli silloin koko luokka kavereina. Kaipaan sitä aikaa tai ylipäätänsä vielä sitä aikaa 3kk sitten kun koin olevani täysin hetero. En kestä, jos minusta tulee homo en halua ikinä olla poikien kanssa muuta kuin vain hyvä kaveri. Minulla on suvaitsevat vanhemmat ja osa kavereistani on suvaitsevia, joten kaapista tulo ei ole ongelma mutta en pysty sitä jos olen oikeasti homo myöntämään itselleni ja mun elämä olis pilalla silti.

Nyt saattaa vielä tuntua tältä mutta pelkään että parin viikon päästä munaa. Mun elämä on nyt täyttä helvettiä näitten ajatusten takia ja en tiedä enää mitä olen. Jos pystytte vähän auttamaan tai jakamaan kokemuksia, kun olitte tässä iässä ette uskon kuinka arvostaisin.

Voiko homoeroottiset ajatukset muuttaa sinut homon suuntaan, jos niitä väkipakolla ajattelee koko ajan? Joudun testaamaan joka päivä monta, kertaa kiihotunko niistä. Hei, Haluaisin tietää kuka minä olen sukupuoleltani. Olen XXY-mies, mutta olen miettinyt tätä jo lähes koko elinikäni ajan, kuka olen sukupuoleltani. Miehenä olo, ei tunnu täysin omalta, mutta toisaalta en myöskään tiedä olisiko sukupuolen korjaaminen oikea ratkaisu. Nyt kun on tullut uudempia määritelmiä, kuten muunsukupuolinen jne.

Miten tällainen itsetutkimisprosessi tulisi aloittaa. Onko jotain tahoa, joka tekee näitä tutkimuksia ja mistä tällaiseen saa lähetteen? Lisäyksenä vielä tuohon aiempaan kysymykseen. Olen ollut pariterapiassa vaimoni kanssa liittyen sisko-veli asetelmaan, eli rakkautta ei tahdo löytyä. Pariterapeuttini mukaan testosteroidi hoidosta olisi hyötyä sekä parisuhteeseen, että muutoinkin. Minulla ei kuitenkaan ole mainittavia oireita matalista testosteroiditasoista. Erektio on normaali, seksinnälkä riittävä ja saan asioita tehdyiksi, eli en tunne itseäni voimattomaksi jne.

Onko testosteroidi hoito nykyään joku hype, kun sitä niin kovin helposti suositellaan käytettäväksi. Miten XXY-miesten osalta tämä asia. Koen olevani kuitenkin sukupuoleltani kuten mainittu, jotain muuta kuin mies, eikö testosteroidin käyttäminen muuttaisi ajatusmallejani? Onko tästä haittaa sukupuolentutkimusmatkallani? Olen 13v poika ja olen homo. Mutta minua pelottaa että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo.

Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni niin he tod. Olen tykännyt 10v asti pojista ja tykkään edelleen! En voisi kuvitella itseäni naisen kanssa. Ja jos mummokin kysyy "no onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos mutta minulla on tullut tallainen ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe.

En tiedä mitä tehdä. Olen vuotias nainen ja olen alkanut kyseenalaistamaan omaa seksuaalisuuttani viime aikoina. En ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikka olenkin seurustellut kerran miehen kanssa olimme yhdessä peräti 6 vuotta. Koko seurustelun ajan tunsin oloni epämukavaksi ja ahdistuneeksi, vaikka pidinkin hänestä henkilönä. Pelkkä intiimin yhdessäolon ajattelukin hänen kanssaan sai niskakarvani pystyyn ja erottuamme en pysty edes kuvittelemaankaan olevani miehen kanssa uudelleen.

Olen huomannut katsovani tai kiinnittäväni huomiota toisiin naisiin ollessani ulkona, mutten koe varsinaista seksuaalista vetoa. En tosin tiedä johtuisiko tämä siitä että olen hyvin jyrkästi kieltänyt olevani kiinnostunut naisista aina siitä lähtien, kun kaverini ala-asteella levittivät ilkeitä juoruja väittivät minun olevan lesbo ja hylkäsivät minut täysin ja siitä tullut jonkinlainen negatiivinen ajatus.

Jos kuvittelen parisuhdetta ja vaikka asumista saman katon alla naisen kanssa en koe oloani ollenkaan ahdistuneeksi, toisinkuin jos kuvittelisin saman tilanteen miehen kanssa. En osaakkaan sanoa mitä olen. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa. Löytää sen onnen arkeen, mistä monet puhuvat. Onko minulla jotain lukkoja, jotka pitäisi käsitellä, että minulle selkiytyisi kenestä olen oikeasti kiinnostunut Lue vastaus.

Moi, olen 13v tyttö, joka miettii seksuaalista suuntautumista. Kiihotun todella paljon tytöistä ja voin saada orgasmin vain naisten pussailemisen aatteesta. En ole ikinä sormittanut enkä kosketellut itseäni mutta kiihotun niin paljon ja vahvasti naisista.

Tykkään kyllä ehkä miehistäkin? Olen jopa lievästi kiihottunut kerran miehestä, ja olen ihastunut moneen poikaan. Olen vain pari kertaa nähnyt jonkun tytön ja ajatellut "hän on söpö" ynnä muuta. Mutta en tiedä oliko se ihastumista vai mitä Mutta kun nään naisten pussailevan tai muuta Olen ollut netti suhteessa kahteen poikaan, jossa yksi oli transseksuaali. En vain tiedä, olen vielä 13 ja minulla on vielä aikaa. Kiihotus tuntuu ahdistavalta minulle. Se on vahva ja melkein epämukava.

Kerran fanfictionilla ja kerran kirjoitin instagramiin " sexy" ja naisia pussaili altaassa. En ole katsonut pornoa enkä kunnon alastomuutta. Jos vain voisitte auttaa Eipä sillä ole väliä demiseksuaali. Minulla on kaveri, joka tuli kaapista kaveriporukalleen, ja sanoi olevansa lesbo. Meidän [kaveriporukan] mielestä siinä ei ole ongelmaa. Tietääkseni perheelleen hän ei ole kaapista vielä tullut. Itsekin tiedostan, että joskus kaapista ulos tuleminen on minullakin edessä.

Nyt askarruttaa, että jos lukiossa alan seurustelemaan tytön kanssa, ja suhde on vakavampi, miten kerron asiasta perheelleni? Seksuaalivähemmistöt ovat heille — heidän mukaansa — OK, mutta kuulen useastikin että "tämäkin on homo" ja että "homoutta korostetaan liikaa" tai: Minusta se on typerää ja heidän puheissaan on kielteinen sävy.

Ihan sama kuka siinä vierellä on, pääasia että on onnellinen. Lisäksi koen asumisen pienellä paikkakunnalla ongelmallisena: Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa.

Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä. Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana.

Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä. Se tuntuu henkisesti liian raskaalta. Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti.

Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona. Hän on nyt 28 vuotias. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa. Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa.

Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa. Ja se on jatkunut sen jälkeen. Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa.

Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun. Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä.

Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani. En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa.

Oon 14 vuotias poika: Mulla on tullut aika paljon ihastuksia poikiin ja tyttöihin. Olen aika varma että olen Bi Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen. Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta.

Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä. Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin. Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä. Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä. Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin.

Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla. Mielestäni olen kuitenkin nainen. Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin. Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia. Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa.

Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..? Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Olen 13v poika ja minä taidan olla homo. Mutta minua pelottaa, että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni, niin he todennäköisesti sanoisivat "se on vaihe, se menee ohi. Ja jos mummokin kysyy "No onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos, mutta minulla on tullut tällainen, ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe.

Hei olen vuotias 'tyttö'. Olen tuntenut jo vitosluokasta olevani väärässä kehossa. En halua luokitella tyttöjen ja poikien juttuja, mutta minua kiinnostaa stereotyyppiset NS tyttöjen jutut hiukan enemmän poikien. Tykkään myös hiusväreistä ja en olisi NS stereo tyyppinen poika. Onko tämä vain jotain tunnekuohua? Pienenä kotia leikkiessä olin aina isä ja leikin enemmän autoilla ja poikien kanssa Kouluun mentyäni olin outo josta minua kiusattiinkin..

Nyt olen yhden vuoden pukeutunut kuin poika. Minulla on kuitenkin ongelma: Onko se ihan normaalia? Voiko trans olla myös homo? Entä miten saisi rintaa piiloon, minulla on ikävä kyllä isot rinnat.. Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa hän on uskovaisesta suvusta.

Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut. Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä. Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni. Joskus puhuimme seurustelusta en vielä silloin tiennyt olevani bi , ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan.

Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen. Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi. Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia.

En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin.

Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut. Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä.

Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.

Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä?

Ymmärrän, että se sinua vähän harmittaa, kun olet siltä alapäästä, mutta koeta kestää. Mutku muiden isot mulkut on asukselta pois Kyllä sille mulkku kelpaa. Ainoa täällä, joka höpöttelee homoasioista jatkuvasti. Ketään muita ei homoiluhommista puhuminen kiinnosta.

Täällä kirjoitetaan pelkkää asiaa, eikä omia seksifantasioita, mutta sitä hän ei ymmärrä. Voisikohan mulkkuun ja sen kokoon fiksautuminen kertoa omaa kieltänsä asuksen latentista homoseksuaalisuudesta? Pelkästään naisiin suuntautuneella miehellä ei luulisi ajatusmaailman olevan niin mulkkukeskeistä. Mahdollista toki sekin, sillä ihmiset voivat kehittää pakkomielteitä mitä kummallisimmista asioista. Sanomattakin lienee selvää, että mulkun koko on erittäin hallitseva pakkomielle Askolle.

Mul on vaa 22cm, mutta olen tullut sillä toimeen. Homo taas käynyt pohtimassa itsensä kanssa ja asuksen tilannetta. Taitaa hinttaria vituttaa kun asko laukoo totuuksia? Ei ole enää tervettä ollut pitkään aikaan tuo katkeruus asusta kohtaan.

Hänhän vain kertoo totuuden. Homo on vihainen postinkantajalle joka tuo hänelle postia. Selaista se mielisairaus on. Mielisairaus on geeneissä hänellä, niin kuin homouskin. Isänsäkin pukeutui mekkoon ja perseraiskasi penikkaansa jo lapsena, niinpä ymmärtäkää häxyä. Täällä kirjoittaa muutkin kuin minä. Sinulle vaan jokainen posti, joka ei sinua miellytä, on minun "kynästä". Totuutesi ei kestä päivänvaloa. Olet totuuttasi perustellut yhdellä vääräksi todetulla lauseella.

Lause on myös vääräksi myönnetty esittäjänsä toimesta. Eikö se nyt vittu ole ihan sama mikä se mulkun keskikoko on, onko se Siinä ei ole kuin puolen sentin ero. Suomalainen mulkku on keskipaksuudeltaan 10 - 11cm, ja sillä hyvä. Mitä tuota nyt kinastelemaan ja yksi homo tänne trollailee niiden asian takia. Mene hintti terapiaan, kyllä syndroomaasi on apua saatavissa. Toki tuo sinunlaisia selittää harhojasi. Niin pukeutuiko isäsi naiseksi ihan julkisesti, vai ainoastaan sinulle?

Mietitkö joka päivä noita pikkupervoiluja? Älä turhaan kinastele mulkkujen paksuuksista. Niistä saat tietoa kirjoittamalla Googleen; girth of penis. Niissä vastauksissa ei ole yhtään kymmenen tai kymmenen ja puoli paksuutta keskipaksuudeksi. Kyllä sinun homon persoona ja vainoharhat vituttelee ylikin kympillä. Sinulla on väljä perse, joka aiheuttaa päähäsi höpäjää. Ja siihen väljään perseeseen on osaltaan syypää verkkosukkahpusuissa viihtynyt isäsi, joka pani sinua perseeseen jo vauvana ennen kuin jouduit suljetulle.

Eikös isäsi yrittänyt Interpolin sinua, mutta imetti lopulta munaansa sinulla. Hauskaa tekstiä tulee näköjään tuolla ennakoivalla. Tosin Askon tekstit olisi hauskoja muutenkin. Pullukka taas haaveilee, on se pervo ukko ;.

Hyvä että sullakin homolla on muka hauskaa.. Sinun mukaan se tapahtui vauvana ollessa. Että enpä tuota oikein muista.

...

: Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen

Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen Homo full porn movies seksiseuraa tampereelta
AMATEUR WEBCAM LAHTI HOMO SEKSI Sittemmin hänestä tuli sinkkuäiti. Minulla ei ole mitään hajua enää kumpi oon. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Pienempänä en oikein tajunnut että muitakin kuin miehiä ja naisia on olemassa, mutta pari päivää sitten, kun olin viettänyt päivän kahden transgender-sukupuolisen kaverini kanssa, ajattelin leikitellen, että mitä jos olisin transgender, ja sitten yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan leikiltä. Mun tarkoitus oli tsempata ja lohduttaa häntä.
Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen 791
Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen Ilmaiset gay seksi elokuvat kuumat kotirouvat
Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Mutta ajatteleppa urheilijatkehonrakentajat ja ne kaiken maailman Drack esiintyjät. Sinä EoEt olet onneksi jo unten mailla. Minua surettaa myös, että perheeni rakastaa minua tyttönä, ja pelkään että jos en saa ajatuksiani selville ja päädyn tuntemaan itseni lopullisesti joksikin muuksi kuin tytöksi he järkyttyvät ja tulevat siitä surullisiksi. Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Olen puhunut tästä äitini kanssa jo. Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan.

Monesti tuntuu tosi pahalta, kun monille muille kumppani löytyy melkein sormia napsauttamalla. Erityisen pahalta tuntuu, jos ihmisiä tai eläimiä huonosti kohteleva ihminen löytää kumppanin. Eikö rakkaus perustukaan siihen, että ollaan yhdessä turvallisen ja hauskan ihmisen kanssa?

Olen 13 vuotias tyttö ja epäilen olevani bi. En ole varma biseksuaalisuudestani koska en ole ollut kertaakaan kunnolla ihastunut tyttöön. Tällä hetkellä olen ihastunut poikaan mutta haluaisin joskus seurustella tytön kanssa. Minulla on naispuolinen paras kaveri ja luulin jo olevani ihastumassa häneen mutta loppuen lopuksi niin ei käynyt.

Koen kuitenkin pitäväni tytöistä, vaikka en ole tyttöön ikinä ollut ihastunut. Tiedän että minulla on paljon aikaa selvittää asia mutta tuntuu että pääni räjähtää koska pohdin tätä niin paljon. Jos nyt ajatellaan, että olisin bi, niin tiedän, että siskoni hyväksyisi minut täysin. Mutta isäni on toinen asia. Ei myöskään ole ikinä tuntunut hyvältä tulla luokitelluksi heteroksi.

Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Minun tekisi nytkin jo mieli kertoa siskolleni koska hän on aina ollut tukenani mutta en uskalla. Myöskin aina kun äiti sanoo välillä vitsillä, että onkos koulussa kivoja poikia mieleen tulee heti että no miksei myös tyttöjä?

Moi Olen 16 vuotias ja syntynyt tytöksi. Olen miettinyt sukupuoltani jonkin aikaa ja olen löytänyt myös ehkä itselleni sopivan terminkin, genderfluid. Eli siis välillä koen olevani tyttö, välillä poika, välillä molempia ja joskus en kumpaakaan. Olen kertonut tästä parhaille ystävilleni ja he ottivat asian ihan hyvin.

Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani. Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim. Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö.

Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon. Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit. En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim. Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni.

Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja. Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi. Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua.

Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni. Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo. Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua. Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies. Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö.

Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen. Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa.

Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi. Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren. En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian. Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt. Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni?

Olen kokenut jo aika kauan olevani poika. Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä. Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana.

Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen. Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran. Huomenna tapaan kuraattorin taas. Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin. Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin? Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta.

Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian? Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä. Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä. En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon".

Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi. Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua. Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään.

Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä. Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani. En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms. Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni. Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan.

Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa. En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan.

Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen. Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja. Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta.

Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan. Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena.

Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero. Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen.

Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä? Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä? Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan.

Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut. Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten. Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä. Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin. Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut. Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen.

Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä. Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista. Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa? Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin. Hei olen v tyttö. Olen huomannut ihastusta erästä naista kohtaan jo yli puolisen vuotta ja koen olevani lesbo.

Olen jo kertonut parille parhaalle kaverilleni ja sille ihastukselleni tunteistani, mutta minua pelottaa silti kertoa muille. Toivoisin, että saisin edes vähän apua täältä. Ja yksi jutti minkä haluaisin vielä tietää on, että onko sillä väliä kuinka suuri ikäero on niinkuin esim.

Elikkäs joo oon 14v poika. Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää. On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu. Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan. Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti. Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut.

Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta. Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä. Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu. Olen äärettömän hukassa levoton ja rakastunut väärään ihmiseen. Asun miehen kanssa kämppiksinä tunteiden viilennyttyä vuosia sitten. Nyt olen tavannut hänet, siis naisen, ja maailma keikahti raiteiltaan totaalisesti.

Halailen häntä, koskettelen, ja jotenkin asia meni siihen, että keskusteltiin muissa yhteyksissä naisista ja hän sanoi painokkaasti olevansa hetero. Nyt olen hämilläni surullinen, huomasiko hän jotain, kaatuuko ystävyys tähän, koskaan en ole sentään ehdotellut mitään, onneksi. Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali.

Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin. Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani.

He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa.

Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne.

Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani. Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen. Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt.

Olen 15 vuotias tyttö ja minua ahdistaa pojat ja lähiaikoina myös tytöt. Olen omaitseni parhaiten poikien seurassa. Kysymys kuuluu mikä olen seksuaaliselta suuntautumiseltani? En ole koskaan seurustellut saatikaan suudellut ketään, mutta sanon usein kavereilleni, kuinka komeita poikia olen tavannut.

Hei olen 14 v poika joka on pienestä asti tuntenut ihastusta tyttöihin sekä edelleen tunnen vetoa tyttöihin mutta nyt viikko sitten tunsin tietynlaista vetoa poikaan. Kiihotun edelleenkin naisista mutta kiihotun myös siitä, kun ajattelen että toinen samaa sukupuolta oleva masturboi.

En ole ikinä tuntenut mitään tunnetta samaan sukupuoleen mutta nyt ollessani 14 olen tuntenut pari kertaa. En pidä pojista mutta yksi aiheuttaa minulle epävarmuuden tunteen. En halua olla pojan kanssa mitään muuta kuin kaveri mutta tytön kanssa haluan.

Muutama päivä sitten kuvittelin pussaavani tätä poikaa ja se aiheuttaa epävarmoja tunteita, vaikka en hänestä tykkää. Tyttöjä voisin pussata paljon mieluummin. Olen kyllä aina pitänyt tytöistä enkä pojista! Onko tämä jokin vaihe, sillä koen itseni onnelliseksi jos olisin tytön kanssa yhdessä. Moi olen juuri vuotta täyttänyt nuorukainen poika kärsin seksuaalisista pakkoajatuksista ja homouskammosta. Elikkä ennen kuin joku käsittää väärin en ole homofoobikko. Olen hyvin suvaitsevainen ja hyväksyn kaikki.

Mutta 2kk sitten päähäni tupsahti, että entä jos olen homo. Ilman mitään syytä varsinaisesti. En muistaakseni ole koskaan ihastunut poikaan vaan aina tyttöihin. Ja aina kun tyydytän, niin se ajattelen aina naisia.

Katson pääasiassa vain lesbopornoa joskus myös heteropornoa. Kerran kokeilin katsoa homopornoa ja kokeilin runkata mutta en pystynyt sillä alkoi ahdistamaan niin paljon, että en voinut edes katsoa sitä videota. Kadun tätä, sillä sitten se varsinainen helvetti alkoi.

Päässäni alkoi pyöriä seksuaalisia kuvia miehistä. Eka ne ahdistivat, sitten ne eivät tuntuneet enää miltään nyt ne jopa kutkuttavat kerran sain puolistondiksen siitä eilen ja pelkään että nämä ajatukset tekevät päivä päivältä minusta homon. Muistan jo varhaisesta eskari iästä kun pussailin tyttöjen kanssa silloin olin suosittu ala-koulussa tyttöjen keskuudessa ja minulla oli silloin koko luokka kavereina.

Kaipaan sitä aikaa tai ylipäätänsä vielä sitä aikaa 3kk sitten kun koin olevani täysin hetero. En kestä, jos minusta tulee homo en halua ikinä olla poikien kanssa muuta kuin vain hyvä kaveri. Minulla on suvaitsevat vanhemmat ja osa kavereistani on suvaitsevia, joten kaapista tulo ei ole ongelma mutta en pysty sitä jos olen oikeasti homo myöntämään itselleni ja mun elämä olis pilalla silti.

Nyt saattaa vielä tuntua tältä mutta pelkään että parin viikon päästä munaa. Mun elämä on nyt täyttä helvettiä näitten ajatusten takia ja en tiedä enää mitä olen. Jos pystytte vähän auttamaan tai jakamaan kokemuksia, kun olitte tässä iässä ette uskon kuinka arvostaisin.

Voiko homoeroottiset ajatukset muuttaa sinut homon suuntaan, jos niitä väkipakolla ajattelee koko ajan? Joudun testaamaan joka päivä monta, kertaa kiihotunko niistä. Hei, Haluaisin tietää kuka minä olen sukupuoleltani. Olen XXY-mies, mutta olen miettinyt tätä jo lähes koko elinikäni ajan, kuka olen sukupuoleltani.

Miehenä olo, ei tunnu täysin omalta, mutta toisaalta en myöskään tiedä olisiko sukupuolen korjaaminen oikea ratkaisu. Nyt kun on tullut uudempia määritelmiä, kuten muunsukupuolinen jne. Miten tällainen itsetutkimisprosessi tulisi aloittaa. Onko jotain tahoa, joka tekee näitä tutkimuksia ja mistä tällaiseen saa lähetteen? Lisäyksenä vielä tuohon aiempaan kysymykseen. Olen ollut pariterapiassa vaimoni kanssa liittyen sisko-veli asetelmaan, eli rakkautta ei tahdo löytyä.

Pariterapeuttini mukaan testosteroidi hoidosta olisi hyötyä sekä parisuhteeseen, että muutoinkin. Minulla ei kuitenkaan ole mainittavia oireita matalista testosteroiditasoista. Erektio on normaali, seksinnälkä riittävä ja saan asioita tehdyiksi, eli en tunne itseäni voimattomaksi jne. Onko testosteroidi hoito nykyään joku hype, kun sitä niin kovin helposti suositellaan käytettäväksi. Miten XXY-miesten osalta tämä asia. Koen olevani kuitenkin sukupuoleltani kuten mainittu, jotain muuta kuin mies, eikö testosteroidin käyttäminen muuttaisi ajatusmallejani?

Onko tästä haittaa sukupuolentutkimusmatkallani? Olen 13v poika ja olen homo. Mutta minua pelottaa että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo.

Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni niin he tod. Olen tykännyt 10v asti pojista ja tykkään edelleen! En voisi kuvitella itseäni naisen kanssa. Ja jos mummokin kysyy "no onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos mutta minulla on tullut tallainen ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe.

En tiedä mitä tehdä. Olen vuotias nainen ja olen alkanut kyseenalaistamaan omaa seksuaalisuuttani viime aikoina. En ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikka olenkin seurustellut kerran miehen kanssa olimme yhdessä peräti 6 vuotta. Koko seurustelun ajan tunsin oloni epämukavaksi ja ahdistuneeksi, vaikka pidinkin hänestä henkilönä. Pelkkä intiimin yhdessäolon ajattelukin hänen kanssaan sai niskakarvani pystyyn ja erottuamme en pysty edes kuvittelemaankaan olevani miehen kanssa uudelleen.

Olen huomannut katsovani tai kiinnittäväni huomiota toisiin naisiin ollessani ulkona, mutten koe varsinaista seksuaalista vetoa. En tosin tiedä johtuisiko tämä siitä että olen hyvin jyrkästi kieltänyt olevani kiinnostunut naisista aina siitä lähtien, kun kaverini ala-asteella levittivät ilkeitä juoruja väittivät minun olevan lesbo ja hylkäsivät minut täysin ja siitä tullut jonkinlainen negatiivinen ajatus.

Jos kuvittelen parisuhdetta ja vaikka asumista saman katon alla naisen kanssa en koe oloani ollenkaan ahdistuneeksi, toisinkuin jos kuvittelisin saman tilanteen miehen kanssa. En osaakkaan sanoa mitä olen. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa. Löytää sen onnen arkeen, mistä monet puhuvat. Onko minulla jotain lukkoja, jotka pitäisi käsitellä, että minulle selkiytyisi kenestä olen oikeasti kiinnostunut Lue vastaus.

Moi, olen 13v tyttö, joka miettii seksuaalista suuntautumista. Kiihotun todella paljon tytöistä ja voin saada orgasmin vain naisten pussailemisen aatteesta. En ole ikinä sormittanut enkä kosketellut itseäni mutta kiihotun niin paljon ja vahvasti naisista. Tykkään kyllä ehkä miehistäkin?

Olen jopa lievästi kiihottunut kerran miehestä, ja olen ihastunut moneen poikaan. Olen vain pari kertaa nähnyt jonkun tytön ja ajatellut "hän on söpö" ynnä muuta. Mutta en tiedä oliko se ihastumista vai mitä Mutta kun nään naisten pussailevan tai muuta Olen ollut netti suhteessa kahteen poikaan, jossa yksi oli transseksuaali. En vain tiedä, olen vielä 13 ja minulla on vielä aikaa.

Kiihotus tuntuu ahdistavalta minulle. Se on vahva ja melkein epämukava. Kerran fanfictionilla ja kerran kirjoitin instagramiin " sexy" ja naisia pussaili altaassa. En ole katsonut pornoa enkä kunnon alastomuutta. Jos vain voisitte auttaa Eipä sillä ole väliä demiseksuaali. Minulla on kaveri, joka tuli kaapista kaveriporukalleen, ja sanoi olevansa lesbo.

Meidän [kaveriporukan] mielestä siinä ei ole ongelmaa. Tietääkseni perheelleen hän ei ole kaapista vielä tullut. Itsekin tiedostan, että joskus kaapista ulos tuleminen on minullakin edessä. Nyt askarruttaa, että jos lukiossa alan seurustelemaan tytön kanssa, ja suhde on vakavampi, miten kerron asiasta perheelleni? Seksuaalivähemmistöt ovat heille — heidän mukaansa — OK, mutta kuulen useastikin että "tämäkin on homo" ja että "homoutta korostetaan liikaa" tai: Minusta se on typerää ja heidän puheissaan on kielteinen sävy.

Ihan sama kuka siinä vierellä on, pääasia että on onnellinen. Lisäksi koen asumisen pienellä paikkakunnalla ongelmallisena: Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa. Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä. Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana.

Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä. Se tuntuu henkisesti liian raskaalta. Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti. Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona. Hän on nyt 28 vuotias. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa.

Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa. Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa. Ja se on jatkunut sen jälkeen.

Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa. Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun. Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää.

Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä. Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani.

En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa. Oon 14 vuotias poika: Mulla on tullut aika paljon ihastuksia poikiin ja tyttöihin. Olen aika varma että olen Bi Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen.

Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta. Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä.

Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin. Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä. Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä.

Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin. Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla. Mielestäni olen kuitenkin nainen. Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin. Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia. Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa.

Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..? Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Olen 13v poika ja minä taidan olla homo. Mutta minua pelottaa, että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni, niin he todennäköisesti sanoisivat "se on vaihe, se menee ohi. Ja jos mummokin kysyy "No onks sul tyttöystävää jo?

Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos, mutta minulla on tullut tällainen, ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe. Hei olen vuotias 'tyttö'. Olen tuntenut jo vitosluokasta olevani väärässä kehossa. En halua luokitella tyttöjen ja poikien juttuja, mutta minua kiinnostaa stereotyyppiset NS tyttöjen jutut hiukan enemmän poikien. Tykkään myös hiusväreistä ja en olisi NS stereo tyyppinen poika. Onko tämä vain jotain tunnekuohua?

Pienenä kotia leikkiessä olin aina isä ja leikin enemmän autoilla ja poikien kanssa Kouluun mentyäni olin outo josta minua kiusattiinkin.. Nyt olen yhden vuoden pukeutunut kuin poika. Minulla on kuitenkin ongelma: Onko se ihan normaalia? Voiko trans olla myös homo? Entä miten saisi rintaa piiloon, minulla on ikävä kyllä isot rinnat.. Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa hän on uskovaisesta suvusta.

Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut. Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä. Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni. Joskus puhuimme seurustelusta en vielä silloin tiennyt olevani bi , ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan.

Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen. Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi.

Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms.

Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin. Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut.

Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.

Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä?

Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen? Oon 12 vuotias tyttö, ja haluisin olla poika. Ostan aina poikien vaatteita, vaikka äiti sitä kyseenalaistaakin. Haluisin lyhyet hiukset, mutta äiti ei anna.

Mitä pitäisi tehdä ja sanoa, että äiti ymmärtäisi? Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani.

Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne.

Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi.

Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja. Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa.

Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Joinain päivinä haluisin parran ja leikata rinnat pois, ja joinain päivinä laitan mekon ja meikit naamaan ja olen ihan tyytyväinen.

En koe inhoa erityisemmin naiseuteeni, mutta en millään pääse eroon siitä tunteesta että haluaisin myös olla mies. En uskalla alkaa järjestämään mitään vaihdosta koska pidän molemmista sukupuolista ja entä jos haluaisinkin vaihtaa takaisin naiseksi, osahan muutoksista on peruuttamattomia. En tiedä yhtään mitä tehdä itteni kanssa, jos haluaisin olla vaan mies nii olisin vaihtanu jo vuosia sitten, mutta kun ei yhteiskunnassa vaan voi valita molempia.

Ei mulla ole mitään uskallusta ruveta elämään molempien roolissa ja selitellä sitä sitten tuttaville, että miksi se pukeutuu välillä toiseen sukupuoleen. Ja kumpi sukupuoli olisi edes se johon vaihtaisin toisesta? Painan kaikki nää ajatukset vaan taka-alalle, mutta ne on silti siellä aina. Ehkä kaikkein tärkein kysymys on, enkö mie vaiha sukupuolta vaan sen takia että pelkään "menettäväni" yhteiskunnan hyväksynnän ja mahollisuuden mennä ulos naisena ilman että kukaan katsoo sen kummemmin, vai enkö mie vaan vaihda koska en teidä kumpi olisin mielummin.

Olen vuotias nainen ja minulla on 3 täysi-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa. Aiemmin olin täysin varma, että olen hetero, ja naisystävien kanssa pussattiin aina kun nähtiin tosin hiprakassa , mutta nyt kun on näitä hiprakkapusuja vaihdettu jokaisen ystävän kanssa, niin minä haluan suudella vain naisia, mutta ns. Koen kuitenkin enemmän mielihyvää suutelemisesta naisen kanssa, kuin seksistä miehen kanssa. En kuitenkaan halua lesboseksiä, vaikka tykkäänkin koskettaa naisten rintoja ja pidän omasta naisellisesta vartalostani.

Masturboidessa fantasioin jostakin tuntemastani miehestä, mutta kuitenkaan en halua sänkyyn oikeastaan kenenkään kanssa. Ehkä naiset vain suutelevat paremmin ja kokemukseni miehistä ovat olleet todella huonoja panoja? Tai sitten aivoissani on jokin lukko, joka estää minua nauttimasta miesten käsistä rinnoillani ja pelkkä ehdotus "jyystämisestä" sängyssä saa minut juoksemaan karkuun.

Yhden ainoan kerran olen saanut orgasmin miehen kanssa ja silloinkin pomoni käytti siihen ensin sormiaan. En ole koskaan kiihottunut miehestä tai ollut ihastunut poikaan. Mutta minua on piinannut 2 kuukautta se että olisin homo. Ajatukselle ei ole mitään todenperäistä syytä. Mutta pelkään että alan kiihottua miehistä ennen pitkään. Päässäni pyörii jatkuvasti seksuaalisia kuvia pojista ja että harrastaisin seksiä heidän kanssaan.

Pidän ajatusta todella ahdistavana. En kestä tätä enää kauaa. Olen puhunut tästä äitini kanssa jo. Jos olisin homo oikeasti, olisinko silloin edes pystynyt kiihottumaan tytöistä. Minua ahdistaa ja joka päivä minulla vaikeaa. Teen kohta jotain peruuttamatonta jos tämä ei lopu: Morjes, olen vuotias pojanalku. Luokittelen itseni heteroksi, mutta jokin tässä mättää. En ole siis koskaan ihastunut poikaan tai nähnyt seksuaalista vetovoimaa tähän päiväänkään asti mutta silti päässäni pyörii mitä jos minä olen bi tai sun muuta.

Kävin juuri rippikoulun olin siellä hetken ihastunut tyttöön noin 3 päivää olin kovasti mustasukkainen sun muuta esim. Olen luonteeltani melko ujo ja huono ilmaisemaan tunteitaan. Aistin että tyttöä ei kiinnostanut minä yhtään. Mutta yritän järkeillä, että se olisin vaan pakkoajatus ja niin uskonkin.

Koska seksuaalista kiinnostusta poikiin ei ole herännyt. Olen testannut itseäni välillä entä jos kiihotun pojista mutta siitäkään ei mitään tullut kun se ahdisti nii paljon tuntui ällöttävältä ja vastenmieliseltä. Ja minulla on ollut kymmeniä tyttöihastuksia pienestä pitäen ja suhteessa olen ollut vain kerran, joka päättyi ikävästi mutta ei kestänyt pitkään.

Fantasioin tähänkin päivään asti vain naisista. Onko tämä pakkoajatus vai mistä tämä voisi johtua? Olen kuvitellut aina olevani naisen kanssa. Mistä ihmeestä ihminen tietää sukupuoli-identiteettinsä? En tiedä miten hyvin voin luottaa tunteisiini, jotka hieman pohdintani aikana muuttuneet. Tiedän kyllä, että ihmisiä, jolla sukupuoli identiteetti "elää", mikä Genderfluid se olikaan.

Yksi vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä, vaan jos oikein itseäni tajuan minulla vaikeuksia joskus tuntuu ilmaista tunteitani , väärältä. Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Johtuu ehkä siitä, että en ole tunteistani puhunut kuin valittujen kanssa. Joskus, jos tulee aika paljastaa laajemmin asia, tietysti luonnollisesti jännittää miten lähipiiri reagoi. Olen luultavasti hakeutumassa lähiaikoina tutkimuksiin kuitenkin.

Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle. Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia.

Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä. Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa. Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon. Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut. En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme.

Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua. Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani. En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle. Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut. Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa.

Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä. En tiedä kenelle puhua. Olen vuotias tytön vartaloon syntynyt hämmentynyt olento. Olen yli vuoden itseäni gengerfluidina pitänyt parempaa nimikettä vailla. En ole panseksuaalisuuteni tai sukupuoleni kanssa tullut sukulaisilleni en myöskään perheelleni kaapista. Kavereista aika moni tietää ja ainakin olettaa. En nää mitään syytä miksi vanhempanikaan eivät olisi jo tajunneet seksuaalisuuttani.

Aluksi luulin olevani transsukupuolinen, mutta pidin silti naisellisesti pukeutumisesta. Mekot ja meikkaaminen kuuluvat suuresti tyyliini.

Kaveri tietää, että käytän tytön ja pojan nimiä olosta riippuen. Oloni on nyt hyvin ahdistunut rintaliivejä käyttäessäni. Olisiko mahdollista olla transsukupuolinen mutta genderfluid? Mitä jos minua kaduttaisi? Olen odottanut sitä yhtäkkistä hetkeä kun kaikki loksahtaa paikoilleen, tajutessani olevani jotain. Niin on käynyt useasti muistaessani olon olevan parempi fluidauksen vaihtaessa pojaksi. Tätä olen miettinyt myös, kun mahdollinen "pano" olisi tarjolla, mutta oma alapää ahdistaa voisi olla myös ensikerran pelko, dysforia tai hyväksikäytön kummittelu.

Asiat ovat epäselviä ja niitä on hankala sanoiksi pukea. En edes tiedä voiko mietintääni auttaa, ei ainakaan terapeuttini hän ei oikein tiedä sukupuoliasioista, uskoo vain kahteen sukupuoleen. Moikka, oon vuotias tyttö ja oon tosi pitkään miettiny sitä, että oonko mä hetero vai jotain muuta. Oon kerran seurustellut pojan kanssa, mutta se päättyi mun ahdistuksen takia. Tunnen jonkinnäköstä seksuaalista vetoa myös tyttöihin, vaikka yleisesti ottaen ihastun poikiin.

Mulla on ollut muutama tyttö ihastus, mutta ne on ollut ihan ohimeneviä, niin kuin melkein kaikki mun ihastukset. Oon ihan sekasin kaikkien ajatusten ja tunteiden kanssa ja toivoisin et saisin jotain neuvoja. Olen vuotias nuori nainen ja minulla iski yhtäkkiä kauhea ahdistus siitä, että olenko mahdollisesti lesbo.

Olen viimeisen vuoden aikana etsinyt melko aktiivisesti kumppania ja käynyt useilla treffeillä miesten kanssa ja joitakin tapaillut hieman pidempäänkin. Ongelmani on ollut se, että en ole tunnetasolla ollut yhtään innoissani kenestäkään tapailemastani miehestä, minulla on vain ollut pakonomainen tarve löytää kumppani. Minun on ollut todella vaikea tuntea ihastumisen tunteita. Joidenkin tapailemieni miesten kanssa juttu olisi hyvinkin voinut johtaa seksiin, mutten vain kokenut haluavani sitä.

Ajatus siitä, että olenko lesbo, lähti liikkeelle kun tajusin, että pidän paljon enemmän esimerkiksi vähäpukeisten naisten kuvien katselusta kuin miesten.

Kulkiessani kaupungilla, kiinnitän naisiin paljon enemmän huomioita kuin miehiin. En oikeastaan saa juuri minkäänlaista mielihyvää miesten katselusta, ja pidän todella harvoja miehiä puoleensavetävinä.

En tosin ole koskaan kokenut olleeni ihastunut naiseen, mutta jos koen kiihottunvani enemmän naisista kuin miehistä, niin onko se merkki lesboudesta? Voiko ongelmani kiinnostua miehistä johtua siitä että olenkin lesbo? Tämä on todella ahdistava ajatus, sillä en todellakaan haluaisi olla lesbo, vaan ns.

Olen 13 vuotias tyttö. Olen ollut ihastunut kahdesti poikaan Toisen kerran eskarissa ja muutaman kerran tyttöön. Vanhempieni kanssa munulla ei ole mitään ongelmaa, mutta pari kaveriani mukaan lukien se johon olen ihastunut ovat näyttäneet olevan vähemmän sujut homojen kanssa.

Tietenkään en näin nuorena voi olla varma, vai onko tämä vain vaihe. Olen miettinyt asiaa kovasti ja nyt minusta tuntuu etten halua olla hetero ja petyn jos kiinnostus tyttöjä kohtaan hälvenee. Aina kun näen homoja, tulen iloiseksi ja mieleni muuttuu iloiseksi. Olen vuotias tyttö ja minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisinkin oikeasti poika, mutta en oikein tiedä miten asian kanssa pitäisi edetä.

En ole kertonut tuntemuksistani vanhemmilleni tai sisaruksilleni, mutta olen jutellut asiasta parin kaverini kanssa, mutta asiasta on todella hankala jutella jonkun sellaisen kanssa jolla ei ole samanlaisia tuntemuksia. Olen etsinyt tietoa transsukupuolisuudesta ja lukenut joitain artikkeleja aiheesta, mutta en ole varma olenko oikeasti trans vai onko tämä jokin ohimenevä juttu. Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun koin ensimmäisen kerran, että en ehkä olekaan tyttö vaan poika.

En silloin tiennyt mitään transsukupuolisuudesta, mutta muistaakseni en edes ollut hämmentynyt omista tuntemuksistani vaan se tuntui ihan luonnolliselta ja vasta myöhemmin olen kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta asian suhteen. Olen aina pukeutunut hieman poikamaisesti ja käytän paljon isoja paitoja ja löysiä housuja koska en halua korostaa muotojani ja olen käytännössä täysi vastakohta siskoilleni, jotka rakastavat laittautumista ja kauniita vaatteita. Olen myös huomannut käytöksessäni olevan paljon poikamaisia piirteitä.

Olen yrittänyt pikkuhiljaa muuttaa ulkonäköäni poikamaisemmaksi esim. Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä.

Ja kun kyselin muutamalta kaveriltani ovatko he ikinä miettineet haluavansa olla poikia, minä oikeasti yllätyin, että he olivat vain joskus ajatelleet että saattaisi olla helpompaa olla poika, mutta ei muuta.

Minusta se oli outoa. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen. Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan.

Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen. Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi.

Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani. Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä. Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim.

Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille". Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa. Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi. Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä.

Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies. Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä? Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei.

Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi. Olen 25 vuotias nainen ja ollut parisuhteessa miehen kanssa kolme vuotta. Tunnen häntä kohtaan edelleen kovaa kipinää. Lapsuudessa kun leikimme muiden tyttöjen kanssa, olin aina mieshenkilö esim. D koska olin muka "vahvin" tai näin koin ainakin itse. Tunsin muutenkin itseni jollain lailla aina vähän "ronskiksi" "jätkäksi" tyttöjen seurassa, ja olen huomannut et se tunne on edelleenkin välillä Tykkään pukeutua naisellisesti ja muutenkin olen ihan heteron näköinen.

Tapasin hiljattain yhden naisen ja joku hänessä vetää minua puoleensa, en tiedä mikä mutta kiinnostaa kuitenkin. Ennemmin en ole tällaista tunnetta kokenut, että naisessa olisi jotain kiinnostavaa Minua pelottaa jotenkin omat ajatukseni, haluaisin saada selvyyden niihin.

Seksistä naisen kanssa en ole uskaltanut edes haaveilla koska se tuntuu jotenkin pelottavalta Rakastan seksiä mieheni kanssa ja se toimii hyvin. Laitoin tämän viestin sen jälkeen, kun näin unta että lesbo nainen kyseinen ihminen vaikuttaa pukeutumisensa perusteella lesbolta mutta on naimisissa miehen kanssa, enkä ole nähnyt häntä edes muutamaan vuoteen puristeli takapuoltani ja se tuntui minusta jollain aralla tapaa jännän hyvältä Haluaisin tietää olenko bi vai mikä vai onko normaalia olla kiinnostunut naisista ilman että haluaa seksiä naisen kanssa tai on lesbo tai bi.

Olen kokenut jo pari viikkoa ihastusta tyttöön, mutta myös samanaikaisesti poikaa. En osannut edes ajatella suhdetta naisen kanssa, koska olin myös aina pitänyt itseäni heterona - joskin outona sellaisena: D Tunnustin itselleni vasta jälkeen päin, että olinhan minä itsekin vähän ihastunut, en vain uskaltanut lähteä juttuun mukaan kun tuli niin nurkan takaa.

Ja nyt tämä nainen seurusteleekin toisen kanssa: Kadehdin hieman heitä, jotka jo joskus yläasteella tiedostavat olevansa bissejä. Itse pidin itseäni tuolloin vain hieman hämmentyneenä heterona.

Muistan kyllä jo yläasteelta, että minulla oli kausia, jolloin en voinut kuvitellakaan seurustelevani kuin pojan kanssa, ja kausia, jolloin itsekseni ihmettelin, että kuinka olen voinut ikinä ihastua poikaan, sillä eivät he ole fyysisesti eivätkä varsinkaan henkisesti niin ihmeellisiä tyttöihin nähden. Jälkeen päin olen hoksannut, että nämä mielipiteideni muutoskaudet liittyivät tiedostettujen ja tiedostamattomien ihastusten sukupuoliin x Kaikki merkit kai ovat olleet ilmassa, mutta oma tietous seksuaalisista suuntauksista vain on ollut olematonta.

Ehkä olisin "säästänyt" vuosia elämästäni, ja etsimisen sijaan eläisin jo onnellisessa vakisuhteessa, jos olisin tiennyt asioista vähän aikaisemmin vähän enemmän. Se on jännä tunne kun ois muka pakahtumaisillaan maailman kaikkeen rakkauteen, mut ei ole ketään johon sen tunteen varsinaisesti voisi kohdistaa ja josta edes unelmoida.

Voi että jos joku ihana ihminen vaikka talven mittaan tulisi vastaan! Mulla nuo ihastumiset on kyllä olleet myös aika tuskaisia. Kun en ole sinkku ja tunteiden kohdekin on ollut "vääränlainen" niin, että tunne jää yksipuoliseksi.

Joo, lesbojen palstalla osa toivotti meidät bisset hevontuuttiin. Luulen kyllä, että nuo kärkkäimmät bissejen pois ajajat ovat vähemmistöä lesbojen keskuudessa. En halua kieltää bi-fobian olemassaoloa, mutta olen ehkä tuntenut aika mukavia lesboja elämäni aikana.

Onhan siinä aina jokin selkeä ero, että me emme ole "heikäläisiä", mutta silti tuntuu löytyvän jotain ymmärrystä, kun muistetaan yhteinen intressi eli naisten välinen rakkaus. Introbi kirjoitti tärkeästä aiheesta. On tosiaan niin, että jos ei ole ihastunut kehenkään, niin silloin helposti on sellaisessa kuplimistilassa. Kaikki ne kivat tunteet kuplivat sisällä, eikä niitä voi oikein kohdistaa keneenkään eikä mihinkään.

Minä ihastuin Ihanaan Naiseen vasta tänä keväänä. Ennen häntä minulla oli juuri vähän tuollainen hankala tilanne. Jokunen ihastus oli, mutta yksikin oli sellainen hieman mahdoton ja raastava juttu.

Ihanaan Naiseen ihastuminen olikin tavallaan jonkinlainen helpotus. Vihdoin oli joku suunta ja kohde, mihin saattoi päästää omat tunteet valloilleen. Nyt on kuitenkin ollut niin paljon kaikenlaisia juttuja, etten ole ehtinyt näin syvällisiä asioita mielessäni puimaan. Oikeastaan en edes tiedä, mitä haluaisin. Ylempänä tyttömäinenpoikatyttö kirjoitti kaipaavansa jotakuta jakamaan koti-iltoja.

Kai minäkin kaipaisin jotakuta, mutta toisaalta esimerkiksi koti-illat ja suoraan sanoen muukin yhdessäolo Ihanan Naisen kanssa tuntuu yhtä realistiselta kuin vapaa-ajan viettäminen kuukävelyn merkeissä.

Haaveilen kyllä hellyydestä ja seksistä jonkun ihanan kanssa. Olisi erityisen mukavaa löytää joku, jonka kanssa voisi oppia tuntemaan toisiaan oikein kunnolla ja tehdä erilaisia asioita yhdessä. Tervetuola vaan lesbopuolellekin, pitää olla vaan ja ohittaa ne muutamat iiikk.. Hyvin samansuuntaisen tervetulotoivotuksen sain itsekin aikoinaan kun näille palstoille siirryin.

Jollakin on näemmä jäänyt a ns. Veikkaan ensisijaisesti kohtia a ja b. Nämäkin sivustot saisi lakkauttaa, koska nykyään ei ihmisillä saa olla enää mielipiteitä ja tunteistakin rankaistaan sekä erityisesti poliittisesti vääränlaisista mielipiteistä.

Kirjoitukset asettavat ihmiset vaan mielivallan ja vaaran kohteeksi. Lisäksi täälläkin tapahtuu järkyttävästi nettikiusaamista.

Ja sama keskustelu näytti jatkuvan kun kävin vilkaisemassa hetki sitten. Koskas sulla oli se kohtaaminen Ihanan Naisen kanssa? En ole tällä hetkellä ihastunut, mutta n. Olin aluksi todella sekaisin tunteistani, enkä edes tajunnut että kyse oli ihastumisesta. Sitten kun asia iski tajuntaan se oli oikeasti kuin lamppu olisi syttynyt ymmärsin miksi olin käyttäytynyt niin oudosti jo jonkin aikaa.

Se hetki kun tajusin ja hyväksyin asian jotenkin tuntui kuin joku pala joka oli aina irrallaan ollut, olisi napsahtanut paikoilleen. Muistan vieläkin sen kummallisen rauhan tunteen mikä siitä tuli itselle, kun ymmärsi jotain itsestään, mitä ei ollut ikinä hyväksynyt että olisi mahdollista. Tai tiennyt voivan olla mahdollista.

Ei ollut tullut edes mieleen. Tunnustin ihastukselleni melko pian en kasvokkain asian, ja kerroin että olen ihastunut häneen. Hän oli ja on yhä mun hyvä ystävä. Kyseinen hlö otti asian silloin tosi hyvin: Olen kyllä häneltä paljon paljon suudelmia saanut ja pari yhteistä yötä yhdessä viettänyt, mutta mun oli pakko lopulta lopettaa se säätö hänen kanssaan, kun tiedän että hän on enemmän miehiin päin ja olisin mennyt lopulta rikki.

No, any way, monta kertaa mun sydäntä on hänen takia särkenyt, kun tiedän että hän on päätynyt miehen kanssa esim. Olen hänen ystävä edelleen, vaikka väliin olen ottanut eroa kun homma kävi mulle tosi raskaaksi. Olen hyväksynyt että ystävyys on ainoa asia mitä häneltä saan, ja se onkin tosi tärkeää mulle. Näin aikaa myöten mun on helpompi jo katsoa kun hän lähtee miehen matkaan tai puhuu miespuolisista ihastuksistaan, mut on hän silti aina mun ensimmäinen ihastus ja siksi erityinen.

Ja kyllä tunteet on pinnassa ollut kun oon nähnyt häntä toisen kanssa tunnustan että mustasukkainen voin edelleen olla, en tosin ikinä näytä sitä ja olen iloinen jos hän on onnellinen. Mietin et harvemmin varmaan kenelläkään se 1. Mulle on todella harvinaista että ihastun, mun täytyy näköjään tuntea henkilö todella hyvin että niin käy. Luulin ennen tätä 1. Hänen jälkeen voisin sanoa että olen aiemmin ollut ehkä enemmänkin viehättynyt kuin ihastunut, tai sitten olen aiemmin ollut ihastunut, ja hänen kohdallaan Ihastunut isolla alkukirjaimella!

Parasta koko tapahtuneessa on kuitenkin ollut sen oivaltaminen, että onhan mulla ollut aiemminkin näitä ihastuksia naisiin, mutta ne on ollut helppo ohittaa, kun olen ollut kuitenkin niin vahvasti ohjautunut heteronormia kohti. Ei mulla ollut bi epäilyjä, vaikka selvästi bi olen aina ollut kun jälkikäteen miettii.

Tarvittiin yksi iso ihastuminen jopa rakastuminen? Sitä ei ole koskaan ollut yhteenkään mieheen, ainakaan vielä. En mä tiedä mikä pääpointtina mulla tässä nyt oli, mutta mä ilokseni kuitenkin nyt tiedän, että olen kykenevä ihastumaan OIKEASTI, ja toivon vaan että ensi kerralla mun ihastus ihastuu takaisin. Ja toivon että tämä ei ollut ainutlaatuista, koska haluan kokea sen uudelleen. On vaikea enää tyytyä vähempään, kun tietää mitä on oikeasti tuntea niin voimakkaasti.

Mun on tunnettava mun seksikumppani suht hyvin, että voin harrastaa seksiä. Olen kyllä joskus parikymppisenä harrastanut yhdenillan juttuja, mut mä en kunnioittanut tuolloin omia rajojani ja nautinto oli kyllä kaukana. Onni että ikä tuo itsevarmuutta ja itsetuntemusta, nykyään tekee vähemmän vahinkoa itselleenkin.

No, mä nyt katselen rauhassa keitä elämä tuo eteen, enkä osaa sanoa olisiko seuraava ihastus mies, nainen vai muu. Eikä sen niin väliä olekaan. Onpa kiva lukea muiden kokemuksista: Ennen luulin että olen yksin näiden tuntemusteni kanssa. Myös minulle oman seksuaalisuutensa tajuaminen oli tavallaan "valaistumisen hetki". Pääsin rauhaan itseni kanssa, ja mikä tärkeämpää, myös muiden ihmisten kanssa.

Erityisesti naisten kanssa toimeentuleminen on ollut minulle aina vähän konstikasta, koska välillä jotain naista kohtaan koetut tunteet vain olivat niin oudon voimakkaita, eivätkä käyneet järkeen - vaikka ihan selviä ihastumisen tunteitahan ne olivat näin jälkeenpäin ajateltuna. Teininä päädyin esimerkiksi välttelemään joidenkin tyttöjen seuraa, ja toisten suhteen koin käsittämätöntä kateutta kun he alkoivat seurustelemaan, mikä vaikutti ystävyyssuhteeseenkin minun osaltani.

Toisaalta en osannut oikein aloittaa poikienkaan kanssa seurustelua, kun niistäkään tunteista en ollut varma, kun eivät ne olleet sen voimakkaampia kuin tyttöjä kohtaan kokemani tunteet. Jälkiviisaana tajusin myös sen, että yksi opiskelukaverini taisi olla minuun enemmänkin ihastunut, mutta en uskaltanut lähteä sellaiseen edes ajatuksen tasolla mukaan, koska "minähän olen hetero kun kerran tykkään pojista": Sulla on toisaalta parempi tilanne, kun sait asian selvitettyä ihastuksen kanssa ja kaikki meni hyvin.

Vaikka tietysti ikävä juttu, että olet joutunut jäämään sivusta katsojan osaan hänen suhteensa. Lapsuudesta asti olen kokenut olevani jotenkin luonteeltani ja mielenkiinnonkohteiltani erilainen kuin muut tytöt, ja silti ulkonäöllisesti olen kuitenkin suht naisellinen ja se tuntuu omalta.

Enää ei tarvitse poukkoilla ääripäästä toiseen, kun voi olla turhia murehtimatta "tyttömäinen poikatyttö": Tsemppiä oman kullan etsimiseen!

Itse uskon, ettei rakkautta voi pakottaa, mutta on silti hyvästä pitää silmät auki ;. Mulla on vittumainen tilanne. Oon mun harrastuksen myötä lievästi ihastunut yhteen muijaan meidän ryhmässä, vaikka olen nähnyt hänet vain muutamaan otteeseen enkä edes tunne häntä kunnolla, muutama kerta ollaan lyhyesti puhuttu jotain harrastukseen liittyvää tai heitetty läppää.

Silti en vain saa nyt häntä pois mielestä. En aikasemmin edes ollut kiinnittänyt häneen mitään huomiota, ei olisi tullut silloin mieleenkään että ikinä voisin hänestä kiinnostua. Rumasti sanottuna ulkonäkö tai luonne ei vain silloin tuntunut vetävän puoleensa, pelikaveri hän minulle oli ja on tietenkin edelleen. Sitten sosiaalisessa mediassa hieman tylsyyttäni lukuisia profiileja vakoillessani sain selville, että hän on naisiin päin. Sen jälkeen kiinnostukseni häntä kohtaan on kasvanut ja odotan aina näkeväni hänet kun meillä on harjoittelukertoja ja hänestä on muotoutunut mielessäni jo söpön tytön kuva, vaikka ajatukset alussa olivat aivan toisenlaiset.

Harkkoja on vain kerran viikossa, joten harvoin muutenkin nähdään enkä tiedä miten voisin häneen yrittää kunnolla tutustua edes kaverimielessä ilman epäilyjä taka-ajatuksista. Mulla on vielä pari vanhaa tuttua mukana harjoittelemassa, joten luonnollisesti vietän heidän kanssaan eniten aikaa harkoissa.

Hän myös seurustelee, mikä tekee tästä vielä inhottavampaa. En olisi halunnut kehenkään ihastua vähään aikaan, mutta tässä sitä taas ollaan. Naisen kosketuksen kaipuu alkaa mennä mulla näemmä jo aivan älyttömyyksiin. Se on kyllä jännä, miten mielikuva voi toisesta muuttua, kun tutustuu paremmin.

Itsellä menee juuri noin varsinkin naisten kanssa, että ensikohtaamisella ei välttämättä tunnu miltään, mutta sitten kun tutustuu toiseen persoonana, niin alkaa tapahtua. Ja välillä on hankalaa hyväksyä, kun joku toinen vie ihastuksen nenän edestä tai saa tietää että onkin varattu.

Jaha, ei oo ketään höpisyttäny eikä löpisyttäny. Mä olen ollut ihan hiljaa vain, koska on ollut kiireitä ja kaikkea. Yleensä olen nopeasti käynyt iltaisin vilkaisemassa, mutta en ole yleensä jaksanut kirjoittaa, kun on väsymys painanut.

Pari päivää sitten kahvilassa aikaa tappaessa yritin puhelimella jotain tänne räplätä, mutta eihän sekään sit onnistunut. Olen jäänyt yhteen kiikkiin. Nimittäin - kauhean noloa tunnustaa - mulla on muutamia valeprofiileita netissä. Ei mulla siis mitään seuranhakuun tarkoitettuja valeprofiileita ole, vaan arkisemmissa keskustelupaikoissa ja tietty Facebookissa. Yhdellä valeprofiilillani kuulun useisiin sateenkaariryhmiin, joiden keskusteluun en osallistu, mutta lueskelen muiden jutustelua.

Olen käyttänyt samaa profiilia tiettyihin muihin nettijuttuihin, enkä tajunnut, että mun profiilista näkyy muille mihin ryhmiin kuulun. No, hieroin sitten jopa bisnestä tämän valeprofiilin kautta ja kävin niihin liittyen tapaamassa erästä nuorta helsinkiläisnaista.

Jutusteltiinkin siinä ja oli mukavaa. No, nyt sitten tämä nainen on alkanut lähettelemään mulle yksityisviestejä, että oon mukava ja sellaista. Siis ihan kamala tilanne. Mun omaatuntoa kolkuttelee pahasti, että olen tällaiseen liemeen itseni järjestänyt ja feikannut toiselle. Tuntuu ikävältä sen toisen puolesta. Päätin jo lopettaa valeprofiilien käytön, mutta tarkemmin harkittuna aionkin yrittää vaan rajata niitä tarkemmin.

Olen kuitenkin niin arka ja epäluuloinen, että en uskalla hillua sateenkaariryhmissä ikiomalla profiilillani. Täytyy ottaa vielä mukillinen kahvia, jospa se lohduttaisi. Onko säiden viilentyminen viilentänyt sydäntäkin vai vieläkö sykkii samaan tahtiin kuin kesällä?

Kyllä täällä on tunteet jo viilenneet tai oikeastaan kuolleet. Moikka, mulla kauhee kiire nyt, mut vilkaisin silti tänne.

Kiva oli kuulla susta. Onko uusi tyyppikin nainen? Orastavat ihastukset on ihania!! No voi kun oisit kertonut, vertaistukena: No, sama työpaikka taas tällä kertaa eli työpaikkaihastusta pukkaa. Ei olla paljon tekemisissä, harmi ;. Olette kuitenkin ilmeisesti "riittävästi" tekemisissä kun olet ehtinyt silmäsi häneen iskeä: D tai ajattelitko tätä orastavaa ihastusta lähestyä, jos ette muuten ole tekemisissä paljon?

Itsellä vähän sama tilanne Ja todennäköisesti on varattu hetero: Sitä jännitän, että paukahtaako tunteet päälle. Ja jos menee päälle, niin millainen sekoilu mulla alkaa tällä kertaa. Multa ei kannata silleen hakea kauheasti vertaistukea tai varsinkaan tarjota sitä. Tuolla lesbo palstalla jo kerroinkin, että oon kerran jo ihastunut itse vertaistukeeni. Se oli se tyyppi joka sai mut riimitteleen. D Oot vissiiin aika altis noille ihastumisille ; No mut kertoile kuitenkin jos jotain tapahtuu tän sun orastavan ihastuksen kanssa: Jos vaikka muut ihastuneet sais siitä osviittaa omaan tilanteeseen: Täälläpä on ollut aktiivista ajatusten vaihtoa tänään.

Herätti kateutta, kun en ollut mukana, ja hilpeyttä, kun sain lukea viestejä ulkopuolisena. No, kaikkea voi sattua. Minulla oli tänään raskas päivä, mutta tulosta syntyi.

Yksi pitkällinen projekti valmistui vihdoin. Viime yön nukkumiset jäivät kyllä pariin tuntiin, minkä takia sitten päivällä nukuin vähän lisää, kun sain projektin käsistäni. Ihastusten miettimiseen ei ole oikein ollut energiaa, jos kiinnostustakaan. Toivottavasti saat nyt paremmin nukuttua projektin päätyttyä. Hyvät unet on niin tärkeet.

Ei sitä muuten jaksa. Mukavaa päivää ja hali. Ei nähty tai ainakaan mä en nähny. Samaa vaivaa täällä päässä Olisi varmaan järkevää yrittää karistaa hänet jotenkin mielestä, mut helpommin sanottu kuin tehty. Miks olis järkevää, siis sun tapauksessa? Mä näin tänään silleen ohimennen vilaukselta tän "kohdetyypin".

Ja ei kyllä helpottanut oloa yhtään, päinvastoin. Kyllä täällä on nyt kans se tilanne, että näistä orastavista tunteista on päästävä irti. Vaikka ihastustunteet ihania onkin niin ahdistaa myös tää tämmönen: Järkevää ehkä siksi että vahva varattu ja hetero -oletus.

Mutta katotaan nyt ;. Oisko sulla joku keino selvittää asia? Ootteko jutellu koskaan vai ainoastaan olleet näköetäisyydellä? Mä en myöskään varmuudella tiedä, onko hän varattu vai sinkku. Hetero hän varmaankin on. Sit taas toisaalta jos jokaista heteroa ja varattua karttelis niin aika vähiin jäis potentiaaliset ihastelun kohteet: D ja mitä mä ees loppujen lopuks mitään oletuksia ees mietinkään tässä tilanteessa. Kun ihan satunnais juttelutasolla ollaan: Nyt vasta huomasin, että joku oli peukuttanut tätä kommenttiani.

Itse asiassa satunnaisesti ja työhön liittyvää. Ja muutaman kerran oon tilannetta yrittänyt vähän keventää hölmöillä jutuillani. Ei varmaan kovin tietoista toimintaa kuitenkaan tuo sun jatkuva ihastuminen. Ehkä kertoo enemmän tilanteestasi siitä sen enempää tietämättä. Ja siitä voi helposti jatkaa ajatusta eteenpäin.. Lesbo palstalla jo "avauduin" omasta tilanteestani. Miehen kanssa oon suhteessa, huonossa sellaisessa.

Mutta kai se on omaakin syytä, että suhde on sellainen kuin on. Mä oon varmaan seonnut totaallisesti. Oon innoissani mutta myös peloissani ja jopa kauhuissani.. Ollaan sovittu nyt erään ihanan kanssa että näkisimme ensimmäistä kertaa kahden kesken Ollaan suudeltu salaa talon takana, että muut eivät näkisi. Ei olla myöskään nähty selvinpäin kovin usein Jännittää, ahdistaa tää tapaaminen. Mitä jos meen täysin lukkoon. Haluun tätä naista, mutta silti oon epävarma tunteistani ja varsinkin itsestäni.

Mut tuntuu et tää kortti on katottava, en haluu jäädä katumaan että ei yritetty. Nojoo kuulostaa varmasti hullulta: D tilanne on vaan niin monimutkainen että ei sitä ees voi selittää.. Olisi muuten joskus mukava chatata teidän kanssa esimerkiksi tuolla Bi Cafeessa. Reaaliajassa pystyy vaihtamaan ajatuksia hieman eri tavalla kuin näin viesteissä.

Siis muita kuin rakkaushuolia. Olen kyllä tosi itsenäinen, mutta olishan se kivaa, jos joku joskus tulisi ja halaisi. Keittäisi kupin teetä, hieroisi vähän hartioita, pusuttelisi niskaa ja kaulaa, rutistaisi Jos verkoilla saisi paremmin saalista kuin mato-ongella Meinaaks oikeesti alkaa verkkoja heittään? Ei niihin kuitenkaan kukaan tartu. Just nyt ei ole aikaa eikä fiilistä, mutta ehkä jossain vaiheessa. Kävin kattomassa sitä tsättiä.

Siel oli kaks tyyppiä. Eikä tällä kännyllä muutenkaan jaksa tsätätä. Toivottavasti sulla on jo parempi fiilis ja oot saanu nukuttua. Kyllä mäkin yllättävän säännöllisesti öisin nukun ja päivisin valvon. Joskus venyy netin ääressä pidempään mm.

Oon mä nukuttua saanut aika hyvin, mutta fiilis on edelleen tosi paska. No ei täälläkään kyllä kovin hyvät. Oikeastaan vähän ahdistava olo. Kai se täytyy nukkumaan mennä. Sä vilahtelet aika pikaseen. Mulla iski väsy töiden jälkeen ja sammuin hetkellisesti. Saas nähdä tuleeko uni yöllä ollenkaan. Kai mäkin kuulun tähän ketjuun, jos saa olla siipi maassakin: Olin ja olen ihastunut, tai rakastunut naiseen, joka on maailman ihanin ja maailman kamalin.

Kamalin siksi, koska hänestä mun tunteet on liian suuria ja pelottavia ja kuitenkin haluaa pitää mut. Mutta mun pitäisi kai osata tykätä vain vähän ja nätisti ja pysyä aisoissa eikä haluta häntä kokonaan itselleni. Ongelma kun on se, että me ollaan molemmat varattuja tahoillamme ja varsinkin se että mulla on mies ja perhe, tuntuu häntä ahdistavan.

Vaikka välillä tuntuu että se on vain tekosyy, ettei hän vain oikeasti halua mua. Mun mielestä ihastumisessa ja rakastumisessa ei ole mitään ihanaa, hirveää tämä on: Saa olla siipi maassa. Mä itse olen suhteessa miehen kanssa. Suhteessa, josta puuttuu tätä nykyä oikeastaan kaikki.

Ei ole romantiikkaa, läheisyyttä eikä erotiikkaa. Kummallakaan ei ole mikään hyvä suhde ja molemmilla seksittömyys ja läheisyyden ja tunteiden puute omassa suhteessa se suurin ongelma.

Mäkin luin sun kirjoituksia ja moni juttu kuulosti niin tutulta, varsinkin tuo jatkuva ihastuminen: D Näin pitkälle en kyllä ole aiemmin mennyt näissä ihastuksissa. Niin mä olen ajatellut, että tuskin tää mun tilanne hirmu poikkeuksellinen on. Hän on myös ainoa, kelle olen tunteistani kertonut.

En siis tiedä mitä tapahtuisi jos joskus kävisi niin, että tunteet olisivat molemminpuolisia. Onko sulla suhteessasi se tilanne, että olette molemmat haluttomia läheisyyteen, siis toistenne kanssa? Jännää toi teidän ihastumisherkkyys. Voin sen kyllä jotenkin kuvitella.

Varsinkin jos itsellä on seksuaalisia haluja, eikä niille kotoa saa vastakaikua, niin kuvittelisin sen edesauttavan sinne-sun-tänne ihastumisia. Tuo on vaan mun spekulaatiota. Mä äsken putsasin uunia ja siinä kyykkyasennossa kun pidempään olin, niin alkoi huimata. Mä ilmeisesti odottelin alitajuisesti niin paljon sitä toista jostain elämääni tupsahtavaksi, etten halunnut panostaa omaan kotiini.

Toki koti olikin mulle vain eräänlainen huoltoasema kaikenmoisten rientojen välillä. Suurempi este kodin laittamiseen oli kuitenkin se, etten mä halunnut hankkia uusia verhoja, mattoja tai huonekaluja ilman sen toisen mielipidettä.

Jemmasin sitä mun tulevaa maalaiselämää varten mm. No, nyt kuulkaa naiset hyvät, mä olen hyvinkin pitkällä kotini fiksaamisessa.

Ihan valmis en toki vieläkään ole. Oon tässä matkalla käyttänyt hyväkseni kaiken maailman konmareja, fengshuita, raivausmetodeita, nyrkkisääntöjä yms. Tällä viikolla pääsin eroon kahdeksasta Ikea-kassillisesta tavaraa.

Tänään olen pohtinut erästä tarpeellista käyttöesinettä. Se on palvellut mua hyvin jo melkein 20 vuotta ja se on edelleen ehjä, MUTTA olen aikoinaan saanut sen ex-avomieheltäni.

Olen yrittänyt löytää kaupoista korvaavaa tuotetta, mutta en ole löytänyt. Nyt olen tulossa siihen pisteeseen, että uuden tuotteen on löydyttävä.

Samalta eksältä olen saanut sydämenmuotoisen kylpyharjan, jota kyllä käytän. Sillekin on löydyttävä seuraaja ja löysinkin jo itse asiassa. Vieläpä avaimenperänäkin mulla killuu eräältä toiselta eksältä saatu lahja. Haluan senkin hiiteen ja jonkun kauniin avaimenperän tilalle. Samaan syssyyn talosta taitaa lentää entisen elämäni hajuvesi. Kävin nimittäin Sokoksella valitsemassa sukulaisteinille hajuvettä.

Siellä myyjän kanssa päivittelimme, että ihanien tuoksujen määrä on niin mieletön, että valinta on vaikeaa. Uuden tuoksun haluan kyllä löytää. Ja uusia ruokareseptejä ja uutta sitä sekä tätä. Tunnistatteko te mitään tällaista "puhdistumispakkoa" omassa tai lähipiirinne elämässä? On vielä pakko todeta, että olen kyllä nyt osannut valita kotiini matot, verhot, kirjahyllyn yms.

Olen iloinen, miten paljosta roinasta olen päässyt jo eroon. Sitä työtä on kyllä edelleen vähän jäljellä, mutta koko ajan etenen hommassa. En pyri nollaamaan elämääni, enkä esimerkiksi tuhoa kaikkia valokuvia matkoilta eksien kanssa.

Ne ovat osa elämänhistoriaani. Siivoan kuitenkin nurkkiani niin, ettei ex-avomiehen minulle lahjaksi antama nalle istu enää kirjahyllyssä tai toisen eksän antama avaimenperä pyöri käsissäni päivittäin. Osaatteko kuvitella urakkaani vai oletteko liian ns. Kuulostaako tällainen touhuilu yhtään järkevältä? Minua on aika paljon kritisoitu ja on epäilty, että kohellan aivan turhanpäiväisiä juttuja, heitän pois tavaroita joiden poistamista tulen katumaan, siivoan liian tarkkaan tms.

En ole ihan allapäin nyt. Nyt mä vilahdan tai viuhahdan tälleen pikaseen. Tiäks Höpsööntynyt mä en voi mennä nukkumaan. En ennen kuin kysyn. Oon cm jonkun mittauksen mukaan cm ja tällä hetkellä vähän pyöreä, mutta onneksi taas vaihteeksi pienenemään päin.

Varjo siis tuossa edellä taas minua parodisoi ja hyvin hän vetää, täytyy myöntää. Tarkoitin pienuudella kuitenkin jotain henkistä asiaa. Olen aina kokenut olevani pieni ja välillä kovin pelokas ihminen suuressa maailmassa. Silti olen psyykkiseltä olemukseltani vähän sellainen Pikkumyy, että teen kärkkäitä havaintoja ääneen ja purenkin tarvittaessa.

Muumisaduissa Pikkumyy ei tainnut olla erityisen romanttinen tyyppi. Se oli se ihana Niiskuneiti Olin juuri sanomassa, että minussa on aimo annos hempeää Niiskuneitiä. Mutta muistattekos, mikä Niiskuneidillä oli jalassaan? Kumpikohan hän loppujen lopuksi oli? Vai onko sillä mitään merkitystä. Näin pieni ihminen kuin minä cm, olen suuren suuri uhka iiiiisolle maailmalle??? Mitähän minä olenkaan tehnyt, että olen näin pelottava? Kynteni lohkesi ja siitä aiheutui vakava uhka maailmalle?

Mä oon sua noin 2,5 tuumaa pidempi. En muistanutkaan tuota Niiskuneidin nilkkarengasta. Mutta totta, kyllähän hällä sellainen on. Mukavaa päivää myös sulle. Oli kiva löytää sun viestit täältä näin aamulla. Mulla olis paljon poteniaalista tekemistä tänään. Niistä täytyis valita tälle päivälle sopivimmat. Kaipa aamukahvin aikana aivot keksii hyvän ratkaisun. Mitä sä teet viikonloppuisin? Vietätkö vapaa-aikaa jollain erityisella tavalla? Kehitätkö itseäsi opiskelemalla tai liikuntaa tavoitteellisesti treenaamalla?

Viimeiseen kysymykseen vastaus, eli omassa suhteessani mies kyllä haluaa seksiä, minä en. Muuten meidän suhde on aivan hyvä, tullaan toimeen ja arki sujuu hyvin. Ja näin on menty jo monta vuotta. Meillä sujuu arki jotenkuten. Välillä riidellään, välillä sopu.

Tehdään asioita pääsääntöisesti erikseen erikseen myös jonkinverran yhdessä. Mä käyn yleensä kaupoilla viikonloppuisin. Myös siivoushommat tulee yleensä hoidettua viikonloppuna.

Sitten kun tämän alkuperäisen Höpsööntuneen kanssa haluaisi sopia kasvotusten tapaamista niin kappas eipäs olekaan enää yhtään mitään ihastumista olemassakaan johonkin tiettyyn ihmiseen.. Luulisi, että jutteleminen suoraan ihastuksen kohteelle olisi paljon mielekkäämpää kuin höpöttely seuran etsiminen nimenomaan tuntemattomista ihmisistä..

Yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä ja nettivainoamisesta voisi tehdä ihan rikosilmoituksenkin, vink vink. Luulisi, että jos oikeasti olisi ihastunut niin haluaisi toiselle vain hyvää ja ei, kaikki eivät halua julkisuuden henkilöiksi ja ei, kaikki eivät halua tai kaipaa minkäänlaista julkisuutta oli se sitten positiivista, negatiivista tai neutraalia, itselleen.

Luulisi, että silloin osaisi kunnioittaa ja arvostaa ihastuksen yksityiselämää ja yksityistietoja varsinkin kun on muutenkin kysymyksessä tavan tallaaja eikä julkisuuden henkilö. Ja ei, vielä kerran, kaikki eivät todellakaan ole imarreltuja julkisuudesta millään tavoin.

On paljon ihmisiä, jotka haluavat elää ihan rauhassa ihan tavallisen ihmisen elämää ilman vainoa, paparazzeja ja mustamaalausjuttuja yms. Ehkä en merkannu sittenkään mitään, vaikka niin luulin ja mun annettiin olettaa.

Silti tekisin mitä vaan että pääsisin siihen halaukseen ees hetkeks. Mut silti oon vaan tällänen säälittävä luuseri joka ei osaa päästää irti. Et ole ainoa, joka on joutunut kokemaan kovia. Yhdenkin yön jälkeen tilanne näyttää yleensä ko erilaiselta. Unohdin mainita, että minulla on kova pelko, että yskäisen. Pelkään siis, että yskäisen, vaikka ei minua yskitä Painu nyt jo hiiteen vale-Höpsööntynyt! Miks tää tyyppi tekee mulle kerta toisensa jälkeen näin? Se syli ja ne suudelmat on parasta mitä tiedän.

Mutta kuinka pitkään mä jaksan enää taistella niistä? Pitäskö vaan lyödä hanskat tiskiin? Vaikka tuolla yllä kirjoitin, että "kirjoittaa ja lukea saa ken tahtoo" niin olisi mukava, jos kirjoittelit ihan omalla nimimerkillä. Siellähän sä aloitit tämän varjoilusi.

Kyllä me voidaan lueskella sun jutut sieltäkin. Ei -ttu, sulle ei ainakaan lohkea pesää helposti kun ei ihmisellä oo muuta tekemistä: Voi ei, mä niin tiedän tunteen: En vaan osaa vastata tuohon kysymykseen. Mustakin tuntuu, että roikun vaan jossain olemattomassa, pelkässä haaveessa, siinä millainen hän oli aluksi. Mutta jos se kaikki olikin vain mun omaa mielikuvitusta, eikä hän koskaan oikeasti tuntenut mua kohtaan niin paljon kuin luulin. Seksiä hän kyllä haluaisi ja viestailee paljon siihen liittyvää, mutta siinäkö kaikki, mitä musta haluaa?

Taisi Höpsööntynyt vahingossa nyt vastata en osaa en tunne nimimerkillä, vai mitä? Kirjoitatko jonkin käsikirjan mukaan näitä trolleja vai tuliko vahingossa vaan tunnekuohu ja sitä myötä virheitä? Kännyllä näpytys on paikoitellen hankalaa, kun känny arvailee sanoja. Tiedät itsekin, että väitteesi on typerä! Sori, ei mee millään läpi tuo valehtelusi. Aika lapsen kengissä vielä tuo puuha on Suomessa ja loistavia esimerkkejä nuo sinun kirjoituksesi siinä suhteessa. Eikä minun päiväni mitenkään huonosti ole alkanut, mutta näemmä teikäläisen työpäivä alkoi hieman huonosti..

Kaikkihan myös tajuaa, että alkuperäinen Höpsööntynyt, En osaa en tunne ja 50shadesofsorrow on yksi ja sama ihminen. Ei varmaan auta kuin jättää trolli ruokkimatta. Tein myöskin oman nimimerkin, jos olisi selkeämpää.

Huomasin myös, ettei chattiin pääse, jos ei ole rekisteröitynyt. Olisi kiva jutella sielläkin joskus muiden ihastuneiden kanssa, kun pelkään että tämä mun tarina on liian tunnistettava jos siitä kovin paljon täällä julkisesti puhun. Bi cafessa näyttää olevan aika hiljaista enkä taida uskaltaa tuonne lesbo cafehen: D En muuten tajua, mistä noita hymiöitä tähän saisi?

Ei mulla vaan mitään näy. Mä kirjotan kännyllä niin tästä löytyy hymiöt. Ilmeisesti on tarkoituskin olla mahdollisimman tunnistettava, eiks vaan? Että sais muut ihmiset lue: Ja sitten vielä, että sohimalla sinne tänne koittamalla kepillä jäätä kokeillaan olisko neiti mahtollisesti ihastunut ja kehen.

Aito ihastus kannattaa suoraan ilmaista ihastuksen kohteelle face to face eikä kalastella mahdollisimman paljon huomiota levittämällä mahdollisimman paljon ihmisen yksityistietoja yksityiselämään liittyen keskustelufoorumeilla vai pitäiskö alkaa harkita rikosilmoituksen tekoa? Nyt kyllä jollain iso pyörä heittää ja pahasti. Mä en ole jakanut kenenkään yksityistietoja, enkä jaa.

Kun ei omassa elämässä ole ketään, jolle voisin kertoa että olen tässä vuosikausia perheenäitinä oltuani ollut nyt salasuhteessa naisen kanssa ja etsin identiteettiäni, niin kai mä saan jollain keskustelupalstalla anonyyminä aiheesta puhua? Olen tunnustanut rakkauteni ihastus on liian laimea ilmaisu kohteelle satoja kertoja face to face. En tiedä, keneksi mua luulet, mutta tee toki rikosilmoitus, jos siltä tuntuu: D En taida pidätellä henkeäni sitä odotellessa.

Toivottavasti kaikki sateenkaariväki ei ole noin sekaisin päästään, tai vaikka pakotan itseni pysymään loppuelämäni heteron ahtaassa kopissa. Ajatteletko koko ajan näin? Kaduttaako sua se, että lähdit suhteeseen ihastuksesi kanssa? Tekisitkö nyt toisin tai jättäisitkö tunteesi kertomatta? En tiedä, ajattelenko niin koko ajan. Oli toisaalta varmaan hyvä ja tarpeellista saada tietää itsestä, että mun haluttomuus seksiin johtuukin siitä, että tod näk haluan sitä vain naisen kanssa.

Mutta en tiedä, helpottaako tieto mun elämää. Salasuhde ei ole mitenkään oikein ketään kohtaan. Yritin puhua näistä asioista mun miehen kanssa, jonka mielestä ainoa ratkaisu olisi ero, jos en miehistä tykkää. Oon myös useasti näiden yhteisten vuosien aikana yrittänyt kysyä mieheltä, antaisiko mulle lupaa olla naisen kanssa, koska asia on mua vaivannut, mutta vastaus on ollut ei. Oon niin mamis, että en kuitenkaan halua eroa, jos jäisin "tyhjän päälle" ja yksin. Ja tuskin koskaan löytäisin ketään toista, jota rakastaisin niin kuin tätä naista: Teillä on sitten erilainen tilanne kuin meillä.

Mä en ole puhunut näistä asioista mieheni kanssa. Tätä orastavaa ihastustani edeltävä ihastukseni on ainoa ihminen, jolle olen tästä bi-asiasta kertonut.

Olet oikeassa siinä, ettei salasuhde ole mitenkään oikein ketään kohtaan. Teillä ei taida olla lapsia? Lapsethan tässä on suurin syy, että on yhdessä pysytty. Toisaalta ne on niin hyvä tekosyy sille, ettei ehdi eikä jaksa sitä seksiä kun ei ole koskaan omaa rauhaa Mulla ei tosiaan ole enää mitään sanottavaa.

Jos jollain bi-naisella on jotain tärkeää asiaa niin voi itse aloittaa keskustelun. Varattuihin ei kannata ihastua tai ei ainakaan rakastua. Kiinnostavaa lukea teidän perheellisten juttuja. Olen tyytyväinen, etten itse haksahtanut naimisiin enkä lapsia hankkimaan. Elämä olisi todella erilaista nyt. Tosin just nyt on hirveä hedari. Olen yrittänyt jo yli tunnin ajan saada nukahdettua, mutta ei tuu mittään.

Äsken otin vihdoin särkylääkettä, jota en niin mielellään ottaisi, kun sitä on mennyt nyt vähän joka päivä. Myös Rennietä olen joutunut ottamaan pari kertaa päivässä närästykseen. Tänään teki mieli katsastaa lesboseksiä netistä, mutta enhän mä jaksanut sitäkään.

Kun nyt asiaa tarkemmin miettii niin olen aina alitajuisesti halunnut vain naista ja seksiä naisen kanssa. Haamuni parodioi minua aivan loistavasti, sillä minulla todellakin on pää ja niskan alue hieman kireänä.. Kuule varjoni, olet lukenut viestejäni erityisen tarkasti ja se tietysti imartelee minua. En pidä sitä stalkkauksena. Ihan normaalia surffausta se on nykypäivänä. Ja olen kyllä miettinyt, miltä tuntuisi suudella ja sekstata hänen kanssaan. Se saattaisi olla aivan mielettömän ihanaa.

Naisista kun minulla ei kokemusta ole, niin voisihan se olla kömpelöäkin, kummallista, vaivaannuttavaa, epämiellyttävää tai muuten kurjaa. Uskoisin kuitenkin nauttivani ainakin jonkin verran, sillä niin paljon naisten välinen hellyys ja erotiikka pyörii mielessäni. Stressiä minulla kyllä on tällä hetkellä. Ihana Nainenkin on siitä tietoinen. Tapasimme elokuussa muiden ihmisten läsnäollessa no, hetken olimme ihan kahdenkin. Ikävä lopputulema tapaamiselle oli, että olimme asioista ainakin jonkin verran erimielisiä ja minä kiukkuunnuin sekä loukkaannuin hänen kannanottojensa vuoksi.

Eiväthän ne nyt mitään kauhean huonoja piirteitä ole, mutta olin kuvitellut hänet erilaiseksi. Palasin kotiin kaupungilta, jossa hoidin asioitani monessa eri kaupunginosassa. Ajelin myös ratikalla pummilla, kun en muistanut leimata lippuani. Onneksi ei ollut tarkastajia liikkeellä. No, tulipa tuosta edellisestä viestistä mieleeni yksi juttu Myös pussailusta, koskettelusta ja kaikesta sellaisesta.

Välillä rähjään pahastikin, kun sappeni kiehuu yli, eikä minulla ole keinoja hillitä itseäni. Lauhdun kyllä aina nopeasti ja pian kehrään kilttinä ja anteeksianovana kuin kultainen kotikissa. Mitä taas tulee romantiikkaan ja erotiikkaan, niin minä paitsi kiihotun helposti niin myös voimakkaasti. Koen suurta sielujen sympatiaa niitä teinipoikia kohtaan, joilla jöpöttää pöksyissä kesken koulupäivää.

Seksistä nautin yleensä suuresti. Olen miettinyt, onko minulla jonkinlainen hermostollinen herkkyys, tuntoaistin erityisyys tms. Minä nautin orgasmeista ihan mahdottoman paljon ja aika usein saan niitä useampiakin.

Kummallisin - ja noloin - juttu on kuitenkin se, että minä alan oikein hyvältä tuntuvina hetkinä itkemään ihan automaattisesti. Siis itku alkaa ilman että ehdin tajutakaan. Yleensä lyhyen itkun jälkeen alan nauraa! Menen jotenkin vähän tolaltani. Tunnekokemus on niin kauhean voimakas. Saatan silloin myös jotenkin osittaisesti menettää ikäänkuin tajuntani. Se on kuin hetken kestävä täydellinen rentoutuminen, jolloin ei pysty yhtään käskemään kroppaansa kuten yleensä.

Varmaan muutkin kokevat tällaista. Yksi juttu, mitä rakastan, on samanaikaisen orgasmin saaminen kumppanin kanssa. Olen jollain tavalla jopa vähän treenannut sitä. Mutta en keksi, miten naisen kanssa voi saavuttaa samanaikaisen orgasmin, tai keksin, mutta en tiedä olenko oikeilla jäljillä. No, tulipa hassu sepustus. Lähinnä halusin vilauttaa teille tissini eikun sisäisiä tuntemuksiani.

Seksuaalisuus on suurenmoinen juttu. Olisin varmaan hyvin ahdistunut suhteessa, josta seksi ja hellyys puuttuisi. Minua on ahdistanut jo sellaisissa suhteissa, joissa seksi takeltelee tai sitä on mielestäni liian vähän.

Tarkoitukseni ei nyt ole morkata teitä perheellisiä kirjoittajia. Haluaisin lähettää teille aimo annokset teetä, sympatiaa, haleja ja suuremmoisia orgasmeja. Toivottavasti voitte suhteissanne nauttia edes autoerotiikasta ilman paineita, piilottelua tai riitaa.

Mä oon kans aika kuuma ja jopa tulinen tyyppi, vaikka ulospäin saatan vaikuttaa hyvinkin rauhalliselta ja hillityltä. Saatan tulistua joskus hyvinkin nopeasti. Oon myös silleen ärsytysherkkä, esim. Mietin, onko sitten olemassa myös manuaalierotiikkaa, eikun sehän olis sitten manu.

Auto ilman maattia Manu ilman aalia. No joo, oon väsyny, huh. Unohtu panna hyvät yöt eli paan ne tähän Autoerotiikalle löytyy selitys googlaamalla. Tää on kyl niin syvältä, kun ei saa unta. Olen syönytkin miten sattuu viime päivinä, mikä ei välttämättä helpota unentuloa. Olen tässä miettinyt, että pitäisikö sittenkin vaihtaa pyjama joo, lämmin ja pehmeä päivävaatteisiin ja lähteä 24h-kauppaan öisille ostoksille.

Olen jo lukenut ja lukenut ja lukenut. Kutoakin voisi, mutta ei huvita. Ensikohtaamisemme samoin kuin toinen ja kolmaskin kohtaamisemme ovat jostain syystä jääneet aika voimakkaasti mieleeni. Muistan vieläkin, mitä ajattelin hänestä ensimmäisellä kerralla. Samoin muistan, millaisia ajatuksia minulle tuli hänestä toisella tapaamisella. Kaikkia en paljasta, mutta jostain syystä muistan ensimmäisen tapaamisen aikana ajatelleeni, että hän on siisti.

Se mielikuva hänestä on pitänyt. Jostain syystä kuvittelen, että hänellä on siisti koti, kaapit ojennuksessa jne. Muut ajatukset hänestä ovat muokkautuneet ajan kuluessa. Hohhoijaa, jopas minä näköjään taas ajattelen häntä. Täytyy varmaan hankkia joku uusi kirjeenvaihtokaveri, että saa uutta ajateltavaa. Ihanalla naisella ei takuulla ole edes kermanekkaa. En mitenkään pysty päättämään, hankkituisinko eroon omastani. En ole ikinä omistanut kermakkoa, enkä usko jatkossakaan sellaista omistavani.

Jostain syystä kyllä epäilen samoin kuin sinä, ettei Ihanalla Naisellakaan sellaista kapinetta ole. Ajattelin myydä tai lahjoittaa shampanjalasini. Vai kannattaisiko sittenkin säilyttää vaikka kaksi? Olisikohan elämäni aikana mahdollista, että voisimme nauttia shampanjaa ja mansioita ihan kahdestaan Ihanan Naisen kanssa sylikkäin lepäillen romanttisen musiikin soidessa taustalla? Mitä luulet, armas varjoni? Varjo, älä unohda Ihanan Naisen tuoksua ja vartalon lämpöä sekä kosketuksiamme.

Musiikki olisi tietenkin sivuseikka, mutta taustalla se olisi omiaan tunnelman luomisessa. Ehkä myös leikkokukkia tai kynttilöitä No, jopas on itsepäinen Nainen. Mistä olet hänelle loukkaantunut? Et sinä varjo saa Ihanalle Naiselle suukkoja lähetellä. Helpohko viikko, ainakin tähän asti. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ihana Nainen ei kyllä pysy poissa mun mielestä, vaikka ei silmissä olekaan. Enkä ole edes nyt moneen päivään tirkistellut hänen kuvaansa Facebookista. Mun elämä on ihan täynnä kaikkea. Mä en edes voi käsittää miten paljon koko aika on kaikenlaista.

Huomasin äsken, että olen jo kesäkuussa saanut sähköisen postin, joka oli - varmaan onneksi - jäänyt multa huomaamatta. Siinä viestissä taas joku onnenonkija houkutteli mua johonkin Italiaan restauroimaan vanhaa viinitilaa ja hohhoijaa.

No, ei se ihan noin mennyt mut kuitenkin. Olisi toki ihanaa kahvitella, mutta mahtaneekohan tuo nyt ihan realistinen unelma olla.. Mietin minkälaisissa ja minkä värisissä Hän haluaisi nukkua Näen hänet jo mielessäni kahvittelemassa aamuisin.. Olin jo untenmailla mutten aviovuoteessa. Eikä me edes olla naimisissa. Onko avoliitossa olevilla sitten avovuode, siis jos on yhteinen peti, en tiedä?

No joka tapauksessa, ihan yksinäni, omassa sängyssäni nukuin, niinkuin muinakin öinä. Mä en tykkää äänekkäästi kuorsaavista ihmisistä ja nukun muutenkin mieluusti yksin.

Oon niin tottunut siihen. Mulla auttaa se kun ihastuksen kohdetta ei näy eikä kuulu. Ei ole silloin niin paljon mielessä. Kuule varjoseni, yritin tiirailla hymiöviestejäsi, mutta en keksinyt niistä mitään viestiä. Taisi olla liian kryptinen viesti meikäläiselle. Onnistuisinpa, ja olisipa Ihana Nainen maaliviivan takana syliin ja suukkoihin hukuttamassa.

Tänään muuten mietin jossain kiireiden välissä Ihanan Naisen kanssa suutelemista. Mietin kestäisikö hän sellaisia pusuhyökkäyksiä, joita minä tapaan tehdä. Tai haluaisiko hän herätä siihen, kun suihkauttelen satakunta pikkupusua niskan, hatioiden, hiusrajan ja korvauntausten tuntumaan.

Voih, yleensä minä en pidä laisinkaan liian hyökkäävästä tai tyrkystä lähestymistavasta, mutta Hän on toki tässä asiassa poikkeus ja oikein paljon tykkäisin jos Hän kietoisi minut syylinsä suukkojen kera Minusta on ihanaa kun vielä välillä kokee ihastumisen tunteita: Tulee siitä parisuhteeseenkin kipinää lisää kun on romanttiset ajatukset mielessä.

Treffit-palstalla on supersöpö tyttö jolle todellakin flirttaisin Qruiserissa jos en olisi a varattu, b kaapissa. Mua alkaa jo kyllästyttää nää ihastushommat.

Vaik toisaalta ne tunteet ihania onkin. Äläs nyt vielä kyllästy. Vaikka kyllä muakin säännöllisin väliajoin kyllästyttää. Tää on niin psyykkistä touhua tällainen etäihastelu, vaikka vähän flirttiä onkin ollut ilmassa. Miten sä muuten pystyt parisuhteessasi salaamaan vai salaatko?

Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen

Karvat pois alapäästä gay seuraa homoseksuaaliseen