Mies ejakulaatio miten eroottinen homoseksuaaliseen hypnoosi

Natsi-Saksan ilmavoimat, Luftwaffe oli valtakunnan todennäköisesti natsimielisen aselaji, olihan Luftwaffe juuri natsien luomus. Se oli myös ensimmäinen aselajeista joka koki vakavan tappion sodassa jo ennen varsinaista sodan käännekohtaa eli vuosia On oikeastaan yllättävää ja kiinnostavaa että kun Saksa onnistui nopeasti lyömään sodassa sekä Puolan että Ranskan ja vieläpä sotilaiden lukumäärällä mitattuna odottamattoman pienin sotilaallisin tappioluvuin noin 65 menehtynyttä sotilasta kulki Luftwaffen kehitys toista tietä.

Usein kuvataan Saksan hyökkäysvuotta Neuvostoliittoon, Operaatio Barbarossan ensimmäistä vuotta, katastrofaalisena Lufwaffelle. Luftwaffe todellakin menetti kesäkuun Tappioista lähes puolet johtui muista kuin Neuvostoliiton VVS: Mutta hämmästyttävästi tutkijat ovat unohtaneet että saksalaisten tappiot olivat olleet jo ennen Operaatio Barbarossan alkua huomattavasti suuremmat: Ei ainoastaan Battle of Britain Taistelu Englannista ollut katastrofi Luftwaffelle ja eteenkin sen pommitusvoimilla.

Myös muiden rintamien Ranska, Skandinavia, Välimeri, Balkan, Atlantti ja yleinen taistelukenttien ulkopuolella tapahtunut lentokoneiden menettäminen oli huomattavan laajaa ja harvat ymmärsivät tappioiden vakavuutta. Luftwaffe lähti sotaan lopulta liian kevein eväin. Sillä oli sodan alkaessa vain 11 lentomiehistön vahvuus. Luftwaffe ei todellisuudessa koskaan toipunut niistä tappioista joita Ranska, Skandinaavia, Balkan ja eteenkin Taistelu Englannista sille aiheuttivat.

Määrävahvuuksiin osastotasolla se ei enää päässyt koskaan. Saksan lentokonetuotanto oli aina vuoteen kaoottisessa tilanteessa, sillä siitä vastaavat henkilöt eivät ymmärtäneet täysin modernin ilmasodan tarpeita. Jo vuonna meni Britannia heittämällä Saksan ohi lentokonetuotannossa. Käytännössä siis ainakin yli 9 lentokonetta oli pysyvästi poissa.

Puolet näistä menetettiin toukokuun syyskuun välisenä aikana. Itärintaman taistelut eivät siis olleet suinkaan suurin Luftwaffen kulu edes sodan alkupuolella. Kun sota laajeni itään, etelään ja liittoutuneiden strategiseen ilmasotaan suoraan Saksaa vastaan kasvoi paine Luftwaffea kohtaan kumulatiivisesti.

Lokakuussa tapahtui suuri käänne ja sen jälkeen Saksan lentokonetappiot sodassa olivat selvästi suuremmat länsiliittoutuneita vastaan kuin itärintamalla. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla Luftwaffe menetti poiskirjattuina itärintamalla 1 lentokonetta mutta muilla rintamilla 3 Luftwaffen murskaaminen oli alkanut.

Siinä Neuvostoliitto ei näytellyt kovinkaan keskeistä roolia. Vuoden kesän jälkeen Saksa tarvitsi yhä enemmän ja enemmän lentovoimia länsiliittoutuneita vastaan. Eteenkin hävittäjäkoneiden määriä leikattiin itärintamalla ja sodanjohto tavallaan jätti Saksan armeijan tietoisesti ilmasuojaa vaille. Vuoden jälkipuoliskolla Luftwaffen tappiot idässä olivat 1 konetta mutta länsiliittoutuneita vastaan jo 5 Näiden poiskirjattujen taisteluissa ja ei-taistelukentillä menetettyjen koneiden lisäksi Luftwaffen tappiot alkoivat kasvaa vuonna myös vaurioituneiden kokeiden määrissä jopa menetettyjä koneita nopeammin.

Länsiliittoutuneiden kasvavan paineen takia leikattiin Luftwaffen koulutusohjelmia uusille nuorille lentäjille. Lentotuntimäärillä mitattuna länsiliittoutuneiden uudet lentäjät saivat vuonna selvästi enemmän peruskoulutuksen ja eteenkin tyyppikoulutuksen lentotunteja kuin Luftwaffen lentäjät. Vuoteen saavuttaessa Luftwaffe putosi kuiluun. Uusille lentäjille annettiin enää vain noin 50 lentotunnin koulutus kun se sodan alussa oli ollut vielä noin tuntia. Tyyppikoulutuksen pituus uusille Saksan lentäjille oli mitätön.

Tämä Luftwaffen romahdus konkretisoitui karmealla tavalla juuri taistelussa RAF: Luftwaffen koneet käyttivät lähes yksinomaan synteettistä polttoainetta. Merkillepantavaa on kuitenkin se että Luftwaffe pärjäsi paremmin huomattavasti supistetuilla voimillaan itärintamalla kuin lännessä.

Vuonna Luftwaffen tappiot per sotalento olivat itärintamalla 0. Vuonna vastaava tappioprosentti oli yhä sama. Sotalentoja Luftwaffen yksiköt suorittivat tuolloin ja lentokoneita menetettiin yhteensä 2 Tämä kaikki huolimatta siitä että Luftwaffen uusien lentäjien koulutustaso oli käytännössä niin heikko että lentäjät oli usein yksiköissä ensin koulutettava ja totutettava sillä noviiseja ei olisi muuten kannattanut lähettää taisteluun.

Mitä ilmeisemmin vuoden yhä aika matala tappioprosentti alleviivaa Neuvostoliiton ilmavoimien kyvyttömyyttä uudesta paremmasta kalustosta joista osa tuli länsimaista huolimatta. Tilanne länsirintamalla oli totaalisesti erilainen Saksan lentäjille.

Tappioprosentti taistelulennoilla vuonna oli peräti 5. Luftwaffen lentäjille siis taistelulento länsiliittoutuneita vastaan oli vuonna lähes 8 kertaa vaarallisempaa kuin sotalento itärintamalla. Lukumääräisesti se oli kuitenkin suurin piirtein yhtä alivoimainen kummassakin tapauksessa.

Saksan syöksypommittajat, maataistelukoneet ja panssarien tuhoaminen. Osasto Kuhlmey väitti tuhonneensa Kannaksen taisteluissa Fw maataistelukoneilla ja Ju 87 Stuka-syöksypommittajilla noin kuukauden aikana noin neuvostoliittolaista panssarivaunua tai rynnäkkötykkiä. Tämä väite on Suomessa hyväksytty hämmästyttävän kritiikittömästi.

Kuhlmeyn osastoon kuuluneesta I. Sen kahteen muuhun staffeliin on siten kuulunut vain noin 20 Fw maataistelukonetta. Heinäkuun alussa yksikkö ilmoitti vahvuudekseen 23 syöksypommittajaa. Kaikkiaan Kuhlmey-osaston keskivahvuus maataistelu- ja syöksypommittajissa lienee jäänyt lopulta vain noin koneeseen. Kuhlmey-osaston väitteeseen tuhotuista puna-armeijan panssarivaunusta on syytä suhtautua enemmän kuin kriittisesti koska tutkimukset mm.

Normandian taisteluista länsirintamalla ja Kurskin taisteluista itärintamalla eivät tue väitteitä tuollaisesta menestyksestä. Kurskissa vuonna käytti Luftwaffe suurin piirtein samaa kalustoa kuin Osasto Kuhlmey Kannaksella. Luftwaffen voima Kurskissa oli enemmän kuin kymmenkertainen verrattuna osasto Kuhlmeyhin. Lisäksi alueella oli 11 Unkarin ilmavoimien Stuka-syöksypommittajaa sekä lähes Saksan ja sen liittolaisten pommikonetta.

Neuvostoliitto menetti Kurskissa Operaatio Citadellen aikana 5. Luftwaffe suoritti kaikkiaan 27 sotalentoa Osasto Kuhlmey 1 Puna-armeijan alainen organisaatio tutki alueella olleet tuhoutuneet omat panssarinsa selvittääkseen syitä ja parantaakseen panssarien ominaisuuksia jatkossa. Tämä noudatti yleistä suuntaa itärintamalla. Suurimmat syyt panssarin menettämiseen taisteluissa olivat yleensä pst-tykit, miinat sekä vihollisen panssarivaunut ja rynnäkkötykit.

Tiedot osoittaisivat siis että vain neuvostoliittolaisista panssareista tuhosi Saksan tai sen liittolaisen lentokoneet oli ne sitten maataistelukoneita, syöksypommittajia tai pommikoneita.

Käytännössä Luftwaffe suoritti Kurskissa siis jokaista ilmahyökkäyksellä tuhottua panssarivaunua kohden vähintään taistelulentoa mutta todennäköisemmin noin Kurskin taistelussa Neuvostoliiton 1.

Panssariarmeija menetti panssarivaunua ja 82 jouduttiin vaurioitumisten takia viemään korjattavaksi. Neuvostoliiton lentäjät IL-2 maataistelukoneilla olivat vieläkin avuttomampia tuhoamaan saksalaisia panssareita. Mutta myytit ja muu hölynpöly ilmaiskujen tuhoisuudesta panssarivaunuille jäivät kummallisella tavalla elämään nykyaikaan asti Stormovik-pelin kehittelijöiden iloksi. Olivatko siis Stuka-syöksypommittajat tai maataistelukoneet tehokkaita panssarien tuhoajia?

Eivät näyttäneet olleen vaikka lentäjät väittivät tuhonneensa satoja panssareita. Siis vain panssarivaunua tuhosi Luftwaffe. Ja silloin saksalaisilla oli sentään täydellinen ilmaherruus.

Länsiliittoutuneilla oli valtava ilmaylivoima ja peräti 1 maataistelukonetta sekä parituhatta pommikonetta käytössä niiden hyökätessä Normandiassa kesä-elokuussa Saksan panssarijoukkoja vastaan. Lentäjät esittivät huikeita lukemia tuhotuista Saksan panssariosastoista. Kokonaisia ryhmittymiä olisi pyyhkäistä pois pelistä ilmaiskuilla, satoja panssarivaunuja ilmoitettiin tuhotuksi. Onneksi liittoutuneilla oli myös oma organisaationsa, Research and Analysis,joka tutki asevoimien suorituksia sekä menetysten että saavutusten osalta.

Operaatio Goodwoodin aikana RAF: Todellisuudessa alueella olleista tuhoutuneista saksalaispanssarista tutkittiin ja vain 10 katsottiin tulleen tuhotuksi Typhoon maataistelukoneiden raketeilla. Erityisen ikävä asia maataistelukoneiden lentäjille oli myös se että tutkituista 87 panssaroidusta ajoneuvosta vain 3 oli tuhottu ilmaiskulla vaikka niiden panssarointi oli huomattavasti heikompi kuin itse panssarivaunuilla.

Saksalaisten vastahyökkäyksen aikana 7. Saksalla ei ollut alueella kuin taistelupanssaria, joista 46 menetettiin ja niistä lopulta vain 7 ilmaiskuissa. Normandian taistelujen aikana länsiliittoutuneiden maataistelukoneiden lentäjät väittivät tuhonneensa pommeilla ja raketeilla peräti noin 1 saksalaisten panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, panssarintuhoajavaunua tai telatykkiä.

Tutkimusorganisaatio arvioi kuitenkin että korkeintaan sadan saksalaispanssarin katsotaan tulleen tuhotuksi ilmahyökkäyksissä mukaanlukien keskiraskaat ja raskaat pommikoneet joita liittoutuneet käyttivät Normandian taistelujen aikana ajoittain suurissa määrin mm.

Liittoutuneiden maataistelukoneiden hyökkäykset Saksan maajoukkoja vastaan toivat niille itselleen suuria tappioita. Lentokoneita siis menetettiin ainakin 20 kertaa enemmän kuin mitä ne itse pystyivät tuhoamaan saksalaisten panssarikalustoa.

Ardeneilla Saksan offensiivissa menettivät saksalaiset panssarivaunua Kuhlmey-myytti kriittisen tutkimuksen valossa. Sodan aikana ja heti sen jälkeen tehdyt selvitykset osoittivat kuinka sen aikaisilla maataistelukoneilla ja syöksypommittajilla oli vaikeaa tuhota käytännön taisteluissa vihollisen panssarivaunua.

Eräissä Britannian ilmavoimien testeissä, ihanteellisissa harjoitusolosuhteissa maataistelukoneen koneiden raketeista 2. Taistelutilanne jossa vihollinen tulitti ilmatorjunnalla ja jossa kaoottinen sekava tilanne, suhteellisen epätarkat valokuviin perustuvat paikannukset maalista olivat ainoat tiedot joita lentäjillä oli käytössä onnistumisprosentti romahti. Vain yksi raketti osui panssarinkokoiseen maaliin. Olisi siis tarvittu noin 70 lentokonetta hyökkäämään yhtä panssaria vastaan jotta se olisi tuhottu raketeilla.

Ne olivat vielä epätarkemmat. Länsiliittoutuneiden tutkimusten mukaan tarvittiin pudottaa peräti 3 pommia jotta yksi niistä osui panssarivaunun kokoiseen maaliin. Oli pommi sitten kiloinen tai kiloinen sen oli käytännössä osuttava panssarivaunuun jotta se tuhoutuisi varmasti. Varsinkin jos kyseessä oli yli 40 tonnia painavaa panssarivaunu. Stukan tapaisten syöksypommittajien tarkkuus oli selvästi parempi mutta lienee ollut kuitenkin lähellä länsiliittoutuneiden tarkempia raketteja.

II maailmansodan aikaisten koneiden ongelma oli niiden lyhyt toimintasäde, hyvin rajallinen aselasti ja ammusmäärä sekä ennen kaikkea aseiden, rakettien ja pommien erittäin suuri epätarkkuus. Kaikenlaiset fantastiset kertomukset siitä kuinka maataistelukoneilla lennettiin lähellä puiden tasoa ja pommi pudotettiin panssaria päin niin että se lopulta räjähti panssarin alla on jätettävä fantasioiden kategoriaan. Tosiasiassa panssariyksiköt olivat voimakkaan ilmatorjunnan suojaamia kuten tiedot Karjalan Kannaksella operoineista puna-armeijan yksiköistä kertovat.

Jos Kuhlmey-osasto olisi vaivaisella maataistelukoneella onnistunut tuhoamaan 4 viikossa Karjalan Kannaksella puna-armeijan panssaria yhden panssarin jokaista lentokonetta kohden viikossa, uskomaton väite!

Toki osasto hyökkäsi muitakin kohteita kuin panssarivaunumuodostelmia vastaan. Mutta jos se ole kyennyt tuhoamaan puna-armeijan panssareita läheskään niin paljon kuin väitti niin kuinka uskottavia olivat sen väitteet muista tuhotuista kohteista kuten silloista, ponttooneista, maihinnousuveneistä, kuorma-autoista ym? Suomalaisilla ei ole oikeastaan osaston saavutuksista tarjottu muuta kuin saksalaisten omat väitteet. Tutkimus kaipaisi neuvostoliittolaisia uskottavia lähteitä.

Mutta se ainakin tiedetään ettei Luftwaffen maataistelukoneet suurelta osin juuri vähäisen määränsä takia kyenneet enää itärintamalla vaikuttamaan merkittävästi tapahtumien kulkuun kesällä Saksan Heeresgruppe Mitte romahti täysin Valko-Venäjällä samaan aikaan kun Osasto Kuhlmey yritti vaikuttaa Kannaksen taistelujen kulkuun. Mitä ilmeisemmin suomalaisessa sotahistoriassa on yksi Kuhlmey-osaston kokoinen aukko joka ansaitsisi lisätutkimusta.

Miten suorituskykyinen tuo osasto vanhanaikaisine Stuka-koneineen lopulta olikaan? Hannu Valtonen on myös valottanut tutkimuksissaan Luftwaffen lentäjien ilmavoittoväitteitä ja verrannut niitä joihinkin saatavilla oleviin neuvostoliittolaistiin lentoyksiköiden dokumenttien yksiköiden todellisista lentokonemenetyksistä.

Valtosen mukaan Luftwaffe oli jo vuonna vajonnut poskettomien ilmavoittoväitteiden kulttiin. Neuvostoliittolaisten ilmavoittoväitteistä vain yksi kuudestatoista piti Valtosen mukaan paikkaansa. Tämän suuntainen posketon liioittelu alkoi siis levitä myös Luftwaffen osastoihin tappion konkretisoituessa.

Suomalaisten hävittäjälentäjien väitteissä lienee myös vähintään puolet ellei kaksi kolmasosaa ilmaa välissä. Osasto Kulmeyhin kuuluneessa II. On tunnettu tosiasia että Rudorfferin ilmavoittoväitteissä oli jo Pohjois-Afrikan taistelujen aikana selviä liioitteluja. Samoin Kannaksen taistelujen jälkeen käydyissä ilmataisteluissa Baltian alueella on Rudorfferin väitteet ilmavoitoista usein vailla todellisuuspohjaa.

Osasto Kuhlmey väitti ampuneensa alas Kannaksella Väitteisiin on syytä suhtautua kriittisesti. Jos Luftwaffen lentäjät syyllistyivät 1: Luftwaffen lentäjät elivät omassa sankarikulttimaailmassaan jossa todellisuuden ja harhojen raja muuttui yhä sumeammaksi.

Osasto Kuhmeyhin kuuluneiden yksiköiden tappiot ovat olleet kesä-heinäkuussa seuraavat: Suurin osa noista poiskirjauksista 91 lentokonetta on tapahtunut Suomessa oloaikana. Osasto menetti paljon koneita neuvostoliittolaisten suorittamassa ilmahyökkäyksessä 2. Kaikkiaan 10 osaston konetta tuhottiin kentälle ja peräti 24 vaurioitui. Millainen vaikutus tällä oli Kannaksen taisteluihin?

Osaston taisteluvahvuus laski tietenkin merkittävästi vähäksi aikaa mutta suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen Ihantalan rintamalla eikä läpimurrot onnistuneet enää Äyräpäässäkään. Osasto Kuhlmey ei osallistunut millään tavalla Laatokan Karjalan taisteluihin jotka nekin päättyivät torjuntavoittoihin heinäkuun puolivälissä U-linjalla ja Ilomantsissa elokuun alussa.

The Washington Post -lehti teki laajan jutun Suomen asemasta Venäjän rajanaapurina loppuvuonna Lehden toimittaja oli haastatellut artikkelia varten muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. The Washington Postin toimittaja kysyy presidentti Niinistöltä, onko Suomen mahdollista pysytellä enää puolueettomana uuden kylmän sodan kynnyksellä. Niinistö vastasi, että Suomessa on edelleen yleinen asevelvollisuus ja vahva armeija, henkilöä.

Siihen toimittaja huomautti, että Suomen armeija on paljon pienempi kuin Venäjän. Niinistön sotilaspoliittinen vastaus kuului: Teemme syvällistä yhteistyötä Ruotsin kanssa ja se on kehittymässä hyvin nopeasti. Olemme Naton läheinen kumppani. Ja lopuksi haluaisin mainita EU-ulottuvuuden. Tiedämme kaikki, että Lissabonin sopimuksen mukaan olemme taanneet, että autamme jäsenmaita, jos ne kohtaavat vakavia ongelmia.

Siitä huolimatta se on hyvin vahva poliittinen kannanotto, Niinistö vastasi. On olemassa eräitä julkisia asiantuntijaperusteluista miksi Suomen ei kannattaisi liittyä Naton jäseneksi. Aleksanteri-instituuttin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro perusteli asiaa Ukrainan tilanteen puhjettua maaliskuussa seuraavasti: Suomen asema ja poliittinen sijainti on harvinaisen onnistunut. Totta kai Suomi tekee Nato-ratkaisunsa itse. Liikkumavaran säilyttäminen turvallisuuspolitiikassa on ehdottomasti meidän etu.

Kangaspuro muistuttaa, ettei Suomi ole entinen neuvostomaa. Venäjä-tutkija, professori Timo Vihavainen antoi kesällä synkän ennustuksen turvallisuuspoliittisesta ilmapiiristä. Vihavainen totesi, että kesäkuussa alkavassa sotilasliitto Naton Varsovan-huippukokouksessa oli tarkoitus sopia Naton entistäkin suuremmasta läsnäolosta Itä-Euroopassa. Se on aikaa, jolloin leikitellään sodan mahdollisuudella huolimatta siitä, että sellainen merkitsisi yleensäkin rikollista järjettömyyttä ja ettei sellaisella voida kuvitella saavutettavan mitään rationaalisia päämääriä.

Vihavaisen mielestä aikakauden rappeutuneisuutta kuvaa myös se, että militarismia on alettu ihailemaan. Hänestä Venäjä-pelot olivat myös liioiteltuja. Sellaiseksi ovat kelvanneet fantastiset kuvitelmat Venäjän loputtomasta aggressiivisuudesta ja sen kyvystä ja halusta järjestää kaikenlaisia ikävyyksiä koko Euroopassa ja laajemminkin , hän kirjoittaa. Vihavainen varoittaa, että sodan uhan mielikuvasta voi pahimmassa tapauksessa tulla itseään toteuttava ennuste. Vihavainen kritisoi kenraalien liian suurta roolia Naton organisaatiossa.

Naton sotilaallisen pelotteen myyttisyys. Mitä ilmeisemmin Naton sotilaallisesta pelotteesta ja suorituskyvystä on monilla suomalaisilla poliitikoilla, kansalaista nyt puhumattakaan, aivan liian fantastinen näkemys. Eteenkin Euroopan Nato-maiden sotilaallinen pelote on melkoisesti romahtanut viimeisen 25 vuoden aikana eikä kymmenet keskenään ei aivan niin samansuuntaisesti intressinsä näkevät eurooppalaiset natomaat eivät itseasiassa pysty antamaan juuri uskottavaa sotilaallista suojaa edes itselleen.

Tämän takeeksi Nato tulee sijoittamaan vahvistetun pataljoonan kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan ensi vuoden alkupuoliskon aikana. Kyse on rotaatiopohjaisesta, mutta pysyväisluonteisesta läsnäolosta. Läsnäolon lisäksi suunnitellaan tarvittavat vahvistukset. Baltian maille läsnäolon toteutuminen tarkoittaa niiden koko jäsenyystaipaleen tärkeimmän tavoitteen täyttymistä. Myös Bulgaria ja Romania saavat räätälöityä tukea.

Mutta mikä on ammattisotilaan viileän analyyttinen arvio Euroopan Naton sotilaallisesta suorituskyvystä ja uskottavuudesta? Sotilasasiantuntija dosentti ja everstiluutnantti Jyri Raitasalo Puolustusministeriöstä on antanut huomattavan hyytävän näkemyksen kesällä Logistisesti Euroopan Nato ei pysty yhtään mihinkään merkittävään operaatioon, todella suuresta puhumattakaan.

Raitasalon mukaan Euroopan natomaiden puolustusbudjetit osoittavat valtavaa tuhlausta ja tehottomuutta. Useilla Euroopan natomailla on enemmän kenraaleita ja everstejä kuin kenttätykkejä päinvastoin kuin Suomella jolla on melkoisen tulivoimainen suuri tykistö- ja panssarikapasiteetti. Euroopan Nato-mailla on heikot reservit ja kyky vähänkin pitkittyvään maasotaan surkea. Raitasalon englanninkielinen kirjoitus on löydettävissä internetistä osoitteesta: Recently published NATO defense statistics reveal the poor state of European defense capabilities and spending.

Only four out of 26 European NATO member-states spend the minimum level needed to train and equip a credible fighting force — namely 2 percent of annual GDP. Particularly the European member-states of NATO lack the capability to deter a large-scale military attack against one or more member-states. NATO is a forum of planning, consultation, and political debate between highly variegated states with very different security priorities and domestic political traditions and conditions.

As such, NATO is not a real military actor. Jyri Raitasalon kirjoituksen ytimessä on havainto Euroopan Natosta organisaationa joka koostuu lopultakin hyvin sekavasta seurakunnasta valtaosaltaan pieni jäsenmaita joilla useilla ei edes omat housut pysy jalassa saatikka että heistä olisi toisilleen turvan takaajiksi.

Jo parikymmentä vuotta on USA pyrkinyt irrottautumaan Euroopasta ja suunnannut huomionsa eteenkin Aasiaan. Se ei ole suinkaan mikään automaatti vaikka näin usein luullaan. Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Noora Kotilainen on monien muiden asioista perillä olleiden kanssa tyrmännyt luulot siitä, että Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato suojelisi vain jäsenmaitaan.

Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan yleisesti Naton viidennellä artiklalla, jonka mukaan Nato puolustaa vain jäsenmaitaan. Kotilaisen mukaan tosiseikat unohtuvat tässä keskustelussa.

Viime vuosien ja vuosikymmenten Nato-operaatiot on tehty poikkeuksetta valtioihin, jotka eivät ole Naton jäsenmaita: Kosovoon, Afganistaniin ja Libyaan. Hän muistuttaa, että Naton tehtävät ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeen, ja sanoo, että loppujen lopuksi jäsenmaiden intressit vaikuttavat Nato-operaatioiden suuntaan viidettä artiklaa tai jäsenyyttä enemmän.

Kun ei oteta esiin Naton muuttuneita toimintaperiaatteita ja tehtäviä, voidaan vapaasti argumentoida kylmän sodan logiikkaan hirttäytymällä, heilutella Nato-korttia ja rivien välissä lietsoa suomalaiseen niin kovin vetoavaa pelkoa Venäjän hyökkäyksestä.

On kuitenkin hankala uskoa, että atlanttisen järjestelmän kannalta katsottuna Euroopan takamaalla tapahtuva Ukrainan kriisi ja Venäjän vallitsevaa läntisen maailmanjärjestyksen arvovaltaa kohtaan osoittama uhittelu olisi riittänyt muuttamaan Naton viime vuosikymmenien aikana luomia toimintaperiaatteita. Kova kovaa vastaan, rautaa rajalle, vanhat muurit pystyyn. Professori Juhani Suomi on arvostellut rankasti Ulkopoliittisen instituutin Upin syksyllä julkaistua Venäjä-raporttia.

Suomi piti Upia lobbausorganisaationa. Hän katsoi, että raportissa on Venäjällä pelottelua mutta lisää, että sitä on mediassa melkein joka päivä. Vanha sanonta kuuluu, että kukaan muu ei puhalla meidän puurolusikkaamme kuin me itse. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen sanoi olevansa huolissaan suomalaispoliitikkojen Venäjä-osaamisesta.

Juhani Suomi jakaa huolen: Professori Suomen mielestä Suomessa ei ymmärretä Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua. Hänen mukaan itänaapurin täytyy saada jonkinlainen varmuus siitä, että vieras valta ei pääse käyttämään Suomen aluetta Venäjää tai Neuvostoliittoa vastaan.

Hänen mielestään tämä varmuus kaatui YYA-sopimuksen mukana. Entinen pitkäaikainen diplomaatti Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen Geopoliittisen seuran sivuilla kansainvälisestä tilanteesta. Niin ollen se ei voi välttyä Itämeren alueella Venäjän ja lännen välillä mahdollisesti puhkeavalta sotilaalliselta kriisiltä".

Talvitien esille nostama Naton kanssa tehty isäntämaasopimus on aiheellisestikin joutunut puntaroitavaksi. Sitä on verrattu jopa Natsi-Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija ja entinen ammattisotilas Pekka Visuri totesi isäntämaasopimuksesta seuraavasti: Syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan Kirjailija ja kolumnisti Raimo Pesonen julkaisi hiljattain Suomen Nato-suhdetta käsittelevän kirjan.

Näin hän näki sopimuksen toisesta perspektiivistä: Sitten jälkikäteen osoittautuu, että ne ovat muuttaneet hyvinkin paljon. Miksi Suomi ei liittynyt Naton jäseneksi luvulla? Historioitsija Heikki Ylikangas spekuloi luvun puolivälissä sitä miksi EU-hun liittynyt Suomi ei samalla anonut jäsenyyttä puolustusliitto Natossa.

Hänen mukaansa vasta historia tulee sen myöhemmin kertomaan. Tosiasiassa asia ratkaistiin juuri samoihin aikoihin kun Ylikangas spekuloi asiaa.

Itse asiassa salaisuuden raotti Iltalehden toimittaja Olli Ainola. Aikaisemmin tapahtumien kulku on kerrottu silloisen Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Ronald Amuksen kirjassa Opening Nato's Door. Kylmän sodan jälkeen oli suuri kysymys, miten hoidetaan Baltian maiden turvallisuus.

Ensimmäinen ajatus lännen suurvalloissa oli, että se tehtävä kuuluu Suomelle. Ainola raportoi Asmuksen kirjasta Suomen vastauksen: Pohjoismaat eivät voi taata Baltian turvallisuutta.

Suomen mielestä vain Yhdysvaltain sotilaallinen pelote riittää ennalta ehkäisemään Venäjän voimankäytön. Ainola jatkaa ja analysoi: Clinton taivutti Jeltsinin hyväksymään Naton laajenemisen Venäjän rajoille.

Clinton jyräsi nurin Jeltsinin, joka yritti saada Clintonilta salaisen kahdenkeskisen lupauksen siitä, että Nato ei laajene Neuvostoliitosta itsenäistyneisiin maihin eli Baltiaan.

Clinton sanoi, etteivät he voi noin vain mennä kahteen pekkaan miestenhuoneeseen ja sopia salaisesti yhtään mitään, koska kaikki tulee joka tapauksessa julki. Clinton piti pintansa ja teki selväksi, ettei Baltian maita jätetä ulos Natosta. Lopulta Jeltsin luovutti väittelyn ja tokaisi: Helsingin-kokouksessa Venäjä tosiasiassa joutui antamaan periksi sille, että Baltian maat liittyvät Natoon - kuten vuosia myöhemmin kävikin.

Tämä oli Suomelle iso helpotus. Jos Baltian-maita ei olisi huolittu Natoon, Suomi olisi saattanut joutua vastaamaan ainakin Viron puolustuksesta samalla kun Yhdysvallat olisi livennyt pois Pohjois-Euroopasta. Suomi teki taitavan väistöliikkeen. Suomi kieltäytyi jäsenyydestä välttyäkseen puolustamasta Viroa.

Samalla Suomi edesauttoi Baltian maiden liittymistä ja siten pakotti Yhdysvallat takaamaan Itämeren alueen turvallisuutta. Osaltaan Suomi hiukan helpotti myös Jeltsinin pahaa mieltä.

Suomenlahden pohjoisrannikko pysyi toistaiseksi liittoutumattomana. Meritie Pietariin ei olisi pelkkää Naton vettä.

Kevään mittaan on ollut uutta, että tuolloinen pääministeri Lipponen ja vähän myöhempi komentaja amiraali Kaskeala ovat itse kertoneet tapahtumista. Ainolan Kaskealan haastattelussa kerrotaan mm: Naton itälaajennuksen arkkitehti, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Natolle johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta.

Britannian ulkoministeri Douglas Hurd ehdotti suoraan, että Suomi ja Ruotsi ottaisivat vastuun Baltian maista. Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen esitteli hahmotelmaa Lipposelle sekä Ruotsin ja Norjan pääministereille Ahvenanmaalla huhtikuussa Lipponen torjui ajatuksen siinä samassa.

Asia ei jäänyt tähän. Lipponen tapasi Yhdysvaltain varaulkoministerin Strobe Talbottin Valkoisessa talossa kesäkuun alussa Ja minä torjuin sen across the board oikopäätä.

Ei meillä ole mitään edellytyksiä tällaiseen. Viron ja Baltian puolustusvastuu on Lipposen mukaan "se perimmäinen kysymys", jos Suomi joskus harkitsisi liittymistä Natoon. Onko meillä mitään edellytyksiä ottaa vastuuta muusta kuin omasta puolustuksesta, Lipponen kysyy. Natossa Suomen syliin saattaisi tulla vastuu Baltiasta. Ja kun näkee, mitä Ukrainan-kriisin ympärillä on tapahtunut, mitä Nato on tehnyt, niin ei se todellakaan vakuuta.

Lipponen sanoo olevansa presidentin ja eduskunnan ulkopoliittisen linjan kannalla. On sinänsä koomista että vuosien vaiheen jälkeen silloiset päätöksentekijät ovat kyllä esiin tuoneet uuttakin pohdintaa, mutta Ukrainan ja monen muun tapahtuman jälkeen on luultavaa että he itsekin hiljaa mielessään tajuavat olleensa sekä kaukonäköisiä että viisaita juuri silloin kun kumpaakin tarvittiin.

Se mitä Martti Ahtisaaren päässä on sen jälkeen tapahtunut ja miksi on taas eri asia. Miksi Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia?

Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla.

Viittaus Ruotsiin historiaan liittyy myös suoraan Suomeen. Kummankin geopoliittinen asema määriteltiin Napoleonin sotien aikana ja vahvistettiin Wienin kongressissa Sadan vuoden aikana suomalaiset valtasivat sivistysprojektina oman valtionsa ja julistivat sen itsenäiseksi joulukuussa Samalla muodostui uudelleen sekä Suomen että Pietarin turvallisuusongelma.

Kolmen sodan jälkeen Mannerheim ja Paasikivi ratkaisivat ongelman niin, ettei Suomi anna aluettaan Venäjän vihollisten käyttöön eikä siis ala itse Venäjän viholliseksi. Se on turvannut vakaan rauhan yli 60 vuotta, eikä kenelläkään ole argumenttia, miksi tätä vakautta pitäisi vaarantaa.

Nato —arvion Suomi-Ruotsi osuus on mielenkiintoinen, mutta ei koko kuva. Tukholmassa ei liene ensimmäiseksi innostusta ajatuksesta, että yhteisen Nato —jäsenyyden kautta Ruotsi pääsisi jälleen sotilaallisesti maarajalle naapuriksi Venäjän kanssa. Nato —arvion ajattelu muistuttaa nyt vuosia ja , jolloin länsivalloista löytyi pienempiä herroja usuttamaan Venäjää vastaan, mutta vastuullinen valtionjohto kaikissa suurvalloista varoitti Suomea käyttämästä hyväksi Venäjän heikkoutta.

Riippumatta millainen hallinto Venäjällä on, mottiin joutuneena se ennemmin tai myöhemmin yrittäisi murtautua siitä ulos. Arvion mukaan paine voisi suuntautua erityisesti Baltian maihin, ja sitä ne eivät ole koskaan ymmärtäneet. Liennytyksen edellytyksenä on kummankin osapuolen lännen ja idän huolen syvällinen ymmärtäminen ja alueen sotilas- ja talousmaantieteeseen perustuvan tasapainon rakentaminen alenevalla sotilaallisten voimien volyymien tasolla — niin että kumpikin osapuoli hyväksyy sen.

Se merkitsee myös paluuta siihen myös Wienin kongressin ajasta alkaneeseen suurvaltojen perinteeseen, että pohjoinen kysymys voidaan sopia ja vakaus turvata omana kokonaisuutenaan vaikka muualla maapallolla olisikin ongelmia. Kansalaisena on kaikki syy kannattaa presidentti Niinistön esittämää ajatusta arktisesta huippukokouksesta Suomen puheenjohtajavuotena.

Kun asiat nyt Itämerellä kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla, olisi merkittävää että sen valmistelu turvallisuuspolitiikan osalta voitaisi aloittaa välittömästi ja muodostaa näin foorumi pohjoisen Euroopan tilanteen hallitsemiseksi.

Humoristisesti kieli poskella voimme siis todeta että Ruotsin ja Suomen pysyttäytyminen Naton ulkopuolella on ratkaistu jo vuotta sitten Wienin kongressissa. Yhdysvaltojen italialaisen järjestäytyneen rikollisuuden eräs tärkein tulonlähde oli ns.

Siitä lähtien se on ollut lumoava päättymätön lähde tutkiville toimittajille ja tutkijoille. Kirjallisuus siitä on valtavaa mutta pääosin hataraa. Onko tai oikeastaan oliko järjestäytynyt kuten italialainen Cosa Nostra rikollisuus varsinkin toisen maailmansodan jälkeen vaara Amerikan yhteiskunnalle? Soluttautuiko se suuressa määrin lailliseen liiketoimintaan?

Uhkasiko se taloudellisia ja poliittisia instituutiota? Amerikan Yhdysvaltojen osalta Cosa Nostraa voidaan nykyisin käsitellä jo lähes puolittain historiallisena ilmiönä onhan sen piirissä toimivien varsinaisten jäsenienkin määrä pudonnut alle kolmasosaan esim lukuun verrattuna.

Mikä oli sen todellinen vaikutus USA: Se oli ensimmäinen yhtä tiettyä mafiaperhettä, sen rakennetta ja sen laitonta ja laillista liiketoimintaa käsitellyt tutkimus. Organisaatio johon kuului 75 jäsentä oli yksi niistä USA: Organisaatio operoi yhdessä USA: Koskaan aiemmin ei niin yksilöityjä tietoja ollut tutkijalla käytössään. Anderson esitti tiedot lukijalle ja tarjosi selkeän ja loogisen analyysin mafiaperheen laittomasta uhkapeli- ja koronkiskontaliiketoiminnasta sekä lailliseen liiketoimintaan sijoittamisesta sekä näiden toimintojen välisestä yhteydestä.

Hän selvitti miksi organisaatio tuli lailliseen liiketoimintaan ja miksi juuri tietynlaiseen liiketoimintaan. Cosa Nostra, komissio ja hierarkia. Columbian yliopiston professori Daniel Bell julkaisi jo pian Kefauverin komitean tutkimusten jälkeen artikkelin, jossa hän kyseenalaisti esitetyn mallin maanlaajuisesta mafiasta jota koordinoi tietty komissio.

Tunnettu on myös FBI: Edgar Hooveriin kohdistettu kritiikki siitä että nimenomaan hän vähätteli järjestäytynyttä rikollisuutta. Hooverin passiivisuudesta taistella Cosa Nostraa vastaan on viritelty mitä merkillisempiä salaliittoteorioita. Vuonna mafiapäällikkö Joseph Barbara järjesti arviolta sadan yhdysvaltalaisen, kanadalaisen ja italialaisten mafioson tapaamisen Apalachin kaupungissa New Yorkissa.

Mafiosojen kokous kuitenkin herätti yhdysvaltalaisten viranomaisten huomion ja mm. Life-lehti teki siitä näyttävän reportaasin. Vuonna tuli sitten varsinainen pommi kun heroiinitoiminnasta pidätetty gangsteri Joseph Valachi tiettävästi ensimmäisenä?

Sen sijaan hän kiisti koskaan edes kuulleensa nimikettä mafia. Valachin asianajasta William G. Hundleystä tuli gangsterin suojelija. Hundley itse totesi myöhemmin: Valachin henkilöhistoria osoitti hänen olleen alemman tason jäsen Cosa Nostrassa jolla oli ollut vuosikymmenet ongelmia ansaita rahaa. Hänen tiensä yhteistoimintaan viranomaisten kanssa johtui ajautumisesta huumeliiketoimintaan joka yleensä oli huonosti ansaitsevien Cosa Nostran jäsenten viimeisiä oljenkorsia.

Monet merkit viittaavaat myös siihen että kuulustelijat syöttivät Valachille tietoja Cosa Nostrasta josta tällainen rivijäsen ei olisi millään voinut olla tietoinen. Joka tapauksessa Valachin kuulustelut panivat pisteen epäilylle ettei mitään järjestäytynyttä rikollisuutta USA: Sen sijaan se millainen organisaatio Cosa Nostra luonteeltaan ja painoarvoltaan aivan oikeasti olisi jäi selvästi vähemmälle huomiolle.

Myös ylimmällä tasolla olevan mafian komission asema ja 24 perheen suhde siihen jäi tutkimatta. Mutta hyvin laajalti alettiin omaksua käsite jonka mukaan juuri komissio kontrolloisi tiukasti kaikkia 24 perhettä.

Vähemmälle painoarvolle jäi Gordon Hawkinsin kaltaiset toisinajattelijat, jotka kyseenalaistivat eteenkin poliitikkojen ja virkamiesten näkemykset lähes täysin koko järjestynyttä rikollisuutta kaikkialla kontrolloivasta syndikaatista mafiaperheet ja komissio.

Oikea kysymys ei siten ollut enää se oliko järjestäytynyttä rikollisuutta nimeltään Cosa Nostra olemassa vaan miten ja missä määrin rikollisuus USA: Miten muodollisia organisaatiot ovat ja miten ne tunnistavat jäsenet ja yhteistyökumppanit?

Miten organisaatiot ovat muuttuneet vuosien mittaan? DeCavalcante-pöytäkirjat toivat oikeusviranomaisille materiaalia peräti yli sivun verran. Ne olivat tiettävästi ensimmäiset autenttiset dokumentit amerikanitalialaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta. FBI onnistui sijoittamaan neljä mikrofonia nauhoittamaan keskusteluja. Yksi niistä sijoitettiin New Jerseyn organisaation johtajan DeCavalcanten toimistoon.

Keskustelut käytiin englanniksi ja italiaksi Sisilian murteella. Mafia-nimi ei esiinny keskusteluissa missään vaiheessa. Niinpä kun DeCavalcante sanoi: DeCavalcante vahvisti että oli olemassa komissio. Hänen mukaan perheiden johtajien pitäisi kokoontua kerran viidessä vuodessa ja valita keskuudestaan edustajat komissioon.

Kuten kussakin yrityksen johtokunnassa myös komissiossa oli muita vaikutusvaltaisempia jäseniä joita muut seuraavat. En joskus tajua miten ne oikein sitä johtaa. Helvetti hänelle tarkoitti Joe Bonannoa. Se oli kolmen miehen juttu, ymmärrätkö mitä tarkoitan? DeCavalcante-pöytäkirjoista ei täysin selviä mikä asema komissiolla oli. DeCavalcante näyttää ajatelleen että komissiolla on hyvin rajoittunut rooli tai toimivalta yli kaupungeissa toimiviin Cosa Nostan perheisiin ellei siellä ole erityisiä ongelmia perheen sisällä.

Esimerkiksi sellaisiin joissa johtaja ei kohtele jäseniään kuten pitäisi. Bonannon perheen tapauksessa oli se että silloinen perheen johtaja Joe Bonanno vehkeili jotakin komissioon kuuluneen perheen johtajaa vastaan tai näin eräät komission jäsenet asian tulkitsivat. Jos perheiden johtajia verrataan itsenäisten maiden hallituksiin niin komissiota pitää verrata Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Komissio kokoontuu vain käsittelemään perheiden välisiä keskinäisiä asioita eikä tunkeudu niiden sisälle.

DeCavalcante-pöytäkirjojen ehkä sittenkin oleellisin osa liittyi itse perheiden sisäisiin asioihin. Niistä paljastuu kuva joka lienee varsin tyypillinen luvun amerikkalaisessa mafiaperheestä mutta joka lähes aina jäi havaitsematta jopa tutkijoilta. Frank Cocchiaro on karkea tyyppi jota minun pitää seurata. Frank tekisi ryöstökeikkoja aseellisia ryöstöjä jos antaisin. Sammy, tiedätkö kuinka moni meidän ystävistämme ovat ryöstöhommissa?

He eivät pysty elättämään itseään. Tiedätkö kuinka monta tyyppiä Chicagossa rypee? Tiedätkö kuinka monta meidän ystäväämme New Yorkissa rypee?

Mitä he aikovat tehdä. Puolet näistä ottaa huumeita. Nyt meillä on Cosa Nostran laki ettei noihin aineisiin kosketa. Niillä ei ole muuta tapaa hankkia elantoa joten mitä he aikovat tehdä?

Joo me ollaan onnellisia että ei tarvinnut turvautua niihin. Meillä oli lailliset jutut kuten hevoset, uhkapeli ja kaikki muu. Tiedätkö kuinka monta raakkia otamme New Yorkin perheisiin … Kaverit tulevat minun luo ja pyytävät että ottaisin hommiin uhkapelitoimintaan ja he ovat meidän ystäviämme ja minä otan heitä koska en halua heidän nääntyvän nälkään.

Sammy, melko pian joudun sanomaan heille ei, sillä minun on katsottava omaakin etuani. Jos et voi auttaa heitä minä voin maksaa. Minun porukkani ei näänny nälkään. Sinä et anna koska olet heidän pomo. Heität heille muutaman dollarin jos ne tarvitsee apua. Sinun pitää saada osuus kavereilta jotka tekevät sinulle töitä eikä olla niin hyväsydäminen. Minä en paljoa kunnioita Lou Larassoa joka oli Nickin Delmoren alaisuudessa. Kenen alaisuudessa hän nyt on? Hän ei ole kenenkään muun kuin minun ja vastaa vain minulle.

Tutkimuksellisista syistä Anderson joutui muuttamaan joitakin yksittäisiä asioita ja esittämään ne toisella tavalla. Tutkimuksessa julkaistu materiaalia jäsen- ja liitännäisjäsenmääristä oli kuitenkin lähestulkoon sama kuin se oikea perhe josta aineisto oli koottu.

Anderson keskittyi hierarkiaan ja tulonmuodostukseen. Vaikka tutkimus ulottui pitkälle luvulle ja siitä julkaistiin kirja vasta , on suurin osa tiedoista jäsenmäärä, ansiot ym itse asiassa vuosilta Perhettä johti johtaja boss jolla oli lähimmässä piirissä alipäällikkö underboss tai kuten usein ilmaistaan myös street boss. Mafiasanastossa usein ilmaista neuvonantaja consiglieri, counselor oli Bengearra-perheessä itse asiassa myös yksi kymmenestä kapteenista caporegimes, capo ja hänen roolinsa neuvonantaja oli vähäinen.

Hierarkian alemmalla tasolla olivat kunkin kymmenen kapteenin alaisuudessa olevan sotilaat. Alipäällikön asemaa on joskus organisaatiossa verrattu varapresidenttiin mutta varajohtaja lienee parempi. Hän ottaa komennon kun johtaja ei ole esim.

Neuvonantajan asema ei ollut kovin merkittävä Andersonin tutkimassa organisaatiossa. Hän oli kuten mainittua myös yksi kapteeneista. Hänen asemansa liittyi hallitsemisongelmaan. Benguerra-perheessä oli historiallisesti ollut kaksi etnistä fragmenttia: Myös yksi muu kapteeni oli kalabrialaiseen fragmenttiin kuuluva.

Myös heidän sotilaissaan oli näitä kalabrialaisia. Antamalla vähemmistössä oleville merkittävän tai ainakin näkyvän aseman johtoryhmässä perheen johtaja halusi varmistaa yhtenäisyyden.

Perheeseen kuului kaikkiaan 75 jäsentä sekä tunnistettavasti 16 liittolaista heitä on ollut ehkä enemmän ja ikäjakauma kuvastaa sitä tilannetta missä USA: Peräti 23 jäsenistä oli yli vuotiaita ja 25 oli vuotta vanhoja.. Kaikkiaan mediaani-ikä jäsenillä ja liittolaisilla oli 58 vuotta.

Jäsenien osalta mediaani-ikä oli peräti 60 vuotta. Ikäjakauma kuvastaa miten tämäkin mafiaperhe oli kieltolain sukupolven tuote. Peräti neljä uusistakin jäsenistä joita tuli vuoden jälkeen oli jo liittyessään yli vuotiaita. Jäsenmäärä oli ollut jo pitkään laskussa ja tulisi jatkossakin laskemaan. Tutkimus paljasti että jokseenkin kaikki jäsenet toivoivat etteivät heidän poikansa lähtisi tälle elämänuralle.

He olivat pikemminkin hyvin ylpeitä jälkeläisistään jos he valitsivat opiskelun ja muun uran. Osa oli hyvin aktiivisia liittolaisia toisen hyvinkin löyhästi sidoksissa perheeseen. Anderson analysoi myös toista perhettä jossa tutkittiin 54 jäsenen ja hyvin läheisen liittolaisen ikärakennetta.

Heistä vain yksi oli alle vuotias, kaksi oli vuotiaita, 12 oli vuotiaita, 11 oli vuotiaita, 15 vuotiaita, 10 iältään vuotiaita ja kaksi yli vuotiaita. Tämä organisaatio oli iältään nuorempi kuin Benguerra. Mediaani-ikä liittolaisineen oli kuitenkin 55 vuotta. Vastoin yleistä luuloa hyvin monet USA: Myös Benguerra-organisaatio kontrolloi lopulta vain tiettyä osaa kaupungistaan. Alueella jolla sillä ei ollut toiminnallista haastajaa asui yhteensä ihmistä Ainakaan viimeisen 10 vuoden ajalta mitään pyrkimyksiä vallata toisten alueita ei ollut vaan kolme organisaatiota toimivat omilla alueillaan täysin itsenäisesti mutta tekivät tietyissä tapauksissa hyvinkin paljon yhteistyötä.

Alueella ei oltu käyty pitkään aikaan mitään veristä valtataistelua. Benguerra-perheen laittoman liiketoiminnan ydin oli uhkapeli, etupäässä ns. Numbers oli Yhdysvalloissa erittäin suosittu peli jo luvun alussa eteenkin pienituloisten keskuudessa, sillä sitä voitiin pelata hyvinkin pienillä panoksilla, sitä voitiin pelata velaksi ja siihen saattoi osallistua myös alaikäiset.

Numeropelissä veikattiin numerosarjan kolmea viimeistä numeroa. Mahdollisuus voittaa oli luonnollisesti 1: Yleensä vedonlyöntitoimistot maksoivat oikein veikanneilla korkeintaan kertaisen voittosumman mutta tietyistä numeroista joita veikattiin erityisen paljon esim , päivämäärä, jne oli voittokerron pienempi, esim Useimmiten palautettiin takaisin voittajille selvästi pienempi osuus, esim. Vedonlyönnin otti vastaan ns. Voisi siis luulla että vedonlyöntitoimistoille toimita olisi ollut riskitöntä.

Mutta näin ei ollut. Monet vedonlyöjät toimivat pienellä pääomalla. Usein kävi niin että jos vetoa yksittäisessä toimistossa oli lyöty sen verran isommalla summalla että voittotapauksessa pienellä toimistolla ei ollut rahaa maksaa voitosta tarvitsivat ne rahoitusta tai ajautuivat vararikkoon. Ja sitä saatiin silloin laittoman toiminnan takia vain laitonta kautta. Useimmiten suurta maksua vastaan pienet vedonlyöntitoimistot vakuuttivat liiketoimintaa ja käyttivät ns.

Numeropeli vaati paljon työvoimaa, Anderson arvio Benguerran hallitsemalla alueella mukana toiminnassa olleen jopa tuhat henkeä. Benguerra-perheen dominoimalla alueella oli vedonlyöntitoimistoja joita oli hyvin pieniä, pieniä ja suurempia sekä myös ns. Eräät vedonlyöntitoimistot olivat perheen omistamia, samoin lay-off toimistot. Layoff-toimistot takasivat maksua vastaan myös muiden alueiden kuin Benguerra-perheen hallitseman vedonlyöntitoimistojen toimintoja.

Mitää pelaajien pettämiseen viittaavaa ei havaittu. Pelin organisaatio piti huolen siitä että oikein veikanneet saivat rahansa. Laittomaan vedonlyöntiin liittyi oleellisesti myös koronkiskonta.

Kun Annelise Anderson tutki Benguerra perheen osalta number-pelin tuottoja päätyi hän seuraaviin tuloksiin arvioidessaan perheen kontrolloiman alueen noin 4. Laittomien kortti- ja rulettipelien tuotot olivat niiden volyymien ja lyhyen keston vuoksi melko pienet. Kun julkisuudessa usein puhutaan laittoman uhkapelin tuotoista, on syytä tehdä ero liikevaihdon ja puhtaan tuoton välillä.

Numeropeli oli ollut järjestäytyneen amerikkalaisen rikollisuuden eräs tärkeimmistä tulolähteistä kieltolain jälkeen mutta esim. Anderson arvioi sen tulevaisuuden varsin heikoksi. Teknologinen kehitys muutti myös uhkapeliliiketoimintaa. Lailliset arpapelit alkoivat osassa maata jo vuonna Mutta monet pitivät yhä laitonta numeropeliä parempana monestakin syystä voitiin pelata lainarahalla, parempi voitto-osuus, ei ikärajoitetta.

Numeropeli oli sidoksissa kaupunkien sosiaaliseen rakenteeseen. Mitä keskiluokkaisemmaksi kaupunki ja myös sen italialainen väestö kehittyi, sitä vähämerkityksellisemmäksi numeropeli tuli. Benguerra-perhekin sijoitti kasvavassa määrin oman kaupunkinsa ulkopuolella tapahtuvaan uhkapeliin kuten Las Vegasiin, Karibialle, Floridaan sekä suunnitteli sijoittavansa lähitulevaisuudessa oman kaupunkinsa lähelle avattavaan suuren lailliseen kansalliseen uhkapelikeskukseen.

Benguerra-perhe sijoitti laittomasta uhkapelistä saamiaan tuloja lailliseen liiketoimintaan ja käytti jossain määrin korruptiota ja uhkailuja enemmän tai vähemmän onnistuneesti tietyillä talouselämän sektorilla.

Sillä oli jalansijaa vain muutamissa sille tärkeäksi katsomissaan paikallisen ammattiliiton toiminnassa. Perheen jäsenet tai liittolaiset omistivat seuraavia liikkeitä: Antavat verosuojan ja niissä voidaan harjoittaa myös laitonta toimintaa.

Sisältää 9 kasinoa ja niiden 3 matkatoimistoa. Liittyy myös pelaajille myönnettyihin lainoihin ja koronkiskontaan. Kaikkiaan laillisessa liiketoiminnassa myyntiautomaatit näyttelivät merkittävää osaa. Itse yritysten liiketoiminnan volyymit joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta varsin pieniä. Perhe kontrolloi esimerkiksi ravintola-alalla vain jonkin verran ammattijärjestöjä alueella mutta oli poliittisena vastapalveluna saanut joitakin jäseniään liittoon töihin suojatyöpaikka. Juuri liittojen palkkalistoille pääseminen oli monelle organisaation jäsenelle ja liittolaiselle hyvin tärkeä tulonlähde, monelle itse asiassa ainoa tapa turvata elanto.

Eräs merkittävimmistä perheen laillisista yrityksistä oli elintarvikealan yritys, jolla oli sekä kuljetus-, prosessointi- että jakelutoimintaa. Yritys oli joitakin kertoja joutunut viranomaisten tarkasteluun elintarvikehygieniakysymyksessä joskin se oli myös sen kilpailevien yritysten eräs ongelma.

Yritystä oli epäilty myös hinnoitteluepäselvyyksistä. Toinen merkittävä jäsenten omistaja yritys oli rahtialalla. Sen nettovarallisuudeksi kalustoineen arvioitiin miljoonaa dollaria Rakennusalan yrityksiä jäsenillä oli 6 joista 4 kotikaupungin sisäpuolella. Niistä yhdellä suurella oli noin 00 dollarin rakennusprojektit tutkimusajankohtana mutta pääasiassa yritykset ovat aika pieniä. Syy miksi Benguerra perhe oli mukana laillisessa liiketoiminnassa saattaa johtua seuraavista motiiveista: Perheen jäsenet ja liittolaiset sijoittivat liiketoimintaan, jossa maksut suorittiin käteisellä.

Tämä teki viranomaisille vaikeammaksi selvittää tulojen laillisuus. Siksi baarit, ravintolat, myyntiautomaatit ym. Baareissa ja kahviloissa voitiin harjoittaa myös laitonta liiketoimintaa numeropeli, korttipelit, noppapelit ja myyntiautomaateilla voitiin kiertää mm.

Veronkierrolla tai varastetun tavaran myynnillä saadut ansiot näyttivät kuitenkin olleen vähäiset. Näitä suurelta osin varsin pieniä liikkeitä käytettiin sittenkin enemmän veroturvan takia. Sijoitus kasinotoimintaan mahdollisti taas koronkiskonnan volyymien kasvattamisen. Anderson jakoi tulojen perusteella Benguerra-perheen jäsenet seuraaviin luokkiin tulot vuodelta Jos lukemia haluaa verrata vuoteen ja eurovaluuttaan voi kertoimena käyttää 5. Andersonin tutkimus tästä yhdestä 75 jäsenen Cosa Nostra-perheestä ja sen arvioiduista tuloista ei tue näkemystä joka on hyvin yleinen populaarikulttuurissa.

Ja tuo vääristyneessä kuvassa gangsterit rypevät rahoissa vrt. Andersonin keräämän aineiston mukaan: Suurimmat keskitulot olivat vuotiailla johtotehtävissä , sen sijaan nuoremmilla jäsenillä tulot olivat keskimäärin vain 16 dollaria. Esimerkiksi numeropelissä mukana kirjuritehtävissä olleet ihmiset ansaitsivat arviolta dollaria viikossa 6 dollaria vuodessa.

Viidesosa Benguerra-perheen jäsenistä jäi noin matalalle tulotasolle. Andersonin tutkimukset ovat uskottavia joskin tietysti lukemiin on syytä suhtautua aina varauksella. Toisaalta mitkään muutkaan merkit eivät viittaa siihen että sen paremmin hänen tutkima järjestäytyneen rikollisuuden organisaatio kuin muutkaan vastaavat eivät ole jäsenilleen suinkaan mitään valtavia tulonlähteitä.

Rikollisesta toiminnasta saatavat tulot olivat yllättävän pieniä. Benguerran tapauksessa uhkapeli nykyrahassa mitattuna toi korkeintaan 2 miljoonan euron tulot ja koronkiskonnasta saadut tulot huolimatta hirveistä maksuista esim. Koko organisaation nettotulot kaikkien jäsenten saamat jäivät miljoonaan euroon. Summa voi kasvaa suuremmaksi jos mukaan otetaan liitännäisjäsenet, sukulaiset, ystävät ym.

Numeropeliin tarvittiin helposti jopa tuhat henkilöä keräämään maksuja ja suorittamaan laskutoimituksia. Koko numeropelistä saatu tuotto on joka tapauksessa jäänyt vain muutamaan miljoonaan dollariin vuonna rikollisorganisaation toiminta-alueella. Tämän 75 jäsenen rikollisperheen mediaanitulo vuoden eurovaluutalla mitattuna olisi siten ollut jäsentä kohden. Noin viidesosa organisaation jäsenistä ansaitsi korkeintaan saman kuin mikä oli saman kaupungin väestön mediaanitulo ja mukana heillä oli laittomia tuloja joista eläkettä ei kerry.

Jos aika kohtuulliseksi ja joiltakin osin yllättävän vaatimattomaksi paljastunut järjestäytyneen rikollisorganisaation tulonmuodostus murtaa myyttejä myös väkivallan määrä tai oikeastaan väkivallan määrän vähäisyys Benguerra-perheen toiminnassa ainakin luvulla ja luvun alussa yllättää myös.

Noin 10 vuoden ajalta ei tiedetty yhtään jäsenen murhaa joskin kaksi jäsenistä oli kadonnut. Uhkapeliin liittyvä koronkiskonta oli useimmiten vähän väkivaltaa sisältänyttä joskin Anderson arvioi että eräät ihmiset eivät halunneet kertoa kaikkea. Vain yhdessä tapauksessa koko luvulla tiedetään käytetyn väkivaltaa koronkiskontatapauksessa.

Pelkästään jo järjestön maine riitti. Jos kyseessä oli maksuvaikeuksiin joutunut yrittäjä, ratkaistiin ongelma mieluummin omaisuuden haltuunotolla kuin tarpeettomalla väkivallan käytöllä. Huumekauppaan ja ryöstöihin suhtautuminen organisaation johdolla oli kielteinen. Muutaman yksittäisen jäsenen ja liittolaisen tiedettiin käyneen epäsäännöllisesti kauppaa huumeilla mutta sen he olivat tehneet omin luvin.

Tutkimus vahvisti sen että perhe maksoi lahjuksia säännöllisesti poliiseille jotta poliisilaitos ummistaisi silmänsä laittomalta uhkapeliltä. Maksettuja summia oli vaikea arvioida suppean materiaalin puitteissa mutta esim. Yksi perheen jäsen oli kerännyt summat numeropelejä pyörittäneiltä yrityksiltä.

Tiettävästi rahaa olisi kerätty poliisille maksettavaksi myös muiden kaupungissa toimineiden rikollisorganisaatioiden peliyrityksiltä. Organisaatiota kaikkiaan pitäisi kuvata yhden yrityksen sijasta pikemmin monen yrityksen järjestelmäksi tavoitteena eräänlainen kartelli.

Jäsenillä oli suhteellinen toimintavapaus. Valitettavasti valtamedia rakasti enemmän myyttejä, paisutteli ja teki mafiasta USA: Cosa Nostra oli jo demografisen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä selvästi marginalisoitumassa Yhdysvalloilla.

Se oli jäänne kieltolain vuosista, luvun suuresta lamasta sekä ammattiliittojen nousun aikakaudesta ammattiliittojen jäsenmäärä lähti jyrkkään laskuun jo vuonna Benguerra-perhe toimi laittoman liiketoiminnan alalla — pääasiassa numeropelissä - joka oli väistymässä.

Väistämättömän lopun alla pitkään jatkunut vakaus, järjestön jäsenmäärän supistuminen ikärakenteen ja ansaitsemisongelmien takia, toiminnan asteittainen hiipuminen ja toimintaympäristön muutos johti lopulta rauhallisen pitkän kauden päättymiseen hyvin brutaalilla tavalla heti luvun alussa. Tässä suhteessa eräiden jäsenten ja liitännäisjäsenten siirtyminen vaaralliseen, väkivaltaa ja epävakautta sekä pitkiä vankilatuomioita tuoneeseen huumeliiketoimintaan omin luvin oli suurelta osin reaktio ympäristön muutokseen.

Osa jäsenistä ansaitsi perinteisessä uhkapelitoiminnassa kertakaikkisesti liian vähän. Cosa Nostra ei todellisuudessa edes ja luvulla ottanut huumeliiketoiminnassa liikkuvasta rahasta kuin hyvin pienen osan.

Ne jäsenet ja johtajat jotka ansaitsivat riittävästi perinteisillä laittomilla markkinoilla pyrkivät suurimmalta osalta pysymään huumekaupasta erossa. Bonannon organisaatio sisilialaisine yhteyksineen oli ainoita merkittäviä poikkeuksia. Cosa Nostra ei missään tapauksessa kontrolloinut huumekauppaa missään USA: Huumekaupasta saatuja tuloja on julkisuudessa yleensäkin liioiteltu.

Seksikäs homo satulaton helvet Seth panee se suuri homoseksua Gayroom syvän öljy hieroa alas. Danny pitkä, kallum tuhka ja t Kuuma maito alkaen nuorekas pe Ulkona homo gangbang imaista f Outlandish homo rimming ja kuk Super kuuma homo kukko makkara Homo hunks olla xxx ilo.

The lads seuraava ovi, osa 2. Kimainen ja hawt kukot helveti Jason crew työskentely ulos pä Brycen ja kanyon homoseksuaali Falco valkoinen ja chris perse Hawt mies ottaen a syvän dongi Brice öljyinen perse helvetin hardcore , homo , iso.

Hyvin kovacorea homo helvetin Darren robbins ja kurt rogers Perävaunu urinate puolue puolue , kusta , homo osapuolet seksiä. Bananas alkaen brasilia 3 iso , kukko , latino. Barrett pitkä nykiminen pois h Gayroom iso sauva hardcore , homo , anaali-. Tyler ja michael jälkeen käytä Suurin kaksikymmentä tuuma pen Hanz ratsastus suuri darksome Perverssi hieroja homo , anaali- , iso.

Ryhmä of kimainen pojat ja naa Iso homo talo puolue 14 mukaan Monsterin dong ulkona seksi! Gayroom syvän hieronta hardcore , ajeltu , homo. Ari silvio hankkii hänen korva Mekaanikko hankkii ruuvattu mu Brice carson helvetin ja imevi Hyvin söpö oikeudellinen ikä o Kalu imevien actionion sisään Poika saa hänen kallisarvoinen Homo kaveri rakastaa the kukko.

Gayroom ei huone sisään siellä amatööri , ajeltu , anaali-. Paksu dongs päällä the sarja. Blondi mies vastaanottaa leikk Omituiset homo perse poraus ja Alan ja bruno homo satulaton r Valtava napa jytinä hänen pers Homo makea perse perseestä kov Kuubalainen punainen sai hänen Veljekset kuuma poikaystävä ha Admirable mies saa hänen sileä Dustin fitch ja micah andrews Hawt ja kimainen knobs imevien

...

: Mies ejakulaatio miten eroottinen homoseksuaaliseen hypnoosi

Kalu lävistys homo netin pornovideot Sihteeri vaasa porno homo suomessa
Mies ejakulaatio miten eroottinen homoseksuaaliseen hypnoosi Andy mccoy gay mustalainen thaihieronta tampere
ISOT MEIS KUVIA NAISSEURAA GAY OULU 903
Sybian homo sihteeri kemi 116
SEKSI GAY ILMAISEKSI MITEN MIES SAA ORGASMIN 547
Saksassa, muualla Euroopassa, Kanadassa ja Australiassa. Brian Fieldin yhteys paljastui. Uhkasiko se taloudellisia ja poliittisia instituutiota? Field kertoi yhteydestään erääseen nimeltä mainitsemattomaan henkilöön joka oli tiedustellut Fieldiltä kontaktia asiansa osaavaan rikollisorganisaatioon. Piileskelijät Reynolds, Edwards, White, Wilson ja Biggs menettivät rahansa yhteensä noin puntaa nopeassa tahdissa suurelta osin väärennettyihin passeihin, matkusteluun, kasvoleikkauksiin mutta myös niille jotka väittivät suojelevansa heitä. Noin 10 vuoden ajalta ei tiedetty yhtään jäsenen murhaa joskin kaksi jäsenistä oli kadonnut.

Mutta hämmästyttävästi tutkijat ovat unohtaneet että saksalaisten tappiot olivat olleet jo ennen Operaatio Barbarossan alkua huomattavasti suuremmat: Ei ainoastaan Battle of Britain Taistelu Englannista ollut katastrofi Luftwaffelle ja eteenkin sen pommitusvoimilla. Myös muiden rintamien Ranska, Skandinavia, Välimeri, Balkan, Atlantti ja yleinen taistelukenttien ulkopuolella tapahtunut lentokoneiden menettäminen oli huomattavan laajaa ja harvat ymmärsivät tappioiden vakavuutta.

Luftwaffe lähti sotaan lopulta liian kevein eväin. Sillä oli sodan alkaessa vain 11 lentomiehistön vahvuus. Luftwaffe ei todellisuudessa koskaan toipunut niistä tappioista joita Ranska, Skandinaavia, Balkan ja eteenkin Taistelu Englannista sille aiheuttivat.

Määrävahvuuksiin osastotasolla se ei enää päässyt koskaan. Saksan lentokonetuotanto oli aina vuoteen kaoottisessa tilanteessa, sillä siitä vastaavat henkilöt eivät ymmärtäneet täysin modernin ilmasodan tarpeita. Jo vuonna meni Britannia heittämällä Saksan ohi lentokonetuotannossa.

Käytännössä siis ainakin yli 9 lentokonetta oli pysyvästi poissa. Puolet näistä menetettiin toukokuun syyskuun välisenä aikana. Itärintaman taistelut eivät siis olleet suinkaan suurin Luftwaffen kulu edes sodan alkupuolella. Kun sota laajeni itään, etelään ja liittoutuneiden strategiseen ilmasotaan suoraan Saksaa vastaan kasvoi paine Luftwaffea kohtaan kumulatiivisesti. Lokakuussa tapahtui suuri käänne ja sen jälkeen Saksan lentokonetappiot sodassa olivat selvästi suuremmat länsiliittoutuneita vastaan kuin itärintamalla.

Vuoden ensimmäisellä puoliskolla Luftwaffe menetti poiskirjattuina itärintamalla 1 lentokonetta mutta muilla rintamilla 3 Luftwaffen murskaaminen oli alkanut. Siinä Neuvostoliitto ei näytellyt kovinkaan keskeistä roolia.

Vuoden kesän jälkeen Saksa tarvitsi yhä enemmän ja enemmän lentovoimia länsiliittoutuneita vastaan. Eteenkin hävittäjäkoneiden määriä leikattiin itärintamalla ja sodanjohto tavallaan jätti Saksan armeijan tietoisesti ilmasuojaa vaille.

Vuoden jälkipuoliskolla Luftwaffen tappiot idässä olivat 1 konetta mutta länsiliittoutuneita vastaan jo 5 Näiden poiskirjattujen taisteluissa ja ei-taistelukentillä menetettyjen koneiden lisäksi Luftwaffen tappiot alkoivat kasvaa vuonna myös vaurioituneiden kokeiden määrissä jopa menetettyjä koneita nopeammin.

Länsiliittoutuneiden kasvavan paineen takia leikattiin Luftwaffen koulutusohjelmia uusille nuorille lentäjille. Lentotuntimäärillä mitattuna länsiliittoutuneiden uudet lentäjät saivat vuonna selvästi enemmän peruskoulutuksen ja eteenkin tyyppikoulutuksen lentotunteja kuin Luftwaffen lentäjät.

Vuoteen saavuttaessa Luftwaffe putosi kuiluun. Uusille lentäjille annettiin enää vain noin 50 lentotunnin koulutus kun se sodan alussa oli ollut vielä noin tuntia. Tyyppikoulutuksen pituus uusille Saksan lentäjille oli mitätön. Tämä Luftwaffen romahdus konkretisoitui karmealla tavalla juuri taistelussa RAF: Luftwaffen koneet käyttivät lähes yksinomaan synteettistä polttoainetta. Merkillepantavaa on kuitenkin se että Luftwaffe pärjäsi paremmin huomattavasti supistetuilla voimillaan itärintamalla kuin lännessä.

Vuonna Luftwaffen tappiot per sotalento olivat itärintamalla 0. Vuonna vastaava tappioprosentti oli yhä sama. Sotalentoja Luftwaffen yksiköt suorittivat tuolloin ja lentokoneita menetettiin yhteensä 2 Tämä kaikki huolimatta siitä että Luftwaffen uusien lentäjien koulutustaso oli käytännössä niin heikko että lentäjät oli usein yksiköissä ensin koulutettava ja totutettava sillä noviiseja ei olisi muuten kannattanut lähettää taisteluun.

Mitä ilmeisemmin vuoden yhä aika matala tappioprosentti alleviivaa Neuvostoliiton ilmavoimien kyvyttömyyttä uudesta paremmasta kalustosta joista osa tuli länsimaista huolimatta. Tilanne länsirintamalla oli totaalisesti erilainen Saksan lentäjille. Tappioprosentti taistelulennoilla vuonna oli peräti 5.

Luftwaffen lentäjille siis taistelulento länsiliittoutuneita vastaan oli vuonna lähes 8 kertaa vaarallisempaa kuin sotalento itärintamalla. Lukumääräisesti se oli kuitenkin suurin piirtein yhtä alivoimainen kummassakin tapauksessa. Saksan syöksypommittajat, maataistelukoneet ja panssarien tuhoaminen. Osasto Kuhlmey väitti tuhonneensa Kannaksen taisteluissa Fw maataistelukoneilla ja Ju 87 Stuka-syöksypommittajilla noin kuukauden aikana noin neuvostoliittolaista panssarivaunua tai rynnäkkötykkiä.

Tämä väite on Suomessa hyväksytty hämmästyttävän kritiikittömästi. Kuhlmeyn osastoon kuuluneesta I. Sen kahteen muuhun staffeliin on siten kuulunut vain noin 20 Fw maataistelukonetta. Heinäkuun alussa yksikkö ilmoitti vahvuudekseen 23 syöksypommittajaa.

Kaikkiaan Kuhlmey-osaston keskivahvuus maataistelu- ja syöksypommittajissa lienee jäänyt lopulta vain noin koneeseen. Kuhlmey-osaston väitteeseen tuhotuista puna-armeijan panssarivaunusta on syytä suhtautua enemmän kuin kriittisesti koska tutkimukset mm. Normandian taisteluista länsirintamalla ja Kurskin taisteluista itärintamalla eivät tue väitteitä tuollaisesta menestyksestä.

Kurskissa vuonna käytti Luftwaffe suurin piirtein samaa kalustoa kuin Osasto Kuhlmey Kannaksella. Luftwaffen voima Kurskissa oli enemmän kuin kymmenkertainen verrattuna osasto Kuhlmeyhin. Lisäksi alueella oli 11 Unkarin ilmavoimien Stuka-syöksypommittajaa sekä lähes Saksan ja sen liittolaisten pommikonetta.

Neuvostoliitto menetti Kurskissa Operaatio Citadellen aikana 5. Luftwaffe suoritti kaikkiaan 27 sotalentoa Osasto Kuhlmey 1 Puna-armeijan alainen organisaatio tutki alueella olleet tuhoutuneet omat panssarinsa selvittääkseen syitä ja parantaakseen panssarien ominaisuuksia jatkossa. Tämä noudatti yleistä suuntaa itärintamalla. Suurimmat syyt panssarin menettämiseen taisteluissa olivat yleensä pst-tykit, miinat sekä vihollisen panssarivaunut ja rynnäkkötykit.

Tiedot osoittaisivat siis että vain neuvostoliittolaisista panssareista tuhosi Saksan tai sen liittolaisen lentokoneet oli ne sitten maataistelukoneita, syöksypommittajia tai pommikoneita. Käytännössä Luftwaffe suoritti Kurskissa siis jokaista ilmahyökkäyksellä tuhottua panssarivaunua kohden vähintään taistelulentoa mutta todennäköisemmin noin Kurskin taistelussa Neuvostoliiton 1.

Panssariarmeija menetti panssarivaunua ja 82 jouduttiin vaurioitumisten takia viemään korjattavaksi. Neuvostoliiton lentäjät IL-2 maataistelukoneilla olivat vieläkin avuttomampia tuhoamaan saksalaisia panssareita. Mutta myytit ja muu hölynpöly ilmaiskujen tuhoisuudesta panssarivaunuille jäivät kummallisella tavalla elämään nykyaikaan asti Stormovik-pelin kehittelijöiden iloksi.

Olivatko siis Stuka-syöksypommittajat tai maataistelukoneet tehokkaita panssarien tuhoajia? Eivät näyttäneet olleen vaikka lentäjät väittivät tuhonneensa satoja panssareita. Siis vain panssarivaunua tuhosi Luftwaffe. Ja silloin saksalaisilla oli sentään täydellinen ilmaherruus. Länsiliittoutuneilla oli valtava ilmaylivoima ja peräti 1 maataistelukonetta sekä parituhatta pommikonetta käytössä niiden hyökätessä Normandiassa kesä-elokuussa Saksan panssarijoukkoja vastaan. Lentäjät esittivät huikeita lukemia tuhotuista Saksan panssariosastoista.

Kokonaisia ryhmittymiä olisi pyyhkäistä pois pelistä ilmaiskuilla, satoja panssarivaunuja ilmoitettiin tuhotuksi. Onneksi liittoutuneilla oli myös oma organisaationsa, Research and Analysis,joka tutki asevoimien suorituksia sekä menetysten että saavutusten osalta.

Operaatio Goodwoodin aikana RAF: Todellisuudessa alueella olleista tuhoutuneista saksalaispanssarista tutkittiin ja vain 10 katsottiin tulleen tuhotuksi Typhoon maataistelukoneiden raketeilla. Erityisen ikävä asia maataistelukoneiden lentäjille oli myös se että tutkituista 87 panssaroidusta ajoneuvosta vain 3 oli tuhottu ilmaiskulla vaikka niiden panssarointi oli huomattavasti heikompi kuin itse panssarivaunuilla.

Saksalaisten vastahyökkäyksen aikana 7. Saksalla ei ollut alueella kuin taistelupanssaria, joista 46 menetettiin ja niistä lopulta vain 7 ilmaiskuissa. Normandian taistelujen aikana länsiliittoutuneiden maataistelukoneiden lentäjät väittivät tuhonneensa pommeilla ja raketeilla peräti noin 1 saksalaisten panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, panssarintuhoajavaunua tai telatykkiä.

Tutkimusorganisaatio arvioi kuitenkin että korkeintaan sadan saksalaispanssarin katsotaan tulleen tuhotuksi ilmahyökkäyksissä mukaanlukien keskiraskaat ja raskaat pommikoneet joita liittoutuneet käyttivät Normandian taistelujen aikana ajoittain suurissa määrin mm.

Liittoutuneiden maataistelukoneiden hyökkäykset Saksan maajoukkoja vastaan toivat niille itselleen suuria tappioita. Lentokoneita siis menetettiin ainakin 20 kertaa enemmän kuin mitä ne itse pystyivät tuhoamaan saksalaisten panssarikalustoa. Ardeneilla Saksan offensiivissa menettivät saksalaiset panssarivaunua Kuhlmey-myytti kriittisen tutkimuksen valossa.

Sodan aikana ja heti sen jälkeen tehdyt selvitykset osoittivat kuinka sen aikaisilla maataistelukoneilla ja syöksypommittajilla oli vaikeaa tuhota käytännön taisteluissa vihollisen panssarivaunua. Eräissä Britannian ilmavoimien testeissä, ihanteellisissa harjoitusolosuhteissa maataistelukoneen koneiden raketeista 2.

Taistelutilanne jossa vihollinen tulitti ilmatorjunnalla ja jossa kaoottinen sekava tilanne, suhteellisen epätarkat valokuviin perustuvat paikannukset maalista olivat ainoat tiedot joita lentäjillä oli käytössä onnistumisprosentti romahti. Vain yksi raketti osui panssarinkokoiseen maaliin. Olisi siis tarvittu noin 70 lentokonetta hyökkäämään yhtä panssaria vastaan jotta se olisi tuhottu raketeilla. Ne olivat vielä epätarkemmat. Länsiliittoutuneiden tutkimusten mukaan tarvittiin pudottaa peräti 3 pommia jotta yksi niistä osui panssarivaunun kokoiseen maaliin.

Oli pommi sitten kiloinen tai kiloinen sen oli käytännössä osuttava panssarivaunuun jotta se tuhoutuisi varmasti. Varsinkin jos kyseessä oli yli 40 tonnia painavaa panssarivaunu. Stukan tapaisten syöksypommittajien tarkkuus oli selvästi parempi mutta lienee ollut kuitenkin lähellä länsiliittoutuneiden tarkempia raketteja. II maailmansodan aikaisten koneiden ongelma oli niiden lyhyt toimintasäde, hyvin rajallinen aselasti ja ammusmäärä sekä ennen kaikkea aseiden, rakettien ja pommien erittäin suuri epätarkkuus.

Kaikenlaiset fantastiset kertomukset siitä kuinka maataistelukoneilla lennettiin lähellä puiden tasoa ja pommi pudotettiin panssaria päin niin että se lopulta räjähti panssarin alla on jätettävä fantasioiden kategoriaan. Tosiasiassa panssariyksiköt olivat voimakkaan ilmatorjunnan suojaamia kuten tiedot Karjalan Kannaksella operoineista puna-armeijan yksiköistä kertovat.

Jos Kuhlmey-osasto olisi vaivaisella maataistelukoneella onnistunut tuhoamaan 4 viikossa Karjalan Kannaksella puna-armeijan panssaria yhden panssarin jokaista lentokonetta kohden viikossa, uskomaton väite! Toki osasto hyökkäsi muitakin kohteita kuin panssarivaunumuodostelmia vastaan. Mutta jos se ole kyennyt tuhoamaan puna-armeijan panssareita läheskään niin paljon kuin väitti niin kuinka uskottavia olivat sen väitteet muista tuhotuista kohteista kuten silloista, ponttooneista, maihinnousuveneistä, kuorma-autoista ym?

Suomalaisilla ei ole oikeastaan osaston saavutuksista tarjottu muuta kuin saksalaisten omat väitteet. Tutkimus kaipaisi neuvostoliittolaisia uskottavia lähteitä.

Mutta se ainakin tiedetään ettei Luftwaffen maataistelukoneet suurelta osin juuri vähäisen määränsä takia kyenneet enää itärintamalla vaikuttamaan merkittävästi tapahtumien kulkuun kesällä Saksan Heeresgruppe Mitte romahti täysin Valko-Venäjällä samaan aikaan kun Osasto Kuhlmey yritti vaikuttaa Kannaksen taistelujen kulkuun.

Mitä ilmeisemmin suomalaisessa sotahistoriassa on yksi Kuhlmey-osaston kokoinen aukko joka ansaitsisi lisätutkimusta. Miten suorituskykyinen tuo osasto vanhanaikaisine Stuka-koneineen lopulta olikaan? Hannu Valtonen on myös valottanut tutkimuksissaan Luftwaffen lentäjien ilmavoittoväitteitä ja verrannut niitä joihinkin saatavilla oleviin neuvostoliittolaistiin lentoyksiköiden dokumenttien yksiköiden todellisista lentokonemenetyksistä.

Valtosen mukaan Luftwaffe oli jo vuonna vajonnut poskettomien ilmavoittoväitteiden kulttiin. Neuvostoliittolaisten ilmavoittoväitteistä vain yksi kuudestatoista piti Valtosen mukaan paikkaansa. Tämän suuntainen posketon liioittelu alkoi siis levitä myös Luftwaffen osastoihin tappion konkretisoituessa. Suomalaisten hävittäjälentäjien väitteissä lienee myös vähintään puolet ellei kaksi kolmasosaa ilmaa välissä.

Osasto Kulmeyhin kuuluneessa II. On tunnettu tosiasia että Rudorfferin ilmavoittoväitteissä oli jo Pohjois-Afrikan taistelujen aikana selviä liioitteluja. Samoin Kannaksen taistelujen jälkeen käydyissä ilmataisteluissa Baltian alueella on Rudorfferin väitteet ilmavoitoista usein vailla todellisuuspohjaa.

Osasto Kuhlmey väitti ampuneensa alas Kannaksella Väitteisiin on syytä suhtautua kriittisesti. Jos Luftwaffen lentäjät syyllistyivät 1: Luftwaffen lentäjät elivät omassa sankarikulttimaailmassaan jossa todellisuuden ja harhojen raja muuttui yhä sumeammaksi. Osasto Kuhmeyhin kuuluneiden yksiköiden tappiot ovat olleet kesä-heinäkuussa seuraavat: Suurin osa noista poiskirjauksista 91 lentokonetta on tapahtunut Suomessa oloaikana.

Osasto menetti paljon koneita neuvostoliittolaisten suorittamassa ilmahyökkäyksessä 2. Kaikkiaan 10 osaston konetta tuhottiin kentälle ja peräti 24 vaurioitui. Millainen vaikutus tällä oli Kannaksen taisteluihin? Osaston taisteluvahvuus laski tietenkin merkittävästi vähäksi aikaa mutta suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen Ihantalan rintamalla eikä läpimurrot onnistuneet enää Äyräpäässäkään.

Osasto Kuhlmey ei osallistunut millään tavalla Laatokan Karjalan taisteluihin jotka nekin päättyivät torjuntavoittoihin heinäkuun puolivälissä U-linjalla ja Ilomantsissa elokuun alussa. The Washington Post -lehti teki laajan jutun Suomen asemasta Venäjän rajanaapurina loppuvuonna Lehden toimittaja oli haastatellut artikkelia varten muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.

The Washington Postin toimittaja kysyy presidentti Niinistöltä, onko Suomen mahdollista pysytellä enää puolueettomana uuden kylmän sodan kynnyksellä. Niinistö vastasi, että Suomessa on edelleen yleinen asevelvollisuus ja vahva armeija, henkilöä. Siihen toimittaja huomautti, että Suomen armeija on paljon pienempi kuin Venäjän. Niinistön sotilaspoliittinen vastaus kuului: Teemme syvällistä yhteistyötä Ruotsin kanssa ja se on kehittymässä hyvin nopeasti.

Olemme Naton läheinen kumppani. Ja lopuksi haluaisin mainita EU-ulottuvuuden. Tiedämme kaikki, että Lissabonin sopimuksen mukaan olemme taanneet, että autamme jäsenmaita, jos ne kohtaavat vakavia ongelmia. Siitä huolimatta se on hyvin vahva poliittinen kannanotto, Niinistö vastasi. On olemassa eräitä julkisia asiantuntijaperusteluista miksi Suomen ei kannattaisi liittyä Naton jäseneksi.

Aleksanteri-instituuttin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro perusteli asiaa Ukrainan tilanteen puhjettua maaliskuussa seuraavasti: Suomen asema ja poliittinen sijainti on harvinaisen onnistunut. Totta kai Suomi tekee Nato-ratkaisunsa itse. Liikkumavaran säilyttäminen turvallisuuspolitiikassa on ehdottomasti meidän etu.

Kangaspuro muistuttaa, ettei Suomi ole entinen neuvostomaa. Venäjä-tutkija, professori Timo Vihavainen antoi kesällä synkän ennustuksen turvallisuuspoliittisesta ilmapiiristä. Vihavainen totesi, että kesäkuussa alkavassa sotilasliitto Naton Varsovan-huippukokouksessa oli tarkoitus sopia Naton entistäkin suuremmasta läsnäolosta Itä-Euroopassa.

Se on aikaa, jolloin leikitellään sodan mahdollisuudella huolimatta siitä, että sellainen merkitsisi yleensäkin rikollista järjettömyyttä ja ettei sellaisella voida kuvitella saavutettavan mitään rationaalisia päämääriä.

Vihavaisen mielestä aikakauden rappeutuneisuutta kuvaa myös se, että militarismia on alettu ihailemaan. Hänestä Venäjä-pelot olivat myös liioiteltuja. Sellaiseksi ovat kelvanneet fantastiset kuvitelmat Venäjän loputtomasta aggressiivisuudesta ja sen kyvystä ja halusta järjestää kaikenlaisia ikävyyksiä koko Euroopassa ja laajemminkin , hän kirjoittaa. Vihavainen varoittaa, että sodan uhan mielikuvasta voi pahimmassa tapauksessa tulla itseään toteuttava ennuste.

Vihavainen kritisoi kenraalien liian suurta roolia Naton organisaatiossa. Naton sotilaallisen pelotteen myyttisyys. Mitä ilmeisemmin Naton sotilaallisesta pelotteesta ja suorituskyvystä on monilla suomalaisilla poliitikoilla, kansalaista nyt puhumattakaan, aivan liian fantastinen näkemys.

Eteenkin Euroopan Nato-maiden sotilaallinen pelote on melkoisesti romahtanut viimeisen 25 vuoden aikana eikä kymmenet keskenään ei aivan niin samansuuntaisesti intressinsä näkevät eurooppalaiset natomaat eivät itseasiassa pysty antamaan juuri uskottavaa sotilaallista suojaa edes itselleen. Tämän takeeksi Nato tulee sijoittamaan vahvistetun pataljoonan kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan ensi vuoden alkupuoliskon aikana. Kyse on rotaatiopohjaisesta, mutta pysyväisluonteisesta läsnäolosta.

Läsnäolon lisäksi suunnitellaan tarvittavat vahvistukset. Baltian maille läsnäolon toteutuminen tarkoittaa niiden koko jäsenyystaipaleen tärkeimmän tavoitteen täyttymistä. Myös Bulgaria ja Romania saavat räätälöityä tukea. Mutta mikä on ammattisotilaan viileän analyyttinen arvio Euroopan Naton sotilaallisesta suorituskyvystä ja uskottavuudesta?

Sotilasasiantuntija dosentti ja everstiluutnantti Jyri Raitasalo Puolustusministeriöstä on antanut huomattavan hyytävän näkemyksen kesällä Logistisesti Euroopan Nato ei pysty yhtään mihinkään merkittävään operaatioon, todella suuresta puhumattakaan. Raitasalon mukaan Euroopan natomaiden puolustusbudjetit osoittavat valtavaa tuhlausta ja tehottomuutta. Useilla Euroopan natomailla on enemmän kenraaleita ja everstejä kuin kenttätykkejä päinvastoin kuin Suomella jolla on melkoisen tulivoimainen suuri tykistö- ja panssarikapasiteetti.

Euroopan Nato-mailla on heikot reservit ja kyky vähänkin pitkittyvään maasotaan surkea. Raitasalon englanninkielinen kirjoitus on löydettävissä internetistä osoitteesta: Recently published NATO defense statistics reveal the poor state of European defense capabilities and spending.

Only four out of 26 European NATO member-states spend the minimum level needed to train and equip a credible fighting force — namely 2 percent of annual GDP. Particularly the European member-states of NATO lack the capability to deter a large-scale military attack against one or more member-states. NATO is a forum of planning, consultation, and political debate between highly variegated states with very different security priorities and domestic political traditions and conditions.

As such, NATO is not a real military actor. Jyri Raitasalon kirjoituksen ytimessä on havainto Euroopan Natosta organisaationa joka koostuu lopultakin hyvin sekavasta seurakunnasta valtaosaltaan pieni jäsenmaita joilla useilla ei edes omat housut pysy jalassa saatikka että heistä olisi toisilleen turvan takaajiksi. Jo parikymmentä vuotta on USA pyrkinyt irrottautumaan Euroopasta ja suunnannut huomionsa eteenkin Aasiaan.

Se ei ole suinkaan mikään automaatti vaikka näin usein luullaan. Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Noora Kotilainen on monien muiden asioista perillä olleiden kanssa tyrmännyt luulot siitä, että Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato suojelisi vain jäsenmaitaan. Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan yleisesti Naton viidennellä artiklalla, jonka mukaan Nato puolustaa vain jäsenmaitaan.

Kotilaisen mukaan tosiseikat unohtuvat tässä keskustelussa. Viime vuosien ja vuosikymmenten Nato-operaatiot on tehty poikkeuksetta valtioihin, jotka eivät ole Naton jäsenmaita: Kosovoon, Afganistaniin ja Libyaan. Hän muistuttaa, että Naton tehtävät ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeen, ja sanoo, että loppujen lopuksi jäsenmaiden intressit vaikuttavat Nato-operaatioiden suuntaan viidettä artiklaa tai jäsenyyttä enemmän.

Kun ei oteta esiin Naton muuttuneita toimintaperiaatteita ja tehtäviä, voidaan vapaasti argumentoida kylmän sodan logiikkaan hirttäytymällä, heilutella Nato-korttia ja rivien välissä lietsoa suomalaiseen niin kovin vetoavaa pelkoa Venäjän hyökkäyksestä. On kuitenkin hankala uskoa, että atlanttisen järjestelmän kannalta katsottuna Euroopan takamaalla tapahtuva Ukrainan kriisi ja Venäjän vallitsevaa läntisen maailmanjärjestyksen arvovaltaa kohtaan osoittama uhittelu olisi riittänyt muuttamaan Naton viime vuosikymmenien aikana luomia toimintaperiaatteita.

Kova kovaa vastaan, rautaa rajalle, vanhat muurit pystyyn. Professori Juhani Suomi on arvostellut rankasti Ulkopoliittisen instituutin Upin syksyllä julkaistua Venäjä-raporttia. Suomi piti Upia lobbausorganisaationa. Hän katsoi, että raportissa on Venäjällä pelottelua mutta lisää, että sitä on mediassa melkein joka päivä.

Vanha sanonta kuuluu, että kukaan muu ei puhalla meidän puurolusikkaamme kuin me itse. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen sanoi olevansa huolissaan suomalaispoliitikkojen Venäjä-osaamisesta.

Juhani Suomi jakaa huolen: Professori Suomen mielestä Suomessa ei ymmärretä Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua. Hänen mukaan itänaapurin täytyy saada jonkinlainen varmuus siitä, että vieras valta ei pääse käyttämään Suomen aluetta Venäjää tai Neuvostoliittoa vastaan. Hänen mielestään tämä varmuus kaatui YYA-sopimuksen mukana. Entinen pitkäaikainen diplomaatti Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen Geopoliittisen seuran sivuilla kansainvälisestä tilanteesta.

Niin ollen se ei voi välttyä Itämeren alueella Venäjän ja lännen välillä mahdollisesti puhkeavalta sotilaalliselta kriisiltä". Talvitien esille nostama Naton kanssa tehty isäntämaasopimus on aiheellisestikin joutunut puntaroitavaksi. Sitä on verrattu jopa Natsi-Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija ja entinen ammattisotilas Pekka Visuri totesi isäntämaasopimuksesta seuraavasti: Syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan Kirjailija ja kolumnisti Raimo Pesonen julkaisi hiljattain Suomen Nato-suhdetta käsittelevän kirjan.

Näin hän näki sopimuksen toisesta perspektiivistä: Sitten jälkikäteen osoittautuu, että ne ovat muuttaneet hyvinkin paljon. Miksi Suomi ei liittynyt Naton jäseneksi luvulla? Historioitsija Heikki Ylikangas spekuloi luvun puolivälissä sitä miksi EU-hun liittynyt Suomi ei samalla anonut jäsenyyttä puolustusliitto Natossa. Hänen mukaansa vasta historia tulee sen myöhemmin kertomaan. Tosiasiassa asia ratkaistiin juuri samoihin aikoihin kun Ylikangas spekuloi asiaa.

Itse asiassa salaisuuden raotti Iltalehden toimittaja Olli Ainola. Aikaisemmin tapahtumien kulku on kerrottu silloisen Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Ronald Amuksen kirjassa Opening Nato's Door. Kylmän sodan jälkeen oli suuri kysymys, miten hoidetaan Baltian maiden turvallisuus. Ensimmäinen ajatus lännen suurvalloissa oli, että se tehtävä kuuluu Suomelle.

Ainola raportoi Asmuksen kirjasta Suomen vastauksen: Pohjoismaat eivät voi taata Baltian turvallisuutta. Suomen mielestä vain Yhdysvaltain sotilaallinen pelote riittää ennalta ehkäisemään Venäjän voimankäytön. Ainola jatkaa ja analysoi: Clinton taivutti Jeltsinin hyväksymään Naton laajenemisen Venäjän rajoille.

Clinton jyräsi nurin Jeltsinin, joka yritti saada Clintonilta salaisen kahdenkeskisen lupauksen siitä, että Nato ei laajene Neuvostoliitosta itsenäistyneisiin maihin eli Baltiaan. Clinton sanoi, etteivät he voi noin vain mennä kahteen pekkaan miestenhuoneeseen ja sopia salaisesti yhtään mitään, koska kaikki tulee joka tapauksessa julki.

Clinton piti pintansa ja teki selväksi, ettei Baltian maita jätetä ulos Natosta. Lopulta Jeltsin luovutti väittelyn ja tokaisi: Helsingin-kokouksessa Venäjä tosiasiassa joutui antamaan periksi sille, että Baltian maat liittyvät Natoon - kuten vuosia myöhemmin kävikin.

Tämä oli Suomelle iso helpotus. Jos Baltian-maita ei olisi huolittu Natoon, Suomi olisi saattanut joutua vastaamaan ainakin Viron puolustuksesta samalla kun Yhdysvallat olisi livennyt pois Pohjois-Euroopasta. Suomi teki taitavan väistöliikkeen. Suomi kieltäytyi jäsenyydestä välttyäkseen puolustamasta Viroa. Samalla Suomi edesauttoi Baltian maiden liittymistä ja siten pakotti Yhdysvallat takaamaan Itämeren alueen turvallisuutta.

Osaltaan Suomi hiukan helpotti myös Jeltsinin pahaa mieltä. Suomenlahden pohjoisrannikko pysyi toistaiseksi liittoutumattomana. Meritie Pietariin ei olisi pelkkää Naton vettä. Kevään mittaan on ollut uutta, että tuolloinen pääministeri Lipponen ja vähän myöhempi komentaja amiraali Kaskeala ovat itse kertoneet tapahtumista. Ainolan Kaskealan haastattelussa kerrotaan mm: Naton itälaajennuksen arkkitehti, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Natolle johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta.

Britannian ulkoministeri Douglas Hurd ehdotti suoraan, että Suomi ja Ruotsi ottaisivat vastuun Baltian maista. Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen esitteli hahmotelmaa Lipposelle sekä Ruotsin ja Norjan pääministereille Ahvenanmaalla huhtikuussa Lipponen torjui ajatuksen siinä samassa.

Asia ei jäänyt tähän. Lipponen tapasi Yhdysvaltain varaulkoministerin Strobe Talbottin Valkoisessa talossa kesäkuun alussa Ja minä torjuin sen across the board oikopäätä.

Ei meillä ole mitään edellytyksiä tällaiseen. Viron ja Baltian puolustusvastuu on Lipposen mukaan "se perimmäinen kysymys", jos Suomi joskus harkitsisi liittymistä Natoon.

Onko meillä mitään edellytyksiä ottaa vastuuta muusta kuin omasta puolustuksesta, Lipponen kysyy. Natossa Suomen syliin saattaisi tulla vastuu Baltiasta. Ja kun näkee, mitä Ukrainan-kriisin ympärillä on tapahtunut, mitä Nato on tehnyt, niin ei se todellakaan vakuuta. Lipponen sanoo olevansa presidentin ja eduskunnan ulkopoliittisen linjan kannalla. On sinänsä koomista että vuosien vaiheen jälkeen silloiset päätöksentekijät ovat kyllä esiin tuoneet uuttakin pohdintaa, mutta Ukrainan ja monen muun tapahtuman jälkeen on luultavaa että he itsekin hiljaa mielessään tajuavat olleensa sekä kaukonäköisiä että viisaita juuri silloin kun kumpaakin tarvittiin.

Se mitä Martti Ahtisaaren päässä on sen jälkeen tapahtunut ja miksi on taas eri asia. Miksi Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia? Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla.

Viittaus Ruotsiin historiaan liittyy myös suoraan Suomeen. Kummankin geopoliittinen asema määriteltiin Napoleonin sotien aikana ja vahvistettiin Wienin kongressissa Sadan vuoden aikana suomalaiset valtasivat sivistysprojektina oman valtionsa ja julistivat sen itsenäiseksi joulukuussa Samalla muodostui uudelleen sekä Suomen että Pietarin turvallisuusongelma. Kolmen sodan jälkeen Mannerheim ja Paasikivi ratkaisivat ongelman niin, ettei Suomi anna aluettaan Venäjän vihollisten käyttöön eikä siis ala itse Venäjän viholliseksi.

Se on turvannut vakaan rauhan yli 60 vuotta, eikä kenelläkään ole argumenttia, miksi tätä vakautta pitäisi vaarantaa. Nato —arvion Suomi-Ruotsi osuus on mielenkiintoinen, mutta ei koko kuva. Tukholmassa ei liene ensimmäiseksi innostusta ajatuksesta, että yhteisen Nato —jäsenyyden kautta Ruotsi pääsisi jälleen sotilaallisesti maarajalle naapuriksi Venäjän kanssa.

Nato —arvion ajattelu muistuttaa nyt vuosia ja , jolloin länsivalloista löytyi pienempiä herroja usuttamaan Venäjää vastaan, mutta vastuullinen valtionjohto kaikissa suurvalloista varoitti Suomea käyttämästä hyväksi Venäjän heikkoutta. Riippumatta millainen hallinto Venäjällä on, mottiin joutuneena se ennemmin tai myöhemmin yrittäisi murtautua siitä ulos. Arvion mukaan paine voisi suuntautua erityisesti Baltian maihin, ja sitä ne eivät ole koskaan ymmärtäneet.

Liennytyksen edellytyksenä on kummankin osapuolen lännen ja idän huolen syvällinen ymmärtäminen ja alueen sotilas- ja talousmaantieteeseen perustuvan tasapainon rakentaminen alenevalla sotilaallisten voimien volyymien tasolla — niin että kumpikin osapuoli hyväksyy sen.

Se merkitsee myös paluuta siihen myös Wienin kongressin ajasta alkaneeseen suurvaltojen perinteeseen, että pohjoinen kysymys voidaan sopia ja vakaus turvata omana kokonaisuutenaan vaikka muualla maapallolla olisikin ongelmia. Kansalaisena on kaikki syy kannattaa presidentti Niinistön esittämää ajatusta arktisesta huippukokouksesta Suomen puheenjohtajavuotena.

Kun asiat nyt Itämerellä kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla, olisi merkittävää että sen valmistelu turvallisuuspolitiikan osalta voitaisi aloittaa välittömästi ja muodostaa näin foorumi pohjoisen Euroopan tilanteen hallitsemiseksi. Humoristisesti kieli poskella voimme siis todeta että Ruotsin ja Suomen pysyttäytyminen Naton ulkopuolella on ratkaistu jo vuotta sitten Wienin kongressissa. Yhdysvaltojen italialaisen järjestäytyneen rikollisuuden eräs tärkein tulonlähde oli ns.

Siitä lähtien se on ollut lumoava päättymätön lähde tutkiville toimittajille ja tutkijoille. Kirjallisuus siitä on valtavaa mutta pääosin hataraa. Onko tai oikeastaan oliko järjestäytynyt kuten italialainen Cosa Nostra rikollisuus varsinkin toisen maailmansodan jälkeen vaara Amerikan yhteiskunnalle?

Soluttautuiko se suuressa määrin lailliseen liiketoimintaan? Uhkasiko se taloudellisia ja poliittisia instituutiota? Amerikan Yhdysvaltojen osalta Cosa Nostraa voidaan nykyisin käsitellä jo lähes puolittain historiallisena ilmiönä onhan sen piirissä toimivien varsinaisten jäsenienkin määrä pudonnut alle kolmasosaan esim lukuun verrattuna. Mikä oli sen todellinen vaikutus USA: Se oli ensimmäinen yhtä tiettyä mafiaperhettä, sen rakennetta ja sen laitonta ja laillista liiketoimintaa käsitellyt tutkimus.

Organisaatio johon kuului 75 jäsentä oli yksi niistä USA: Organisaatio operoi yhdessä USA: Koskaan aiemmin ei niin yksilöityjä tietoja ollut tutkijalla käytössään.

Anderson esitti tiedot lukijalle ja tarjosi selkeän ja loogisen analyysin mafiaperheen laittomasta uhkapeli- ja koronkiskontaliiketoiminnasta sekä lailliseen liiketoimintaan sijoittamisesta sekä näiden toimintojen välisestä yhteydestä. Hän selvitti miksi organisaatio tuli lailliseen liiketoimintaan ja miksi juuri tietynlaiseen liiketoimintaan. Cosa Nostra, komissio ja hierarkia.

Columbian yliopiston professori Daniel Bell julkaisi jo pian Kefauverin komitean tutkimusten jälkeen artikkelin, jossa hän kyseenalaisti esitetyn mallin maanlaajuisesta mafiasta jota koordinoi tietty komissio. Tunnettu on myös FBI: Edgar Hooveriin kohdistettu kritiikki siitä että nimenomaan hän vähätteli järjestäytynyttä rikollisuutta. Hooverin passiivisuudesta taistella Cosa Nostraa vastaan on viritelty mitä merkillisempiä salaliittoteorioita.

Vuonna mafiapäällikkö Joseph Barbara järjesti arviolta sadan yhdysvaltalaisen, kanadalaisen ja italialaisten mafioson tapaamisen Apalachin kaupungissa New Yorkissa.

Mafiosojen kokous kuitenkin herätti yhdysvaltalaisten viranomaisten huomion ja mm. Life-lehti teki siitä näyttävän reportaasin. Vuonna tuli sitten varsinainen pommi kun heroiinitoiminnasta pidätetty gangsteri Joseph Valachi tiettävästi ensimmäisenä? Sen sijaan hän kiisti koskaan edes kuulleensa nimikettä mafia. Valachin asianajasta William G. Hundleystä tuli gangsterin suojelija.

Hundley itse totesi myöhemmin: Valachin henkilöhistoria osoitti hänen olleen alemman tason jäsen Cosa Nostrassa jolla oli ollut vuosikymmenet ongelmia ansaita rahaa. Hänen tiensä yhteistoimintaan viranomaisten kanssa johtui ajautumisesta huumeliiketoimintaan joka yleensä oli huonosti ansaitsevien Cosa Nostran jäsenten viimeisiä oljenkorsia. Monet merkit viittaavaat myös siihen että kuulustelijat syöttivät Valachille tietoja Cosa Nostrasta josta tällainen rivijäsen ei olisi millään voinut olla tietoinen.

Joka tapauksessa Valachin kuulustelut panivat pisteen epäilylle ettei mitään järjestäytynyttä rikollisuutta USA: Sen sijaan se millainen organisaatio Cosa Nostra luonteeltaan ja painoarvoltaan aivan oikeasti olisi jäi selvästi vähemmälle huomiolle.

Myös ylimmällä tasolla olevan mafian komission asema ja 24 perheen suhde siihen jäi tutkimatta. Mutta hyvin laajalti alettiin omaksua käsite jonka mukaan juuri komissio kontrolloisi tiukasti kaikkia 24 perhettä. Vähemmälle painoarvolle jäi Gordon Hawkinsin kaltaiset toisinajattelijat, jotka kyseenalaistivat eteenkin poliitikkojen ja virkamiesten näkemykset lähes täysin koko järjestynyttä rikollisuutta kaikkialla kontrolloivasta syndikaatista mafiaperheet ja komissio.

Oikea kysymys ei siten ollut enää se oliko järjestäytynyttä rikollisuutta nimeltään Cosa Nostra olemassa vaan miten ja missä määrin rikollisuus USA: Miten muodollisia organisaatiot ovat ja miten ne tunnistavat jäsenet ja yhteistyökumppanit? Miten organisaatiot ovat muuttuneet vuosien mittaan? DeCavalcante-pöytäkirjat toivat oikeusviranomaisille materiaalia peräti yli sivun verran.

Ne olivat tiettävästi ensimmäiset autenttiset dokumentit amerikanitalialaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta. FBI onnistui sijoittamaan neljä mikrofonia nauhoittamaan keskusteluja. Yksi niistä sijoitettiin New Jerseyn organisaation johtajan DeCavalcanten toimistoon. Keskustelut käytiin englanniksi ja italiaksi Sisilian murteella. Mafia-nimi ei esiinny keskusteluissa missään vaiheessa.

Niinpä kun DeCavalcante sanoi: DeCavalcante vahvisti että oli olemassa komissio. Hänen mukaan perheiden johtajien pitäisi kokoontua kerran viidessä vuodessa ja valita keskuudestaan edustajat komissioon. Kuten kussakin yrityksen johtokunnassa myös komissiossa oli muita vaikutusvaltaisempia jäseniä joita muut seuraavat.

En joskus tajua miten ne oikein sitä johtaa. Helvetti hänelle tarkoitti Joe Bonannoa. Se oli kolmen miehen juttu, ymmärrätkö mitä tarkoitan? DeCavalcante-pöytäkirjoista ei täysin selviä mikä asema komissiolla oli.

DeCavalcante näyttää ajatelleen että komissiolla on hyvin rajoittunut rooli tai toimivalta yli kaupungeissa toimiviin Cosa Nostan perheisiin ellei siellä ole erityisiä ongelmia perheen sisällä. Esimerkiksi sellaisiin joissa johtaja ei kohtele jäseniään kuten pitäisi. Bonannon perheen tapauksessa oli se että silloinen perheen johtaja Joe Bonanno vehkeili jotakin komissioon kuuluneen perheen johtajaa vastaan tai näin eräät komission jäsenet asian tulkitsivat.

Jos perheiden johtajia verrataan itsenäisten maiden hallituksiin niin komissiota pitää verrata Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Komissio kokoontuu vain käsittelemään perheiden välisiä keskinäisiä asioita eikä tunkeudu niiden sisälle. DeCavalcante-pöytäkirjojen ehkä sittenkin oleellisin osa liittyi itse perheiden sisäisiin asioihin.

Niistä paljastuu kuva joka lienee varsin tyypillinen luvun amerikkalaisessa mafiaperheestä mutta joka lähes aina jäi havaitsematta jopa tutkijoilta. Frank Cocchiaro on karkea tyyppi jota minun pitää seurata. Frank tekisi ryöstökeikkoja aseellisia ryöstöjä jos antaisin. Sammy, tiedätkö kuinka moni meidän ystävistämme ovat ryöstöhommissa?

He eivät pysty elättämään itseään. Tiedätkö kuinka monta tyyppiä Chicagossa rypee? Tiedätkö kuinka monta meidän ystäväämme New Yorkissa rypee? Mitä he aikovat tehdä.

Puolet näistä ottaa huumeita. Nyt meillä on Cosa Nostran laki ettei noihin aineisiin kosketa. Niillä ei ole muuta tapaa hankkia elantoa joten mitä he aikovat tehdä? Joo me ollaan onnellisia että ei tarvinnut turvautua niihin.

Meillä oli lailliset jutut kuten hevoset, uhkapeli ja kaikki muu. Tiedätkö kuinka monta raakkia otamme New Yorkin perheisiin … Kaverit tulevat minun luo ja pyytävät että ottaisin hommiin uhkapelitoimintaan ja he ovat meidän ystäviämme ja minä otan heitä koska en halua heidän nääntyvän nälkään.

Sammy, melko pian joudun sanomaan heille ei, sillä minun on katsottava omaakin etuani. Jos et voi auttaa heitä minä voin maksaa. Minun porukkani ei näänny nälkään. Sinä et anna koska olet heidän pomo. Heität heille muutaman dollarin jos ne tarvitsee apua. Sinun pitää saada osuus kavereilta jotka tekevät sinulle töitä eikä olla niin hyväsydäminen. Minä en paljoa kunnioita Lou Larassoa joka oli Nickin Delmoren alaisuudessa. Kenen alaisuudessa hän nyt on?

Hän ei ole kenenkään muun kuin minun ja vastaa vain minulle. Tutkimuksellisista syistä Anderson joutui muuttamaan joitakin yksittäisiä asioita ja esittämään ne toisella tavalla. Tutkimuksessa julkaistu materiaalia jäsen- ja liitännäisjäsenmääristä oli kuitenkin lähestulkoon sama kuin se oikea perhe josta aineisto oli koottu.

Anderson keskittyi hierarkiaan ja tulonmuodostukseen. Vaikka tutkimus ulottui pitkälle luvulle ja siitä julkaistiin kirja vasta , on suurin osa tiedoista jäsenmäärä, ansiot ym itse asiassa vuosilta Perhettä johti johtaja boss jolla oli lähimmässä piirissä alipäällikkö underboss tai kuten usein ilmaistaan myös street boss.

Mafiasanastossa usein ilmaista neuvonantaja consiglieri, counselor oli Bengearra-perheessä itse asiassa myös yksi kymmenestä kapteenista caporegimes, capo ja hänen roolinsa neuvonantaja oli vähäinen. Hierarkian alemmalla tasolla olivat kunkin kymmenen kapteenin alaisuudessa olevan sotilaat.

Alipäällikön asemaa on joskus organisaatiossa verrattu varapresidenttiin mutta varajohtaja lienee parempi. Hän ottaa komennon kun johtaja ei ole esim. Neuvonantajan asema ei ollut kovin merkittävä Andersonin tutkimassa organisaatiossa. Hän oli kuten mainittua myös yksi kapteeneista. Hänen asemansa liittyi hallitsemisongelmaan. Benguerra-perheessä oli historiallisesti ollut kaksi etnistä fragmenttia: Myös yksi muu kapteeni oli kalabrialaiseen fragmenttiin kuuluva.

Myös heidän sotilaissaan oli näitä kalabrialaisia. Antamalla vähemmistössä oleville merkittävän tai ainakin näkyvän aseman johtoryhmässä perheen johtaja halusi varmistaa yhtenäisyyden. Perheeseen kuului kaikkiaan 75 jäsentä sekä tunnistettavasti 16 liittolaista heitä on ollut ehkä enemmän ja ikäjakauma kuvastaa sitä tilannetta missä USA: Peräti 23 jäsenistä oli yli vuotiaita ja 25 oli vuotta vanhoja..

Kaikkiaan mediaani-ikä jäsenillä ja liittolaisilla oli 58 vuotta. Jäsenien osalta mediaani-ikä oli peräti 60 vuotta. Ikäjakauma kuvastaa miten tämäkin mafiaperhe oli kieltolain sukupolven tuote.

Peräti neljä uusistakin jäsenistä joita tuli vuoden jälkeen oli jo liittyessään yli vuotiaita. Jäsenmäärä oli ollut jo pitkään laskussa ja tulisi jatkossakin laskemaan. Tutkimus paljasti että jokseenkin kaikki jäsenet toivoivat etteivät heidän poikansa lähtisi tälle elämänuralle.

He olivat pikemminkin hyvin ylpeitä jälkeläisistään jos he valitsivat opiskelun ja muun uran. Osa oli hyvin aktiivisia liittolaisia toisen hyvinkin löyhästi sidoksissa perheeseen. Anderson analysoi myös toista perhettä jossa tutkittiin 54 jäsenen ja hyvin läheisen liittolaisen ikärakennetta. Heistä vain yksi oli alle vuotias, kaksi oli vuotiaita, 12 oli vuotiaita, 11 oli vuotiaita, 15 vuotiaita, 10 iältään vuotiaita ja kaksi yli vuotiaita. Tämä organisaatio oli iältään nuorempi kuin Benguerra.

Mediaani-ikä liittolaisineen oli kuitenkin 55 vuotta. Vastoin yleistä luuloa hyvin monet USA: Myös Benguerra-organisaatio kontrolloi lopulta vain tiettyä osaa kaupungistaan.

Alueella jolla sillä ei ollut toiminnallista haastajaa asui yhteensä ihmistä Ainakaan viimeisen 10 vuoden ajalta mitään pyrkimyksiä vallata toisten alueita ei ollut vaan kolme organisaatiota toimivat omilla alueillaan täysin itsenäisesti mutta tekivät tietyissä tapauksissa hyvinkin paljon yhteistyötä. Alueella ei oltu käyty pitkään aikaan mitään veristä valtataistelua. Benguerra-perheen laittoman liiketoiminnan ydin oli uhkapeli, etupäässä ns.

Numbers oli Yhdysvalloissa erittäin suosittu peli jo luvun alussa eteenkin pienituloisten keskuudessa, sillä sitä voitiin pelata hyvinkin pienillä panoksilla, sitä voitiin pelata velaksi ja siihen saattoi osallistua myös alaikäiset. Numeropelissä veikattiin numerosarjan kolmea viimeistä numeroa.

Mahdollisuus voittaa oli luonnollisesti 1: Yleensä vedonlyöntitoimistot maksoivat oikein veikanneilla korkeintaan kertaisen voittosumman mutta tietyistä numeroista joita veikattiin erityisen paljon esim , päivämäärä, jne oli voittokerron pienempi, esim Useimmiten palautettiin takaisin voittajille selvästi pienempi osuus, esim.

Vedonlyönnin otti vastaan ns. Voisi siis luulla että vedonlyöntitoimistoille toimita olisi ollut riskitöntä. Mutta näin ei ollut. Monet vedonlyöjät toimivat pienellä pääomalla. Usein kävi niin että jos vetoa yksittäisessä toimistossa oli lyöty sen verran isommalla summalla että voittotapauksessa pienellä toimistolla ei ollut rahaa maksaa voitosta tarvitsivat ne rahoitusta tai ajautuivat vararikkoon.

Ja sitä saatiin silloin laittoman toiminnan takia vain laitonta kautta. Useimmiten suurta maksua vastaan pienet vedonlyöntitoimistot vakuuttivat liiketoimintaa ja käyttivät ns.

Numeropeli vaati paljon työvoimaa, Anderson arvio Benguerran hallitsemalla alueella mukana toiminnassa olleen jopa tuhat henkeä.

Benguerra-perheen dominoimalla alueella oli vedonlyöntitoimistoja joita oli hyvin pieniä, pieniä ja suurempia sekä myös ns. Eräät vedonlyöntitoimistot olivat perheen omistamia, samoin lay-off toimistot. Layoff-toimistot takasivat maksua vastaan myös muiden alueiden kuin Benguerra-perheen hallitseman vedonlyöntitoimistojen toimintoja. Mitää pelaajien pettämiseen viittaavaa ei havaittu. Pelin organisaatio piti huolen siitä että oikein veikanneet saivat rahansa. Laittomaan vedonlyöntiin liittyi oleellisesti myös koronkiskonta.

Kun Annelise Anderson tutki Benguerra perheen osalta number-pelin tuottoja päätyi hän seuraaviin tuloksiin arvioidessaan perheen kontrolloiman alueen noin 4. Laittomien kortti- ja rulettipelien tuotot olivat niiden volyymien ja lyhyen keston vuoksi melko pienet.

Kun julkisuudessa usein puhutaan laittoman uhkapelin tuotoista, on syytä tehdä ero liikevaihdon ja puhtaan tuoton välillä. Numeropeli oli ollut järjestäytyneen amerikkalaisen rikollisuuden eräs tärkeimmistä tulolähteistä kieltolain jälkeen mutta esim. Anderson arvioi sen tulevaisuuden varsin heikoksi. Teknologinen kehitys muutti myös uhkapeliliiketoimintaa. Lailliset arpapelit alkoivat osassa maata jo vuonna Mutta monet pitivät yhä laitonta numeropeliä parempana monestakin syystä voitiin pelata lainarahalla, parempi voitto-osuus, ei ikärajoitetta.

Numeropeli oli sidoksissa kaupunkien sosiaaliseen rakenteeseen. Mitä keskiluokkaisemmaksi kaupunki ja myös sen italialainen väestö kehittyi, sitä vähämerkityksellisemmäksi numeropeli tuli. Benguerra-perhekin sijoitti kasvavassa määrin oman kaupunkinsa ulkopuolella tapahtuvaan uhkapeliin kuten Las Vegasiin, Karibialle, Floridaan sekä suunnitteli sijoittavansa lähitulevaisuudessa oman kaupunkinsa lähelle avattavaan suuren lailliseen kansalliseen uhkapelikeskukseen.

Benguerra-perhe sijoitti laittomasta uhkapelistä saamiaan tuloja lailliseen liiketoimintaan ja käytti jossain määrin korruptiota ja uhkailuja enemmän tai vähemmän onnistuneesti tietyillä talouselämän sektorilla. Sillä oli jalansijaa vain muutamissa sille tärkeäksi katsomissaan paikallisen ammattiliiton toiminnassa. Perheen jäsenet tai liittolaiset omistivat seuraavia liikkeitä: Antavat verosuojan ja niissä voidaan harjoittaa myös laitonta toimintaa.

Sisältää 9 kasinoa ja niiden 3 matkatoimistoa. Liittyy myös pelaajille myönnettyihin lainoihin ja koronkiskontaan. Kaikkiaan laillisessa liiketoiminnassa myyntiautomaatit näyttelivät merkittävää osaa. Itse yritysten liiketoiminnan volyymit joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta varsin pieniä.

Perhe kontrolloi esimerkiksi ravintola-alalla vain jonkin verran ammattijärjestöjä alueella mutta oli poliittisena vastapalveluna saanut joitakin jäseniään liittoon töihin suojatyöpaikka. Juuri liittojen palkkalistoille pääseminen oli monelle organisaation jäsenelle ja liittolaiselle hyvin tärkeä tulonlähde, monelle itse asiassa ainoa tapa turvata elanto.

Eräs merkittävimmistä perheen laillisista yrityksistä oli elintarvikealan yritys, jolla oli sekä kuljetus-, prosessointi- että jakelutoimintaa. Yritys oli joitakin kertoja joutunut viranomaisten tarkasteluun elintarvikehygieniakysymyksessä joskin se oli myös sen kilpailevien yritysten eräs ongelma.

Yritystä oli epäilty myös hinnoitteluepäselvyyksistä. Toinen merkittävä jäsenten omistaja yritys oli rahtialalla. Sen nettovarallisuudeksi kalustoineen arvioitiin miljoonaa dollaria Rakennusalan yrityksiä jäsenillä oli 6 joista 4 kotikaupungin sisäpuolella. Niistä yhdellä suurella oli noin 00 dollarin rakennusprojektit tutkimusajankohtana mutta pääasiassa yritykset ovat aika pieniä.

Syy miksi Benguerra perhe oli mukana laillisessa liiketoiminnassa saattaa johtua seuraavista motiiveista: Perheen jäsenet ja liittolaiset sijoittivat liiketoimintaan, jossa maksut suorittiin käteisellä. Tämä teki viranomaisille vaikeammaksi selvittää tulojen laillisuus.

Siksi baarit, ravintolat, myyntiautomaatit ym. Baareissa ja kahviloissa voitiin harjoittaa myös laitonta liiketoimintaa numeropeli, korttipelit, noppapelit ja myyntiautomaateilla voitiin kiertää mm. Veronkierrolla tai varastetun tavaran myynnillä saadut ansiot näyttivät kuitenkin olleen vähäiset. Näitä suurelta osin varsin pieniä liikkeitä käytettiin sittenkin enemmän veroturvan takia. Sijoitus kasinotoimintaan mahdollisti taas koronkiskonnan volyymien kasvattamisen.

Anderson jakoi tulojen perusteella Benguerra-perheen jäsenet seuraaviin luokkiin tulot vuodelta Jos lukemia haluaa verrata vuoteen ja eurovaluuttaan voi kertoimena käyttää 5. Andersonin tutkimus tästä yhdestä 75 jäsenen Cosa Nostra-perheestä ja sen arvioiduista tuloista ei tue näkemystä joka on hyvin yleinen populaarikulttuurissa.

Ja tuo vääristyneessä kuvassa gangsterit rypevät rahoissa vrt. Andersonin keräämän aineiston mukaan: Suurimmat keskitulot olivat vuotiailla johtotehtävissä , sen sijaan nuoremmilla jäsenillä tulot olivat keskimäärin vain 16 dollaria.

Esimerkiksi numeropelissä mukana kirjuritehtävissä olleet ihmiset ansaitsivat arviolta dollaria viikossa 6 dollaria vuodessa. Viidesosa Benguerra-perheen jäsenistä jäi noin matalalle tulotasolle.

Andersonin tutkimukset ovat uskottavia joskin tietysti lukemiin on syytä suhtautua aina varauksella. Toisaalta mitkään muutkaan merkit eivät viittaa siihen että sen paremmin hänen tutkima järjestäytyneen rikollisuuden organisaatio kuin muutkaan vastaavat eivät ole jäsenilleen suinkaan mitään valtavia tulonlähteitä. Rikollisesta toiminnasta saatavat tulot olivat yllättävän pieniä. Benguerran tapauksessa uhkapeli nykyrahassa mitattuna toi korkeintaan 2 miljoonan euron tulot ja koronkiskonnasta saadut tulot huolimatta hirveistä maksuista esim.

Koko organisaation nettotulot kaikkien jäsenten saamat jäivät miljoonaan euroon. Summa voi kasvaa suuremmaksi jos mukaan otetaan liitännäisjäsenet, sukulaiset, ystävät ym. Numeropeliin tarvittiin helposti jopa tuhat henkilöä keräämään maksuja ja suorittamaan laskutoimituksia. Koko numeropelistä saatu tuotto on joka tapauksessa jäänyt vain muutamaan miljoonaan dollariin vuonna rikollisorganisaation toiminta-alueella.

Tämän 75 jäsenen rikollisperheen mediaanitulo vuoden eurovaluutalla mitattuna olisi siten ollut jäsentä kohden. Noin viidesosa organisaation jäsenistä ansaitsi korkeintaan saman kuin mikä oli saman kaupungin väestön mediaanitulo ja mukana heillä oli laittomia tuloja joista eläkettä ei kerry. Jos aika kohtuulliseksi ja joiltakin osin yllättävän vaatimattomaksi paljastunut järjestäytyneen rikollisorganisaation tulonmuodostus murtaa myyttejä myös väkivallan määrä tai oikeastaan väkivallan määrän vähäisyys Benguerra-perheen toiminnassa ainakin luvulla ja luvun alussa yllättää myös.

Noin 10 vuoden ajalta ei tiedetty yhtään jäsenen murhaa joskin kaksi jäsenistä oli kadonnut. Uhkapeliin liittyvä koronkiskonta oli useimmiten vähän väkivaltaa sisältänyttä joskin Anderson arvioi että eräät ihmiset eivät halunneet kertoa kaikkea.

Vain yhdessä tapauksessa koko luvulla tiedetään käytetyn väkivaltaa koronkiskontatapauksessa. Pelkästään jo järjestön maine riitti. Jos kyseessä oli maksuvaikeuksiin joutunut yrittäjä, ratkaistiin ongelma mieluummin omaisuuden haltuunotolla kuin tarpeettomalla väkivallan käytöllä. Huumekauppaan ja ryöstöihin suhtautuminen organisaation johdolla oli kielteinen. Muutaman yksittäisen jäsenen ja liittolaisen tiedettiin käyneen epäsäännöllisesti kauppaa huumeilla mutta sen he olivat tehneet omin luvin.

Tutkimus vahvisti sen että perhe maksoi lahjuksia säännöllisesti poliiseille jotta poliisilaitos ummistaisi silmänsä laittomalta uhkapeliltä. Maksettuja summia oli vaikea arvioida suppean materiaalin puitteissa mutta esim. Yksi perheen jäsen oli kerännyt summat numeropelejä pyörittäneiltä yrityksiltä. Tiettävästi rahaa olisi kerätty poliisille maksettavaksi myös muiden kaupungissa toimineiden rikollisorganisaatioiden peliyrityksiltä.

Organisaatiota kaikkiaan pitäisi kuvata yhden yrityksen sijasta pikemmin monen yrityksen järjestelmäksi tavoitteena eräänlainen kartelli. Jäsenillä oli suhteellinen toimintavapaus. Valitettavasti valtamedia rakasti enemmän myyttejä, paisutteli ja teki mafiasta USA: Cosa Nostra oli jo demografisen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä selvästi marginalisoitumassa Yhdysvalloilla. Se oli jäänne kieltolain vuosista, luvun suuresta lamasta sekä ammattiliittojen nousun aikakaudesta ammattiliittojen jäsenmäärä lähti jyrkkään laskuun jo vuonna Benguerra-perhe toimi laittoman liiketoiminnan alalla — pääasiassa numeropelissä - joka oli väistymässä.

Väistämättömän lopun alla pitkään jatkunut vakaus, järjestön jäsenmäärän supistuminen ikärakenteen ja ansaitsemisongelmien takia, toiminnan asteittainen hiipuminen ja toimintaympäristön muutos johti lopulta rauhallisen pitkän kauden päättymiseen hyvin brutaalilla tavalla heti luvun alussa. Tässä suhteessa eräiden jäsenten ja liitännäisjäsenten siirtyminen vaaralliseen, väkivaltaa ja epävakautta sekä pitkiä vankilatuomioita tuoneeseen huumeliiketoimintaan omin luvin oli suurelta osin reaktio ympäristön muutokseen.

Osa jäsenistä ansaitsi perinteisessä uhkapelitoiminnassa kertakaikkisesti liian vähän. Cosa Nostra ei todellisuudessa edes ja luvulla ottanut huumeliiketoiminnassa liikkuvasta rahasta kuin hyvin pienen osan. Ne jäsenet ja johtajat jotka ansaitsivat riittävästi perinteisillä laittomilla markkinoilla pyrkivät suurimmalta osalta pysymään huumekaupasta erossa. Bonannon organisaatio sisilialaisine yhteyksineen oli ainoita merkittäviä poikkeuksia.

Cosa Nostra ei missään tapauksessa kontrolloinut huumekauppaa missään USA: Huumekaupasta saatuja tuloja on julkisuudessa yleensäkin liioiteltu. Sitä kaupanneiden tulotaso on myöhemminkin jakautunut hyvin epätasaisesti. Katukaupustelijat tienaavat yllättävän vähän.

Hyvin harvat tienaavat joko melko paljon tai erittäin paljon. Vaikka hän ei myöhemmin kertonut tutkimuksen esimerkkitapausta niin todellisuudessa monet merkit viittaavat siihen että hänen tutkimansa organisaatio oli Philadelphiassa toiminut Angelo Brunon perhe. Tätä organisaatiota pidettiin aika lähellä Cosa Nostran keskivertotapauksena. Pienempi kuin New Yorkin ja Chicagon organisaatiot muutta suurempi kuin useimmat muut Homo kaveri rakastaa the kukko.

Gayroom ei huone sisään siellä amatööri , ajeltu , anaali-. Paksu dongs päällä the sarja. Blondi mies vastaanottaa leikk Omituiset homo perse poraus ja Alan ja bruno homo satulaton r Valtava napa jytinä hänen pers Homo makea perse perseestä kov Kuubalainen punainen sai hänen Veljekset kuuma poikaystävä ha Admirable mies saa hänen sileä Dustin fitch ja micah andrews Hawt ja kimainen knobs imevien Matta spiers silitti hänen suu Äärimmäisissä homo perse helve Igor lucas, thomas teräs ja br Str8 nahkahousut saa homo yllä Darksome liha homo reikä jytin Mies vastaanottaa saalis revit Latina homo mies saaminen häne Pelissä latino saalis ja hawt Kovacorea homo satulaton helve Suuri homo kukko puolue gay suihin , gay group sex , hunk gays.

Darksome latino nuppi kovacore Kimainen homo jengi imevien li Jeffrey rapsi nykiminen pois h Diesel ja jimmy rooster dicksu Nast homoseksuaalinen poika im Homo emo masturboimassa wang a Ismael ja yayel wang engulfing Plenty of hawt nahkahousut ime Roisto ratsastus valkoinen sau Mies lando hankkii hänen pulle Suuri homo makkara puolue toim Extraordinary homo satulaton h Nick torretto nykiminen pois h Jizzy suihin , kukko , twinks.

Tapa ulos homo anaali poraus j Coon beefcake masturboimassa h Ashley ryder ja dan vega sisää Hyvin outlandish homo perse he Hetero kaveri olla lankaan. Emo kaveri nykimistä monsterin Suuri penetrator makkara puolu Cayden ja onnekas homo kovacor Kieron ryan hankkii hänen söpö The interogation tirkistelijä , lihas , karkea.

Ryhmä of kuuma ja kimainen kav Anaali bullying actionion homo , anaali- , musta.

Thai hieronta tuusula mies etsii homo miestä oulu

GAY SUOMALAISET SEKSI VIDEOT BB INKA ALASTI