Porno leffa raakkel liekki homoseksuaaliseen porno

porno leffa raakkel liekki homoseksuaaliseen porno

Cicciolina ja rakkauden puolue oli aikoinaan kapinallinen juttu. Tämä yhden naisen performanssi yhdisti politiikan, hymyilevän hahmon ja pornon. Monia ei Cicciolina kiihottanut, koska hän ei ollut dirty. Suomessa ei oikein ymmärretä monialaisuutta. Mä en näe suurta eroa tekemäni pornon ja kuvataiteen välillä. Kokonaistaideteosjuttua on tosin vähän vaikea saada perille.

Esimerkiksi Italiassa tehdään pornoa filmille, laadukkaita leffoja. Saksalaisenkin kansanluonteen näkee niiden leffoissa. Ne ovat tehokkaita, menevät suoraan asiaan. Suomessakin näkyy viehätys siihen, että fetissi ja SM ovat vain mustaa nahkaa ja kumia. Kun olen mennyt bileisiin valkoisissa verkkosukissa ja vaaleanpunaisissa hörhelöissä, minua on katsottu pitkään. Lontoon fetissiskenessä voi olla mukana, jos fetissisi on pinkki karva. Tänä aamuna mä olin netissä jossain Maria Lundin tissien alla.

Toivon, etten olisi ihmisille pelkkä typy. Mulla on aika paljon tyttö- ja pariskuntafaneja, ja luulen sen johtuvan Moon TV: Tehtiin tyttöjen masturbaatiota hyväksyttävämmäksi. Suomessa on kauhean sallittua pukeutua mustaan nahkaan ja tehdä rankkoja juttuja, mutta jos aikuisena naisena haluan leikkiä ikäistään nuorempaa, niin minkä takia se on kielletty? Voin näyttää pikkutytöltä ja kontrolloida täysin tilannetta.

Se on eräänlainen roolileikki. Olen tosin vähän kyllästynyt siihen. Teen asioita, jotka itse koen seksikkäiksi. Aikuisviihde kuvaa asiaa hyvin. Kyseessähän on aikuisille suunnattu eroottinen viihde. Viihde on fiktiota, josta nautitaan. Mä en ole yhtään tyytyväinen tohon sanaan. Mulle se edustaa perseen nuolemista ja kompromisseja. Jos ihmisten on pakko pettää itseään katsoakseen pornoa niin siitä vaan.

Mikä mä olen sitä kieltämään. Mulle on tärkeätä se, että seksi on hauskaa ja nainen saa nauttia itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan.

Naisen masturbointi on ihan hyväksyttävää ja siitä pitää pystyä puhumaan. Kysy omassa ystäväpiirissäsi, että runkkaatko Aika monet eivät kykene vastaamaan siihen. Muistaakseni vuonna tai tehdyn tutkimuksen mukaan 77 prosenttia naisista runkkaa, mutta kysyttäessä luku on huomattavasti pienempi. Kyllä aihe on edelleenkin tabu. Mä luulisin, että tyypit kiihkeästi, suorastaan intohimoisesti haluaisivat, ettei tollaisiin kysymyksiin tarvitsisi vastata, ettei kaikista asioista tarvitsisi jutskailla.

On olemassa juttuja, jotka saavat virtaa yksityisyydestä. Etkö sä toivo, että julkeassa maailmassa säilyisi joitain omia juttuja? Tällä jutulla on tietty kuluttajakunta, mutta ehkä tätä asiaa on viime aikoina liikaakin tuputettu. Lehteä ei tartte tilata ja telkkarin voi laittaa kiinni. Jokaisen kannattaisi ainakin kokeilla yksinään kotona masturbaatiota, jos ei ole koskaan sitä tehnyt.

Jos ei tiedä, miten toimii, voi olla vaikea kertoa siitä toiselle. Seksuaalisuus on kova poveri. Se johdattaa pikkukundia sen turkoositakkisen tytön luo, jolla on ne ihanat vihreät silmät, ja panee tytöt liimaamaan bändipostereita seinälle ja unelmoimaan. Se on uusi, makea aisti.

Sen jalostamiseen ei tarvita mun mielestä yhtään mitään, kyllä se sieltä esiin purskahtaa, ATV: Ei teinien tarvitse katsoa pornoleffoja. Mutta seksistä voisi puhua jonkun muukin kuin omasta nuoruudestani tutun terveydenhoitajan kanssa, jolle seksi edusti kauhuja ja tauteja. En tiedä, kuinka paljon valistus on parantunut. Mun mielestä sairaudet ovat ainoita juttuja, joista kannattaa tyyppejä muistuttaa, koska ikävät jutut ovat just niitä, jotka eivät tule mieleen silloin kun pitäisi.

Kyllä tyypit löytävät seksin hauskuuden. Sitä paitsi, aika harvasta tulee pornonäyttelijä. Miten hyvin pornolla elää? Aion jäädä alasti työskentelystä eläkkeelle vuotiaana. Jos visioni kelpaavat ihmisille, niin tulen käsikirjoittamaan, tuottamaan ja ohjaamaan leffoja.

Ja koska olen kuvataiteilija, aion myös maalata. Raha ei mua kiinnosta. Se on tylsä asia. Se voi helpottaa arkista toimintaa, mutta se ei ratkaise yhtään mitään.

Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin kahiseva. Tämä on vaikea ala. Tässä asettaa itsensä alttiiksi nimittelylle ja halveksinnalle. Tämä on elämää jatkuvassa rikkimenon vaarassa. Tuskinpa tällaista asiaa voi yleispätevästi mennä sanomaan edes biseksuaalina ja taidemaalarina. On ihmisiä, jotka pitävät homoseksiä esteettisempänä. Myöskin löytyy varmasti biseksuaaleja ja taidemaalareita, jotka pitävät homoseksiä kauniimpana.

Kyse on vain siitä, miten esteettisyys rakennetaan. Rakel vain haluaa pitää pornoelokuvissa heteromiehille suunnatut lesbokohtaukset, koska ne myyvät. On tosi mukavaa, että on olemassa noinkin selväjärkisen oloisia naisia, jotka tykkäävät pistää itseään julkisestikin likoon seksiasioissa, muutenkin kuin seksikielteisessä mielessä. Harmi, että niin harvat ovat noin avoimella tasolla, tai edes lähellä sitä, eli partneria etsiessä latu on loputon, koska niitä seksiä häpeäviä, sängyssä "kuolleita lahnoja" on edelleen enemmistö.

Olen joskus todella suhtautunut Liekkiinkin vähä epäluuloisesti, pitäen häntä vähä bimbona, mutta fiksu nainenhan siellä oli: Ja todella hienoa että hän itse vielä kommentoi kirjoituksia ihan itse. Ja näin naisena voi sanoa, että on paljon mukavampi katsella niitä naisten tekemiä leffoja kuin ATV: Elämä on elämisen arvoista.

Seksi geeneissä ja luonteessa asuva taivaallinen lahja, "Kullan hohdetta,siniliekki ja sydåmmen hehku" Kaunis ja oleellinen osa henkistä lihaa ja verta,ihmistä.. Rakkaus ja ystävyys eivät tunne paheksuntaa, vaan yhteistä, elämän antamaa mahdollisuutta saada palvoa puhdasta nautintoa.

Rakel kunnioitan itsetuntoasi kuten omaani , elämä on annettu kaikille, rehelliset ja vilpittömät, luontaisen rohkeat avoimet erottuvat joukosta. He ottavat saadun ja jakavat annetun, sulostuttaen risteyksiä suvaitsevilla teoilla, ajatuksilla tienviittoina elämää täydentäville alkulähteille, siellä on voima ja intohimo , muutos, eteenpäin, siellä saa tuntea jatkuvuutta, silloin elää ja elämä on valmis antamaan lisää itsestään mielenrauhaa,rakkautta sen loputtoman jumalaisissa muodoissa Lovesexporn dont mix with war,fear or politics P.

Mielestäni Raakel suhtautuu asiaan, juuri kuten itse kuvittelisin suhtautuvani, eli ammatimaisesti. Aikuisviihde tai porno on verrattavissa mihin tahansa mainontaan tai markkinointiin. Hyvin tuotteistettu , on hyvin tehty ja aivan kuten markkinoinnissa hyvän ja huonon ero on siinä onko se tehty sydämellä.

Rakastelu onkin sitten asia, jota voi harrastaa sen ihmisen kanssa josta välittää. Huvittavaa, miten tämä nykyajan moralisointi joissakin foorumeissa vaikuttaa ihan viktoriaaniselta. Pornoa kritisoidaan julkisesti ja kuitenkin sitä kulutetaan enemmän kuin koskaan. Täysin toinen asia on se että kielettyjen nautintojen parissa tuppaa aina liikkumaan rikollisia ja muuta paskasakkia. En esimerkisi ymmärrä, miten jotain "pornokeisaria" idolisoidaan, vaikka se kuuluisi häkkiin.

Onko oikeasti niin ettei pornoa voi harrastaa rehellisenä liiketoimintana, vai onko syy mahdollisesti se että ala vetää puoleensa normaalin yhteiskunnan sääntöjen ulkopuolella eläviä? Rakelhan oli oikein hyvä ja suloinen Hytösen showssa. Ei ole selvästikään tyhmä nainen ja kunnioittaa miehiä. Puhuu suoraan ja näyttää aidolta. Mitä muuta toivoisitte omalta vaimoltanne? Minusta hän on alalle jopa liian älykäs, mutta ehkä siellä onkin älyäkin hyvä olla.

En pidä Rakelista yhtään. Pornostaran panokouluakin katson ainoastaan Lassin takia, ja sekin on hankalaa, kun Rakelin riippurinnat hytkyvät joka kuvassa. Ja kamala "posliini", huonosti ajeltu. Mikä saa ihmisen kuluttamaan päivästään tuntikausia jopa koko päivän netissä? Etsien aina vain uusia pornosivuja ja siinä sivussa chattaillen.

Kuinka ihmeessä joku voi saada kicksejä koneen kanssa paskan jauhamisesta? Onko realistisia ajatuksia enää kenelläkään seksistä ja uskollisuudesta? Eikö oma kulta enää riitä?

Tulkaa mukaan, kaikki, yhdessä saavutamme enemmän! Ihmiset kutsuvat pahuutta hyveeksi ja kunniaksi, petosta kohteliaisuudeksi. Kun pystytään matkustamaan maailman ympäri ilman hevosta, tulee maailman loppu.

Myös naiset haluavat pukeutua joka päivä eri tavalla. Yhtäkkiä lyhyttä ja yhtäkkiä pitkää. Lopulta he menevät ulos jopa miesten asuissa ja heillä on niin monta erilaista värisävyä, että ihmetyttää.

Naisilla tulee olemaan lyhyeksi leikattuja hiuksia, hieman myöhemmin hiukset saatetaan taas kihartaa oudosti, joka päivä eri tavalla. Mitä he pitävät tänään yllään, heitetään jo huomenna pois tai muutetaan toisenlaiseksi. He paljastavat alastoman ruumiinsa miellyttääkseen miehiä. Yhä huonommat ajat lähestyvät, kun naiset sonnustautuvat läpinäkyviin kenkiin.

Lisäksi tulee olemaan niin paljon erilaisia veroja, etteivät viranomaiset keksi niille nimiä. Teos ei myöskään ota kantaa pornografian puolesta tai sitä vastaan.

Kirjoittajien lähtökohta on, ettei pornografia ole tullut visuaaliseen kulttuuriin teekutsuille vaan jäädäkseen. Pornografia on tuttavallisesti porno vaan. Jokapäiväinen pornomme keskittyy nimensä mukaisesti media kulttuurin pornoistumiseen.

Kirjan johdannossa toimittajat hahmottavat pornoistumisen prosessia kolmella tasolla. Ensimmäiseksi he mainitsevat pornoteollisuuden muotoutumisen luvulla globaaliksi teollisuudenalaksi. Tämän on mahdollistanut yhtäältä lainsäädännölliset muutokset, mediateknologian kehitys ja globalisoituminen ja toisaalta Itä-Euroopan maiden pornotuotannon kasvu.

Tästä seuraa suoraan pornoistumisen toinen taso eli se, että kova pornografia on valunut valtakulttuurin piiriin. Edelleen kolmantena pornoistumisen aspektina toimittajat näkevät kulttuurin yleisen seksualisoitumisen. Teoksen ensimmäisessä temaattisessa osiossa tunkeudutaan pornon kovaan ytimeen, pornovideoihin ja kovaa pornoa kaupitteleviin internetsivustoihin. Harri Kalha pohtii omaa suhdettaan kovaan pornoon tutkimuskohteena, joka samanaikaisesti kiihottaa ja inhottaa.

Hän miettii myös homoseksuaalisen pornon tarjoamaa rajatietoa" avaamassa pornon tutkimuksen kenttää. Pornohan on pitkälti heteroseksuaalisten miesten temmellyskenttää, jonka reunamille on työnnetty heteroseksistä poikkeavat aktiot. Kalha ehdottaakin marginaaleista lähtevää vastakatsetta pornon valtavirtaan. Siis sitä, että pornon toiseudet" otettaisiin tutkimuksellisiksi välineiksi ohittamaan hedelmätön puolesta ja vastaan kinastelu. Kalhan artikkeli ei herätä suuria intohimoja, mutta se avaa pornon olemuksen ja valottaa sen peruselementtejä osoittamalla mitä valtavirtaporno on ja keille se on suunnattu.

Artikkeli toimii hyvänä päänavauksena muiden Jokapäiväisen pornomme artikkeleiden ymmärtämiseen. Samassa temaattisessa osiossa Susanna Paasonen todistaa artikkelissaan Sähköpostia Sirpa Revalta — internetporno, valta ja nautinto" heterokoneen voiman myös sähköisessä ympäristössä.

Hän erittelee saamansa pornoroskapostin sisältöä ja osoittaa, että internetissä vallitsevat samat vallan ja nautinnon lait kuin perinteisemmissäkin medioissa. Huomion kiinnittäminen sukupuolten konservatiiviseen esittämiseen on mielestäni tärkeä huomio, koska juuri internetin yhteydessä tavataan hokea mantraa sen sukupuolta liudentavista puolista.

Paasonen osoittaa tarkkanäköisesti, että internetissä olevan kovan pornon tarjoama syli ei suinkaan ole aineeton, vaan jopa leimallisen naisellinen. Artikkeli on tervetullut myös siksi, että internet on juuri se media, jossa pornon vääristyneimmät muodot kukkivat varsin vapaasti. Ja kuten monet tutkimukset osoittavat, internetin suurimmat kuluttajaryhmät ovat teini-ikäiset pojat ja nuoret miehet. Paasosen artikkeli on hyvää materiaalia kriittisen pedagogian käyttöön.

Jokapäiväisen pornomme toinen temaattinen osio käsittelee porno-chic -ilmiötä. Sillä tarkoitetaan arkista kuvastoa, joka on ottanut estetiikkaansa vaikutteita pornografiasta. Kirjassa siihen tartutaan mainonnan, iltapäivälehtien kansijuttujen ja elokuvien kautta. Yksi kirjan keskeisimpiä artikkeleita on Leena-Maija Rossin Halukasta ja mukautuvaa — katumainonta arjen heteroseksualisoijana".

Rossi pukee sanoiksi sen suuttumuksen ja hämmennyksen, jota nykyinen yhä pornahtavampi katumainonta herättää satunnaisessa ohikulkijassa. Rossi luonnehtii osuvasti pornon olemusta kulttuurisena ilmiönä:. Rossin huomio kiinnittyy termiin pornoutuminen", pornoistumisen" sijaan. Rossi viittaa valitsemallaan käsitteellä audiovisuaalisen kulttuurin ja pornon puuroutumiseen. Samalla käsite on kirjoittajan mukaan kuvaavampi myös pehmopornon yhteydessä, koska pornoistuminen" assosioituu hänestä pikemminkin kulttuurin raaistumisen problematiikkaan.

Rossin mukaan kaupunkitilan kuvasto pornoutuu. Se on huolestuttavaa, koska pornoutuminen ei voi olla pornolle ja mainonnalle ominaisen toisteisuuden vuoksi vaikuttamatta ihmisiin. Mainonta tuottaa ja kategorisoi tietoa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Rossi kirjoittaa Linda Williamsia lainaten näkyvän eroottisesta organisoimisesta".

Mainosten kuvien tapa esittää nainen on muotoutunut vallitsevan heteroseksuaalisen sukupuolihierarkian ehdoin ja hallinnassa. Siis painotetusti kohdetta, ei niinkään toimijaa. Rossi osoittaa varsin havainnollisesti, miten ne tuottavat sukupuolta ja heteroseksuaalisuutta koskevaa tietoa. Artikkelinsa lopussa Rossi miettii vielä voisivatko kadulla nähdyt kuvat ja niiden heteroseksistinen ideologia muotoilla subjektiutta ja sukupuolittaa sitä kutsumalla" ja puhuttelemalla".

Hänestä olisikin tärkeää oppia, ei suinkaan sulkemaan korvansa, vaan kuuntelemaan ja näkemään mainoksia: Vain siten seksuaalisuudet ja niiden kuvat voivat moninaistua. Saarenmaa osoittaa iltapäivälehtien kaksinaismoralistisen tavan esittää pornahtavasti paljaspintaisia naisia, mikä pyhitetään tunnustusmekanismin avulla. Hän kirjoittaa hauskasti iltapäivälehtien pakokauhunomaisesta tarpeesta heteroseksualisoida ja normalisoida kansikuvatyttönsä.

Mari Pajala tutkii artikkelissaan Levottomat -elokuvaa Pajala vierastaa elokuvan luonnehdintaa sukupolvikuvauksena ja eritteleekin sen sijaan Levottomien pornahtavaa kuvastoa ja juonikuviota. Pajalan mukaan rohkeana kiitelty elokuva tyytyy vain toistamaan porvarillisen porno-chicin normistoa. Levottomissa miehet hakevat vain seksiä ja naiset haikailevat romantiikan perään. Näin jo siksi, että kaupallisessa valtavirtaelokuvassa seksuaalisuus on liitettävä hyvinä pidettyihin arvoihin kuten porvarillisuuteen, heteroseksuaalisuuteen, romanttiseen rakkauteen ja perinteiseen käsitykseen sukupuolesta.

Muwangan artikkeli Pane mua — Pornoa, aseita ja väkivaltaa" sen sijaan suuntaa mielenkiintonsa epäkaupallisempaan elokuvaan, Virginie Despentesin ja Coralie Trinh Thinhin roadmovieen Pane mua Baise-moi, Hän luonnehtii sitä feministis-pornografiseksi". Sanapari on omiaan soittamaan feministien hälytyskelloja. Pane mua liittyy laajempaan, alun perin Ranskassa syntyneeseen ilmiöön, jossa naistekijät ovat alkaneet käyttää pornografiaa feministisiin tarkoituksiin.

He ovat tehneet teoksia, jotka ovat kirvoittaneet kitkerää keskustelua feministien keskuudessa. Yhtäällä heidän taidettaan on pidetty osoituksena siitä, miten patriarkaalisen vallan lonkerot ovat onnistuneet luikertelemaan myös feministiseen ajatteluun ja eritoten siihen, miten naisen seksuaalisuutta tulisi esittää.

Toisaalla heidän elokuviaan arvostetaan avantgardistisina suunnannäyttäjinä: Tähän kritiikki on vastannut, että valitettavan usein näissäkin elokuvissa naiset haluavat sitä ja siten, mitä valtavirtaelokuvissa on jo totuttu näkemään.

..

Voiko suomalainen olla kaupunkilainen ilman kunnollisia kaupunkeja? Olin viime vuonna vähän aikaa Tokiossa, siellä voi sanoa asuvansa kaupungissa. Täällä kaupungissa asuminen on pikkukaupunkilaisuutta, mikä on sinänsä mukavaa.

Mulla on suuri kokoelma ja luvun pornolehtiä. Toisena opiskeluvuotena aloin maalaamaan eroottisia maalauksia. Kyllästyttyäni parisuhde-erotiikan maalaamiseen halusin maalata aikuisviihdettä. En tuntenut aihetta, ja koska en halunnut olla yksi niistä, jotka luulevat tutkimatta tietävänsä siitä kaiken, rupesin tutustumaan suomalaisiin aikuisviihteen tekijöihin. Seuraavaksi huomasin löytäneeni itselleni toisen ammatin. Se oli mukava vahinko. Mikä pornon filmaamisessa oli niin iso turn on, että se sai sut näyttelemään pornofilmeihin?

Se oli aika erilaista kuin olin kuvitellut. Aika hauskaa, aika lämminhenkistä, aika rentoa. Ihmiset kuvittelevat, että käynnissä on hirveät orgiat, vaikka kyseessä on panemisen näytteleminen.

Ja se on ihan eri asia kuin paneminen. Tietty aitous pitää olla, mutta myös visio siitä, miltä haluaa lopullisen tuotteen näyttävän. Pelkästään se, että tykkää pornon tekemisestä, ei riitä.

Ja koska tämä on ulkonäköala, pitää olla omaan toimintaan sopiva ulkonäkö. Mulle on vaan helppo tehdä tätä. Ihmisten pitäisi ylipäätään tehdä töitä, missä he viihtyvät ja kokevat itsensä luonteviksi. Mulla on synnynnäisiä lahjoja alalle. Hyvä kehokuva, hyvä itsetunto, ja tunnen itseni seksuaalisesti. Mulle on ihan sama, näkevätkö ihmiset mun nenän tai pimpin. Henryt ja Veronikat liittyivät siihen, kun Suomi-porno tuli lopullisesti kaapista ulos?

Nyt tuotetaan raikasta pornoa. Kerro, miten raikas porno eroaa pornon mainstreamista, Celine Dionista, niin kuin sä nimität sitä? Ei ole varaa lähteä Rivieralle kuvaamaan, mutta rahan niukkuus tuo tilalle aitoutta ja kutsumustyötä tekeviä ihmisiä. Nykyporno on samanlaista kuin suomalainen rokkibisnes kymmenen vuotta sitten.

Niissä saa hymyillä ja nauraa, ja rokata, repiä. Mulle on tärkeää, että naiset ovat aktiivisissa rooleissa. Ne naiset, joita minä tunnen, eivät makaa selällään sängyssä. Eiks perinteisissä pornoleffoissa naisen rooli ole just tää rasittavan aktiivinen seksiorjan rooli, mirri joka antaa kollille täyshoidon? Musta tuntuu, että pornoa tehdään yhä miehille, heteromiehille. Mitä sulla on tarjota sen tilalle? En tuottanut sitä, koska en halunnut ottaa taloudellista riskiä.

Lesbokohtaus on pornoleffoissa lakisääteinen, mutta miksi niissä ei ole homokohtauksia? Itse en ole sellaista tehnyt, koska kaksi naisvartaloa on paremman näköinen yhdistelmä kuin kaksi miestä. Miehiä on sitä paitsi vaikeampi löytää, ja heidän hommansa on vaativampaa. Täytyy osata näytellä, jaksaa panna, ja elimen täytyy olla jonkun kokoinen.

En mä palkkaa alle yhdeksäntoistasenttisiä. Kuvausteknisistä syistä isompi on parempi. Saa paremmannäköistä visuaalista liikettä. Tykkään itse katella Midoria, tummaa jenkkinäyttelijää, ja tavattuani seksimessuilla Nina Hartleyn olin vaikuttunut mimmin terävyydestä. Nina oli mukava ja lämmin ihminen, josta näki, että hän diggasi olla lavalla. Cicciolina ja rakkauden puolue oli aikoinaan kapinallinen juttu.

Tämä yhden naisen performanssi yhdisti politiikan, hymyilevän hahmon ja pornon. Monia ei Cicciolina kiihottanut, koska hän ei ollut dirty. Suomessa ei oikein ymmärretä monialaisuutta. Mä en näe suurta eroa tekemäni pornon ja kuvataiteen välillä. Kokonaistaideteosjuttua on tosin vähän vaikea saada perille. Esimerkiksi Italiassa tehdään pornoa filmille, laadukkaita leffoja.

Saksalaisenkin kansanluonteen näkee niiden leffoissa. Ne ovat tehokkaita, menevät suoraan asiaan. Suomessakin näkyy viehätys siihen, että fetissi ja SM ovat vain mustaa nahkaa ja kumia.

Kun olen mennyt bileisiin valkoisissa verkkosukissa ja vaaleanpunaisissa hörhelöissä, minua on katsottu pitkään.

Lontoon fetissiskenessä voi olla mukana, jos fetissisi on pinkki karva. Tänä aamuna mä olin netissä jossain Maria Lundin tissien alla. Toivon, etten olisi ihmisille pelkkä typy. Mulla on aika paljon tyttö- ja pariskuntafaneja, ja luulen sen johtuvan Moon TV: Tehtiin tyttöjen masturbaatiota hyväksyttävämmäksi.

Suomessa on kauhean sallittua pukeutua mustaan nahkaan ja tehdä rankkoja juttuja, mutta jos aikuisena naisena haluan leikkiä ikäistään nuorempaa, niin minkä takia se on kielletty? Voin näyttää pikkutytöltä ja kontrolloida täysin tilannetta.

Se on eräänlainen roolileikki. Olen tosin vähän kyllästynyt siihen. Teen asioita, jotka itse koen seksikkäiksi. Aikuisviihde kuvaa asiaa hyvin. Kyseessähän on aikuisille suunnattu eroottinen viihde. Viihde on fiktiota, josta nautitaan.

Mä en ole yhtään tyytyväinen tohon sanaan. Mulle se edustaa perseen nuolemista ja kompromisseja. Jos ihmisten on pakko pettää itseään katsoakseen pornoa niin siitä vaan. Mikä mä olen sitä kieltämään. Mulle on tärkeätä se, että seksi on hauskaa ja nainen saa nauttia itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan. Naisen masturbointi on ihan hyväksyttävää ja siitä pitää pystyä puhumaan.

Kysy omassa ystäväpiirissäsi, että runkkaatko Aika monet eivät kykene vastaamaan siihen. Muistaakseni vuonna tai tehdyn tutkimuksen mukaan 77 prosenttia naisista runkkaa, mutta kysyttäessä luku on huomattavasti pienempi. Kyllä aihe on edelleenkin tabu. Mä luulisin, että tyypit kiihkeästi, suorastaan intohimoisesti haluaisivat, ettei tollaisiin kysymyksiin tarvitsisi vastata, ettei kaikista asioista tarvitsisi jutskailla. On olemassa juttuja, jotka saavat virtaa yksityisyydestä. Etkö sä toivo, että julkeassa maailmassa säilyisi joitain omia juttuja?

Tällä jutulla on tietty kuluttajakunta, mutta ehkä tätä asiaa on viime aikoina liikaakin tuputettu. Lehteä ei tartte tilata ja telkkarin voi laittaa kiinni. Jokaisen kannattaisi ainakin kokeilla yksinään kotona masturbaatiota, jos ei ole koskaan sitä tehnyt. Jos ei tiedä, miten toimii, voi olla vaikea kertoa siitä toiselle. Seksuaalisuus on kova poveri.

Se johdattaa pikkukundia sen turkoositakkisen tytön luo, jolla on ne ihanat vihreät silmät, ja panee tytöt liimaamaan bändipostereita seinälle ja unelmoimaan. Se on uusi, makea aisti. Sen jalostamiseen ei tarvita mun mielestä yhtään mitään, kyllä se sieltä esiin purskahtaa, ATV: Ei teinien tarvitse katsoa pornoleffoja. Mutta seksistä voisi puhua jonkun muukin kuin omasta nuoruudestani tutun terveydenhoitajan kanssa, jolle seksi edusti kauhuja ja tauteja.

En tiedä, kuinka paljon valistus on parantunut. Mun mielestä sairaudet ovat ainoita juttuja, joista kannattaa tyyppejä muistuttaa, koska ikävät jutut ovat just niitä, jotka eivät tule mieleen silloin kun pitäisi. Kyllä tyypit löytävät seksin hauskuuden. Sitä paitsi, aika harvasta tulee pornonäyttelijä. Miten hyvin pornolla elää? Aion jäädä alasti työskentelystä eläkkeelle vuotiaana.

Jos visioni kelpaavat ihmisille, niin tulen käsikirjoittamaan, tuottamaan ja ohjaamaan leffoja. Ja koska olen kuvataiteilija, aion myös maalata. Raha ei mua kiinnosta. Se on tylsä asia. Se voi helpottaa arkista toimintaa, mutta se ei ratkaise yhtään mitään. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin kahiseva. Tämä on vaikea ala. Tässä asettaa itsensä alttiiksi nimittelylle ja halveksinnalle. Tämä on elämää jatkuvassa rikkimenon vaarassa.

Tuskinpa tällaista asiaa voi yleispätevästi mennä sanomaan edes biseksuaalina ja taidemaalarina. On ihmisiä, jotka pitävät homoseksiä esteettisempänä. Myöskin löytyy varmasti biseksuaaleja ja taidemaalareita, jotka pitävät homoseksiä kauniimpana. Kyse on vain siitä, miten esteettisyys rakennetaan. Rakel vain haluaa pitää pornoelokuvissa heteromiehille suunnatut lesbokohtaukset, koska ne myyvät.

On tosi mukavaa, että on olemassa noinkin selväjärkisen oloisia naisia, jotka tykkäävät pistää itseään julkisestikin likoon seksiasioissa, muutenkin kuin seksikielteisessä mielessä. Harmi, että niin harvat ovat noin avoimella tasolla, tai edes lähellä sitä, eli partneria etsiessä latu on loputon, koska niitä seksiä häpeäviä, sängyssä "kuolleita lahnoja" on edelleen enemmistö.

Näin jo siksi, että kaupallisessa valtavirtaelokuvassa seksuaalisuus on liitettävä hyvinä pidettyihin arvoihin kuten porvarillisuuteen, heteroseksuaalisuuteen, romanttiseen rakkauteen ja perinteiseen käsitykseen sukupuolesta. Muwangan artikkeli Pane mua — Pornoa, aseita ja väkivaltaa" sen sijaan suuntaa mielenkiintonsa epäkaupallisempaan elokuvaan, Virginie Despentesin ja Coralie Trinh Thinhin roadmovieen Pane mua Baise-moi, Hän luonnehtii sitä feministis-pornografiseksi".

Sanapari on omiaan soittamaan feministien hälytyskelloja. Pane mua liittyy laajempaan, alun perin Ranskassa syntyneeseen ilmiöön, jossa naistekijät ovat alkaneet käyttää pornografiaa feministisiin tarkoituksiin.

He ovat tehneet teoksia, jotka ovat kirvoittaneet kitkerää keskustelua feministien keskuudessa. Yhtäällä heidän taidettaan on pidetty osoituksena siitä, miten patriarkaalisen vallan lonkerot ovat onnistuneet luikertelemaan myös feministiseen ajatteluun ja eritoten siihen, miten naisen seksuaalisuutta tulisi esittää.

Toisaalla heidän elokuviaan arvostetaan avantgardistisina suunnannäyttäjinä: Tähän kritiikki on vastannut, että valitettavan usein näissäkin elokuvissa naiset haluavat sitä ja siten, mitä valtavirtaelokuvissa on jo totuttu näkemään. Muwanga kirjoittaa pro sex -liikkeestä. Hänen mukaansa pro sex -ajattelussa korostetaan naiskeskeistä pornoa, tulkitaan pornon historiaa ja tulevaisuutta naisnäkökulmasta ja tuotetaan vaihtoehtoisia elokuvia. Pro sex -elokuvalle on myös luonteenomaista alakulttuurisuus ja epäkaupallisuus.

Se on siis jonkinlaista feministiseen ajatteluun pohjaavaa taidetta, jonka tavoitteena on nautinnon lisäksi seksuaalisten positioiden ja valta-asemien kriittinen tarkastelu pornon kontekstissa. Pro sex -elokuvien tarkoituksena on myös alentaa naisten kynnystä kuluttaa pornoa. Muwangan artikkeli herättää ristiriitaisia ajatuksia. Hän esittää väittämänsä Pane mua -elokuvan pohjalta välillä hieman heppoisin perustein ja paikoittain kirjoittajan ajatusta on vaikea seurata.

Jos pro sex -elokuvat pyrkivät olemaan alakulttuurisia ja epäkaupallisia, miksi ihmeessä ne tavoittelevat suuria naisyleisöjä? Ja millaista se vaihtoehtoinen porno sitten oikein olisi? Naistuottaja tai -ohjaaja ei vielä yksinään takaa minkäänlaista muutosta. Muwanga päättääkin artikkelinsa tiedostaen pro sex -liikkeen problematiikan: Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista lukea Muwangan kannanotto siihen, onko pornon kulutus ihmisen perustarve, jos sitä on miltei väkipakoin kehitettävä kuluttajaystävällisemmäksi.

Pornoistumisen on osaltaan mahdollistanut myös kulttuurinen hyväksyntä. Arvostukset ja arvot ovat muuttuneet. Porno on siis tietyllä tavalla banalisoitunut ja pornoteollisuuden ammattilainenkin saattaa tänä päivänä muodostua hyväksytyksi julkisuuden henkilöksi.

Tähän liittyen Jokapäiväisen pornomme viimeinen temaattinen kokonaisuus tarkastelee pornokulttuurin tähtiä. Ennen niin salatusta ja häpeällisestä ammatista ei tarvitse enää vaieta, vaan siitä voi puhua ammattiylpeydellä. Kyrölän ja Nikusen artikkeleiden välinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, miten erilaista on olla nais- kuin miespornotähti.

Kyrölä kirjoittaa Henry Saaren eli Henry the Greatin jatkuvasta taistelusta" heteromaskuliinisuutensa puolesta. Mieskehon hyväksyminen seksuaalisena spektaakkelina pornoalalla, jonka kuluttajakunta on enimmäkseen heteromiehistä koostuva, ei ole ongelmatonta.

Kaarina Nikunen sen sijaan kirjoittaa naispornotähteyden kahdesta ulottuvuudesta. Tähteydessä on samanaikaisesti läsnä alhainen ja ylevä, häpeä ja kunnia, piilotettu ja tavoiteltu. Nikunen miettii Veronican ja Rakel Liekin julkisuuskuvia analysoimalla myös sitä, mistä pornotähteydessä vaietaan.

Veronican tähteys on esimerkiksi rakennettu itsenäisen yrittäjyyden ja äitiyden kautta, mikä on sinänsä yllättävää pornotähteyden yhteydessä. Rakel Liekin tähteys sen sijaan rakentuu mielikuviin iloisesta ja pirteästä naapurintytöstä, joka tähdentää pornon kuuluvan kaikille.

Lisäksi Liekki korostaa tekemänsä pornon taiteellista aspektia. Nikunen näkee tässä kuitenkin ristiriitaisuuksia.

Hän tulkitsee Liekin tuotannon toistavan varsin konventionaalisesti valtapornon kuvastoa. Toisekseen pornon kytkeminen taiteeseen kiillottaa pornon kuvaa ja samalla kieltää pornon pornona. Myös naispornotähtien innokas puhe pornon naisistumisesta ja suuntaamisesta kaikille naisille on varsin ponnetonta: Veronica ja Rakel Liekki pitävät yllä perinteisiä kauneusihanteita timmeillä vartaloillaan ja erottavat siten itsensä tavallisista naisista.

Naispornotähtien puheet omasta halusta tai ammattilaisuudesta ovat Nikusen mukaan merkkejä jonkinlaisesta puolustautumisesta ja erottautumisesta esimerkiksi uhrin asemasta.

Samasta problematiikasta kirjoittaa myös Tarja Laine. Hän valottaa kahden Yhdysvalloissa uraa tekevän pornon ammattilaisen, Annie Sprinklen ja Julie Strainin, feministisiä ulottuvuuksia. Heidän julkisuuskuvissaan yhdistyy Nikusenkin mainitsema diskurssi ammattilaisuudesta ja omasta halusta.

Laine ei kuitenkaan näe niitä puolustusmekanismeina eikä pohdi pornon haittavaikutuksia. Hän keskittyy etsimään vaihtoehtoista asemaa naisen katseelle ja halulle pornografian tekijänä ja kuluttajana.

Laineen artikkeli jokseenkin ynnää yhteen Jokapäiväisestä pornosta huokuvan asenteen pornografiaa kohtaan. Kokonaisuudessaan artikkelikokoelma on kirjava kokoelma erilaisia tekstejä, ja näkökulmien moninaisuus tuo hyvin esiin pornon monimuotoisuuden. Kirja osoittaa, ettei voida puhua yhdestä monoliittisesta pornosta. Suotavampaa olisi puhua erilaisista pornoista.

On myös virkistävää, ettei kirja tuputa mitään valmista moraalikoodistoa tai asennetta pornografiaa kohtaan. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän pohdintoja siitä, mistä pornografiasta on pohjimmiltaan kyse ja siitä, onko se todellakin niin perustavanlaatuinen tai tarpeellinen osa mediakulttuuria.

Tarvitsemmeko me jokapäiväisen pornomme? Kirja on toimitettu varsin tarkkanäköisesti, joten sen lukeminen oli kokonaisuudessaan jouhevaa. Ehkä teos olisi toiminut vieläkin johdonmukaisemmin, jos artikkelit olisi jaettu selkeästi kolmeen temaattiseen osaan jo sisällysluettelossa.

Yhtä kaikki, Jokapäiväinen pornomme on tärkeä julkaisu. Se toimii hyvänä kriittisen pedagogian materiaalina, pornon analyysivälineenä tai suuttumuksen sanakirjana.

Sensuroimalla ja moralisoimallahan ei pitkälle pötkitä, rakentavalla kritiikillä jo kauemmas.

Gay chat suomi homo monstercock

KATSASTUSKONTTORI KUOPIO PANOSEURAA TURKU HOMOSEKSUAALISEEN

JEPPE PORN EROOTTISIA TEKSTEJÄ HOMO