Seksiä lappeenranta tissien homoseksuaaliseen väliin

seksiä lappeenranta tissien homoseksuaaliseen väliin

Siskon katkeruus Toukon piiloteltua homoutta kohtaan vihjataan myös juontuvan kateudesta tämän taiteilijan kykyjä kohtaan. Aika vähän mitään muuta elokuvassa jää vihjauksen asteelle. Ei siksi, että se olisi mitenkään graafinen, vaan koska Bardyn käsikirjoitus tuppaa aina ensin näyttämään asian ja sitten selittämään sen tyhmimmillekin katsojille. Väliin heitetään tönkön kuuloista selitystä. Ja tästä voi joutua vankilaan!

Kun tarinan mittaan Touko pääsee fanikuntansa ääreen vapaamieliseen Yhdysvaltoihin, alkaa elokuva vihdoin hieman rentoutua paskanjäykästä sellomusiikintäyteisestä suurmieskuvauksestaan. Hupsussa kohtauksessa homo-orgioihin sisään rynnistävät poliisit ovatkin etsimässä vain jotain sattumanvaraista kioskirosvoa, eivätkä ole pidättämässä ketään omalla takapihallaan.

Koko ajan taustalla lymyilee suoraan Laaksosen piirroksien näköisiä poseeraajia. Mutta tuo tovi rennomman elokuvan parissa on nopeasti ohimenevä, sillä lopussa vielä pitää summata, millainen tragedia oli kun ei Suurta Taiteilijaa ymmärretty eläessään ja seiväs niellään uudestaan kahdesta päästä samalla kertaa.

Mukana on esimerkiksi parikin pakollista kuolinpetikohtausta, jossa pitää summata taiteilijan Merkitys ja antaa lupauksia paljastaa vielä kykynsä koko maailmalle. Suomessa elämäkertaelokuvista tulee usein ihan sietämättömiä siksi, että ne tehdään täsmälleen samaan kaavaan, jossa ainoa kerrottava viesti keskushenkilöstä on että hän oli Suuri, eikä häntä Arvostettu tarpeeksi. Olisiko Laaksonen oikeasti janonnut näin paljon yleistä kunnioitusta, kuten elokuva esittää?

Painotus tuntuu epätoivoiselta perusteelta sille, että juuri tätä elokuvaa tarvitaan. Jos kuka, Tom of Finland olisi ansainnut itsensä näköisen elokuvan, sellaisen joka olisi päivänvaloa kelpaamattoman rietas, härski, törkeä ja samalla myös riemullinen kuvaus kullinimemisen ilosta, homonäkökulmasta erittäin homolle yleisölle, eikä todellakaan valtavirralle taidekirjojen kaupitteluun.

Tomin parhaillaan kaupan oleva kirjakokoelma muuten muistetaan esitellä katsojille elokuvan viime hetkillä. Vähintään elokuvan kelvollisuutta olisi voinut mitata sillä, että se olisi raivostuttanut nyt ainakin jotkut viralliset lautakunnat, jotka jakelevat rahaa Suomi -hankkeisiin. Joo tuon luin itsekin ja totesin että katsomatta paskaa. Toisaalta Domen tuntien ounastelin sitä jo aiemmin.

Jos joku onnistuu tekemään mielensäpahoittajasta paskan elokuvan niin kai se onnistuu tompankin kastroimaan. Herää kysymys että ketä varten tää leffa on tehty? No voi perse, että pitää tota nationalismipaskaa ympätä joka paikkaan. Tompalla on kuitenkin tosi hyvät saumat edustaa jotain toista suomea, kuin tätä "koti, uskonto, isänmaa, talvisota, ryssäviha, terva, sauna, viina, kaljamaha" -meininkiä, jota tunkee joka paikasta muutenkin.

Kiitos, kun pastesit arvostelun, semisti kiinnosti mennä katsomaan tuo, mutta taidan sitten jättää väliin. Jotenkin vitunmoinen pettymys kun leffa ei keskity siihen tompan homo ikoni asemaan vaan juurikin vesitetään koko paska salonkikelpoiseksi suursuomalaiseksi. Se juttu vain nyt on niin, että suurempi osa jengistä ei osaa samaistua "kullinimennän iloihin", eikä kullinimentä Tompasta suurmiestä tehnykään. Miksi on väärin tehdä homosta hyvästä taiteilijasta lähestyttävämpää pidättäytymällä mässäilemästä hänen seksuaalisen käyttäytymisen detaileilla, jotka aivan varmasti katoaisivat suurimmalle osalle yleisöä?

Arvostelijan näkemys siitä miten massojen mielipiteisiin vaikutetaan: Alavotettajat, kertokaa toki mikä argumentissani on sellaista, ettei se lisää keskusteluun mitään. Joo, kullin imentä ei tehnyt tompasta suurmiestä. Kullin imennän piirtäminen taas teki. Jos on nähnyt tompan piirroksia ainoastaan kahvipakentissa niin ei välttämättä tiedä mitä hänen teoksensa oikeastaan sisälsivät. Toisaalta, onhan se aika hyvä jos noinkin pornografinen materiaali on nykyään salonkikelpoista taidetta.

Tom of Finland on selkeästi valkopesty todella onnistuneesti, jos häntä pidetään ainoastaan 'homona hyvänä taiteilijana'. Ja ehkä arvostelun pointti ei ollut, että leffassa pitäs näyttää kyrvänlutkutusta vaan sen olisi pitänyt enemmänkin näyttää sen ajan homo kulttuuria, keskittyä siihen alakulttuuriin mihin tomppa itsekkin kuului ja miten ihmset sen piirissä elivät?

Kertoa niistä kokemusksista mitä homoilla siihen aikaan oli? Onhan tuossa nyt vähintään missattu helvetin hyvä tilanne näyttää toisenlaista elämää ja maailmaa, ellei sitten mennä niin pitkälle ja sanota, että on ryssitty koko paska.

Mitä muuta hän on? Mitä muuta hänen täytyisi olla? Joskus "vesitetyt" tarinat ovat ihan hyviä ja hyödyllisiä. Tuo leffa on massaviihdettä tarkoituksella, ota pää pois perseestä ja kohtele sitä sen mukaan. Suosittelen muuten kaikille Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalia. Siinä tehdään hienolla tavalla kunniaa Laaksosen Tompalle. Ihmetyksekseni koko leffa oli täynnä näitä Tompan pornopiirroksia lähietäisyydeltä ja seksikohtauksiakin siinä oli.

Use of this site constitutes acceptance of our User Agreement and Privacy Policy. Log in or sign up in seconds. Suomi subscribe unsubscribe 81, readers users here now Säännöt: Kirjoitus- ja kommentointisäännöt Reddiketti on hyvä pitää mielessä!

Welcome to Reddit, the front page of the internet. Become a Redditor and subscribe to one of thousands of communities. Want to add to the discussion? Sillä juuri murrosiässä alkavat itää kaikki ne siemenet, joista voi myöhemmin kasvaa hyvä ja omannäköinen elämä. Queer 13 -kirjassa onkin ehkä kiinnostavinta seurata, miten kirjoittajat onnistuivat kuin ihmeen kaupalla ruokkimaan juuri sitä osaa itsestä, jonka moni olisi suonut näivettyvän pysyvästi.

Kun sateenkaarevan pojan tai tytön silmää ei miellyttänyt kaikki se, minkä periaatteessa kuului miellyttää jokapojan tai -tytön silmää, oli omaksuttava vino katse ja etsittävä toista totuutta. Joillekin kirjoittajista tämä tarkoitti Playboyn sivuilla satunnaisesti vilahdelleiden miesten takapuolien ihailua, kun taas toiset ahmivat kaunokirjallisuutta tai tapittivat äiteliä heteronormatiivisia tv-sarjoja ironista asennetta kultivoiden.

Jotkut rakastuivat toivottomasti toiseen koulupoikaan tai -tyttöön, ja joistakin tuli vielä toivottomampia opettajiensa stalkkaajia. Onnekkaimmille kävi kuin Iisan laulussa: Näin alkoi huolimattomuusvirheineen päivineen yläasteen ensimmäinen äidinkielen aineeni elokuussa Oikeastaan ei ole mikään ihme, että se on yhä tallella, koska koko aika on muutenkin iskostunut niin lähtemättömästi mieleen.

Muistan sen ensimmäisen koulupäivän, elokuun auringon, pelon maun suussani ja ylläni olleen epämääräisen farkkuasun, jonka alla tunsin olevani ylipainoinen ja muutenkin liikaa. Olen juuri täyttänyt 40, mutta yläasteen ensimmäisistä päivistä kertovan aineen lukeminen aiheuttaa saman reaktion kuin käynti vanhassa kotikylässä: Olen nähnyt ne kuuluisat New Yorkin talot, mutta missään en koe olevani yhtä pieni kuin Ylihärmän keskustassa.

Päämajantien koska, you know, sen varrella oli Mannerheimin päämaja yhtenä sunnuntaina vuonna varrelle sirotellut rakennukset kurkottavat mielessäni taivaisiin kuin mykkäajan ekspressionistisen kauhuklassikon kulissit. Päämajantien varrella heti torin takana oli myös yläaste, joka tarjosi tälle vuotiaalle pelkkää kauhua vailla klassikon aineksia. Reppuni revittiin ja pyöräni rikottiin toistuvasti.

Päälleni syljettiin, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Kohtasin lukemattomia kertoja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Selvitäkseni siitä sulkeuduin ja käyttäydyin ikään kuin minulla ei olisi normaalien ihmisten tarpeita.

Kesti puolitoista vuotta ennen kuin kävin koulussa syömässä tai vessassa. Kävelin mieluummin ruokatunnilla kotiin. Välitunnit vietin omasta halustani usein yksin ja varsinkin talvella seisoin suolapatsaan tavoin juuri ja juuri lumipalloalueen ulkopuolella, jotta minua ei saisi heittää ainakaan luvan perästä. Heittää, koska juuri minuun henkilöityi se, millaista rajaa kukaan poika ei saisi ylittää muuttumatta tytöksi.

Ei ainakaan ilman rangaistusta. Pystymetsää ja laakeeta peltoo maisema herättää jumalanpelkoo Täällä taivas roikkuu uhkaavana päittemme yllä Oot nuori ja rauhaton sydän kyllästyny tähän kuolleeseen kylään Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä — — Käy koulut ja hanki pätevyys et voi panna sitä päihteiden syyks ettet pystynyt pitämään rotia Vaikket nyt kestä sun kotia mee eteenpäi ku sotilas Jukka Poika Pohjanmaan Skam. Kouluaikainen ystäväni sanoi kerran ihailleensa minua siitä, että en koskaan antanut kiusaajilleni periksi, vaan sanoin vastaan.

Kielsin heidän totuutensa ja oikeutensa määritellä minua. Kielsin heidät kerran, kahdesti, kolmesti. Minä en ole teille mitään, mutta ette tekään ole minulle mitään, ajattelin. Se oli tietenkin vain puolitotuus, koska jokainen haluaa pohjimmiltaan kuulua joukkoon. Kysykää vaikka isältäni, jonka kanssa riitelin aikanaan kiintiön täyteen.

Kirjoitin aineisiin kaiken maailman noloja paljastuksia ja itsetilityksiä. Olin kai ihastunutkin häneen kaiken sen vuoksi, mitä hänellä oli minulle tarjota tuiki harvinaisena hyvänä miehisenä esikuvana. Mitään näitä miehiin kohdistuneita romanttis-seksuaalisia tunteita en osannut hävetä. En edes ala-asteen loppupuolella, kun aloin asioista jotain ymmärtää.

Jason Donovan ja New Kids on the Block olivat toisin sanoen elämäni ensimmäisiä seksileluja, joilla leikin vailla syyllisyyden häivää, koska muunlaiset lelut eivät kiinnostaneet. Läpi yläasteen seksuaalisuus oli minulle pelkkiä tekoja, enkä osannut hahmottaa sitä identiteettinäkökulmasta.

Vaan eivät osanneet muutkaan, sillä minua ei käytännössä koskaan homoteltu. Homous oli luvun alun Etelä-Pohjanmaalla lähinnä tyttömäisyyden epämääräinen alalaji, jota meillä ei esiintynyt. Toki olin kuullut homoista, ja Madonnan — tuon kaikkien kouluterveydenhoitajien äidin — ansiosta tiesin myös, että homoilla oli oikeus olla siinä missä muillakin. Muistan, miten tulin seiskaluokan syyslukukauden lopulla koulusta kotiin ja näin silloisesta pää-äänenkannattajastani NoTV -ohjelmasta Madonnan Justify my love -videon ensiesityksen.

Mutustelin välipalaa kermanvärisen nahkasohvamme syövereissä ja nyökkäilin hyväksyvästi: Sen verran minäkin osasin jo englantia, että tiesin Kikan sanoneen saman suomeksi: Ihan niin kuin elin parhaan ystäväni, minua pari vuotta vanhemman naapurintytön, kautta todeksi tavallisten nuorten elämää tansseineen, ihastumisineen ja yleisine sekoiluineen.

Itsehän en käynyt missään muualla kuin niissä maailmoissa, joita muiden tarinat avasivat. Ahmin kauhukirjoja varmistuakseni siitä, että joissain todella on vielä hirveämpää kuin Ylihärmän yläasteella. Loppuajan ahmin ystäväni vaiheikkaita viikonloppukuulumisia, joita voidaan pitää Skam -sarjan varhaisena pohjalaisena edeltäjänä ajalta, jolloin tosi-tv: Sen kanssa minua auttoi kaikista naisista eniten äitini, jonka rakkaus ja hyväksyntä ovat kantaneet läpi elämän.

Vielä nytkin, kun äiti saattaa sanoa minulle — mitä epäortodoksisimman elämän eläneelle pojalleen: Ne ovat sanoja, jotka ompelevat revityn repun, korjaavat rikotun pyörän, kuivattavat sylkinorot kasvoilta ja taikovat mustelmista muistelmia.

Nyt nelikymppisenä ajattelen vuotiasta itseäni, tuota Madonnaa maanisesti fanittavaa farkkuasuista pullukkaa, hellin tuntein. Kuule Klaus, olit ihan helvetin rohkea. Kaikki se, mikä elämässäni on parasta nyt, oli juuri sitä, minkä vuoksi jouduit silloin eniten kärsimään. Tästä ensimmäisestä koulupäivästä viimeiseen me  mennään aina yhdessä, ja minä pidän sinusta huolta.

Hulivilipoika on nähnyt Madonnan  Vogue -videon kesällä Samasta aiheesta ja aiheen sivusta: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina Mun hölmö nuori sydän: Lähettänyt Hulivilipoika klo Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Matkajutun ensimmäisessä osassa risteilyemäntä Hulivilipoika saatteli lukijansa Svea-papan syliin iloitsemaan —luvun Tukholmasta. Niin kuumia, että ne kiellettiin lopulta lailla! Suomessa ei ollut vielä luvulla varsinaisia homobaareja, joten jo ensimmäisessä suomalaisen homolehden Tukholma-jutussa hehkutetaan kaupungin menomestoja.

Jälkimmäisestä hän kertoili näin: Huomattavasti maineikkaampi paikka oli kuitenkin City Club, jonka Wikipedia -sivulla kerrotaan sen olleen Ruotsin ensimmäinen yksityinen homoklubi.

Vuodet — klubi toimi osoitteessa Döbelnsgatan 3 ja sen jälkeen satunnaisemmin osoitteissa Döbelnsgatan 3 ja 4. Ysikutosen jutussa klubin osoitteeksi on mainittu Döbelnsgatan 4, joten Hans-Pjotr vieraili klubilla vasta säännöllisen klubitoiminnan päätyttyä. Dagens Nyheterissä  vuonna julkaistussa klubikulttuurijutussa kerrotaan alkuperäisen City Clubin olleen luvun ykköspaikka. Sen vetovoimatekijöinä olivat oma koreografi ja baletti, väri-tv sekä kaiuttimista pauhannut iskelmätähti Towa Carsonin musiikki.

Säfbom oli jutun mukaan kiinnostunut yhteistyöstä suomalaisten kanssa, ja Psyke ry: Ja kun vilauttelut oli vilauteltu, meikäläismatkaajille oli luvassa melkoinen elämys: Saman vaikutelman saa ruotsalaisen draglegendan Christer Lindarwin elämäkerrasta This is my life Siinä hän kertoo vuodesta , jolloin hän muutti tuoreena ylioppilaana Eskilstunasta Tukholmaan opiskelemaan ja löysi itsensä sekä ihmisenä että City Clubilta.

Sunnuntai-iltaisin auki ollut City Club oli Lindarwin suosikkipaikka, ja sinne päästäkseen hän palasi Eskilstuna-viikonloppujen vietosta aina jo iltapäiväjunalla äidin kummasteluista huolimatta. Myöhemmin äiti löysi Lindarwin tavaroiden joukosta City Clubin jäsenkortin, ja niin siitä tuli myös pääsylippu ulos kaapista.

Pian yksinhuoltajaäidin suru pojan kovasta kohtalosta vaihtui iloon tämän menestyksestä Ruotsin showmaailmassa. Mutta siitä lisää tuonnempana. Uusista ravintoloista kuumin oli sillä Ivanhoe Birger Jarlsgatan 24 , jonka lähes loisteliaissa tiloissa saattoi nähdä yhdellä kertaa toistasataa henkeä: Jutun ensimmäisessä osassa mainitsin jo, miten yksimielisen ylistävästi suomalaishomot yleensä kuvailivat rakasta naapurimaata. Kirjoittajan mukaan Tukholma tarjosi samasukupuoliselle rakkaudelle upeat mutta sieluttomat puitteet.

Ainakin Ivanhoen kaltaisessa trendipaikassa hinttiskeneä tuntuivat dominoivan koppavat neidit: Pipenissä oli ravintolapuoli ja tanssitilat, ja se oli ensimmäinen hienostopaikka, johon homotkin pääsivät juhlimaan tiettyinä päivinä.

Tarkemmin paikan henki on tallentunut Christer Lindarwin This is my life -elämäkertaan, koska Piperska Muren oli nuoren Lindarwin kantapaikkoja City Clubin ohella.

Hän mainitsee, että toisessa salissa tanssittiin diskoa, kun taas toisessa soivat urut ja ikivihreät. Nuorella Lindarwilla oli sulattelemista, kun hän seurasi vanhempia miehiä tanssimassa foxtrotia ja hitaita: Vanhojen ukkojen lisäksi Pipen osasi villitä myös suomalaisnuoria: Juttuun haastatellut Amanda ja Håkan vannoivat futurismin ja uusromantiikan nimeen, ja tässä katsannossa Timmy oli auttamattoman sammaloitunut.

Amanda puolestaan kuvasi Timmyä näin [oma käännös]: Coolimpaa menoa tarjosi Ysikutosen kesäoppaissakin mainittu Gay Club Confetti, joka oli osoitteessa Grev Turegatan 11 toiminut ravintola ja disko. Paikka on tuttu myös Jonas Gardellin aids-trilogiasta ja siitä tehdyssä tv-sarjassa, jonka diskokohtaus sijoittuu nimenomaan Confettiin. Confettin lisäksi suomalaisissa homolehdissä pöhistiin luvulla Ship Club -nimisestä diskosta Södra Hamnvägen Dagens Nyheterissä vuonna ilmestyneessä ravintolajutussa Ship Clubia kutsutaan suoraan nahkahomopaikaksi.

Jutun mukaan sen kanssa samoissa tiloissa joskin eri päivinä toimi myös rockklubi Electric Garden sekä jokin risteilyturisteja palvellut kuppila. Ei siis ihme, että asiakkaat eksyivät aina välillä täysin väärään paikkaan, ja seurauksena oli tahattoman koomisia tilanteita. Tahallista komiikkaa taas tarjosi vuosina — toiminut After Dark -klubi David Bagares gata 4 , jossa pääsi nauttimaan meikäläisittäin harvinaisesta herkusta: Ruotsiin drag oli rantautunut jo vuonna , kuten Kalle Westerling kertoo kirjassaan La dolce vita: Alan pioneerina toimi edellä vilahdellut Christer Lindarw, joka oli myös yksi After Dark -klubin perustajista.

Westerlingin kirjasta voi lukea, miten klubista muodostui nopeasti kaupungin kuumin paikka, jossa parveili julkkiksia, kuninkaallisia ja kansainvälisiä poptähtiä. Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluvun vaihteessa After Dark kasvoi ulos neljän seinän sisältä ja jatkoi elämäänsä showryhmänä, josta on muodostunut Ruotsissa kansallinen instituutio.

Jutun selittävästä tyylistä huomaa, että drag oli Suomessa vielä varsin tuntematon käsite. Lisäksi jutussa on mainittu heterojen suuri määrä, joka oli varsin poikkeuksellista tuon ajan homobaarien näkökulmasta: Into välittyy jo ingressistä, jossa hehkutetaan ilmiön vastustamatonta imua myös valtaväestön keskuudessa: Kun ensin jonotti kiltisti pöytää pari kuukautta ja pulitti sen jälkeen suolaisen 45 kruunun [nykyrahassa noin 16 euron] sisäänpääsymaksun, pääsi aistimaan mannermaista tunnelmaa: N umeron alkaa perinteisenä playback-esityksenä, jossa Lindarw aukoo suutaan Basseyn tahtiin.

Tämän jälkeen ääni vaihtuu miesääneksi, ja samalla lentävät peruukki ja mekko. Jäljellä on paljasrintainen mies. Hän itse pohtii This is my life -numeron ehtymätöntä suosiota samannimisessä elämäkerrassaan näin [oma käännös]: Vaikka Tukholmaa käsittelevät suomalaisten homolehtien matkajutut keskittyivät kaupallisen tarjonnan esittelyyn, vapaudenkaipuun tyydyttämiseen ei aina tarvittu tukullista kruunuja.

Joskus riitti, että oli vain pokkaa. Tämä koski varsinkin osallistumista sateenkaariväen mielenosoituskulkueisiin, joita alettiin nähdä Tukholmankin kaduilla luvun lopulla. Ennen pitkää niistä kasvoi nykymuotoinen Tukholman Pride. Kaupungin ensimmäinen Pridea vastaava tapahtuma oli syyskuussa järjestetty Vapautuspäivän mielenosoitus frigörelsedemonstrationen sekä sitä seurannut puistojuhla Vasaparkenissa.

Jutusta käy ilmi paitsi tapahtuman yhdysvaltalaiset juuret myös sen kumouksellinen luonne [ks. Ensimmäisen Pride-kulkueen reitti kulki Kungsträdgårdenista läpi Tukholman keskustan ja kääntyi Sveavägeniltä Odengatanille kohti Vasaparkenia.

Nykyinen karnevaalihenki oli tuolloin vielä kortilla: Kolme nuorta lesbotyttöä kantaa päittensä päällä kangasta, joka kertoo homoseksualistien mielenosoituksesta, megafoonit [sic] kertovat uteliaille tukholmalaisille mielenosoituksen tarkoituksesta, kutsuvat heitä mukaan Vasa-puiston juhlaan. Jaamme kadunvarsilla töllisteleville ihmisille monisteita, joissa yhteisestä asiastamme kerrotaan perusteellisemmin. Ei liberaalissa Ruotsissa — mutta viileän torjuvasti iso osa ihmisistä meihin suhtautuu.

Joku sentään vilkuttaa iloisesti, huutaa rohkaisevan huudon. Mielenosoituksen päätyttyä koitti puistojuhla, jonka nykynäkökulmasta erikoinen kapinahengen ja Kajaanin runoviikon yhdistelmä piiskaa kirjoittajan lähes hurmoshenkeen: Nyt Suomi on paikka, johon venäläismatkailijat tulevat marssimaan Pride-kulkueessa ja jossa osoitetaan mieltä Venäjän suurlähetystön edessä maan homovainojen vuoksi. Vielä —luvuilla suomalaishomot pyhiinvaelsivat kuitenkin naapurimaahan vapautumaan. Juttu loihtii esiin suorastaan elokuvamaisen eläviä kuvia, joihin on tallentunut sateenkaaren jokainen raita: Myös tässä vuoden Priden puistojuhlassa esiintyi Jan Hammarlund, joka oli Wikipedian mukaan yksi Ruotsin ensimmäisistä julkihomoista ja maan homoliikkeen keulahahmoja luvulla.

Kallen edellä hehkuttama patriarkaalisen koneiston murskauslaulu oli nimeltään Jag hatar patriarkatet Suomalaisnäkökulmasta kiinnostavampi on kuitenkin kappale nimeltä Ville , joka kuultiin ensimmäisen kerran Tukholman gay-radiossa kesällä Kappaleen minäkertoja on rakastunut koulukaveriinsa Villeen, tuohon hunajalta maistuvaan ilmestykseen, jonka kanssa kertoja kuhertelee pukuhuoneessa niin, ettei jumppatunnille meinaa ehtiä.

Vanhemmat eivät tajua, opettaja ei tajua, kuraattori ei tajua. Mutta puistossa kelpaa sentään makoilla kesätuulen kutitellessa, kun veri kohisee suonissa ja kuume nousee. Eiköhän siis yhdytä lauluun ja nautita tovi vuoden puistojuhlan tunnelmista ennen kuin suomalaispoikien matka jatkuu Kööpenhaminaan. Matkalla rapakon takana Terveisiä poikien paratiisista: Homohistoriallinen Tukholma — puistot, baarit ja pisuaarit Homohistoriallinen Helsinki 1—12 Teikäläisten turku — varsinaissuomalaista homohistoriaa Vaasan farssi — pohjalaista pervohistoriaa Yksi vihreä enkeli, kiitos!

Instagay Grindr Penis Viisut 1 , Viisut 2. Pervo on jäänyt kiinni housut kintuissa! Seuraa todellinen walk of shame , jonka aikana kiroan kavioiden lailla kopsuvia kenkiäni. Paraskin porno-ori, tuumin ja astun vielä yhteen portaikkoon. Siellä on kaappi, johon joudun jättämään myös muistikirjani, tuon viimeisenkin rekvisiitan, jolla olen epätoivoisesti yrittänyt viestiä olevani täällä kyllä ihan oikealla asialla.

Kun lukusalin virkailija lopulta laskee eteeni kymmenisen tiiliskiven paksuista vuosikertaa Kalle -lehtiä, luovutan. Hyvä on, hyvä on! Olen tullut Kansalliskirjastoon lukemaan pornoa. Mutta tästä on seksi kaukana. Pornoa ja politikkaa Vanhoista suomalaisista homolehdistä muistetaan nykyisin lähinnä Psyke ry: Harvemmin kuulee sen sijaan muisteltavan Kallea — varsinkaan kaihoisasti. Lehtikeisari Urpo Lahtisen luotsaaman Lehtimiehet Oy: Nimi oli tietysti lainattu kulttihomo Monsieur Mosselta , mutta muuten lehdellä oli yhtä vähän tekemistä Mossen kanssa kuin mitä Urkki - ja Manu -pornolehdillä oli omien kaimojensa kanssa.

Niitä Kallessa toki riitti, mutta varsinkin alkuvuosina sivuilla harjoitettiin myös aktiivista kansalaisvaikuttamista ja esitettiin radikaalejakin poliittisia näkemyksiä. Toistuvana aiheena ja kritiikin kohteena oli esimerkiksi suomalaishomojen kohtaama syrjintä, joka oli myös yhteiskunnan legitimoimaa rikoslain kehotuskieltopykälän, heteroseksiin verrattuna korkeamman suojaikärajan ja homoseksuaalisuuden sairausleiman vuoksi.

Kalle tarjosi näille ahtaille asenteille vastapainoa julistamalla gay power -henkistä vapaan seksuaalisuuden ilosanomaa, jota se maahantoi suoraan San Franciscosta ja muista maailman meikäläismetropoleista. Niiden rinnalle tuli —lukujen vaihteesta lähtien myös kotimaan matkajuttuja osoituksena siitä, että aidsia edeltäneelle ajalle tyypillinen homojen seksuaali-irrottelu sujui myös täällä Pohjantähden alla.

Kalle toimi lisäksi jo varhain portaalina suomalaishomoille räätälöityihin kaupallisiin palveluihin. Järjestötoimijoiden, eli Psyken ja Setan, tanssien lisäksi lehdessä mainostettiin nimittäin ahkerasti kaupallisten toimijoiden järjestämiä disko-, drag show- ja saunailtoja sekä ulkomaanmatkoja.

Varsinkin seuramatkatarjonnan kautta Kallen voidaan ajatella avartaneen monen meikäläisen maailmaa täysin uudella tavalla. Kallen homosivuja lukiessa avautuivat epäilemättä myös monen heteron silmät. Koska sivut ilmestyivät osana heteropornolehteä, niiden voidaan ajatella raivanneen homoseksuaalista tilaa keskelle heteroseksuaalista ala kulttuuria.

Erityisen merkittävää tämä oli, kun ajatellaan Kallen levikkiä ja lukijakuntaa.

...

HOMOSEKSUAALISEEN FINNKINO LAHTI BI-VAIMO

ILMAINEN LIVEKAMERA PORNOKAUPPA HOMOSEKSUAALISEEN

toukokuu Cam tissien rasvaus suomiblondia panettaa alastomat naiset porno videot Lappeenrannassa rohkea kosketus striptease sukupuolielimen . ja teini tyttöjä rintojen väliin nais mallit alusvaatteissa kuvat kiima ja . kuuluisimmat homoseksuaalit Itsetyydytys Vinkit minttu typy sexwork finn sisko yllätti pornoa. Toimitus aika Tallinnan-Helsingin ja Helsingin-Tallinnan välillä on 24 tuntia; .. i kitara netistä naisten perseet isot tissit börs night club turku seksi hieronta .. puh sex dominoiva nainen jim takaapäin nussiminen seksiä lappeenranta porno Oli ikävää, että se leimattiin aluksi nimenomaan homoseksuaalisen väestön. Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että mies rakastaa miestä tai haluaa .. Hairy Pussy seinäjoki piilokamera seksi kokemukset rintojen väliin nussinta chat. . bar night vaakuna stand up lappeenranta yhteensopivuudet herkku tissit seksi. SHEMALE PHOTO SEKSITREFFIT HIERONTAA HOMOSEKSUAALISEEN