Seksi sivusto amateur sex blog homoseksuaaliseen

.

GAY ILMAIS SEKSI S SEX

Ylikorostus johtaa paitsi kuvaamiisi kieroumiin, myös ongelmiin "perinteisen" sarjamonogamian osalta. Katsoin lyhyen pätkän "Satuhäät"-ohjelmaa eilen, aivan sattumalta ja se teki minut surulliseksi. Alle kolmekymppinen pariskunta jossa nainen oli ollut seurusteluaikana BB-talossa harrastamassa seksiä lukuisten miesten kanssa julkisesti ja mies vakuutteli kameralle myös itse "juhlineensa" riittävästi, samaan aikaan. Kumpikin vaikutti väsähtäneeltä ja tunteettomalta.

Kaikki oli pelkkää pintaa. Kontrastina tähän, tunnen parikin homoseksuaalista pariskuntaa joilla on sitoutunut ja terve parisuhde. En toki kiistä homokulttuurin piirteitä, mutta minusta "poikkeamat" ovat irvokas kohde vihamielisyydelle, kun todellinen ongelma on jossain aivan muualla.

Lisään vielä tuohon väitteeseen: Ateisti ja kristitty eivät elä eri maailmassa. Kristitty toki uskoo että kuoleman jälkeen on jonkunlainen elämä Kristuksessa, mutta tämän maailman kohtalo kiinnostaa molempia tosiasiassa suunnilleen saman verran. Ateisteillakin on lapsia ja lapsenlapsia, hekin haluavat läheisilleen yhtälailla hyvän elämän omansa jälkeen.

Ateistilla ei myöskään ole Kristusta tukenaan, ei ole ketään tai mitään joka korjaisi maailmaa hänen sijastaan. Tämä voi johtaa liialliseen täydellisyyden tavoitteluun, mutta aivan kuten kristityilläkään usko ei johda tai pitäisi johtaa henkiseen ja moraaliseen laiskistumiseen, eivät ateistinkaan vaatimukset tälle maailmalle yleensä ammu yli. Palkintoa ei kukaan saa sillä että tekee asioita ulkokultaisesti vain palkinnon toivossa.

Ei edes kristinuskon totuudessa. Tiedemies, Vastustan sitä että poikkeavuuksista pyritään tekemään ideaali ja jokapäiväinen mainostuksen kohde, koska sillä on negatiivisia vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan, negatiivisia vaikutuksia ihmisten odotuksiin ja tavoitteisiin, ja käsityksiin toivottavuudesta, hyväksyttävyydestä, haluttavuudesta, sopivaisuudesta, normaaliudesta jne. Minua motivoi vastustuksessani myötätunto kansalaisia kohtaan ja tavoite paremmasta yhteiskunnasta.

Todennäköisesti et täysin ymmärtänyt sitä, mitä pyrin yllä sanomaan. Ehkä sinun kannattaisi lukea se ajatuksella uudestaan. Theodore Dalrymplen kirjoituksiin ; äänestyskäyttäytyminen, jolla pyritään saalistamaan itselle mahdollisimman paljon etuja seurauksista välittämättä; liiallinen kulutusvelkaantuminen ja kulutuskeskeinen pinnallinen ja sisällyksetön elämäntapa; jne. Äärimmillään ateistinen ja liberaali maailmankuva, nykyhetken ja tämän maailman eskatologia on johtanut Neuvostoliiton ja muiden maiden kommunismiin, jonka seurauksena on murhattu tai tapettu miljoonaa ihmistä ja tuhottu niiden maiden talous ja yhteiskunnat.

Nostan tietysti hattua niille liberaaleille ja ateisteille, jotka pystyvät uimaan vasten liberaalia valtavirtaa, vasten liberaalin nykyhetken ja tämän maailman eskatologiaa. Ulkokultaisuus on kristinuskossa sitä, että puhuu ja käyttäytyy siten, että korostaa ja nostaa itseään muiden silmissä esim.

Siinä, että tekee asioita taivaallisen palkinnon toivossa ei ole mitään ulkokultaisuutta, ja tällainen toiminta on kristinuskossa sekä sallittua, että suotavaa. Taivaallista palkintoa tavoitellessaan joutuu tekemään monenlaisia nykyhetkeen ja tähän maailman liittyviä uhrauksia.

Toki on suotavaa, että näihin toimiin liittyy aito myötätunto, rakkaus, välittäminen jne. Huomaa myös, että homot, transvestiitit, transseksuaalit tms. Silloin tärkeintä eivät ole mainonnassa käytetyt kohteet vaan se instanssi, joka kohteita käyttää. Nykyisin politiikassa vihalla pyritään mustamaalaamaan vastustaja ennen hyökkäystä, jolloin hyökkääjä voi tekeytyä uhriksi, ja oikeuttaa hyökkäyksensä ja vihansa.

Ovela taktiikka, jos haluaa hyökätä jotakin vastaan ja se tehoaa useimmiten yksinkertaiseen keskivertoäänestäjään. Tämän takia liberaalit väittävät kaikkien konservatiivien vastustamien asioiden johtuvan tavalla tai toisella vihasta. LGBT-asiat eli nämä "epänormaalit" seksuaalisuuden muodot ja niihin liittyvät yhteiskunnalliset oikeudet ovat valitettavasti kansainvälisen politiikan pelinappuloita, joilla on useissa maissa sisäpoliittinen ulottuvuus. Itse en ole kiinnostunut aivan kauheasti "liberaali vs konservatiivi"- jaottelusta sellaisena kuin se avautuu julkisessa keskustelussa.

Katson että yhteiskunnan, ja etenkin sen pakkovaltaan perustuvan osan valtio, kunnat jne tulee olla neutraali erilaisten seksuaalisuuksien suhteen silloin, kun kyse on vapaaehtoisista aikuisista.

Tällä on sellainen yksinkertainen perustelu, että homoseksuaalisuus on minusta merkityksetön ihmisen ominaisuus itsessään. Se ei vaikuta ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä tai toimia osana yhteiskuntaa yhtään millään lailla.

Marginalisoituna, tabujen peittämänä jne ilmiönä se taas muuttuu vahingolliseksi. Tämä siksi, että kun homoseksuaalisuus pyritään siivoamaan pois silmistä vaikka sitä ei aktiivisesti vihattaisikaan, sitä paheksutaan ja halutaan laittaa se piiloon , niin sen ilmenemismuodot ovat aivan väistämättä erilaisia ns queer-ilmiöitä.

Tämä on aivan yksinkertaisesti looginen välttämättömyys. Kuvitellaan että vasenkätisyyttä demonisoitaisiin ja vasenkätiset pakotettaisiin kirjoittamaan oikealla kädellä. Julkisuudessa esiintyisi kuitenkin erilaisia vasenkätisyysaktivisteja. Jo siitä syystä, että pidättyväiset, yhteiskunnan koheesiota kunnioittavat ja konservatiiviset vasenkätiset sopeutuvat normeihin, tällaisia yksilöitä olisi julkisessa vasenkätisyyskeskustelussa hyvin vähän. Vasenkätiset olisivat eri tavoin omalaatuisia, kummallisia, kieroutuneita jne, koska ainoastaan selkeästi kapinalliset yksilöt toisivat vasenkätisyyttään esiin.

Tästä syystä esimerkiksi luvulla popularisoituneen homokulttuurin ominaisuuksia ei voi pitää "homoseksuaaleille tyypillisenä", vaan se on seuraus juuri tämänkaltaisesta ilmiöstä. Samankaltaisesta syystä Vihreitä äänestää nykyisin koulutettu, melko konformistinen naisväestö, vaikka järjestö oli luvun alussa erilaisten risupartojen ja radikaalien suosiossa.

Tunnen useita homoseksuaaleja, ja kaksi hyvää ystävääni on homoseksuaaleja, toinen heistä lasteni "kummisetä", ja ehkä paras ystäväni ei varsinainen kummi, koska emme ole kristittyjä. Olimme tunteneet toisemme jo kauan kun hän kertoi homoseksuaalisuudestaan minulle.

Olin yksinkertaisesti olettanut hänen olevan heteroseksuaali koska hän on melko konservatiivinen, hyvin pidättyväinen ja erittäin oppinut henkilö.

Kun asiaa miettii enemmän, tällaisia homoseksuaaleja on hyvin paljon. Olen siis osin samaa mieltä kanssasi siitä, että erilainen queer-hypetys on epämiellyttävää, mutta syy on eri, ja minulle se on se, että koen sen olevan hieman alentavaa ja halpahintaista karnevalisointia asiasta jonka tulisi mielestäni olla merkityksetön yksityisasia. Konservatiivien pyrkimyksenä ei nähdäkseni ole kehittää yhteiskuntaa suuntaan jossa asialla ei koettaisi olevan merkitystä, vaan he esittävät homoseksuaalisuuden sinänsä "yhteiskunnallisesti vahingollisena".

Se, että homojen narsistisuuteen yllyttävää mediajulkisuutta vähennetään parantaa homojen tilannetta. Se esimerkiksi vähentää homojen keskuudessa yleistä promiskuiteettia. On keinotekoista ja teennäistä olettaa, että homojen olemassaolo ja yhteiskunnallinen hyvinvointi olisi jollakin tavalla riippuvaista mediahypestä; ei se ole. Samaa vähentämistä suosittelen myös median yliseksualisoituneelle heterohypelle. Sekä heteroiden että homojen seksuaalisuutta korostetaan mediassa liikaa ja usein vääristyneellä tavalla.

Konservatiivien politiikkana homouden suhteen on ollut yleisesti Don't ask and don't tell, joka tarkoittaa, että se on parhaimmillaan yksityisasia. Homoutta esiintyy tietty määrä populaatiossa luonnostaan, joten esim. Siitä tulee vahingollinen ilmiö mm.

Tiedemiehelle tiedoksi, että noudatan kommentointipolitiikassa korkeita standardeja, joten editoin huonon kielenkäytön vastauksestasi pois. Kritiikki, kuten muukin kommentointi, täytyy esittää asiallisella kielenkäytöllä.

Mediasta ja toimittajista yleensä, osaisitko vastata näihin kommentteihin jotka esitin toisaalla? En rehellisestisanoen muista mitä kirjoituksen lopussa sanottiin, mutta olen melko varma etten pyrkinyt herjaamaan yhtään mitään tai ketään. Palatakseni kuitenkin itse asiaan, homoseksuaalisuus on "normaalia" sanan sellaisessa merkityksessä että se on yksi tapa jolla seksuaalisuus ilmenee ihmisillä, ja sen toteuttaminen on mahdollista ilman sen kummempaa yhteiskunnallista ulottuvuutta.

Kuitenkin, yhteiskunnassamme on tiettyjä instituutioita, kuten perhe, joilla nähdään olevan laajempi relevanssi. Perheellä viittataan yksikköön jonka muodostaa pariskunta, siis, kaksi ihmistä jotka jakavat omaisuuden, arjen haasteet, toimivat toistensa tukena täydentäen toisiaan jne.

Esimerkiksi lasten kasvattaminen perheessä on helpompaa ja tehokkaampaa kuin yksin. Tyypillisin perhe muodostuu miehestä ja naisesta ja näiden biologisista jälkeläisistä, mutta esimerkiksi adoptio tai esimerkiksi aiemmin rikkoutunut perhe perinteisesti silloin kun toinen puoliso on kuollut, nykyisin myös esimerkiksi eron myötä voi johtaa sellaisen perheyksikön muodostumiseen jossa pariskunnan huollettavana olevat lapset eivät ole toisen tai ehkä kummankaan biologisia jälkeläisiä.

Tilanteessa jossa jälkeläisiä ei ole, perheyksikkö "pariskunta" lähinnä on hyödyllinen yksilöille, näiden tunne-elämän stabiloimiseksi, taloudellisen tilanteen helpottamiseksi jne. Pariskunta voi ratifioida järjestelyn sopimuksella jota nimitetään "avioliitoksi".

Avioliitolla on erilaisia vaikutuksia siihen miten perheyksikköä kohdellaan verotuksessa, sosiaalitukien suhteen, yms, ja esimerkiksi jos nainen synnyttää lapsen avioliitossa, niin ilman erillistä menettelyä aviopuoliso on myös lapsen laillinen huoltaja. Konservatiivien huomio keskittyy homoasiassa erilaisiin queer-ilmiöihin Conchita Wurst yms , ja epäilen että osa radikaalimmista "liberaaleista seksuaalipoliitikoista" haluaa pitää tätä myös yllä, radikalisoidakseen ja peräti kylvääkseen epäluuloa ja epäsopua.

Mielestäni tämä on epätarkoituksenmukaista puolin ja toisin. Olisi kaikenkaikkiaan parempi jos homoseksuaalisuus olisi ns. Minkäänlaiselle erilliselle queer-politiikalle ei olisi tällöin tarvetta sen enempää kuin olisi tarvetta politisoida sitä että heterot eri tavoin juhliessaan toisinaan rikkovat tavanomaisena pidettyä seksuaalista pidättyväisyyttä. Tätä paheksutaan ja pidetään epätoivottavana, mutta kukaan ei Suomessa enää politisoi sitä, että festareiden teltoissa harrastetaan avioliiton ulkopuolista seksiä ja että esimerkiksi ehkäisyvälineiden saatavuuteen kiinnitetään huomiota.

Homoseksuaalien avioliitto-oikeudella tms on yhtä vähän tekemistä Conchita Wurstin kanssa kuin vaateliikkeiden mainosten vähäpukeisilla naisilla on tekemistä heteroseksuaalien avioliiton kanssa.

TM, en oikein ymmärrä, mikä virka avioliitolla on, mikäli se ei ole oletetun keskinäisen suvunjatkamisen mukainen vastuusopimus. Voi olla myös tehokkaampaa kasvattaa lapsi vaikka viiden ihmisen kollegiossa, mikäli heille olisi samat laskennalliset etuudet kuin kahden ihmisen muodostamalle parille.

Se muuttaa sopimuskulttuurin alkuperäistä tarkoitusta, kahden keskenään liittoutuneen ihmisen oletetun mahdollisuuden saada lapsi yhdessä - ja ei silloin ole kyse lukumäärästä, että kaksi ihmistä olisi optimaalisin määrä kasvattaa lasta. Minusta silloin on kyse siitä, että mikäli avioliiton sopimuskulttuurin tehokkuuden on oltava päämäärä, pitää hylätä biologia myös kahden ihmisen avioliitossa, jossa oletus on lähtökohtaisesti, että heillä olisi mahdollisuus saada jälkikasvua.

Se on ainoa looginen mahdollisuus, ja silloin tulisi hylätä pariajattelu tehokkuuden mahdollisesti sivuuttamana. Itse en usko, että tästä alkukaaoksenkaan jälkeen seuraisi yhtään mitään parempaa. Kristityillä on ilman muuta oikeus harjoittaa uskontoaan ja rajata sakramenttinsa haluamallaan tavalla, enkä missään nimessä ole sitä mieltä että laeilla tulisi jotenkin säädellä sitä miten uskontokunnat omia sertifikaattejaan jakavat.

Kyse on siitä, että jos ja kun avioliitolla on jokin laillinen merkitys, sen tulisi olla kaikille sama. Homotkin saavat lapsia, vaikka eivät tietenkään keskenään. Tätä ei voi käyttää perusteluna koska myös lapsettomille pariskunnille, esimerkiksi hedelmällisen iän ohittaneille, avioliitto on sallittu laissa.

Tiedemies, Homoseksuaaleilla on jo siviiliavioliitto ja sen pitäisi riittää. Siihen liittyy kaikki viralliset edut ja homot voivat halutessaan viettää avioliiton kaltaista elämää. Vieras, tiedotusvälineillä on taloudellisten insentiivien lisäksi voimakkaita ideologis-poliittisia motiiveja. Ne ovat niin voimakkaita, että tiedotusvälineet ovat nähtävästi valmiit menemään ennemmin konkurssiin ja toimittajat jäävät mieluummin työttömiksi, kuin luopuvat niistä tai alkavat julkaista niille vastakkaista informaatiota tasapainoisella tavalla.

Tiedemies, homoaviopareilla on siviilivihkimisen ja mahdollisten lasten perusteella jo oikeus kaikkiin virallisiin oikeuksiin ja etuuksiin. Homoseksuaaleilla ei ole ikinä ollut korostan: Mikäli homoseksuaalisuus on valinta, tähän valintaan kuuluu seurauksena, että jälkikasvua ei ole lupa odottaa. Voin toki olla väärässä. Mutta olisi ihan mukava, jos logiikka todistettaisiin tässä vääräksi, eikä ymmärrettäisi väärin.

Eli jotain pysyvää seksuaalista suuntautumista, ei ristiin sen tekoa. Homoseksuaaliset miehet ovat esimerkiksi antiikin aikana pitäneet vaimoa, jonka tehtävänä on lasten synnyttäminen. Kyllä homoseksuaalisen miehen on ihan mahdollista siittää lapsia vaikka ei erityisemmin naisten kanssa haluaisikaan muuten seksiä.

Sama pätee homoseksuaalisiin naisiin. Lisäksi alkeellinen "keinohedelmöitys" on aivan mahdollinen kohtuullisen alkeellisella tekniikalla. Ihmisten biologia ei ole este ollut lainkaan. Jos avioero ja uudelleen naimisiin meneminen, tai peräti aviottoman lapsen tekeminen ennen parisuhdetta ja tätä kautta ei-biologisten lasten adoptio on aivan hyväksyttävää heteroille, niin homoseksuaalien kohdalla ei ole oikein mitään syytä miksi se olisi kiellettyä.

Perustelut toki menevät jotenkin niin että se on "vahingollista", mutta tästä on melko niukasti näyttöä. Lisäksi, koska itse sosiaalinen järjestely ei ole laiton, nykytilanne ei sitä mitenkään estä, ainoastaan haittaa joitakin järjestelyjä kuten henkivakuutusta, matkustusta jne, kun toinen huoltaja ei ole laillinen vanhempi. Ymmärrän ja jopa jaan osittain konservatiivien huolen heteroiden lisääntyneestä promiskuiteetista ja seksuaalisuuden karnevalisoitumisesta.

Se vaikeuttaa asiallista keskustelua. Lisäksi se synnyttää nuorille epärealistisia ja haitallisia odotuksia; karnevalisoidun seksuaalisuuden vaihtoehtona ei kuitenkaan minusta ole ankara ja tuomitseva seksuaalisuuskielteinen ja ankaran heteronormatiivinen kasvatus ja kulttuuri, sillä osa ihmisistä nyt vaan on homoja, ja olisi mielekästä että näiden olisi mahdollista integroitua yhteiskuntaan ja kasvaa aivan samalla tavalla rakentaviksi perheyksiköiksi.

OK, mutta silloin tulisi keskustella kahdesta aivan eri tapauksesta, eli 1 homoseksuaalisuudesta joko geneettisenä tai valintana sekä 2 homoseksuaalisesta suuntautumisesta aktina ja hetkellisinä valintoina. Mutta homoseksuaalisen suuntautumisena valinnan tai geneettisyyden kohtaamilla ei ole potentiaalisesti. Tiedemies, pedofilian esiintyvyys homoseksuaalien keskuudessa on n. Lisäksi toisin kuin heteroseksuaaleilla, homoseksuaaleilla on järjestöjä, jotka ajavat avoimesti homoseksuaalisen pedofilian tai yleisesti pedofilian laillistamista.

Homoseksuaaleilla on selvästi enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin heteroseksuaaleilla, ja vanhempien tai ottovanhempien psyykkiset häiriöt vaikuttavat usein negatiivisesti lapsiin.

Nämä asiaintilat puhuvat homoadoptiota vastaan. Välillähän se on ollut kovin geneettistä. Minusta sillä ei ole mitään merkitystä, onko kyseessä valinta vai pysyvä ominaisuus, geneettinen vai ympäristötekijöiden määräämä jne. Se keskustelu ei ole mielestäni lainkaan olennaista. Vastaan vielä tämän, ja sen jälkeen en ala inttämään, koska kaikki olennaiset puolet olen mielestäni näkemyksestäni jo esittänyt.

Minusta seksuaalisuuden pysyvyys kyllä liittyy oikeusperiaatteeseen, mitä ihmisellä on lupa elämältään ja siihen kuuluvilta mahdollisuuksilta odottaa. Toista ei vain kiinnosta, ei oikeastaan lainkaan ja itseäni tilanne vaivaa todella paljon. Itselleni ihanne olisi kertaa viikossa, ja puolisolle kerran kuukaudessa jos nyt silloinkaan.

Hän ei ymmärrä miksi teen asiasta niin suuren numeron, minun on vain hyväksyttävä ettei seksi kiinnosta enää. Hän ei ymmärrä että minua loukkaa, kun en ole haluttava puolisoni silmissä, ettei kosketus, läheisyys tai seksi kiinnosta. Touhuaa mielellään omia juttujaan, eikä halua muutenkaan enää oikeastaan panostaa suhteeseen kun kaipaa omaa tilaa. Olen yrittänyt puhua asiasta, selittää miten kaipaan intohimoa, haluttuna olemisen tunnetta, seksiä ja kaikkea mitä siihen liittyy.

Haluan olla haluttava puolisoni silmissä, ja haluan saada luvan näyttää että hän on mielestäni haluttava. Häntä ei kiinnosta, ongelma on minun omani, seksiä ei tipu jos ei satu haluttamaan, muttei anna halulle tilaisuutta kun ei halua fyysistä läheisyyttä. Kun harvoin on vierellä ja suudellaan, oletan, että hän haluaisi, mutta nöksähtää vain, etten ajattele kuin seksiä.

Puolisoni mielestä kaikki on hyvin, kaverisuhde riittää avioliittoon. Tähän minun tulisi hänen mukaansa tyytyä, sillä vieraissa en saa tai haluaisikaan käydä, sillä häntähän minä rakastan ja haluan. Tuntuu hullulta joutua tuntemaan syyllisyyttä siitä että haluaa aviopuolisoaan.

Mietin, teenkö asiasta liian suuren, pitääkö minun vain unohtaa oma seksuaalisuus, seksielämä jne. Aiemmin meillä oli seksiä, hyvää sellaista, huomattavasti nykyistä useammin, mutta nyt kun lapset on tehty ei enää kiinnosta. Olen yrittänyt keksiä miten olisin houkuttelevampi, pyytää viettämään kanssani aikaa, mutta hän haluaa mieluummin puuhastella asioita joista tulee hänelle hyvä mieli kuin olla kanssani, eikä ymmärrä että tämä loukkaa.

Menin naimisiin uskoen, että liittoon kuuluu rakkaus, ystävyys, kumppanuus, läheisyys, yhteinen elämä ja myös se seksielämä, ja näiden kaikken eteen tulee tehdä töitä. Nyt tilanne on se, että olemme äiti ja isä ja kämppikset, siinä kaikki. Itselleni tuo ei riitä, mutta puolisoni ei omien sanojensa mukaan tule muuttumaan ja syyttää minua itsekkääksi. Pahimmillaan käskee runkata tai ottaa eroon ja panna muita kun asiasta yritän keskustella, hän ei halua tulla lainkaan vastaan tai yrittää herättää kipinää välillemme.

Ei ymmärrä, miksi tunnen itseni turhaksi, mitättömäksi ja laiminlyödyksi. Varsinkin, kun hän nykyisin flirttailee muille esimerkiksi fb: Ei enää koskaan halua, intohimoa tai rakastelua oman rakkaan kanssa? Olen vasta vuotias, joten tuntuu masentavalta, että se osa elämästä on jo takanapäin. Muksi minun tarpeitani ei oteta huomioon, miksi ne eivät ole yhtä tärkeät kuin toisen tunteet?

Miksi minun tulee hyväksyä puolison välinpitämättömyys, mutta hänen ei tarvitse hyväksyä minun turhautumistani ja torjutuksi tulemisen tunnettani? Miksi hän yksinään saa päättää, että minunkin seksielämäni on ohi? Hän kuittaa asian sanomalla, että tämmöinen minä vain olen, hyväksy asia, sillä se ei tule muuttumaan.

Hänestä minulla on asian suhteen ongelma, ei hänellä, joten hänen ei tarvitse asialla päätään vaivata. Työkalut Ilmoita asiaton viesti. Itse en pystyisi noin seksittömässä suhteessa elämään. En vaikka olen nyt ollut kohta kaksi vuotta yksi ja vain muutama "tapahtuma" välissä niin en jäis uutenkaan suhteeseen roikkumaan jos olisi noin ankeaa petipuuhissa. Sama kait se ois olla ihan yksinkin sitten.

On meillä muitakin ongelmia liitossa, ja ongelmien takia tuo seksittömyys korostuu entisestään kun ei ole mitään yhteistä kuin lapset. Hänen mielestään olen kohtuuton ja tuntuu tavallaan väärältä erota tuommoisen syyn vuoksi. Tai ei tuo olisi päällimmäinen syy, mutta tuntuu, että siinä kulminoituu kaikki liiton ongelmat: Haluaa elää "fiiliksen mukaan" ja tehdä asipita jotka tuntuu kivalta, eikä niihin kuulu ajan vietto vaimon kanssa tai parisuhteeseen panostaminen.

Olen asiasta monet itkut miehelle itkenyt, nykyisin häntä ei kiinnosta, sanoo vain että käsittele asiasi itse, hän on kantansa selväksi tehnyt. Mutta jos eroan, olenko lopun elämääni yksin? Kuka haluaisi minut, kolmen lapsen äidin, joka on huono tutustumaan uusiin ihmisiin? Juuri nyt ei tosin muut miehet kiinosta, mutta suhteen ongelmien takia ero tuntuu järkevimmältä ratkaisulta tällä hetkellä, ellei mies halua lainkaan tulla asioissa vastaan. Toivottavasti ei hyväksikäytä lapsianne. Eli ongelma ei todellakaan siis ole vain seksi.

Muista, että tämä on nyt myös vain sinun versioisi tapahtumista. Jostakin sinun toiminnastasi on on puolisosikin ilmeisesti pahoittanut mielensä, joten "vika" ei ola vain hänessä, vaan myös sinussa. Mitä sinä voisit tehdä paremmin? Yritäpä parhaasi, niin kovasti kuin kykenet, ja vähän vielä lisää, ja katso kuinka käy.

Teillä kun on muitakin ongelmia, niin korjatkaa se avioliitto ennen kuin mietitte seksiä. Hänellähän ei ole mielessä vain seksi. Ero ei ole ratkaisu. Miehesi sanoo, että sinulla on mielessä vain seksi Pitäisikö sinun yrittää kiinnostua hänestä muutenkin? Luulen tietäväni, miltä aloittajasta tuntuu. On parempi olla yksin yksinhuoltaja kuin yksin parisuhteessa. Sinun on turha jäädä kituuttamaan huonoon liittoon, jossa mies pompottaa sinua. On lastenkin kannalta parempi erota, sillä lapset kuitenkin aistivat perheen huonon ilmapiirin.

Olet vielä nuori ja elämällä on sinun varallesi vaikka mitä yllätyksiä. Olisiko syynä miehen pitkälle edennyt homoseksuaalisuus? Käykö mies outoina aikoina ulkona ja tulee katsetta vältellen sisään ja ryntää suoraan suihkuun tai wc: Käyttääkö anaalidildoa sängyssä kun luulee sinun nukkuvan?

Puhuuko naismaisesti puhelimeen oudoilla koodisanoilla? Kannattaa ottaa yhteys miehen esimieheen joka voi ohjata miehesi työterveyshoitoon jossa mahdollinen homoseksuaalisuus voidaan todeta ja määrätä terapiaa ja Viiagraa seksihalujen oalauttamiseksi.

Aikani mietin samoja asioita kunnes vedin omat johtopäätökseni ja toimin tilanteen vaatimalla tavalla. Ihan tyytyväinen olen nykyään. Toista et voi pakottaa innostumaan itsestäsi ja jos luontaista halua ei ole, niin kukas sitä nyt mitään konsensuspesää edes haluaisi.

Arviot vaihtelevat noin kolmestakymmenestä jopa yhdeksäänkymmeneen prosenttiin. Muuttaja ei ehkä näe omana elinaikanaan muutosta, vaan se tulee vasta hänen kuolemansa jälkeen. Niiden tarkoituksena on näyttää näyttävästi muille, korostaa tai nostaa itseä tavalla tai toisella muiden silmissä. Suurin seksuaalivähemmistö on sinkut, jotka eivät harrasta seksiä sen vuoksi, että sinkkuseksuaalisuutta, eli tilapäisiä seksisuhteita demonisoidaan ja tukahdutetaan voimakkaasti sosiaalisin normein yhteiskunnassamme. Luultavasti olla tässä asiassa aika vainoharhainen.

Seksi sivusto amateur sex blog homoseksuaaliseen