Sihteri kiihottava mies homoseksuaaliseen

Myös itsensä aina homoseksuaaliksi mieltänyt ihminen voi ryhtyä kypsällä iällä heterosuhteeseen, mutta Sundell arvelee senkin olevan melko harvinaista. Se, että on tai mieltää itsensä homoseksuaaliksi, ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö voisi ihastua ja rakastua ja haluta myös sitä vastakkaista sukupuolta. Mieltymykset muuttuvat ja menevät limittäin ja lomittain. Ihmiset ihastuvat toisiinsa, ja se ei välttämättä liity millään tavalla siihen, mitä sukupuolta on.

Kiinnostuitko sinä samasta sukupuolesta kypsällä iällä? Kerro alla kokemuksistasi ja ajatuksistasi. Vastauksia saatetaan julkaista nimettömänä tai nimimerkillä Studio Yhteystietoja pyydetään vain mahdollista toimittajan yhteydenottoa varten. Vastaa tässä Yhteystiedot Täytäthän tietosi kaikkiin kenttiin. Viisi merkkiä siitä, että olet pitkäkestoisessa parisuhteessa. Kuusi salaisuutta, jotka pysyvästi painoa pudottaneet tietävät. Olet täysin eri ihminen ja vuotiaana — tiettävästi pisin persoonallisuustutkimus koskaan julki.

Edna-mummo, 94, urheilee 10 kertaa viikossa: Suomalaisilla on vähän ystäviä, mutta sitäkin tärkeämpiä — suhteet periytyvät vanhemmilta lapsille.

Kasvot paljastavat, syötkö terveellisesti — ethän kärsi huonosta ravinnosta tietämättäsi? Jo viiden kilon ylipaino voi nostaa syöpäriskiä puolella. Syöpäpotilaan hiustenlähtö vähenee tutkitusti tällä keinolla. Vähäinenkin sepelvaltimon kalkkeutuminen ennustaa sydänoireita jo kolmekymppisillä. Välillä on helppo vaipua synkkyyteen ja surkutella, kuinka tylsää tai epäonnistunutta oma elämä on.

Thoughtcatalogin kokoama lista on hyvä muistutus siitä, että todennäköisesti sinullakin menee oikeasti ihan hyvin. Maksoit tässä kuussa laskut. Ehkä sinulle jopa jäi hieman ylimääräistä, jonka voit käyttää juuri niin kuin itse haluat. MTV3-kanavan torstai- ja perjantaiaamuissa nähdään jatkossa uusi tv-ohjelma, joka kantaa nimeä Hyvää Elämää.

Raakel Lignellin juontamissa lähetyksissä käsitellään muun muassa ajankohtaisia terveysaiheita ja persoonia. Ohjelma saa myös omat verkkosivut, ja samalla Studio Uuden tutkimuksen mukaan jo niinkin pieni määrä kuin viisi kiloa ylipainoa saattaa nostaa tiettyjen syöpien riskiä jopa puolella. British Medical Journalissa julkaistu, Imperial College Londonin tekemä osoittaa, kuinka haitallista lieväkin ylipaino saattaa olla.

Ylipainolla havaittiin yhteys 11 erilaiseen syöpään, minkä lisäksi se liittyi. Kemoterapian aiheuttamaa hiustenlähtöä voidaan vähentää käyttämällä päänahkaa viilentävää laitetta. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan menetelmä on tehokas ja voisi auttaa monia syöpäpotilaita. Päänahan viilentämistä on käytetty Euroopassa jo pitkään, mutta Yhdysvalloissa on odotettu tarkempia tutkimustuloksia menetelmän tehosta ja. Miksi jotkut parisuhteet kestävät ja jotkut eivät?

Kyse ei ole vain tunteesta vaan tietoisesta käyttäytymisestä. Pariskuntia elämäntyökseen 40 vuoden ajan tutkinut psykologi John Gottman on huomannut, että suurin osa avioeroista ei johdu mielipide-eroista vaan kyvyttömyydestä kommunikoida eriävistä näkemyksistä rakentavalla tavalla.

Miesten voisi kuvitella hikoilevan naisia enemmän, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella sukupuoli vaikuttaa hikoiluun vain vähän.

Sukupuolta olennaisempaa on, miten iso mies tai nainen on. Tulokset perustuvat kokeeseen, jossa 36 miestä ja 24 naista polki kuntopyörällä 28 celsiusasteen lämpötilassa kahteen otteeseen. Tämä palaute menee suoraan ohjelmien tuottajalle. Tämä palaute menee suoraan uutistoimitukselle.

Tämä palaute menee suoraan nettivastaaville. Tämä palaute menee asiakaspalveluun, josta viesti ohjataan aiheesta vastaavalle taholle. Heteronaisetkin haaveilevat naisista — osa vaihtaa Matin Maijaan. Naiset fantasioivat yleisemmin muista naisista kuin miehet muista miehistä. Mainos   uutinen jatkuu alla. Se on aivan niin kuin aidot jalokivet rihkamaan verrattuna. Kun sitten lähdin Helsinkiin opiskelemaan, tiesin aika paljon ravintoloista ja ruoista.

Osasin valita hyvät ravintolat ja hyvät ruoat. Tutuiksi tulivat monet vielä nytkin tunnetut ruokapaikat. Tornin Espanjalainen sekä Balkan Grill olivat suosiossani. Kun sitten muutin Tampereelle, tutustuin sikäläiseen tarjontaan, joka oli tietysti vaatimattomampaa kuin pääkaupungissa, mutta silti mielenkiintoista.

Tämä päivän Helsingissä suosittelen Kämpin Brasserien á la cartea. Kun aloin matkustella Euroopassa, käytin kahta ravintola-alan opaskirjaa. Tunnettu rengasvalmistaja Michelinin edustajat alkoivat jo yli vuotta sitten tehdä huomioita hyvistä ravintoloista ja suositella niitä aluksi toisilleen. Noin vuodesta lähtien Michelin on julkaissut oppaita, Michelin rouge, joita nykyisin saa erikseen suuremmista maista ja koko Euroopan käsittäviä.

Michelinin jakamat tähdet ja muut tunnustukset ovat tunnettuja ja haluttuja. Ravintola voi saada yhden tähden, jos se on arvostelijoiden mielestä erittäin hyvä omassa luokassaan.

Kaksi tähteä tulee, jos ravintolan henkilökunnan ruoanvalmistustaidot ovat erinomaiset. Tämän ravintolan takia kannattaa poiketa suunnitellulta matkareitiltä. Harvinaisuus kolme tähteä voi tulla, jos henkilökunnan ruoanlaittotaito ja ravintolan ruokakulttuuri kokonaisuudessaan ovat poikkeuksellisen hyviä. Ravintola on oman, varta vasten tehdyn matkan arvoinen.

Tähtien lisäksi Michelin-oppaassa käytetään myös muita merkintöjä. Michelin jakaa myös haarukoita. Niitä voidaan antaa yhdestä viiteen kappaletta kertomaan ravintolan mukavuudesta, palvelusta ja yleisilmeen laadukkuudesta. Yksi merkki tarkoittaa "mukavaa ravintolaa" ja viisi merkkiä "erittäin ylellistä ravintolaa".

Mikäli merkit ovat punaisia, ravintola on koettu erityisen viihtyisäksi. Michelinin tähtien jakaminen ei ole aina aivan tasapuolista, moni hyvä ravintola jää ilman ja jollakin saattaa olla vähän aiheettomastikin tähti. Niin tai näin, eiväthän nämä tähdet asiaa ratkaise ja hyvää ruokaa saa aivan taatusti ihan vaatimattomissakin paikoissa, jonkalaisena 4 vuodenaikaakin voinee pitää.

Jonkin aikaa muodissa ollut fine dining ei minusta ole hyvä ruoan merkki, vaikkei se sitä huonoksikaan tee, mutta monenlaiset viivamaiset kastikekuviot ja kukka- tai vihanneskoristelut eivät minusta anna mitään lisäarvoa, kun maistellaan annosta. Niin, ne tamperelaisten valinnat. Muutin pois Tampereelta ja niinpä Aamulehden lukijoiden listoilta löytyy vain kaksi ravintolaa, joissa olen käynyt, Tiiliholvi ja Ravintola C. Viimeisestä käynnistä Tiiliholvissakin on jo aikaa, mutta muistelen kaiholla ravintolan alkuaikoja luvuilla, jolloin se oli todella erinomainen ravintola.

Minulla on tallessa ravintolan ruokalista 7 x 7, jolla on seitsemän eri maan parhaita annoksia suomalaisista poronvasakyljyksistä aina venäläiseen kaviaariin. Ravintola C oli pettymys lounasaikaan, vain muutama asiakas, vaisu ilmapiiri ja annokset ihan tavallisia.

Ihmettelen kun listalla ei ole Ravintola Näsinneulaa eikä Finlaysonin palatsia , niitä harvoja todella hienoja ravintoloita, joissa ruoka on erinomaista ja palvelu moitteetonta. Jälkimmäiselle pieni miinus hiukan kolkosta ala-aulasta, ja vaikka se ei vaikuta ruoan laatuun se laskee hiukan pisteitä. Lopuksi mainitsen muutaman todella hyvän ravintolan Euroopasta.

Wienissa loistohotelli Bristolin ravintola Korso on todella vaikuttava kristallikruunuineen, paneloituneine seinineen ja tottakai, erinomaisine ruokineen.

Venetsiasta kannattaa mainita Harry´s Bar ja  Gritti Palace, muitakin erinomaisia ruokapaikkoja toki on. Brysselin paras paikka saattaa olla Maison du Cygne. Nämä ovat kaikki kuitenkin aika kalliita. Ranskassa on niin paljon hyviä ravintoloita, että niiden mainitsemisesta tulisi turhan pitkä lista. Sveitsistä kannattaa tuoda esiin monet kiltaravintolat, Zürichistä esimerkiksi viehättävä Restaurant Zunfthaus zur Waag.

Suositella voi myös designhotelli Widderin ravintolaa ja ketjuravintoloista Brasserie Lippiä. Erinomaisen, laadukkaan ja taiten valmistetun ruoan lisäksi moitteeton tarjoilu, josta huolehtivat useimmissa paikoissa miestarjoilijat. Hovimestari on aktiivisesti läsnä. Ravintolasali voi olla loistelias tai tavallisempikin, mutta aina viihtyisä ja siisti.

Ilmapiiri on miellyttävä, joissakin elegantti, joissakin taas rennompi, mutta ei koskaan häiritsevä. Jos on musiikkia, se on hyvin hillittyä. Vastaanotto ja johdatus pöytään hoidetaan ammattitaitoisesti ja tyylikkäästi. Ja viinitarjoilu, tottakai, jonka sommelier hoitaa hienosti.

Yhdestä asiasta on syytä vielä sanoa. Hienoon ravintolaan on pukeuduttava asiallisesti. Esimerkiksi kesähelteilläkään sortseissa ei päästetä sisälle ykkösluokan paikkaan. Se, mitä tällä haluan sanoa, on se, että Suomessa ei ole vielä omaksuttu täysin kansainvälistä ravintolakulttuuria. Ja senhän huomaa tamperelaisten valinnoista. Luukas kertoo tarinan rikkaasta miehestä, joka lähtee matkoille ja jättää leivisköistä koostuvan omaisuutensa palvelijoittensa hoidettavaksi. Yksi mies saa kymmenen leiviskää ja alkaa hoitaa omaisuutta jopa paremmin kuin omaansa.

Hän käy kauppaa, tekee sijoituksia ja kasvattaa leiviskäin määrän kahdenkertaiseksi. Toinen saa viisi leiviskää ja tekee hänkin jonkinlaisen tilin, tekee tulosta, kasvattaa leiviskäin määrää. Yksi on sitten ylivarovainen tai vain saamaton. Hän kaivaa leiviskän maahan, ja omistajan palatessa hänellä on antaa takaisin vai se yksi ja sama leiviskä. Rikas mies tuohtuu ja toteaa palvelijansa kelvottomaksi hoitamaan leivisköitä.

Häneltä otetaan se yksikin leiviskä pois ja annetaan sille, jolla oli alun perin ne kymmenen. Mitä me tästä opimme. Kuten niin monet muutkin Jeesuksen opetukset, tämäkin on vertauskuvallinen.

Leiviskä tarkoittaa — tai niin voimme ainakin arvella — meidän kunkin henkilökohtaisia lahjoja ja ominaisuuksia. Näiltä osin me ihmiset olemme jo alussa erilaisia. Tahdoimmepa myöntää sen tai emme, tosiasia kuitenkin on, että ns. Leiviskämme eivät oikeastaan ole meidän omiamme siinä mielessä, että voisimme tehdä niillä mitä haluamme, sillä lahjojemme, ominaisuuksiemme oikea omistaja on Jumala.

Kaikki se, mitä meillä on, on tarkoitettu edistämään Jumalan valtakunnan asiaa. Meillä jokaisella on siis omat erityiset kykymme ja taitomme. Jeesuksen tarina kertoo sen, että meidän on tehtävä parhaamme niissä asioissa joissa olemme hyviä. Meidän on kehitettävä lahjojamme ja käytettävä niitä hyväksi niin, että tuotamme sekä hyötyä että hyvinvointia ja onnellisuutta muillekin, emme vain itsellemme.

Mitä enemmän meillä on näitä lahjoja, sitä enemmän meidän on leivisköillämme palveltava omaa seurakuntaamme, yhteisöämme ja koko ihmiskuntaa.

Suurin osa meistä lienee noita viiden leiviskän ihmisiä, hyödyllisiä työmuurahaisia, tai vaikkei nyt ihan niinkään niin kuitenkin työntekijöitä itse kukin omalla alallaan, opettajina, paperimiehinä, lääkäreinä, muurareina, metallimiehinä, maanviljelijöinä, kassanhoitajina, kauppiaina, myyjinä.

Emme kokoa mitään mittavia kymmenien leivisköiden omaisuuksia eli emme ole mitään optiomiljonäärejä, huippututkijoita tai nobelisteja. Teemme vain hyvin työmme ja maksamme veromme. Entä sitten leiviskänsä piilottaneet, kynttilänsä vakan alle kätkeneet? Jeesuksen mukaan niin ei pidä tehdä. Huomatkaa tämä, hän oli saanut leiviskän, hänellä oli oma osaamisensa, omat taitonsa, mutta hän ei ollut käyttänyt niitä, hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa.

Kuuluuko hän maan hiljaisiin vai onko hän tavalla tai toisella joutunut sivuraiteelle elämän kovassa kilvassa, mene ja tiedä. Oma leiviskänsä hänenkin on hoidettava ja oikein hyvin sen moni heistä tekeekin. Kokonaisuuden kannalta heidän panoksensa on hyvin tärkeä. Maailmankaikkeus on ihmeellinen asia. Mistä se alkaa, mihin saakka sitä riittää. Sama ihmeellisyys koskee aikaa, milloin se oikein alkoi ja voiko se laisinkaan päättyä. Kyllähän tiedemiehet ovat kautta aikain selitelleet näitä asioita.

Aika alkoi alkuräjähdyksestä, josta kaikki sai alkunsa. Sitä ennen ei muka ollut aikaa. Mitenkähän sekin on mahdollista, ettei ollut mitään, ei edes aikaa? Ateistit ja monet tiedemiehet ovat tällä linjalla. Oli suuri pamaus, siitä kaikki lähti kehittymään ja aika juoksemaan. Voi ollakin, että on ollut jonkinlainen kosminen räjähdys, mutta se on kaikkein viisaimmiltakin jäänyt selvittämättä, kuka painoi nappia, kuka tai mikä aiheutti sen räjähdyksen.

Tietysti voidaan selittää uskottavasti tällainen räjähdys tavattoman tiheästä ja kuumasta massasta, joka on räjähdyksenomaisesti alkanut laajentua ja joka laajenee edelleen. Ei se ole oikeastaan ristiriidassa Jumalan sanankaan kanssa, jonka mukaan Hän loi taivaan ja maan. Mitä aikaan tulee, Raamattu tuntee ikuisuuden, iankaikkisuuden. Se on aikaa, joka on aina ollut, on ja on jatkuva. Kirkkoisä Augustinus kirjoitti, että aika on olemassa vain luodussa maailmankaikkeudessa , joten Jumala on ajan ulkopuolella; Jumalalla ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta , vaan ainoastaan ikuinen nykyisyys.

Nämä ovat vaikeita asioita ymmärtää, niin vaikeita, etteivät tiedemiehet ole voineet näitä ratkaista, vain esittää erilaisia hienojakin teorioita. Mutta paljonko meidän tarvitsee ymmärtää? Olen tässä jo pitemmän aikaa ihmetellyt, miksi pakolaiset muslimimaista pyrkivät Eurooppaan, pitkän ja vaarallisen matkan päähän. Miksi he eivät hakeudu naapurimaihin, joissa puhutaan samaa kieltä, noudatetaan samoja tapoja palvotaan samaa jumalaa?

Saharan pohjoispuolella on valtavia tyhjiä alueita, joita muslimivaltiot hallitsevat. Läntisestä Mauritaniasta alkaen kulkee leveä muslimivaltioiden vyö aina Kazakstaniin ja Pakistaniin saakka, Arabian niemimaa mukaan lukien.

Miksei näihin maihin ole otettu pakolaisia vastaan, miksei perustettu vastaanottokeskuksia ja leirejä? Eikö yhden ja saman kulttuurin piiristä tulevien olisi helpompi sopeutua omiensa joukkoon? Melkoinen osa näillä alueilla asuvista kuuluu samoihin kieliryhmiin, joten kaiken luulisi olevan helppoa. Hyvät päättäjät, hyvä Euroopan Unioni, miksi ette ala painostaa arabi- ja muslimimaita ottamaan vastaan pakolaisia heidän omista naapurimaistaan?

Rahaa on, tilaa on. Mistä oikein on kiinni haluttomuutenne auttaa oman kansanne sukulaisia? Miksi Allahinne on armoton? Ja onko länsi niin riippuvainen Saudi-Arabian öljystä, että se kumartaa enemmän barrelin hinnalle kuin ihmisoikeuksille ja humanismille?

Rion pettymykset ja sitä edeltänyt pitempi ajanjakso Suomen koululaitoksen kehityksessä ja satsauksissa urheiluun antaa aihetta huolelliseen tarkasteluun. Yhteiskunnassa on tapahtunut laaja murros, jonka aikana sosialidemokraattinen ajatus tasa-arvosta ja kaikkien yhtäläisistä mahdollisuuksista on ajettu läpi koulumaailman.

Samalla yhteiskunnan rakenne on muuttunut niin, että sotavuosina ja niiden jälkeen maamme rakentanut sukupolvi, joka nosti kansamme niukkuudesta hyvinvointiin, on väistynyt ja tilalle on tullut sukupolvi, joka on kasvanut hyvinvoinnissa eikä ymmärrä, mitä sen saavuttamien on vaatinut ja mitä sen ylläpitäminen edellyttää. Koululaitoksessa ja opettajakunnassa vallitsee yhtäläisen oppimiskyvyn henki ja siksi kaikenlainen kilpaileminen on ajettu alas, edes numeroita ei enää saisi antaa.

Ja hyvinvointimme tarjoaa kasvaville lapsille koulukyytejä takseilla sen sijaan, että kasvavat lapset ja nuoret liikkuisivat mahdollisimman paljon ja loisivat siten pohjan omalle terveydelleen.

Hyvinvointimaailmassa eläminen on vaikuttanut myös siihen, että opettajat eivät tee enää kutsumustyötä vaan kaikesta ylimääräisestä on maksettava. Liikuntaa opettivat ennen voimistelunopettajat, omasta alastaan innostuneet, jotka asuivat maaseudulla lähellä koulua ja innostivat oppilaitaan urheilun pariin ja toimivat samalla paikallisissa urheiluseuroissa kilpailujen järjestäjinä ja valmentajina.

Nyt liikuntaa opettavat ay-henkiset tuntityöläiset, jotka läheisestä kaupungista ajavat maalaiskouluihin ja tekevät vain sen, mikä työehtosopimuksessa sallitaan, ja palaavat sitten kaupunkiin pelaamaan ehkä sulkapalloa sen sijaan, että ohjaisivat oppilaita illalla koulun urheilukerhoissa. Liikunnanopettajien koulutusta on siten muutettava, että kaikkien opiskeluohjelmaan kuuluu eri lajien lahjakkuuksien tunnistaminen ja valmennuksen perustaidot. Jatkossa valittaisiin joka aineenopettajan tai valmentaja linja.

Opettajakoulutukseen kuuluisi myös urheilun historia ja lasten motivoinnin ohjaus. Vaikka Suomessa on vapaa oikeus valita asuinpaikkansa, koulujen liikunnanopettajien kohdalla viranhoitoon pitäisi kuulua asuminen koulupaikkakunnalla ja osallistuminen paikallisten urheiluseurojen työhön mm.

Näistä tehtävistä olisi tietysti maksettava palkanlisää. Kouluissa palattaisiin vanhaan kunnon kilpailuhenkeen numeroarvosteluineen, jotka olisivat positiivisella tavalla julkisia.

Huonojen numeroiden saajia tuettaisiin ja kannustettaisiin. Kouluissa järjestettäisiin luokkien ja koulujen välisiä kilpailuja ja otteluita. Korkeakoulumaailmassa yliopistot ottaisivat ohjelmaan urheilun jakaen jenkkityylisiä stipendejä hyville urheilijoille, joille räätälöitäisiin erikseen opiskeluohjelma.

Näin yliopisto saisi urheilujoukkueisiinsa hyviä urheilijalupauksia, joilla samalla olisi mahdollisuus turvata tulevaisuutensa tutkinnolla. Kaiken liikunnan on lähdettävä perustasolta, liikunnan pariin ohjautuvista lapsista ja nuorista, joille koulu on jo antanut valmiudet. Urheiluseurojen tulisi olla jossakin määrin lajikeskeisiä, keskittyä vain muutamaan toisiaan tukevaan lajiin.

Koulujen valmentajaopettajat ohjaisivat liikunnalliset lupaukset oikeaan seuraan ja siellä hänelle räätälöitäisiin oma valmennusohjelma, jonka nuori sisäistäisi ja asettaisi itselleen tavoitteet. Näissä oli samaa maaottelunhenkeä kuin Ruotsi-Suomi maaotteluissa. Myöhemmin nämä muuttuivat seurojen välisiksi ja samalla tuo henki hiipui, kun ei oteltukaan enää naapuripitäjän poikia vastaan vaan Pälkäneen Lukko vastaan Kalvolan Keihäs, ei se tuntunut samalta. Mutta huippu-urheilun pohja lepää vahvasti koululiikunnan ja maaseudun urheiluseurojen varassa.

Niiden toimintaedellytykset on turvattava ja suosituspaikkojen on oltava hyvässä kunnossa ja helposti saavutettavissa.

Olympialaisissa on aivan liikaa lajeja verrattaessa vuoden takaisiin kisoihin, eikä pienellä Suomella voi olla varaa valmentaa huippu-urheilijoita kaikkiin lajeihin. Kansallisista lähtökohdista olisi valittava joukko lajeja, joissa voitaisiin arvioida suomalaisten voivan edelleenkin menestyä, ja keskityttäisiin niihin. Olisi kylmästi jätettävä melkoinen osa lajeja pois, mutta siis vain huippu-urheiluohjelmasta. Kaikkia lajeja saisi toki harrastaa, mutta ohjelman ulkopuolisia lajeja ei tuettaisi.

Tietysti jos sitten jonkin lajin piiristä nousisi lahjakas urheilija, hänelle räätälöitäisiin tie huipulle. Sitä vastoin lentopallo, jossa kyseinen kosketus puuttuu, pelataan verkon eri puolilla, voisi säilyä ohjelmassa jo senkin takia, että se olisi hyvää rentousharjoittelua kaikkien muitten lajien urheilijoille. Jääkiekko on sitten oma lukunsa, siinä on sitä härmäläisyyttä, ja se voisi olla hyväksyttyjen lajien listalla.

Pesäpalloa saisi pelata ilman valtion tukea, mutta sieltä olisi kyllä houkuteltava hyvät urheilijatyypit muitten lajien joukkoon. Riossa ruotsalainen nainen sai kultaa maastopyöräilyssä. Suomalaisia ei ollut lajissa mukana laisinkaan. Jos uusia lajeja haetaan, että maastopyöräily sopisi hyvin suomalaisillekin?

Pääpaino saisi olla yleisurheilussa ja hiihtolajeissa, joissa entiset menestykset voisivat luoda jatkumoa tulevalle. Tosin harjoittelua on uudistettava ja kovennettava.

Suomen joukkueesta puuttuvat kesälajeista pitkät naiset, tuollaiset senttiset, joita tarvittaisiin korkeushyppyyn ja joihinkin heittolajeihin. Nyky-Suomessa näyttää siltä, kuin pitkät työt hiukan häpeisivät pituuttaan tai sitten pyrkivä vain malleiksi. Niin sanotuissa voimalajeissa suomalaisten heikkoudet tulivat Riossa esiin joka lajissa miesten ja naisten paini, naisten nyrkkeily ja taekwondo , naisissa suomalaiset olivat ensinnäkin kooltaan pienempiä kuin vastustajansa, mutta mikä huolestuttavinta, niin miehissä kuin naisissakin urheilijat eivät jaksaneet täysillä eriensä loppuun.

Harjoittelussa on jotakin vialla. Ehkä on keskitytty liian yksipuolisesti voimien hankkimiseen kun olisi otettava huomioon myös kestävyys, oltava sillä tapaa vahvoja, että voimat riittävät koko ottelun ajan. Minusta Suomen olisi hankittava jostakin Euroopan alppimaasta noin metrin korkeudesta riittävän suuri alue, jonne voisi rakentaa modernin harjoittelukeskuksen, joka sopisi niin yleisurheilijoille kuin hiihtäjillekin ym.

Keskuksessa olisi riittävä määrä asuntoja, saunoja, kuntosaleja ja kaikkea tarvittavaa, testausmahdollisuudet jne. Ja tietysti suomalainen keittiö. Jos valtio varoja liikenisi, toinen tällainen voisi olla Keniassa tai jossakin muualla soveliaassa paikassa.

Ohjelmaan sitoutuvien urheilijoiden toimentulo olisi lajikohtaisesti järjestävä mm. Ja kun meillä on läänintaitelijoita niin miksei voisi olla myös lääninurheilijoita? Heidän tehtäviinsä kuuluisi urheilemisen ohella levittää, opastaa ja ohjata oman alansa urheilijoita maakunnassa. Kaikissa suurissa urheilijamaissa monet urheilijat ovat mainitunlaisissa työ-suhteissa valtion laitoksiin.

Suomessa on ollut vähän sellainen tapa, että monet urheilijat viihtyvät kotimaan pikkukisoissa ja syystä tai toisesta välttävät kovia kansainvälisiä kilpailuja, joihin osallistumien olisi kuitenkin välttämätöntä suurkilpailujen rutiinien oppimiseksi ja kovassa paikassa huippusuoritukseen pääsemiseksi. Ehtona MM-kisoihin ja olympialaisiin valinnalle tulisikin olla tulosrajan saavuttamisen lisäksi hyvä menestys Timanttiliigassa ja vastaavissa kovissa kilpailuissa.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on mm. Suomessa eletään nyt jonkinlaisia lamavuosia, mikä tuntuu myös henkisellä puolella, ikään kuin kaiken yllä lepäisi harmaa painostava pilvi. Kun tähän lisätään hyvinvoinnin tuoma helppous elää ilman työtä ja teke-mistä ja yleinen välipitämättömyys, ollaan siinä pisteessä, josta on kaikin voimin päästävä ylöspäin vievälle kehityskaarelle.

Hyvät päättäjät, tehkää jotakin. Nyt on viimeinen hetki saada aikaan seuraaviin olympialaisiin mennessä, mutta ainakin Suomi taas kärkimaiden joukossa  -  olkoon se tavoitteenanne! Lapsuudenkodissani sunnuntait olivat erikoisasemassa muihin päiviin nähden. Sunnuntaiaamuna sai nukkua kahdeksaan saakka.

Mentiin kirkkoon tai koko perhe kokoontui radion äärelle kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Lapset saivat leikkiä iltapäivisin, mutta mitään meluisia leikkejä ei katsottu hyvällä.

Myöhemmin, kun me pojat urheilimme, sekin tapahtui vasta puolen päivän jälkeen. Töitä ei tietenkään tehty, ei meillä eikä muuallakaan. Tietysti karjatiloilla oli oltava aina töissä tiettyinä aikoina päivästä myös sunnuntaisin, mutta muuten ne olivat lepopäiviä. Pyhä alkoi oikeastaan jo lauantaina, kun kirkon ehtookellot soivat ja julistivat pyhärauhan.

Tempora mutantur, nos et mutamur in illis  sanoivat jo ne kuuluivat vanhat roomalaiset, ajat muuttuvat ja me niiden mukana.

Nykyisin viis veisataan pyhäpäivistä, kaupatkin ovat auki yötä päivää. Alamme lähestyä Ranskan vallankumouksen aikoja, jolloin ihminen suuressa viisaudessaan päätti, että viikossa on 10 päivää.

No, eihän se hullutus kestänyt kuin alun toistakymmentä vuotta, mutta pyhää ei pidetty pyhänä. Mistä tämä pyhäpäivä, lepopäivä oikein tulee? Kun Jumala loi maan ja sai työnsä tehtyä, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Kun Hän sitten antoi Moosekselle Siinain vuorilla kymmenen käskyään, kolmantena oli tämä: Nämä käskyt antavat ihmisille elämän perusperiaatteet ja niiden tärkeys ilmeni siinäkin, että ne annettiin kiveen hakattuina lain tauluina. Käskyt kertovat, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä. Monet näistä käskyistä ovat jokapäiväisessä elämässämme mukana.

Tunnemme hyvin kiellot tappaa ja varastaa. Harvemmin muistamme kolmannen käskyn: Jos ajattelemme käskyjen järjestystä, niin heti Jumalan tai Hänen nimeensä liittyvien käskyjen jälkeen tulee tämä lepopäivän pyhittäminen, ennen muita tärkeitä käskyjä. Näin ajatellen se on siis hyvin tärkeä käsky, vaikkei käskyillä sinänsä mitään tärkeysjärjestystä olekaan. Meidän elämämme sisältöön kuuluvat niin työ kuin lepokin. Nykyaikana näiden ero ei ole enää yhtä selvä kuin ennen, työt ovat muutakin kuin puurtamista metsissä, pelloilla tai tehtaissa.

Monia palkkatöitä voi tehdä etänä kotona, aikaan katsomatta. Menneitten vuosien työ olikin nykyiseen verrattuna enemmän sellaista, että se vaati välillä levon, palautumisen. Mutta olipa elämäntilanteemme mikä tahansa, meidän olisi muistettava tuo kolmas käsky ja pyhitettävä lepopäivä, levättävä ja oltava yhteydessä Jumalaan, kukin tavallamme.

Vanhan Testamentin profeetta Jesajakin neuvoo meitä näin Jes. Raamattu on aivan erinomainen kirja. Nykyään, kun sukututkimus on muotia, raamattu voi olla siinäkin avuksi. Siellähän on, vanhan testamentin puolella Mooseksen kirjoissa, pitkiä sukuluetteloita. Sukujuuria selvitetään laajalti  DNA-tutkimuksilla. Niistä saadaan selville meidän kunkin oma esihistori. Tutkimukset, dna ja geenit, kertovat, mistä maailmankolkasta esi-isämme ovat tänne Suomeen vaeltaneet, mihin heimoon he ovat kuuluneet.

Kansainvaellukset, sodat ja muut mullistukset ovat siirrelleet esivanhempiamme jopa maanosasta toiseen. Ja me olemme heidän jälkeläisiään. Kun nyt olemme keskellä maahantulijoiden muodostamia ongelmia, muistakaamme, että joukossa voi olla sukulaisiamme, toki hyvin etäisiä, mutta ihan mahdollista.

Siksi meidän onkin pidettävä mielessä Mooseksen neuvo kansalleen: Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne. Uutisissa näemme muukalaisten suuria epämääräisiä joukkioita maleksimassa asematunneleissa ja toreilla niin Kölnissä kuin Helsingissäkin. Naisia ahdistellaan, kännyköitä anastetaan. Mitä tästä kaikesta olisi oikein ajateltava?

Suomalainen sisu kuohahtaa helposti. Olisiko parasta antaa pampun heilua. Rajat kiinni ja maassa maan tavalla. Nämä ovat kovin yleisiä mielipiteitä. Sillä niinhän me kohtelemme omiammekin, siis maassa syntyneitä, sen mukaan mitä lakikirjamme sanoo. Ymmärtäväinen suhtautuminen ei sisällä rikosten ja rikkomusten sallimista. Ken syyllistyy rikokseen, joutukoon oikeuteen ja saakoon tuomionsa. Maa on lailla rakennettava. Laki ja sen pykälät ovat ikivanha asia.

Raamatussa on käskyt ja jo muinaisilla roomalaisilla oli lakikokoelmansa. Me kristityt yritämme elää kymmenen käskyn mukaan ja noudattaa maan lakeja. Samalla meidän on muistettava Jeesuksen vuorisaarnassa antama opetus: Televisio vyöryttää eteemme kuvia pakolaisista piikkilankojen ja porttien takana. Pieni lapsi suurine silmineen ihmettelee, miksei hän pääse eteenpäin, turvaan, kunhan johonkin, pois pommien alta.

Pariisissa yritetään toipua terroristien iskuista ja Syyriassa rynnäkkökoneet kaatavat pommikuormiaan mustiin naamareihin verhoutuneiden taistelijoiden päälle. Kotona Suomessa katsomme tätä kaikkea television kuvaruudulta, turvallisista kodeistamme. Jonkun mieleen voi hiipiä pelottava ajatus: Joka puolella on niin erilaisia kohtaloita, niin erilaisia koteja, erilaisia ihmisiä. Meitä on vaaleita, on tummia ja vielä tummempia, kaljupäitä, kiharatukkaisia. Ja mikä kielten sekasotku!

Suomea, englantia, melkein englantia, pari sanaa englantia, arabiaa, arameaa, kurdia, paštua, farsia, venäjää, siansaksaa. Rikkaita, köyhiä, lottovoittajia, keppikerjäläisiä, huijareita, kaikenlaisia ihmisiä. Juhlittuja, syrjittyjä, kiusattuja, halveksittuja, kunnioitettuja, kadehdittuja. Ja me tämän kaiken keskellä. Miten pitäisi olla, miten elää. Miten sopeutua joka puolelta tulvivaan erilaisuuteen. Kellä raamattu on, hän sen avatkoon. Sieltä löytyy apostoli Paavalin roomalaisille kirjoittama kirje.

Siinä Paavali neuvoo monin tavoin roomalaisia, uskoon tulleita imperiumin kansalaisia. Hän ottaa esille myös ihmisten erilaisuuden, on syntisiä, on juutalaisia, on pakanoita, on roomalaisia. Tärkeintä kuitenkin on, olimmepa miten erilaisia tahansa, se kun Paavali muistuttaa, ettei Jumala tee eroa ihmisten välillä.

Kun Jumala ei erottele ihmisiä heimon, säädyn, kielen eikä ihonvärin takia, ja kehottaa ruokkimaan nälkäiset ja vaatettamaan alastomat, niin tämä käsky koskee meitäkin. Kun nyt joukkoomme saapuu näitä vaikean ja vaarallisen matkan taittaneita pakolaisia, toivottakaamme heidät tervetulleiksi ja antakaa heidän ymmärtää, sanoin ja teoin, että he ovat turvassa täällä Suomessa.

Minusta Suomen hallitukselta ja eduskunnalta olisi nyt löydyttävä rohkeutta toteuttaa tarvittavat uudistukset yhdellä kertaa ja saatettava ne heti voimaan ensi vuoden aikana, niin sitten leikkaukset olisi tehty ja ihmiset voisivat jatkaa rauhassa elämäänsä. Sen sijaan, että vetkuteltaisiin ja kitkuteltaisiin vuosikausia edes tietämättä oikein, missä mennään. Tämä sopeutumisjakso saisi kestää korkeintaan kaksi vuotta Työelämä uudistuksessa poistettaisiin pekkaspäivät ja loppiainen sekä helatorstai muutettaisiin tavallisiksi työpäiviksi.

Sairausajan palkkaan tulisi 3 työpäivän omavastuu sekä sairauspäiville katto, esim. Koko sosiaaliturva uudistettaisiin niin, että ensin kaikki lopetettaisiin ja sitten tulisi sosiaaliturvaan perustulo, jonka olisi katettava saajan kaikki menot. Tätä voitaisiin täydentää vain tarvittaessa asumistuella sekä vammaisten osalta heidän erikoistarpeittensa tyydyttämisellä. Lääkekorvaukset säilyisivät ennallaan, samoin perusterveydenhuolto. Eläkkeet säilyisivät pääsääntöisesti ennallaan eikä indeksiin koskettaisi, mutta alle 30 vuotiaille ei myönnettäisi pysyvää työkyvyttömyyseläkettä tai muuta eläkettä vaan ainoastaan toistaiseksi, minkä tarve tutkittaisiin määräajoin.

Hallinto käytäisiin läpi tiukalla seulalla ja selvitettäisiin, mitä viranomaisia kansakunta todella tarvitsee ja mitkä asiat voitaisiin hoitaa tarvittaessa ulkoistettuina käyttäen järjestöjä, joiden pätevyyden ja moitteettomuuden suhteen ei ole huomautettavaa.

Viranomaisten toimien ja päätösten tulee koko maassa noudattaa samoja linjauksia. Ansiotulojen verotus uudistetaan kannustavammaksi. Perintöverosta luovutaan, lahjavero pysytetään ennallaan. Lääkkeiden hinnankorotuksia pyritään välttämään. Lukioihin ja ammattikouluihin tulee lukukausimaksu sekä kouluruokailu muuttuu maksulliseksi, josta maksullisuudesta voidaan antaa vapautus perustelluista syistä.

Erityisruokavalioita voisi saada vain lääkärin todistuksella ja korotetulla hinnalla. Yliopistoihin tulee lukukausimaksu, joka muilta kuin Suomen kansalai-silta peritään korotettuna. Yliopisto-opiskelua pyritään muuttamaan nykyistä enemmän kurssimuotoiseksi, jolloin valmistuminen nopeutuu vrt. Työttömyystilanteen helpottamiseksi avataan työllistämistyömaita valmis-telemaan suurempia rata- ja tiehankkeita yms.

Myös tienvarsipusikoiden raivausta tehostetaan. Näistä töistä ei voisi kieltäytyä muuta kuin lääkärin todistuksella tai muusta erityisen perustellusta syystä. Teollisuuden ja kaupan massiiviset irtisanomiset muutetaan lomautuksiksi, joiden aikana maksettaisiin puolet säännöllisen työajan palkasta, ja joiden kesto voisi olla korkeintaan kuusi kuukautta. Sinä aikana työn-antajan ja työvoimaviranomaisten olisi löydettävä ja osoitettava lomautetuille uusi työpaikka tai paluu entiseen työhön taikka hänelle räätälöity koulutuspaikka, mieluiten oppisopimuskoulutuksena.

Tämän talouden kireän kaksivuotisjakson aikana lakot ja muut työtaistelut olisivat kiellettyjä ja sinä aikana neuvoteltaisiin kokonaan uudet peli-säännöt moderneille ja alati muuuttuville työmarkkinoille.

Rahamarkkinoiden valvontaa kiristetään ja kaikenlaisen keinottelun ja harmaan talouden torjuntaan lisätään resursseja. Yksityisyrittämistä ja pienyrityksien toimintaa helpotetaan byrokratiaa vähentämällä, erilaisia lupia karsimalla ja jonkinlaisella vapaavuosi-järjestelyllä. Eräs Norjan tärkeimmistä matkailuvalteista on Hurtigruten, 11 vrk laivamatka pitkin Norjan rannikkoa; pistäytyminen 35 satamassa.

Oikeastaan kummallista, ettei tätä ole jo kopioitu ja rakennettu omaksi versioksemme pitkin Pohjanlahden ja Suomenlahden rantoja kaikkine saaristoineen ja nähtävyyksineen? Reitin toinen pää olisi Kemi tai Oulu, toinen pää on ongelmallisempi, koska Kotkassa ei ole lentokenttää, mutta jos Saimaan kanava olisi käytettävissä, niin Lappeenranta.

Ilman Saimaata vaihtoehtoina Tallinna tai Pietari, jolloin Viipurikin saataisiin reitille. Jos Venäjän olot eivät vakiinnu, olisi ehkä lännestä tultaessa ajettava ulkosaariston kautta Loviisaan ja Porvooseen ja päädyttävä Helsinkiin. Ja sama tietenkin toisin päin, kuten Norjassakin. Ajatelkaa, mitä kaikkea reitillä olisi! Turun ja Ahvenanmaan saaristot, Naantali, Maarianhamina, Turku. Sitten Hanko tennisturnauksineen ja purjehduskisoineen sekä Tammisaari, ja sieltä sitten tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä Helsinki, Porvoo ja Loviisa sekä kansainvälinen loppuosuus Viipurin kautta Pietariin tai Lappeenrantaan.

Reittihän on oikeastaan vain aikataulukysymys, halutaanko vrk vai enemmän, kauanko missäkin viivyttäisiin. Ja kesäkauden jälkeen voisi olla supistettu talvikausi  - vaikkapa jäänmurtajalla? Ja laivalla hyvät hytit, paljon ulkohyttejä, täysihoito kansainvälisen tason ravintoloissa suomalaisin ruokalistoin. Joulupukinmaahan vetää ulkomaalaisia turisteja; suuret koneet tuovat tuhansittain lentomatkailijoita. Ei tarvita muuta kuin osaava ja innostava markkinointi, niin sama toistuu tällä reitillä.

Niin, tietysti tarvitaan taloudelliset resurssit, alkupääoma, mutta luulisi tällaiseen — ja näin työllistävään — hankkeeseen löytyvän sekä yksityistä että yhteiskunnan ja EU: Kysymykseen tulevien satamien kunnostus sopisi hyvin hallituksen infran korjausvelan ohjelmaan ja kaipa telakatkin ottaisivat mielellään lisätöitä.

Historioitsija ja diplomaatti Gunnar Wetterberg on herättänyt henkiin ajatuksen Pohjolan liittovaltioista — muistanemme ensimmäisen kokeilun, Kalmarin Unionin jo Wetterbergillä on hyvät, asialliset perustelut. Pohjolasta muodostuisi eurooppalainen suurvalta taloudellisesti ja se olisi myös puolustuskyvyltään vahva ja uskottava.

Lisäksi liittovaltiomalli ei ole mitenkään harvinainen ja toimii hyvin useimmissa tapauksissa. Esimerkiksi Sveitsi on ollut liittovaltio jo yli vuotta. Suomi on kuitenkin merten takana sivussa, ja muiden pääkaupunkien muodostama kolmio veisi maantieteellisen ja väestöllisen keskipisteen jonnekin etelä-Ruotsiin. Suurin osa Suomesta jäisi takamaaksi.

Ellei sitten — juuri nyt siihen olisi tilaisuus — innovatiiviset, edistykselliset voimat pääsisi valtaan ja pystyisi nostamaan Suomen lamasta sillä kuuluisalla sisulla. Ja voimakkaan isänmaallisuuden hengessä pitäisivät Suomen vahvana, modernina teollisuusmaana, jolla olisi samalla tuottava turismielinkeino mittavine vapaa-ajan alueineen. Äidinkielemme suomi säilyisi, vaikka ruotsi tai jonkinlainen skandinaviska saisivat vahvan aseman englannin ohella. Ei tämä minusta huono ajatus ole.

Kun tulevaisuudesta ei koskaan oikein tiedä, eikö olisi parasta olla sen kynnyksellä taloudellisesti ja sotilaallisesti vahva Pohjola. Kunhan itse pidämme huolen kahdesta asiasta: Suomen eduskunta on viimeisten vuoden aikana saanut maamme talouden ja jonkinlaisen hyvinvointijärjestelmän pahasti sekaisin.

Osasyynä tähän lienee se, ettei ministereitä valita enää pätevyyden ja varsinkaan kokemuksen perusteella, vaan katsotaan, kenenkä vuoro on päästä ministeriksi, että ministereitä on tasapuolisesti eri puolilta maata, ja sitten on vielä naiskiintiö.

Eihän näin saada järkevästi toimivaa hallitusta kokoon, varsinkaan kun puolueita otetaan mukaan kuin niitä Vilkkilän kissoja. Saksa, Italia, Ranska, Englanti, Yhdysvallat Näissä  kaksikamarisissa parlamenteissa ylähuoneen rooli on useimmiten olla jonkinlainen laintarkastuselin, ne valvovat, etteivät aivan toteuttamiskelvottomat, kehnot tai perustuslain kanssa vaikeasti yhteen sovitettavat lait etene vahvistukseen saakka.

Presidentillä oli valtaa, ja hallitukseen valittiin ministereitä pätevyyden perusteella. Niinpä hallituksissa istui professoreita, vuorineuvoksia, pääjohtajia, rehtoreita ja muuta kokenutta väkeä. Kun Suomen nykypoliitikot eivät näköjään pysty parempaan mitä nyt on nähty ja koettu, pitäisikö meidänkin saada parlamenttiimme ylähuone?

Tai kevyempänä vaihtoehtona presidentille entiset oikeudet takaisin ja hänelle erillinen juristiesikunta, joka valvoisi lainsäädäntötyötä. Presidentti toimisi ikään kuin hallituksen mentorina. Useita vuosikymmeniä on menty palkkapolitiikassa ilman suurempia rakenteellisia muutoksia.

Tämä on johtanut palkkakehityksen pahoihin vääristymiin. Tällä tarkoitan sitä, että SAK: Toisaalta tämä on johtanut esimerkiksi paperiteollisuuden alasajoon maassamme, toisaalta siihen, että monet akateemiset alat ovat palkkakuopassa. Nyt olisi tärkeätä luoda kokonaan uudenlainen palkkaussysteemi, jossa palkka määräytyisi usean peruspisteen kautta. Näitä olisivat alan vaatima koulutus, työn vaatima kokemus esimerkiksi lääkäreiden pitkä erikoistumisjakso , henkilökohtainen osaaminen, kyseisten työpaikkojen määrä, työn yhteiskunnallinen vastuu ja merkitys, ja monet vastaavat seikat.

Työpaikkojen määrän vaikutuksella tarkoitan sitä, että jos koko valtakunnassa on vain yksi arkkipiispa, vain yksi oikeuskansleri, vain muutama hovioikeuden presidentti, vain kohtuullinen joukko ylilääkäreitä ja rehtoreita jne.

Suunnilleen samat seikat otetaan huomioon, kun määritellään työn yhteiskunnallista merkitystä, onhan esimerkiksi sairaanhoitajan työ siinä mielessä vastuullisempaa kuin jotakin yksinkertaisempaa ruumiillista työtä tekevän työ, jossa ei vaadita koulutuksen lisäksi tiettyä osaamista. Koko maassa maksettavien palkkojen tulisi muodostaa selkeä pyramidi, jonka huipulla, olisivat ne muutamat, joita on vain kourallinen omalla alallaan.

Alimpana olisivat kouluttamattomat, sellaisissa ammateissa toimivat, joilta ei vaadita mitään erikoisosaamista, kielitaitoa jne. Ja koska heidän on elettävä palkallaan, heille maksettava palkka muodostaisi sen peruspalkan, sanottakoon sitä minimipalkaksi tai perustuloksi, miksi tahansa, jonka yläpuolelle rakentuisivat muut palkkauksen tasot edellä esille tuodut vaatimukset huomioon ottaen.

Nykyiset vinoutuvat voitaisiin suhteellisen helposti korjata siten, että nykyisin tehtäviinsä nähden liian hyvää palkkaa saavien ansioita ei korotettaisi muutamaan vuoteen, kun taas alipalkatut saisivat enemmän tai vähemmän tuntuvia korotuksia, kunnes ammattien välinen tasapaino olisi saavutettu.

Kolmikannassa tätä tuskin pystytään ratkaisemaan. Siksi tarvitsemme vahvan, uudistushaluisen eduskunnan, joka ei suostun kulkemaan etujärjestöjen talutusnuorassa.

Kun Venäjä on kieltänyt maanostot ja kiinteistöjen hankinnat ulkomaalaisilta Venäjän turvallisuuden kannalta tärkeiksi katsomiltaan alueilta, on Suomen määriteltävä vastaavasti maamme turvallisuuden kannalta tärkeät alueet ja kohteet, joilta maanhankinta on EU: Jo tehdyt kaupat peruutetaan kieltoa täydentävän asetuksen perusteella ja tarvittaessa alueet pakkolunastetaan valtiolle. Varat ympäristönsuojelun budjettikohteista ja lähialueyhteistyön momenteilta.

Suomessa on hätkähdyttävän paljon asunnottomia, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Heidän kurjaa asemaa voisi helpottaa parakeilla, kunhan niihin ei liitettäisi väheksyvää sävyä ja kunhan parakeille varattaisiin hyvät alueet, niin että ne olisivat lähellä virkistysalueita ja palveluita.

Ilmastoomme soveltuviin parakkeihin varustettaisiin perheen kokoa vastaava keittiö, WC ja suihku sekä varastotila. Parakit muodostaisivat eräänlaisen ketjun eli kahden asunnon välillä olisi aina avoin katos; tällä estettäisiin mahdollisen tulipalon eteneminen suoraan asunnosta toiseen. Katos voisi toimia myös autokatoksena, sillä on syytä olettaa, että useat asunnottomat hankkisivat pian auton, kun heille järjestyisi työtä. Alusta alkaen olisi lähdettävä siitä, että parakeille keksittäisiin jokin parempi nimitys, ettei tämä asumismuoto aiheuttaisi syrjintää ja vähättelyä muiden taholta eikä alueista muodostuisi slummeja, vaan miellyttäviä kohteita asujilleen.

Tonttimaan hintahan on aina ongelma, mutta kun kaupungit omistaisivat maapohjan, niiden ei tarvitsi periä kuin nimellinen vuokra, jolloin asumiskustannukset jäisivät edullisiksi. Vuokraan sisältyisi kaukolämpö, mutta vedestä ja sähköstä asukkaat joutuisivat maksamaan itse. Vanhusten asema, vanhuspalvelulaki, sote-uudistus, nuo kaikki muodostavat meille vanhuksille vaikeasti hahmottuvan todellisuuden, jossa meidän olisi pyrittävä selviytymään.

Keksin mielestäni oivallisen ratkaisun. Perustetaan Suomeen vanhuksille oma kaupunki. Tai suuriin kaupunkeihin vanhuskorttelit, maaseudulle vanhuskyliä.

Olisi siis pankki ja posti neiteineen, joiden kanssa voisi jutella samalla kun hoitaa asioitaan. Olisi toimiva lankapuhelin ja puhelinkoppeja kolikolla toimivine puheliminineen. Terveyskeskuksessa olisi lääkärin vastaanotto aamupäivällä, ja iltapäivisin lääkäri tekisi kotikäyntejä, niin kuin kunnanlääkärit ennen. Talossa olisi talonmies, joka osaisi auttaa melkein pulmassa kuin pulmassa ja tuntisi asukkaitten olosuhteet.

Olisi myös pieniä kauppoja, semmoisia kuin ennen Helsingissä Elannon pullapuodit. Ja pysäköintialueilla parkkimittarit toimisivat kolikoilla. Jossakin kulmassa otettaisiin vastaan pestävä pyykki, ellei jokin palvelu sitten hakisi sitä ihan kotoa asti, ja palauttaisi.

Kerrostaloissa olisi roskakuilu, jonne voisi pudottaa jätteet, ettei niitä tarvitsisi kantaa horjuvin jaloin liukkaan pihan perällä olevaan roska-astiaan. Mittavia valtakunnallisia sotehankkeita kyllä pyöritellään, mutta siinä pyörittelyssä taitavat meidän vanhojen asiat kokonaan unohtua. Emme tarvitse minkään lain pykäliä, vaan toimivia palveluita, joita osaisimme käyttää.

Ajat muuttuvat, ja me niiden mukana, tämä tiesivät jo antiikin ajan ihmiset. Aikanamme kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö ovat suosiossa ja muodissa. Näiden perinteistä muotoa edustavat yhdistykset sääntöineen. Yhdistykseen, seuraan, klubiin ja millä nimellä niitä kutsummekin, liittyminen on täysin vapaaehtoista. Samaten kun vuosikokouksessa valitaan puheenjohtaja, presidentti, sihteeri ja muita toimihenkilöitä, tehtävään ryhtyminen on asianomaisen omassa harkinnassa ja täysin vapaaehtoista.

Mutta nuijan kopsahdettua vapaaehtoisuuteen liittyykin nyt vastuu ja valitun on oltava velvollisuudentuntoinen. Tämä tosiasia on eräiden tekemieni havaintojen ja joidenkin kuulemieni esimerkkien perusteella nykyajan nuorille ihmisille toisinaan aivan outo asia. Otetaan kyllä mielellään vastaan jokin puheenjohtajan tai sihteerin tehtävä, koska kuulostaahan se hienolta, mutta sitten kun aletaan vaatia tekemistä, kokouskutsuja, pöytäkirjoja, toimintasuunnitelmia jne.

Näiltä henkilöiltä puuttuu vastuuntunto, ei käsitetä omia velvollisuuksiaan yhdistystään kohtaan. Kuinka yleistä tämä nykyisin on, mene ja tiedä, mutta ikäväkseni olen huomannut, että yhä vaikeampaa on saada vastuunsa tuntevia henkilöitä yhdistysten johtotehtäviin.

Ja juuri jäsenten aktiivisuus on se, jonka varassa yhdistykset toimivat. Yhdistystoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet, olemme olleet hanakoita perustamaan yhdistyksiä ja niitä on nytkin rekisterissä noin Innostusta on siis ollut, mutta alkaako meillä olla vähemmän innostuneita jäseniä. Henkilöitä, jotka eivät syvenny järjestönsä sääntöihin eivätkä sisäistä yhdistyksensä tarkoitusperiaatteita, kunhan ovat vain jäseniä mutta karttavat vastuullisia tehtäviä.

Oma toimeentulo ei ole enää kunnian-asia, ei ole häpeä kääntyä pyynnöllä muiden puoleen ja päinvastoin on kunnia nuorten kesken ajattelematon tuhlailu. Apu on tarpeen, sillä jos semmoista jatkuu, turmeltuu koko työtätekevä väestö ja on valmis järjettömän socialismin harhaopeille. Kas tässä työala isänmaanystävälle!

Vielä sata vuotta sitten, sosialidemokraattien  Forssan kokouksen päätöksiä toteutettaessa, työnteko oli sentään jonkinlaisessa arvossa. Eivätkö poliitikot voisi jo rehellisesti aukaista silmiään ja todeta tuon niin sanotun hyvinvoinnin jakamisen vastikkeetta menneen liian pitkälle? Kun valtio elää jatkuvasti velaksi, niin eihän näin voi jatkua, se kuuluisa pää on tullut vetäjänsä käteen. Nyt on aika lopettaa tämä koko kansan eläminen ikään kuin vaivaishoidon varassa.

Toivottavasti ennen vaaleja astuu esiin ehdokkaita, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan yllä sanotun ja ryhtyvät toimiin työn yhteiskunnan rakentamiseksi. Ahvenanmaan alue on demilitarisoitu kansainvälisellä sopimuksella 94 vuotta sitten, Nyt kun Suomi ja Ruotsi ovat tiivistämässä sotilaallista yhteistyötä maa-, meri- ja ilmavoimien osalta, olisi tuo ikivanha sopimus purettava ja Ahvenanmaan erikoisasema lopetettava. Ahvenanmaalaiset ovat olleet vapautettuja asevelvollisuudesta.

Tämä vapautus olisi purettava ja ahvenanmaalaiset määrättävä muiden Suomen miesten tapaan suorittamaan asevelvollisuus. Sen jälkeen heidät sijoitettaisiin Ahvenanmaan paikallispuolustusjoukkoihin. Ahvenanmaalle tulisi varustaa laivastolle kriisiaikoja varten tukikohtia sekä alueen ilmapuolustusvalmiutta tehostettava.

Suomi ja Ruotsi voisivat yhdessä valvoa merialueita Saaristomerellä ja Merenkurkussa sekä estää näin muiden maiden sota-alusten pääsyn Perämerelle. Eihän niillä ole nimittäin siellä mitään tekemistä. Muistutan siitä, että elämme vuotta Asiat ovat nyt aivan toisin kuin ja maailman poliittinen tilanne on sellainen, että meidän on itse kumppaneittemme kanssa päätettävä, mikä meille on parasta, muiden mahdollisista protesteista piittaamatta. Rahamarkkinoiden, sijoittajien ja muiden rahoilla pelaajien ahneus on syynä pörssikupliin, romahduksiin ja nykyisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Olen itse harrastanut pienessä määrin osakesijoittelua ja siinä mielessä seurannut tarkkaan markkinoita, tosin 60 vuotta sitten. Pysyttiin siis kohtuullisella tasolla ja kaikki pyöri hyvin. Tällöin omistajille kanavoitiin paljon sellaisia varoja, joita olisi tarvittu yritysten kehittämiseen, koneiden ja laitteiden uusimiseen jne. Yritykset joutuivat ottamaan lainaa, vaikka omaakin rahaa olisi ollut, mutta nyt sen halusivatkin sijoittajat itselleen.

Piensijoittaja, joka pelaa omilla rahoillaan, varoo niiden arvon  säilymistä, ottaa huomioon sijoituskohteen mahdollisuudet maksaa osinkoja ja tyytyy kohtuulliseen, jopa vaatimattomaan tuottoon, kunhan se  ylittää pankin maksaman talletuskoron. Näin oli ennen ahneuden suurta valtakautta, jota nyt elämme. Miten asiaan voisi vaikuttaa? Lainsäädännöllisiä ja fiskaalisia keinoja olisi, mutta uskallus niiden käyttämiseen puuttuu. Tästä olisi hyötyä osinkoja tuottavalle yritykselle, kun sille jäisi pääomia omaan käyttöön, ja vain jättimäiset ns.

Utopiaa, kyllä, koska markkinavoimat ovat niin mahtavia eikä Suomen hallitus uskalla tehdä edes omassa maassamme tarvittavia muutoksia osinkoverotukseen. EU-tuomioistuin on antanut ratkaisunsa Suomeen lähetettyjen työntekijöiden oikeudesta saada palkkansa suomalaisten työehtojen mukaisesti. Kun siis vaikka Romaniasta tulee työntekijä Suomeen, hänen on saatava palkkansa meikäläisten sopimusten mukaisesti. Miksi ihmeessä samaa periaatetta ei noudateta toisin päin?

Eli kun suomalainen lähetetään töihin Romaniaan, niin kas kummaa, ei hänelle kelpaakaan sikäläinen palkkataso, vaan on maksettava jopa enemmän kuin Suomessa työskentelystä. Järjestäytymistä ja ay-toimintaa on aikoinaan tarvittu, mutta nykyään se muistuttaa lähinnä kapitalistista riistopolitikkaa.

Urheilun osalta huomautan siitä, että kustannuksia aiheuttavat lähinnä joukkuelajit ja eräät erikoisharrastukset. Näin on monissa joukkuelajeissa, siksi olisi parempi kannustaa lapsia ja nuoria harrastamaan yksilölajeja, joiden kustannukset ovat usein minimaaliset; jopa kilpailutasolla. Ja jos puhumme tavallisista keskivertonuorista, niin harrastuksenomainen liikunta ei maksa oikeastaan mitään.

Lenkkeillä, hiihtää, luistella, uida Koululiikunnassa olisikin ohjattava oppilaat yksilölajeihin ja pyrittävä ohjaamaan innostus muualle kuin perheille kalliiksi käyvään jääkiekkoon. Lapset leikkivät, ei se ole mitään kulttuuria, joka on aikuisten asia. Kaikenlaisesta turhuudesta olisi tälläkin alalla päästävä eroon. Jos kouluissa osataan tunnit suunnitella oikein ja tuntikehykset antavat myöten, niin lasten luovuutta voi mainiosti kehittää kuvataidetunneilla, käsitöissä, musiikissa ja muissa ilmaisutaidon aineissa ilman, että yhteiskunnan tarvitsisi satsata asiaan euroakaan ylimääräistä.

Olen itse ollut koululainen luvulla ja varakkaat vanhempani olisivat kyllä voineet kustantaa meille lapsille monenkinlaisia harrastuksia, mutta me harrastimme halpoja lajeja, yleisurheilua,  lentopallo- ja pesäpalloa laitumelle tasoitetuilla kentillä, hiihtelimme, luistelimme, järjestimme itse kisojamme eikä meidän tarvinnut maksaa kenellekään mitään.

Aivan sama konsepti olisi ihan käypä yhä edelleen, jos luovuttaisiin kuluja aiheuttavista palloilulajeista ja kaikesta turhasta emmekä välittäisi vanhempien vaatimuksista. Yksinkertainen liikunta, lukeminen ja piirtäminen, ne ovat halpaa ja hyvää toimintaa lasten ja nuorten hyväksi. Onkohan koskaan eri sukupolvien välillä ollut niin syvää kuilua kuin nyt? Tämä juolahti mieleeni kun luin erästä sanomalehteä.

Yhdellä huomaamattomalla palstalla kerrotaan suomalaistutkimuksen löytäneen lääkkeen leukemiaan. Eikö tämän pitäisi olla huomattava uutinen kuvineen ja taustoineen? Mutta ei, sellainen huomio on varattu lähes kokonaisella aukeamalla yrttivoiteille! Medialla pitäisi olla — oli ainakin ennen -  sivistyksellinen kansanvalistustehtävä.

Runsaan sadan vuoden takainen media nosti suomen kielen sille kuuluvaan asemaan, taisteli sortovaltaa vastaan, loi pohjan suomenkieliselle sivistykselle. Kun leukemialääkkeen keksimisestä mainitaan yhdellä palstalla, jokin Pelle Miljoona, luullakseni muusikko, saa lähes aukeaman verran julkisuutta.

Nuoruudessani tanssimuusikoita, soittajia ja erilaisia esiintyjiä ei pidetty juuri missään arvossa. Poikkeuksena tietysti Kansallisteatterin tähdet, mutta tunnetutkin näyttelijät joutuivat kesäisin tienaamaan elantonsa kiertelemällä maaseudulla muutaman hengen ryhmissä antamassa näytöksiään. Musiikki on jostakin omituisesta syystä noussut arvoon arvaamattomaan. Kun joku soittaja julkaisee uuden albumin, media on revetä nahoistaan eikä palstatila tahdo riittää, mutta kun tutkijat kaikessa hiljaisuudessa kehittävät uusia lääkkeitä, he saavat olla tyytyväisiä, jos asiasta edes mainitaan.

Eihän tämä näin voi mennä. Ei se, että nuoriso pelaa meille vanhoille outoja pelejä ja kuuntelee päivät pitkät korvakuulokkeistaan soittoa, voi olla mitenkään tärkeätä kun samaan aikaan maassa tapahtuu mittavia asioita. Kun valtiovalta on nääntymässä velkataakan alle, kun sosiaali- ja terveydenhuoltomme ovat kestokykynsä rajoilla, kun työttömyysluvut vaan kasvata, niin media vaan mässäilee grammyilla, oskareilla, jusseilla ja sen sellaisella oikeasti joutavilla asioilla.

Nyt pitäisi ottaa pitkä askel  - hyvä etten sano  - körttiläisyyden suuntaan ja kohdistaa kansalaisten huomio julkkisten uusista albumeista siihen, mitä maassa ja maailmalla todella tapahtuu ja vaikuttaa meihin kaikkiin. Luen aika paljon kuvataidekritiikkejä Helsingin Sanomista, Aamulehdestä, Suomen Kuvalehdestä ja satunnaisesti muistakin medioista, ja olen jo vuosikymmenien ajan ihmetellyt, mihin niillä pyritään, mikä kriitikon tai yleensä kritiikin tarkoitus on?

Tai miksi hän yhden teoksen kohdalla viittaa William Blaken Tyger -runoon? Monenko lukijan hän kuvittelee tuntevan tämän kuolleen taiteilijan noin yleensäkään saati sitten hänen mainitun runonsa? Oletan, että kriitikot kirjoittavat tekstinsä lähinnä toisille kriitikoille kilpaillen noilla käsittämättömillä lauseilla ja ilmauksilla.

Meille taidenäyttelyissä kävijöille olisi paljon hyödyllisempää esitellä maalaus konkreettisemmin ja yksinkertaisesti sanoa, tuottaako se katsojalle esteettistä mielihyvää vai onko se sekasotkua niin kuin Sari Bremerin Linnunrata tai vastenmielinen kuten vaikkapa eräät Teemu Mäen työt. Ja miksi kriitikko on tekstinsä kuvitukseen valinnut juuri tuon Linnunradan, vaikka viehättävämpiäkin vaihtoehtoja olisi näyttelystä löytynyt.

Jos kritiikin kirjoittaja asettaisi itsensä tavallisen katsojan asemaan ja kuvittelisi, ottaisiko hän tuon tai tuon teoksen kotiinsa tai haluaisiko hän sen johonkin julkiseen tilaan tuottamaan mielihyvää, niin eivätköhän kritiikit olisi aivan toisenlaisia ja silloin ne palvelisivat lukijaa, mikä sentään lienee koko jutun perimmäinen tarkoitus?

Tämä sama arvostelu koskee tietysti muittenkin taidelajien kritiikkejä. Ja sama koskee kirjallisuutta. Kun jotakin teosta ylistetään maasta taivaisiin, se yleensä on merkki siitä, ettei sitä kannata ostaa, vaan sitä ottaa mieluummin jonkin myydyimpien kirjojen listalta. Tällainen hyvinvointi on tehnyt yhteiskunnasta jonkinlaisen ylivelkaantuneen viihdemaailman, jossa tärkeitä asioita ovat festarit, fiilistelyt, bandit ja keikat, televisiosta tulvivat viihdeohjelmat ja muu joutava.

Yhä vähemmälle on jäänyt työnteko. Viihdeyhteiskunnasta olisikin palattava työyhteiskuntaan, jossa huvittelu olisi sivuasia ja pääpaino korostetusti työnteolla. Jotta Suomi selviäisi tästä valtiontalouden tavattomasta alijäämästä, meidän olisi kaikkien töihin kykenevien olla ahneita työlle, kuten Kekkonen aikoinaan sanoi. Kunpa eduskuntakin panisi joutavat ja usein turhat uudistuksen toistaiseksi pinon alimmaisiksi ja paneutuisi tosissaan työpaikkojen luomiseen, työmahdollisuuksien lisäämiseen, työhön kannustamiseen ja työn kunnioittamiseen sen sijaan että pelleillään kaikenlaisilla subjektiivisilla oikeuksilla ja muka-uudistuksilla.

Lehtemme esitteli Al Noilla sixpack-korjauksilla voisi saada aikaan kosmeettisia parannuksia, mutta osa niistä ei merkitse käytännössä juuri mitään — kuten kansanedustajien määrän puolittaminen — kokonaistilanteen kannalta. Nyt on aika todeta, että se, mitä kutsumme hyvinvointiyhteiskunnaksi, merkitsee pikemminkin viihdeyhteiskuntaa kuin todellista hyvinvointia. Ihmisille, ja osin poliitikoillekin, viihde ja viihteenomaiset toiminnot näyttävät olevan ykkösasemassa. Pitää olla mielihyvää, sallimista, fiilistä, brändäystä, bändiä, coolia, festareita, twitteriä, selfieitä, nauravia naamoja.

..

WEBCAM SEKSI HOMOSEKSUAALISEEN REDTUBE DOWNLOAD

Kun tähän lisätään hyvinvoinnin tuoma helppous elää ilman työtä ja teke-mistä ja yleinen välipitämättömyys, ollaan siinä pisteessä, josta on kaikin voimin päästävä ylöspäin vievälle kehityskaarelle. Jos joku toinen olisi ollut nimimerkkinä, niin tekstit olisi ylistetty maasta taivaaseen. Asia, mikä minusta on sosiaalisesti erittäin hyvä. Kun he siirtyvät eläkkeelle, heistä tulee taas julkisen terveydenhuollon asiakkaita. Toivottavasti ennen vaaleja astuu esiin ehdokkaita, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan yllä sanotun ja ryhtyvät toimiin työn yhteiskunnan rakentamiseksi.

Entinen, sillä nykyisin keihäsvaltikka on saksalaisilla, hiihtää osaavat muutkin, ja monet entiset mitalilajit ovat painumassa unholaan. Tämä voi olla yksi syy lahjakkaitten nuorten hakeutuminen palloilulajien pariin, koska voidaan harrastaa kavereitten kanssa. Tällainen liikunta on tietysti erittäin hyvä asia, mutta jää useinkin maakuntatasolle ja firmaliigoihin. Liikuntakasvatuksessa painopiste olisikin siirrettävä yksilölajeihin.

Tässä liikunnanopettajat ovat aivan ratkaisevassa asemassa. Heidän koulutustaan olisi tehostettava huomaamaan eri lajien lahjakkuudet. Heidän tehtävänsä olisi saada nuori innostumaan hänelle sopivasta lajista. Kun nuori alkaisi kiinnostua valit-semastaan lajista, hänet ohjattaisiin seuratoimintaan mukaan ja ammattivalmentajien huomaan. Nykyisin koulumaailmassa kuulee jopa sanottavan, ettei lapsia saa kilpailuttaa, etteivät viimeiseksi jääneet masennu!

Kilpaileminen on lapsille aivan luonnollinen asia, kukapa ei olisi kuullut lasten kokeilevan, kuka on ensimmäisenä tuon puun luona, kuka heittää pallon pisimmälle? Terve kilpailu muissakin aineissa kuin lii-kunnassa kannustaisi parempiin opintosuorituksiin. Liikunnanopettajien koulutukseen olisi lisättävä valmennustaitoja eri lajeissa, kunkin oman harrastuksen mukaan, mutta mukana olisi oltava myös yksilölajeja. Heidän opetusvelvollisuuttaan olisi laajennettava toi-mimaan koulun omien urheilijoitten valmennus- ja liikuntasalityössä.

Jos huippu-urheilun merkitys ymmärrettäisiin Suomessa niin kuin se on muualla tehty, niin meilläkin olisi taas varaa lähettää mitalimahdollisuuksia omaavia joukkueita olympialaisiin ja MM-kisoihin. Viittaan vain siihen työhön ja niihin panostuksiin, joita huippu-urheiluun tehdään esimerkiksi Saksassa, Norjassa, Japanissa ja monissa muissa maissa.

Japanissa mäkihyppääjien parhaimmisto työskentelee sponsoriyrityksissä täydellä palkalla päätyönään urheileminen. Saksassa, Italiassa ja monessa muussa maassa huiput sijoittuvat armeijaan, rajavartiostoon ja vastaaviin organisaatioihin.

Yhdysvalloissa yliopistot kasvattavat huippu-urheilijoita, ja Saksassa ainakin Leipzigin yliopistossa tutkitaan ja tuetaan urheilua. Suomessa eri valtion laitoksiin olisi perustettava toimia, joista urheilija saisi täyden palkan, mutta hänen päätyönään olisi valmentautuminen ja kilpailu, mutta hänen olisi myös perehdyttävä niihin tehtäviin, joista saa muodollisen palkan, jotta hän urheilu-uran jälkeen voisi mahdollisesti jatkaa kyseisissä töissä. Olin aktiivinen yleisurheilun harrastaja luvuilla.

Tuolloin urheilussa edettiin seuraavan kaavan mukaan. Seuratason kisoista lähetettiin alueen kilpailuihin ja jos niissä menestyi, pääsi piirin kilpailuihin ja edelleen parhaat Suomen mestaruuskilpailuihin. Tätä toimintaa täydensivät läheisten seurojen ja pitäjien väliset ottelut, joissa opittiin kilpailemaan oman seuran, oman kunnan puolesta. Näin heräsi tietoisuus omasta osuudesta joukkueen jäsenenä, opittiin sekä voittamaan että häviämään.

Kilpailuja käytiin myös koulujen välillä. Mielestäni järjestelmä oli hyvä ja toimiva ja siinä oli sekin hyvä puoli, että etsimällä etsittiin kykyjä, jos esim.

Kasvettiin vahvasti oman joukkueen ja oman paikkakunnaan edustamisen henkeen. Asia, mikä minusta on sosiaalisesti erittäin hyvä. Kun nuori alkaa menestyä piiritasolla ja saavuttaa kansallisesti hyvän tulostason, hänen kanssaan olisi käytävä kehityskeskustelu , mihin hän pyrkii elämässään ja kuinka vakavasti aikoo sitoutua urheiluun. Hänelle olisi laadittava opintosuunnitelma , eräänlainen uraputki, jonka sisällä hän voisi turvatusti suorittaa jonkin tutkinnon samalla kun voisi täysipainoisesti panostaa urheiluun.

Tämä edellyttää tietysti urheilulukioverkoston kehittämistä ja asenteiden muuttumista ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa sekä yliopistoissa niin, että niiden opetusohjelmia voitaisiin räätälöidä huipuille sopiviksi. Tämä edellyttää myös muutoksia urheilijan taloudellisessa tukemisessa ja stipendijärjestelmien luomista.

Asiaa voisi edistää yliopistojen ja korkeakoulujen välisillä säännöllisillä kilpailuilla. Erityisen tärkeätä olisi saada ylipistot toimimaan aktiivisesti urheilun alalla. Niillä voisi olla omia joukkueita Yhdysvaltojen tapaan. Yliopistoissa olisi pieni kiintiö urheilijoille, joille räätälöitäisiin oma opiskeluohjelma, joka sallisi täystehoisen ammattimaisen urheilun samalla kun hän suorittaisi jonkin tutkinnon omaan tahtiinsa. Samalla yliopistoissa voitaisiin suoritta arvokasta liikuntalääketieteellistä ja urheilusosiologista tutkimusta.

Urheiluliittojen ja Olympiakomitean mahdollisuudet tukea yksittäistä urheilijaa ovat nykyisin hyvin rajalliset. Tähän, jos mihin, olisi saatava aikaan muutos. Opetusministeriön erityisesti huippu-urheiluun osoitetut varat olisi oikeastaan moninkertaistettava samalla kun lisää varoja olisi suunnattava myös tasok-kaiden suoritustilojen saamiseksi, kuten täysimittainen pikaluisteluhalli.

Valtion budjetissa on kyllä varoja opetusministeriön käytettävissä, mutta niiden jakamista olisi muutettava urheilun hyväksi. Minusta kulttuu-rin puolella on paljon kohteita, joiden tukeminen valtion varoin ei ole laisinkaan välttämätöntä. Samaten Veikkauksen voittovarojen jakoperusteita olisi muutettava aivan ratkaisevasti urheilun hyväksi.

Erikseen olisi harkittava, onko kaikkea enemmän harrastuspohjaisia lajeja tuettava valtion varoista laisinkaan, kuten esimerkiksi biljardi, casting, darts, kyykkä, pétanque ja saappaanheitto, ja, niin uskallettua kuin se onkin, olisiko tukea vähennettävä pesäpallolta ja jääpallolta pieninä kansallisina lajeina.

Oma lukunsa ovat kaikki palloilulajit, sillä mielestäni suomalaisilla ei ole riittävästi ominaisuuksia nopeaa peliälyä ja salaman-nopeita ratkaisuja vaativissa joukkuelajeissa — johan monikymmenvuotiset yrityksetkin osoittavat tämän.

Eri asia jossakin määrin ovat lajit, kuten lentopallo ja tennis, jossa ei olla henkilökohtaisessa kontaktissa vastustajan kanssa samalla tapaa kuin jalkapallossa ja koripallossa. Minusta mukaan olisi otettava yleisurheilu ja kaikki hiihtolajit sekä ne perinteiset ja myös uudet lajit, joissa suomalaisilla olisi reaaliset mahdollisuudet huipulle; ampuminen, paini, voimistelu. Kun urheilija on suorittanut opintonsa ja haluaa jatkaa huipulla, niin lainsäädännöllä olisi luotava mahdollisuudet sijoittaa urheilijoita valtion toimiin täydellä palkalla, mutta päätehtävänä urheilu.

Tällaisia toimia voisi perustaa ainakin puolustusvoimiin, tulliin, rajavartiostoon sekä poliisiin, mutta tapauskoh-taisesti mahdollisuuksien mukaan kaikille aloille. Tämän järjestelmän keskeinen ajatus on se, että urheilu-uran päätyttyä urheilija jatkaisi sitten omalla alallaan omassa työssään tutussa työympäristössä ja hänen eläketurvansa varmistuisi näin samalla. Yhtenä uutena tukimuotona ehdotan, että suuret yritykset, yhtiöt, pankit yms.

Tietysti pienemmätkin yritykset voisivat näin toimia. Tämä saattaisi olla jopa Suomen evankelisluterilaiselle kirkollekin mahdollisuus vetää nuorisoa puoleensa ja saada heidät urheilun ohella kiinnostumaan vakavammistakin asioista. Tämä vain täydentäisi edellisessä kappa-leessa esitettyä tukijärjestelmää.

Näyttää siltä, että Ruotsissa ja Norjassa on meitä paremmin onnistuttu saamaan myös maahanmuuttajat mukaan urheiluun. Heille olisi järjestettävä urheilutapahtumia, joiden yhteydessä kokeneet valmentajat löytäisivät ne nuoret, jotka innostettaisiin ottamaan urheilu vakavasti. Yleisurheiluun voitaisiin näin ehkä saada kaivattua uutta verta vaikkapa pikajuoksuihin? Kaikilla A-tason urheilijoilla olisi oltava manageri, joka huolehtisi käytännön asioista, kuten leirityksistä, lentojen järjestelyistä, huolehtisi tarvittavasta fysioterapiasta yms.

Ulkomailla tapahtuvaa leiritystä varten olisi hankittava valtion tuella jostakin vakaasta maasta noin m korkeudella sijaitseva kiinteistö, jossa eri lajien urheilijat voisivat pitää korkeanpaikan leirejä.

Pai-kassa olisi vakituinen oma henkilökunta paikan vastaava ja talonmies, keittiö, siivous sekä ainakin fysioterapeutti, hieroja ja sairaanhoitaja. Huippu-urheilu on kansallisesti hyvin tärkeä asia — jos näin ei olisi, miksi sitten muut maat panostaisivat siihen niin voimakkaasti?

Sillä on suuri merkitys kansallisen yhtenäisyyden luomisessa. Kun samalla koko  kansa saadaan liikkumaan norjalaiseen tapaan, uusia kykyjä löytyy hakemattakin ja kansanterveys kohenee. Erityisen tärkeätä on saada kansan, suuren yleisön, tuki hankkeelle.

Siinä esimerkkiä näytti maan hallitus tasavallan presidentin johdolla. Kun lähdetään liikkeelle esittämälläni tavalla seuratason joukkuehengen luomisesta ja positiivisesta ylpeydestä saada edustaa yleensä jotakin, jonkin puolesta kamppaileminen merkitsee yksilön henkiselle kehitykselle valtavasti. Ja se motivoi yrittämään entistä enemmän, korkeimpana päämääränä saada joskus edustaa Suomea olympialaisissa. Tähän liittyy sivuhuomautuksena kansallislaulun laulaminen voittajakorokkeella.

Jokaisen suomalaisen edustusurheilijan olisi osattava Maamme-laulun sanat ja laulettava mukana, kun se hetki koittaa. Tässä ovat varsin huonona esimerkkinä erityisesti jääkiekkoilijat, jotka mieluummin murjottavat kuin laulavat mukana. Urheilutoimittajien kanssa olisi sovittava tietyt pelisäännöt. Myöskään ennen kilpailua ei pitäisi aina kysellä paineista, onko nyt paineita.

Se on tai voi olla psykologisesti haitallista ja jopa aiheuttaa urheilijalle suorituspaineita, joita hän ei ehkä olisi edes tunnistanut ellei niistä koko ajan udeltaisi. Jos haluamme Suomen jälleen urheilun suurvallaksi, tarvittavat muutokset on tehtävä nyt eikä ensi hallituskaudella, sillä uudenlaisen ajattelun läpivieminen, koulujen saaminen intensiivisesti mukaan ja rahoituksen järjestelyt vaativat aikaa.

Mutta tähän työhön on ryhdyttävä heti. Tokion tulevissa olympialaisissa on ohjelmassa rullaluistelua, sopivat henkilöt olisi otettava heti tehostettuun valmennuk-seen ja järjestettävä heille kansainvälisiä kilpailuja.

Edustusurheilijoiden on totuttava koviin kilpailuihin. Ainakin yleisurheilun osalta vaikuttaa siltä, että kovia kilpailuja ulkomailla kartetaan. Ei niin, vaan erityisesti juoksijoiden olisi opittava kilpailemaan kovissa kan-sainvälisissä kisoissa. Suomen urheilumaine oli luvulla pitkään loistavien yksilöurheilijoiden varassa. Joukkuelajejakin oli, mutta niissä ei juurikaan tullut kansainvälistä menestystä. Nyt tilanne on aika tavalla toisenlainen.

Monet palloilulajit nauttivat niin nuorten kuin katsojienkin suosiota ja lähes kaikki sponsorit tukevat joukkueita. Kumpaako olisi tuettava, yksilöä vai joukkuetta?

Viime vuosisadan henki suosi yksilöllisyyttä. Muistamme monien lajien olympiavoittajat ja maailmanmestarit, ja miksei, myös kulttuurin alalta monet suuret saavutukset. Se kuuluisa Talvisodan henki oli koko kansan yhteinen suurenmoinen joukkuesaavutus, mutta sekin lepäsi monessa tapauksessa sitkeiden yksilösuoritusten varassa. Keihäänheitosta, hiihdosta ja painista nyt puhumattakaan.

Joukkuelajien puolella oli sata vuotta sitten paljon vaisumpaa, ainoa merkittävä saavutus oli jalkapalloilijoiden 4. Talvilajeissa hiihdon osalta saavutuksia hankkivat luistelijat ja Suomessa pelattiin innokkaasti jääpalloa. Jääkiekko alkoi kiinnostaa laajempia piirejä vasta luvulla, kaiketi televisioitujen otteluiden ansiosta. Vasta vuosisadan loppupuolella salibandy ja lentopallo alkoivat kasvattaa suosiotaan.

Nyt luvulla elämme paljon massatapahtumien aikaa ja asenteet suosivat yhdessä tekemistä, joukkueurheilua. Useimmille on tärkeätä olla kaverien kanssa, harjoitellaan ja kilpaillaan yhdessä.

Se on hyvin tärkeätä sosiaalista ja kasvattavaa toimintaa. Mutta mutta, kaikesta huolimatta olen henkilökohtaisesti enemmän yksilöurheilijoiden kannalla.

Nuorelta urheilijalta vaatii henkisesti paljon enemmän vetää pitkät ja rasittavat harjoitukset yksin kuin olla pelailemassa kavereitten kanssa. On aivan eri asia hoitaa kaikki yksin tai sitten, kun menestystä alkaa tulla, kaksin valmentajan kanssa. Korostan erityisesti asian henkistä puolta, päättäväisyyttä, määrätietoisuutta. On lähdettävä yksin talvipakkasella vetämään pitkää lenkkiä samalla kun kaverit palloilevat lämpimässä hallissa ja pelin jälkeen iloitsevat ja surevat yhdessä.

Yksilöurheilijan on kestettävä kaikki yksin, varsinkin juuri tappioiden ja vaikeuksien hetkellä, hän ei voi lähteä kavereiden kanssa kertaamaan pelin tapahtumia. Kun sitten menestystä alkaa tulla, voitot ovat hänen oman työnsä tuloksia. Joukkueissa taas se kentän heikoinkin lenkki saa samanvärisen mitalin kuin parhaat pisteiden saalistajat. Se on pelin henki, joukkue voittaa ja maine lankeaa koko porukalle, niillekin, joiden pysyvä paikka on vaihtoaitiossa. En ole varma, ymmärtävätkö massatapahtumien ja festareiden aikakauden ihmiset laisinkaan mistä on kysymys?

Tässä olisi sosiologeille tutkimisen aihetta aivan kylliksi. Aivan näinä päivinä olemme taas saaneet kuulla, miten joukkuelajit vievät lähes kaikki sponsorieurot yksilöurheilijoiden saadessa vain roposia. Ja vähän sama valtiovallankin myöntämissä tuissa. Olympiakomiteassa sentään lienee vielä vähän ymmärrystä yksilölajien huipuillekin. Olen itse urheillut luvulla ja myötätuntoni on täysin yksinpuurtajien puolella.

Kunnioitan heitä paljon enemmän kuin menestyvääkään joukkuetta. On kerta kaikkiaan paljon vaativampaa saada kansainvälistä menestystä yksilönä kuin joukkueena. Pidän yksilön kultamitalia paljon arvokkaampana kuin joukkueen mitaleita, niitähän jaetaan kourakaupalla.

Jopa sellainenkin saa mitalin, joka ei ole edes pelannut ratkaisuottelussa, kunhan nimi on listalla! Professori Heikki Hiilamon 15 ehdotuksen kommentointia                   8. Tutustuttuani professori Heikki Hiilamon 15 reseptiin tuloerojen kaventamisesta rohkenen kommentoida esitystä seuraavassa. Yksi hänen lähtökohdistaan näyttäisi olevan eriarvoisuuden vähentäminen yhteiskunnassa. Hän vaikuttaa sivuuttaneen sen seikan, että ihmiset ovat jo synty-essään "eriarvoisia", kun otetaan perimä huomioon, älykkyysosamäärä yms.

Kun ihmisillä on jo alusta alkaen erilaiset lähtökohdat niin ei kai sentään voitane ryhtyä "leikkaamaan" paremmat ominaisuudet perineitten mahdollisuuk-sia hyödyntää osaavuuttaan? Eriarvoisuus on tavallaan luonnollinen asia. Sillä seikalla ei tietenkään ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Eriarvoiset ihmiset, jos tuota termiä nyt yleensä halutaan käyttää, ovat tasa-arvoisia Suomessa mm.

Tulevaisuudessa tarvittaneen robotteja ainakin sellaisissa töissä, jotka ovat vaa-rallisia tai joissa on jokin uhka terveydelle, samaten muissa töissä, joita ihmiset ovat haluttomia tekemään. Sitä vastoin ihmistyön korvaavat robotit muodostava kyllä "uhkan" sille ihmis-työlle, jota tehdään esim. Inhimillisyyttä ei pidä työntää syrjään näissä töissä taloudellisuuden nimissä.

Teollisuus on eri asia, siellä voidaan ja pitääkin korvata ihmistyö yksinkertaisissa töissä, joissa mekaa-ninen liike on toistuvaa tai työ muuten rasittavaa tai jotakin ruumiinosaa erityisesti kuormittava. Tässä kappaleessa Hiilamo esittää kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan esi-merkiksi Talousneuvoston päätöksentekoon.

Kansalaisjärjestöt ovat nykyisin enimmäkseen yhden asian liikkeitä ja osalla niistä on hiukan huono maine mielenosoitusten ja erilaisten laillisuuden rajamailla kulkevien protestien järjestäjänä, joten jättäisin ne kuitenkin tässä vaiheessa pois. On selvää, että kansainvälisillä suuryrityksillä on nykyisin liikaa valtaa, ja sitä olisi jotenkin voitava rajoittaa. Nä-mä ovat sen luokan asioita, ettei Suomesta käsin voida niihin vaikuttaa, mutta joitakin rajoituksia voidaan ehkä kuitenkin asettaa.

Kotimaan ongelmana on aikoinaan hyvin toiminut kolmikanta, jonka ohi aika on ajanut, ja sitä paitsi toimiva parlamentarismi edellyttää, että tärkeät päätökset tehdään eduskunnassa ja hallituksessa. Ongelman ydin on liian suureksi pai-sunut ammattiyhdistysliikkeen valta, johon ei ole rohjettu puuttua. Olisikin eh-dottomasti säädettävä laki ammattijärjestöistä, joka rajoittaisi niiden neuvottelu-oikeudet ja osallistumisen päätöksentekoon vain työpaikoille ja työpaikkojen olo-suhteita ja palkkausta koskeviin asioihin.

Työnantajan velvoite koota ammatti-osastojen jäsenmaksuja olisi purettava. Professori Hiilamo esittää tärkeitä huomioita kilpailupolitiikasta. Liiallista kil-pailua olisikin pystyttävä rajoittamaan kohtuullisesti. Toisaalta on suljettuja aloja, kuten apteekkilaitos ja Alkon monopoli, joilla vapaasta kilpailusta voisi olla hyötyä kuluttajille.

Haitallisesta kilpailusta taas on esimerkkinä vaikkapa raaka-maan ja tonttien hinnanmuodostus asutuskeskuksissa ja kaava-alueille, joilla kilpailu nostaa hinnan usein suhteettoman korkeaksi ja "kostautuu" sitten ra-kennusten ylikorkeina neliöhintoina.

Omana kouluaikanani luvulla käytössä oli vain Kouluhallituksen hyväksymät oppikirjat, joita ainetta kohti oli vain muutama harva vaihtoehto. Kirjat säilyivät pitkään ja kulkivat perheissä lapselta toiselle. Sitten alkoi vapauden aika, jolloin opettajat suorastaan tehtailivat oppikirjoja ja työvihkoja. Tästä on monenlaista haittaa. Jos oppilas joutuu vaihtamaan koulua, hän joutuukin lukiossa hankki-maan uudet kirjat, ja jopa opettajan vaihtuminen koulussa voi johtaa vaatimuk-seen uuden työvihon hankkimisesta.

En ollenkaan ymmärrä nykyistä menoa, vaan minusta olisi parempi, että Opetushallitus hyväksyisi kaiken oppimateriaa-lin, esimerkiksi vaihtoehtoa kutakin oppiainetta kohden, ja turhan kilpailun välttämiseksi Nordic Morning ent. Edita hoitaisi painatuksen Opetushallituksen ohjeiden mukaan. Kustannustehokkuus olisi tietysti säilytettävä esim. Yhteenvetona kilpailupolitiikasta ehdotan, että ulkoparlamentaarista vaikutta-mista on rajoitettava tarvittaessa lainsäädännöllä ja että yritysten aiheuttamien ympäristövahinkojen kustannukset on niiden itsensä korjattava tai korvattava kohtuusnäkökohdat huomioon ottaen.

Työllisyyslain mukaan "valtion asiana on tarvittaessa järjestää Suomen kansa-laiselle mahdollisuuden tehdä työtä". Mielestäni työn tekeminen ja itsensä elät-täminen ovat oikeastaan kansalaisvelvollisuuksia, ja näin maamme kansalaiset aika yleisesti ainakin ennen ajattelivat. Käytäntö on sittemmin johtanut siihen, että osa kansa-laisista on niin tottunut yhteiskunnan tukien kautta saatavaan elatukseen, ettei edes halua tai — mikä pahempaa - viitsi tehdä työtä.

Koska paluuta menneeseen ei ole ja työvoiman tarve on vähentynyt, olisi työttö-myyden pienentämiseksi tutkittava mm. Esimerkiksi voisi ajatella rat-kaisua, etteivät palkat alenisikaan, mutta ettei niitä sovittavan määräajan kulu-essa vuotta korotettaisi eikä liukumia sallittaisi tänä aikana mahdollista in-flaatiokorjausta lukuun ottamatta.

Erittäin tärkeätä olisi uudistaa oppisopimusjärjestelmä Sveitsin tai Saksan mallin mukaisesti. Tämä edellyttää myös työnantajapuolen kouluttamista opetustaitojen ja asenteiden osalta. Samalla opiskelijoille työn oppimisen ohella annettaisiin yrittäjäkoulutusta.

Oppisopimuspaikat olisi valittava erityisen huolellisesti. Kun tässä tilanteessa eli meillä kuitenkin on hyvin suuri määrä työttömiä, valtion olisi turvauduttava vanhaan keinoon eli järjestää työllisyystyömaita aina-kin kaikille 25 — 50 vuotiaille.

Näitä töitä voisivat olla infran korjausvelan hoita-minen tiet, radat, vesiväylät, lentokentät sekä energiansiirtoverkkojen maakaapelointi.

On huomattava, etteivät tällöin työllistyisi vain kyseisen työn tekijät vaan samalla suuri joukko työnjohtajia, palkanlaskijoita, työmaaruokalan pitäjiä sekä koneurakoitsijoita.

Nämä työt työttömien olisi otettava vastaan tai he menettäisivät ainakin osan saamistaan etuuksista. Yhdenmukaisuuden vuoksi kaikissa näissä töissä noudatettaisiin erillistä työehtosopimusta, joka takaisi ainakin suunnitellun perustulon suuruisen ansion. Raportissa Hiilamo siteeraa edesmennyttä professori Anthony Atkinsonia tuoden esiin hänen ideansa työstä mahdollisuutena, ei pakkona. Tämä on hieno ajatus, mutta kun työttömyysluvut ovat korkeat ja työttömyyden aiheuttamat kustan-nukset rasittavat kohtuuttomasti niin kuntien kuin valtionkin taloutta, on pakko käyttää voimakkaampia keinoja.

Professori Hiilamo käyttää raportissaan ilmaisua ökypalkat tarkoittajien yritys-johtajien ja suursijoittajien ym. Tämä on mitä suurem-massa määrin moraalinen kysymys, toisaalta se sivuaa yrittäjän vapautta mää-rätä tulonsa ja toisaalta yrityksissä myös niiden ottamista huomioon, jotka "lat-tiatason" työllä ovat mahdollistaneet jättivoitot ja —osingot. En nyt ota kantaa siihen, pitäisikö pienimmän ja suurimman palkan eron olla kertainen tai jotakin muuta.

Jos nyt ajatellaan, että jonkun tulot olisivat liian suuret jonkin rajan jälkeen, niin ainahan on mahdollisuus käyttää veroleikkuria. En ole oikein koskaan ymmärtänyt puolueeni jyrkkää kantaa verotuskysymyksis-sä, asia joka on ilmaistu nykyisessä hallitussopimuksessakin. On kyllä niinkin, että mitä suuremmat tulot ihmisellä on, sitä enemmän hän voi käyttää kulutukseen ja sitä kautta hyödyttää yhteiskuntaa.

Minusta esimerkiksi tärkeätä työtä tekevällä huippukirurgilla saakin olla suuret tulot. Yleensäkin ansionmuodostuksessa olisikin otettava huomioon nykyistä enemmän työn vaa-tivuus ja vastuullisuus. Kun puhutaan ökypalkoista, pitäisi muistaa myös urheilijoille maksettavat pal-kat.

Esimerkiksi viisi parhaiten tienaavaa ovat Ronaldo 93 miljoonaa dol-laria, Le Barron 86, Messi 80, Federer 64 ja Durant 60 miljoonaa dollaria. Nämä ovat paljon korkeampia ansioita kuin huippujohtajien, mutta jostakin syystä Hii-lamo ja muut tulojen tasaajat eivät puhu näistä. Tässä asiassa olen otsikon kanssa samaa mieltä. Nuo ajat ovat menneet kiitos rahamarkkinoiden ja suursijoittajien hallitsemattoman toiminnan maailmanlaajuisissa operaatioissaan.

Professori Atkinson ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi valtion takaamaa minituottoa. Hiilamon mukaan tämä saavutettaisiin Suomessa valtion tuotto-obligaatioilla. Hän arvelee, että korkotason ollessa alhainen obligaatiot eivät kiinnostaisi kansa-laisia.

Hiilamo turvautuu jälleen Atkinsoniin ja tämän ajatukseen ns. Atkinsonin mallin mukaan Isossa-Britanniassa nuoret saisivat puntaa tullessaan täysi-ikäisiksi; siellä tämä rahoitettaisiin perintöveron tuotolla, mikä Suomessa tuskin riittäisi; perintöveron tuotto oli miljoonaa euroa.

Suomessa oli noin vuotiasta. Jos jokainen saisi puntaa eli noin euroa, niin tästä koituisi miljoonan vuotuinen kuluerä; Suomessa tuon starttirahan voisi olettaa nousevan suuremmaksi kuin ?

Hiilamon mukaan uudistus olisi helppo toteuttaa osana Kelan maksamia perhe-etuuksia. Minusta summa tuntuu niin suurelta, että sitä tuskin voidaan lähitule-vaisuudessa edes harkita.

Tämän kohdan osalta tyydyn toteamaan, etten ole pätevä arvioimaan tällaisia hankkeita, mutta ainakin Norjassa ja eräissä öljymaissa rahastot ovat tuottaneet hyvin. Hiilamon mukaan Atkinsonin ajatusta voi olla vaikea toteuttaa Suomessa. Otsikolla tarkoitetaan suurinta mahdollista verokertymää, veropohjan mahdolli-simman suurta laajennusta ja tuloveron progressiota.

Hiilamo ottaa esimerkkinsä Isosta-Britanniasta, jossa uusi sosiaaliturvajärjestel-mä Universal Credit, on rakennettu niin, että pienituloisimpien ylin marginaaliveroaste on Hiilamon mukaan vastaavanlainen uudistus olisi Suomessa helppo toteuttaa yk-sinkertaisesti muuttamalla veroasteikkojen numeroita.

Uudistus kaventaisi merkittävästi tuloeroja, mutta se on täysin erilainen kuin Martti Hetemäen verotyö-ryhmän johtopäätökset. Rohkenen epäillä eduskunnan halukkuutta laajentaa verokertymää, ainakaan kovin paljon. Verokertymää olisi mahdollista kerryttää Suomessa ainakin tilapäisesti esimerkiksi verottamalla ulkomaille tehtäviä seuramatkoja charterlennot , määräämällä joillekin tuontitavaroille ylellisyysvero ja verottamalla ankarasti suomalaisten ulkomailla sijaitsevia vapaa-ajan asuntoja, perusteena suomalaisen pääoman si-joittaminen maan ulkopuoliseen kohteeseen.

Ainakin matkavero saisi suomalai-set huomaamaan, että nyt on tosi kysymyksessä, kun valtion velkataakkaa on kevennettävä. Hiilamo lähtee ajatuksesta, että työtä ja pääomaa verotettaisiin samalla tapaa.

Olen samaa mieltä, että pääoman tuottoa olisi verotettava kuten työtäkin, jolloin siitä voisi tehdä vastaavat vähennykset. Itse pääomaa ei pitäisi verottaa lainkaan, kun siitä saatavaa tuottoa kerran verotetaan. Pääomahan ilman tuottoa on tavallaan arvoton. Ansiotulojen muuttaminen pääomatuloiksi henkilöyhtiön kautta olisi mielestäni kiellettävä tai muutettava tavallista pääomatuloa ankarammin verotettavaksi, koska järjestelmä pyrkii minimoimaan verotusta laillisin keinoin, ei sitä pidä hyväksyä.

Jos pääomatuloja ja ansiotuloja verotettaisiin samalla tavalla, tämä ongelma poistuisi itsestään. Hiilamo toteaa, ettei perintöjen verottaminen oikeudenmukaisesti ole aivan yksin kertainen asia. Olen aivan samaa mieltä. Ongelmallisimpia ovat suuryritysten yk-sityiset omistajat, usein suku tai perhe, jonka osuus yrityksestä voi olla huomat-tava, ja perinnön arvosta perittävä vero muodostuu tietysti Suomessakin hyvin korkeaksi.

Tämä voidaan ymmärtääkseni osittain kiertää erilaisilla rahasto- tai säätiöjärjestelyillä. Tämä on ongelma sukuyhtiöissä, ja minusta on moraalisesti väärin joutua luopumaan esi-isien luomasta varallisuudesta. Myönnän kyllä, että toisinkin voidaan asiasta ajatella. Toinen ongelma on tuottamaton suuri perintö.

Joku voi periä esimerkiksi vanhan, suuren ja arvokkaan rakennuksen, josta on kuluja enemmän kuin tuottoja, jos niitä on laisinkaan. Miten joku keskituloinen selviää perintöverosta, jos hän ei halua luopua suvussa pitkään kulkeneesta kiinteistöstä muuta kuin ottamalla ehkä maksukykynsä ylittävän lainan. Tämäkin on moraalisesti vaikea asia. Syvällisempään filosofiseen pohdiskeluun perintöveron oikeutuksesta yleensä ei liene tässä syytä ryhtyä.

Kiinteistövero on maan ja rakennusten arvoon perustuva vero. Hiilamon mukaan vero on sitä korkeampi, mitä alhaisempi kiinteistön arvo on.

Tämä johtuisi siitä, että kalleimpien asuntojen verotusarvot ovat suhteessa alem-pia kuin halpojen asuntojen verotusarvot. Hiilamo esittää väitteensä tueksi Maanmittaushallituksen vuonna verotusarvojen suhdetta käypiin arvoihin.

On kuitenkin muistettava, että kiinteistöllä sijaitsevien rakennusten arvo laskee vuosittain, joten kiinteistövero pienenee vuosi vuodelta, jos kunnan määräämä veroprosentti säilyy ennallaan.

Oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi asuinkiinteistöjen verotuksen osalta olisi suoritettava laaja vertaileva tutkimus asumiskustannusten vaihteluista EU-maissa. Tällöin olisi otettava huomioon rakennuskustannukset. Pohjoismaissa kustannuksia lisäävät mm. Tällainen tutkimus olisi suoritettava Euroopan Parlamentin toimesta tavoitteena asumisen verottamisen harmonisointi. En oikein ymmärrä, miksi Hiilamo haluaa progressiota asuntojen verotukseen, onhan asuminen meillä muutenkin tarpeeksi kallista.

No, onhan hänen näke-myksensä ymmärrettävä, jos pyritään mahdollisimman suureen verokertymään. Lapsilisien korottamista ja saattamista verotettavaksi on ennenkin ehdotettu ja voi olla, että asiaan olisi syytä palata seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Jos ikä-raja nostettaisiin esimerkiksi 17 vuoteen, lapsilisän ehtona tulisi olla nuoren osallistuminen koulutukseen, kuten asia on Hiilamon mukaan monissa EU-maissa. Näissä luvuissa professori Hiilamo käsittelee perustuloa eri variaatioineen ja so-siaaliturvaa.

Minusta nämä ovat osittain samoja asioita, joilla halutaan turvata kaikkien kansalaisten ja erityisesti heikompiosaisten mahdollisuuksia selviytyä. Joka tapauksessa sosiaaliturva kaipaa suurtakin remonttia, sillä asumistuen menot ovat nousseet liian korkeiksi. Täystyöllisyys on tavallaan osa täysi-ikäisten työkykyisten kansalaisten sosiaali-turvaa. Siksi perustuslain takaaman oikeuden työhön pitäisi sisältää myös vel-vollisuus itsensä elättämisestä.

Kehitysapua saavista maista suuri osa on entisiä siirtomaita. Kun siirtomaavalta purkautui luvuilla, näillä mailla olisi ollut jo puoli vuosisataa aikaa saattaa maansa jonkinlaiseen järjestykseen, kehittääkseen koulutusta, tervey-denhuoltoa, elinkeinoelämäänsä. Miksi näin ei ole tapahtunut, johtuu näiden maiden sisäisistä heimo- ja klaanivaltaisista rakenteista. En ole oikein varma siitä, onko ns. Kun tilanne on se mikä se on, minusta pääpainon kehitysavun osalta pitäisi olla humanitäärisen avun antamisessa.

Muun avun kohdalla olisi ehdottomasti var-mistettava avun perille meno ilman lukuisia välikäsiä, ja avun pitäisi kohdistua ensi sijaisesti työpaikkojen luomiseen näissä maissa, jotta pakolaisongelma sitä kautta poistuisi. On hyvin vaikea kysymys, missä määrin YK tai esimerkiksi EU voi puuttua kehi-tysapua saavan valtion sisäisiin asioihin, jos niissä on vallalla diktatuuri ja jossa ihmisoikeuksia ei laisinkaan arvosteta.

Tähän asiaan voisi ehkä yrittää vaikuttaa asevientikiellolla, yhteenkään Saharan eteläpuoliseen maahan ei saisi viedä min-käänlaisia aseita tai sotilastarvikkeita. Näistä aiheutuvat menot olisivat oikeata kehi-tysapua. Suomen osalta kehitysapuun olisi laskettava rauhanturvatyöhön osallistumisen kustannukset pääpainon ollessa kuitenkin lastensuojelussa, naisten koulutus-mahdollisuuksien lisäämisessä, koulutuksen kehittämisessä ja työpaikkojen luo-misessa.

Maahan saapuvien pakolaisten aiheuttamat kulut olisi luettava mukaan kehitysapuun. Yhteenvedossaan Hiilamo tarkastelee mahdollisuuksia vähentää eriarvoisuutta Suomessa. Hänen mukaansa kansainvälinen ilmapiiri on muuttunut selvästi kielteisemmäksi tuloeroja kohtaan. Vähän ihmettelen tätä, kun tavalliset äänes-täjät kuitenkin suhtautuvat selvästi ihaillen huippu-urheilijoiden ja viihdetaiteilijoiden mielettömän korkeisiin ansioihin.

Vaikka poliitikkojen puheissa kuuluvat eriarvoisuus ja tasa-arvo, niin yksilötasolla useimmat kansalaiset kuitenkin halu-aisivat olla vähän parempituloisia kuin naapurinsa ja vertailuviiteryhmänsä työn-tekijät. Aamulehden toimituksen journalistinen osaaminen herättää toisinaan hiukan ihmetystä. Yhdistyksiä koskevaa lakia muutettiin useita vuosia sitten niin, että kun aikaisemmin oli pitänyt järjestää kaksi virallista kokousta vuodessa, niin nyt riittää vain yksi, jos yhdistyksen säännöt on vastaavasti muutettu.

Syyskokous oli se tärkeä kokous, siinä valittiin hallitus, päätettiin talousarviosta ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelmasta. Miksi oikeastaan alettiin sallia vain yksi kokous? Sehän vähentää demokratiaa ja etäännyttää jäsenet yhdistyksen toiminnasta, kun he eivät pääse keskustelemaan toiminnan suuntaviivoista ja muista tärkeistä asioista kuin kerran vuodessa?

Yhden kokouksen haittana on sekin, että kun toiminta yleensä tapahtuu kalenterivuoden mukaan, niin jo alkuvuodesta valittu uusi hallitus voi ottaa vastuun toiminnasta vasta seuraavan vuoden alusta. Tämä voi aiheuttaa monia hankaluuksia. Jos pitäydytään yhden kokouksen mallissa, hallituksen toimikausi ja yhdistyksen tilikausi olisikin muutettava vaihtumaan esimerkiksi 1. Nykyajan ihmiset ovat olevinaan niin kovin kiireisiä, ettei heillä muka ole aikaa järjestää kahta kokousta vuodessa.

Eihän kokouksen järjestäminen ole mitenkään iso asia. Rutinoidut yhdistysaktiivit hoitavat sellaisen helposti. Mielestäni pienen, pääasiassa yhdellä paikkakunnalla toimivan yhdistyksen olisi pidettävä kaksi kokousta vuodessa.

Asia on hiukan toinen suurissa valtakunnallisissa tai kansainvälisissä yhdistyksissä, joiden jäsenet joutuvat matkustamaan kaukaakin kokoukseen päästäkseen, ja silloin  on perusteltua pitää vain yksi yleinen kokous vuodessa. Yhdistyksien ongelmana on nykyisin jäsenistön passiivisuus, aktiivisia toimijoita ei tahdo löytyä kaikkiin tehtäviin. Luulenpa vaan, että kahden kokouksen säännöillä demokratia toteutuu paremmin ja ihmisiä on helpompi saada mukaan toimintaan, jos he saavat tilaisuuden vaikuttaa asioihin useammin kuin vain kerran vuodessa.

Olen kirjoittanut ensimmäiset hyväksytyt säännöt jo vuotiaana, sittemmin olen toiminut lukuisissa yrityksissä hallituksen jäsenenä, monissa puheenjohtajanakin, ja olen perustanut useita yhdistyksiä, yhden kansainvälisenkin, joka toimii maailmanlaajuisesti.

Olen edelleen mukana kahden kansainvälisen yhdistyksen toiminnassa. Nyt tarvitaan Isänmaallinen Kansanrintama palauttamaan aito suomalaisuus, halukkuus työntekoon, ahkeruus, täsmällisyys ja rehellisyys.

Poliitikot ovat halutessaan uudistaa kaiken edenneet alueille, joilla pykäläviidakon ja direktiivien hallinta on käynyt mahdottomaksi. Monet uudistukset ovat tarpeellisia, mutta etenemisvauhti on liiankova.

Ei kaikkea tarvitse saada valmiiksi neljän vuoden aikana. Saman aikaisesti maassa liikkuu vapaana ns. Miksei Suomi voisi ottaa mallia nämä asiat hyvin hoitavista ja rajansa sulkevista maista, kuten esimerkiksi Unkarista. Kun joku tulee maahamme ilman lupaa, ilman viisumia, ilman rahaa, sijoitettakoon heti suljettuun leiriin odottamaan asiansa pikaista käsittelyä.

Jos hän ei ole turvapaikan tarpeessa, palautetaan välittömästi. Jos saa turvapaikan, alkakoon heti tehokas kotouttaminen, jonka pääsisältönä on "maassa maan tavalla", kielen oppiminen ja mahdollisen aikaisemman koulutuksen hyödyntäminen.

Euroopan nykyisen epävakauden aikana olisi poliisin, rajavartioston ja tullinkin suorittavaa henkilöstöä lisättävä ja määrärahoja nostettava. Tiedustelulait hyväksyttävä heti ja annettava täysimääräinen rahoitus toiminnan kustannuksiin. Työttömien fyysisestä kunnosta olisi pidettävä huolta siten, että he olisivat velvollisia saamiaan korvauksia ja avustuksia vastaan tekemään 20 tuntia viikossa osoitettuja töitä, joita olisivat metsien ja pensaikkojen raivaus, ojien kaivaminen, talvella lumityöt, tie- ja ratatyöt ilman konevoimaa, perinteisin menetelmin.

Työn tarjoajat maksaisivat valtiolle näin saamastaan edullisesta työvoimasta. Koulumaailmassa olisi kiinnitettävä huomiota oppituntien rauhalliseen sujumiseen, hyvään käytökseen ja laadukkaaseen tukiopetukseen. Yliopisto-, korkeakoulu- ja AMK-opetuksessa olisi kullekin opiskelijalle luotava tarkka opintosuunnitelma, jossa olisi pysyttävä.

Tarkoitus olisi lyhentää opiskeluaikoja niin, että opiskelijat valmistuisivat - alasta riippuen - noin 22 — vuotiaina. Mikäli nykyinen hallitus ei saa Suomi-laivan kurssia käännettyä selvästi paremmalle kurssille, on järjestettävä uudet vaalit ja todellisen muutoksen saamiseksi koottava Isänmaallisen Kansanrintaman nimeä kantava vaaliliitto, jossa olisivat mukana parhaat voimat Kokoomuksesta, Kristillisistä, Keskustapuolueesta ja Perussuomalaisista.

Tämä rintama pitäisi kunniassa perinteisiä suomalaisia ja kristillisiä arvoja ja purkaisi aikaisempien hallitusten tekemiä taloudellisesti, moraalisesti ja eettisesti haitallisia päätöksiä. Yleisradio on valjastettava tukemaan uutta suuntausta ja sen toimituskuntaa on uudistettava radikaalisti. Arvoisat poliitikot, tahdotteko todella jatkaa tällä nykyisellä tiellä, jolla mitään oikeita merkittäviä uudistuksia ei saada aikaa?

Perusarvot kunniaan, Suomi ensin! Tamperelainen Aamulehti kysyi kaupunkilaisten mielipidettä hyvästä ravintolasta Al Tulokset ovat kerta kaikkiaan hämmästyttäviä. Eivätkö nykysukupolvet oikein tiedä, minkälainen on hyvä ravintola? Kansan mielestä Tampereen Kauppahallin ravintola 4 vuodenaikaa on paras.

No hyvä niin, mutta olen kyllä kansan kansa eri mieltä tässä asiassa ja perustelen sen mielelläni. Pelkästä hyvä ruoka ei tee ravintolasta hyvää. Ravintolan sisustus, ilmapiiri ja henkilökunta muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa on viihtyisää nauttia hyvästä ruoasta.

Ei sellainen ole perinteisen hyvän ravintolan merkki, vaikka ruoka onkin varmasti hyvää ja ilmapiirikin saattaa muistuttaa ranskalaista bistroa — en tiedä, sillä en ole 4-vuodenajassa poikennut, toki nähnyt sen. Ihmisen taustalla voi olla tietysti oma merkityksensä näissä asioissa.

Muistan hämärästi ensimmäisen ravintolakokemukseni pikkupoikana Viipurissa. Pääsin isän ja äidin kanssa ravintola Espilään. Mieleeni on jäänyt kepeä musiikki, kohtelias hovimestari, ja se hyvä jäätelöannos, jonka tarjoilija asetti pikkupojan eteen.

Seuraavaan ravintolassa käyntiin menikin sitten aikaa, tuli sota ja oli pulaa elintarvikkeista. Kotona syötiin kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen aika hyvin, sillä kotiapulaisemme olivat taitavia kokkeja, jotka loihtivat vaatimattomistakin aineksista hyviä ruokia.

Kotona kiinnitettiin huomiota myös pukeutumiseen. Ruokapöytää piti aina tulla siisteissä vaatteissa, hiukset kammattuina. Opimme käyttämään ruokailuvälineitä oikein ja meitä neuvottiin käyttäytymään pöydässä hyvin. Siksi nousen hiukan vastahankaan, kun näen ihmisten aterioivat pukeutuneena miten sattuu ja toisten syövän ruokansa jopa myssy päässä, etukumarassa lappaen ruokaa suuhunsa. Niinpä minusta 4-vuodenaikaa, olkoon ruoka miten maistuvaa tahansa, ei täytä kaikkia hyvän ravintolan tunnusmerkkejä.

Se on aivan niin kuin aidot jalokivet rihkamaan verrattuna. Kun sitten lähdin Helsinkiin opiskelemaan, tiesin aika paljon ravintoloista ja ruoista.

Osasin valita hyvät ravintolat ja hyvät ruoat. Tutuiksi tulivat monet vielä nytkin tunnetut ruokapaikat. Tornin Espanjalainen sekä Balkan Grill olivat suosiossani.

Kun sitten muutin Tampereelle, tutustuin sikäläiseen tarjontaan, joka oli tietysti vaatimattomampaa kuin pääkaupungissa, mutta silti mielenkiintoista. Tämä päivän Helsingissä suosittelen Kämpin Brasserien á la cartea. Kun aloin matkustella Euroopassa, käytin kahta ravintola-alan opaskirjaa.

Tunnettu rengasvalmistaja Michelinin edustajat alkoivat jo yli vuotta sitten tehdä huomioita hyvistä ravintoloista ja suositella niitä aluksi toisilleen. Noin vuodesta lähtien Michelin on julkaissut oppaita, Michelin rouge, joita nykyisin saa erikseen suuremmista maista ja koko Euroopan käsittäviä.

Michelinin jakamat tähdet ja muut tunnustukset ovat tunnettuja ja haluttuja. Ravintola voi saada yhden tähden, jos se on arvostelijoiden mielestä erittäin hyvä omassa luokassaan.

Kaksi tähteä tulee, jos ravintolan henkilökunnan ruoanvalmistustaidot ovat erinomaiset. Tämän ravintolan takia kannattaa poiketa suunnitellulta matkareitiltä. Harvinaisuus kolme tähteä voi tulla, jos henkilökunnan ruoanlaittotaito ja ravintolan ruokakulttuuri kokonaisuudessaan ovat poikkeuksellisen hyviä. Ravintola on oman, varta vasten tehdyn matkan arvoinen. Tähtien lisäksi Michelin-oppaassa käytetään myös muita merkintöjä. Michelin jakaa myös haarukoita. Niitä voidaan antaa yhdestä viiteen kappaletta kertomaan ravintolan mukavuudesta, palvelusta ja yleisilmeen laadukkuudesta.

Yksi merkki tarkoittaa "mukavaa ravintolaa" ja viisi merkkiä "erittäin ylellistä ravintolaa". Mikäli merkit ovat punaisia, ravintola on koettu erityisen viihtyisäksi. Michelinin tähtien jakaminen ei ole aina aivan tasapuolista, moni hyvä ravintola jää ilman ja jollakin saattaa olla vähän aiheettomastikin tähti.

Niin tai näin, eiväthän nämä tähdet asiaa ratkaise ja hyvää ruokaa saa aivan taatusti ihan vaatimattomissakin paikoissa, jonkalaisena 4 vuodenaikaakin voinee pitää. Jonkin aikaa muodissa ollut fine dining ei minusta ole hyvä ruoan merkki, vaikkei se sitä huonoksikaan tee, mutta monenlaiset viivamaiset kastikekuviot ja kukka- tai vihanneskoristelut eivät minusta anna mitään lisäarvoa, kun maistellaan annosta.

Niin, ne tamperelaisten valinnat. Muutin pois Tampereelta ja niinpä Aamulehden lukijoiden listoilta löytyy vain kaksi ravintolaa, joissa olen käynyt, Tiiliholvi ja Ravintola C. Viimeisestä käynnistä Tiiliholvissakin on jo aikaa, mutta muistelen kaiholla ravintolan alkuaikoja luvuilla, jolloin se oli todella erinomainen ravintola.

Minulla on tallessa ravintolan ruokalista 7 x 7, jolla on seitsemän eri maan parhaita annoksia suomalaisista poronvasakyljyksistä aina venäläiseen kaviaariin. Ravintola C oli pettymys lounasaikaan, vain muutama asiakas, vaisu ilmapiiri ja annokset ihan tavallisia. Ihmettelen kun listalla ei ole Ravintola Näsinneulaa eikä Finlaysonin palatsia , niitä harvoja todella hienoja ravintoloita, joissa ruoka on erinomaista ja palvelu moitteetonta.

Jälkimmäiselle pieni miinus hiukan kolkosta ala-aulasta, ja vaikka se ei vaikuta ruoan laatuun se laskee hiukan pisteitä. Lopuksi mainitsen muutaman todella hyvän ravintolan Euroopasta. Wienissa loistohotelli Bristolin ravintola Korso on todella vaikuttava kristallikruunuineen, paneloituneine seinineen ja tottakai, erinomaisine ruokineen.

Venetsiasta kannattaa mainita Harry´s Bar ja  Gritti Palace, muitakin erinomaisia ruokapaikkoja toki on. Brysselin paras paikka saattaa olla Maison du Cygne.

Nämä ovat kaikki kuitenkin aika kalliita. Ranskassa on niin paljon hyviä ravintoloita, että niiden mainitsemisesta tulisi turhan pitkä lista. Sveitsistä kannattaa tuoda esiin monet kiltaravintolat, Zürichistä esimerkiksi viehättävä Restaurant Zunfthaus zur Waag. Suositella voi myös designhotelli Widderin ravintolaa ja ketjuravintoloista Brasserie Lippiä.

Erinomaisen, laadukkaan ja taiten valmistetun ruoan lisäksi moitteeton tarjoilu, josta huolehtivat useimmissa paikoissa miestarjoilijat. Hovimestari on aktiivisesti läsnä. Ravintolasali voi olla loistelias tai tavallisempikin, mutta aina viihtyisä ja siisti. Ilmapiiri on miellyttävä, joissakin elegantti, joissakin taas rennompi, mutta ei koskaan häiritsevä.

Jos on musiikkia, se on hyvin hillittyä. Vastaanotto ja johdatus pöytään hoidetaan ammattitaitoisesti ja tyylikkäästi. Ja viinitarjoilu, tottakai, jonka sommelier hoitaa hienosti. Yhdestä asiasta on syytä vielä sanoa. Hienoon ravintolaan on pukeuduttava asiallisesti. Esimerkiksi kesähelteilläkään sortseissa ei päästetä sisälle ykkösluokan paikkaan.

Se, mitä tällä haluan sanoa, on se, että Suomessa ei ole vielä omaksuttu täysin kansainvälistä ravintolakulttuuria. Ja senhän huomaa tamperelaisten valinnoista. Luukas kertoo tarinan rikkaasta miehestä, joka lähtee matkoille ja jättää leivisköistä koostuvan omaisuutensa palvelijoittensa hoidettavaksi. Yksi mies saa kymmenen leiviskää ja alkaa hoitaa omaisuutta jopa paremmin kuin omaansa.

Hän käy kauppaa, tekee sijoituksia ja kasvattaa leiviskäin määrän kahdenkertaiseksi. Toinen saa viisi leiviskää ja tekee hänkin jonkinlaisen tilin, tekee tulosta, kasvattaa leiviskäin määrää. Yksi on sitten ylivarovainen tai vain saamaton. Hän kaivaa leiviskän maahan, ja omistajan palatessa hänellä on antaa takaisin vai se yksi ja sama leiviskä. Rikas mies tuohtuu ja toteaa palvelijansa kelvottomaksi hoitamaan leivisköitä. Häneltä otetaan se yksikin leiviskä pois ja annetaan sille, jolla oli alun perin ne kymmenen.

Mitä me tästä opimme. Kuten niin monet muutkin Jeesuksen opetukset, tämäkin on vertauskuvallinen. Leiviskä tarkoittaa — tai niin voimme ainakin arvella — meidän kunkin henkilökohtaisia lahjoja ja ominaisuuksia.

Näiltä osin me ihmiset olemme jo alussa erilaisia. Tahdoimmepa myöntää sen tai emme, tosiasia kuitenkin on, että ns. Leiviskämme eivät oikeastaan ole meidän omiamme siinä mielessä, että voisimme tehdä niillä mitä haluamme, sillä lahjojemme, ominaisuuksiemme oikea omistaja on Jumala. Kaikki se, mitä meillä on, on tarkoitettu edistämään Jumalan valtakunnan asiaa. Meillä jokaisella on siis omat erityiset kykymme ja taitomme.

Jeesuksen tarina kertoo sen, että meidän on tehtävä parhaamme niissä asioissa joissa olemme hyviä. Meidän on kehitettävä lahjojamme ja käytettävä niitä hyväksi niin, että tuotamme sekä hyötyä että hyvinvointia ja onnellisuutta muillekin, emme vain itsellemme.

Mitä enemmän meillä on näitä lahjoja, sitä enemmän meidän on leivisköillämme palveltava omaa seurakuntaamme, yhteisöämme ja koko ihmiskuntaa. Suurin osa meistä lienee noita viiden leiviskän ihmisiä, hyödyllisiä työmuurahaisia, tai vaikkei nyt ihan niinkään niin kuitenkin työntekijöitä itse kukin omalla alallaan, opettajina, paperimiehinä, lääkäreinä, muurareina, metallimiehinä, maanviljelijöinä, kassanhoitajina, kauppiaina, myyjinä.

Emme kokoa mitään mittavia kymmenien leivisköiden omaisuuksia eli emme ole mitään optiomiljonäärejä, huippututkijoita tai nobelisteja. Teemme vain hyvin työmme ja maksamme veromme. Entä sitten leiviskänsä piilottaneet, kynttilänsä vakan alle kätkeneet? Jeesuksen mukaan niin ei pidä tehdä.

Huomatkaa tämä, hän oli saanut leiviskän, hänellä oli oma osaamisensa, omat taitonsa, mutta hän ei ollut käyttänyt niitä, hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa.

Kuuluuko hän maan hiljaisiin vai onko hän tavalla tai toisella joutunut sivuraiteelle elämän kovassa kilvassa, mene ja tiedä. Oma leiviskänsä hänenkin on hoidettava ja oikein hyvin sen moni heistä tekeekin. Kokonaisuuden kannalta heidän panoksensa on hyvin tärkeä. Maailmankaikkeus on ihmeellinen asia. Mistä se alkaa, mihin saakka sitä riittää. Sama ihmeellisyys koskee aikaa, milloin se oikein alkoi ja voiko se laisinkaan päättyä.

Kyllähän tiedemiehet ovat kautta aikain selitelleet näitä asioita. Aika alkoi alkuräjähdyksestä, josta kaikki sai alkunsa. Sitä ennen ei muka ollut aikaa. Mitenkähän sekin on mahdollista, ettei ollut mitään, ei edes aikaa? Ateistit ja monet tiedemiehet ovat tällä linjalla.

Oli suuri pamaus, siitä kaikki lähti kehittymään ja aika juoksemaan. Voi ollakin, että on ollut jonkinlainen kosminen räjähdys, mutta se on kaikkein viisaimmiltakin jäänyt selvittämättä, kuka painoi nappia, kuka tai mikä aiheutti sen räjähdyksen. Tietysti voidaan selittää uskottavasti tällainen räjähdys tavattoman tiheästä ja kuumasta massasta, joka on räjähdyksenomaisesti alkanut laajentua ja joka laajenee edelleen.

Ei se ole oikeastaan ristiriidassa Jumalan sanankaan kanssa, jonka mukaan Hän loi taivaan ja maan. Mitä aikaan tulee, Raamattu tuntee ikuisuuden, iankaikkisuuden. Se on aikaa, joka on aina ollut, on ja on jatkuva. Kirkkoisä Augustinus kirjoitti, että aika on olemassa vain luodussa maailmankaikkeudessa , joten Jumala on ajan ulkopuolella; Jumalalla ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta , vaan ainoastaan ikuinen nykyisyys.

Nämä ovat vaikeita asioita ymmärtää, niin vaikeita, etteivät tiedemiehet ole voineet näitä ratkaista, vain esittää erilaisia hienojakin teorioita. Mutta paljonko meidän tarvitsee ymmärtää? Olen tässä jo pitemmän aikaa ihmetellyt, miksi pakolaiset muslimimaista pyrkivät Eurooppaan, pitkän ja vaarallisen matkan päähän.

Miksi he eivät hakeudu naapurimaihin, joissa puhutaan samaa kieltä, noudatetaan samoja tapoja palvotaan samaa jumalaa? Saharan pohjoispuolella on valtavia tyhjiä alueita, joita muslimivaltiot hallitsevat. Läntisestä Mauritaniasta alkaen kulkee leveä muslimivaltioiden vyö aina Kazakstaniin ja Pakistaniin saakka, Arabian niemimaa mukaan lukien. Miksei näihin maihin ole otettu pakolaisia vastaan, miksei perustettu vastaanottokeskuksia ja leirejä?

Eikö yhden ja saman kulttuurin piiristä tulevien olisi helpompi sopeutua omiensa joukkoon? Melkoinen osa näillä alueilla asuvista kuuluu samoihin kieliryhmiin, joten kaiken luulisi olevan helppoa.

Hyvät päättäjät, hyvä Euroopan Unioni, miksi ette ala painostaa arabi- ja muslimimaita ottamaan vastaan pakolaisia heidän omista naapurimaistaan? Rahaa on, tilaa on. Mistä oikein on kiinni haluttomuutenne auttaa oman kansanne sukulaisia? Miksi Allahinne on armoton?

Ja onko länsi niin riippuvainen Saudi-Arabian öljystä, että se kumartaa enemmän barrelin hinnalle kuin ihmisoikeuksille ja humanismille? Rion pettymykset ja sitä edeltänyt pitempi ajanjakso Suomen koululaitoksen kehityksessä ja satsauksissa urheiluun antaa aihetta huolelliseen tarkasteluun. Yhteiskunnassa on tapahtunut laaja murros, jonka aikana sosialidemokraattinen ajatus tasa-arvosta ja kaikkien yhtäläisistä mahdollisuuksista on ajettu läpi koulumaailman.

Samalla yhteiskunnan rakenne on muuttunut niin, että sotavuosina ja niiden jälkeen maamme rakentanut sukupolvi, joka nosti kansamme niukkuudesta hyvinvointiin, on väistynyt ja tilalle on tullut sukupolvi, joka on kasvanut hyvinvoinnissa eikä ymmärrä, mitä sen saavuttamien on vaatinut ja mitä sen ylläpitäminen edellyttää.

Koululaitoksessa ja opettajakunnassa vallitsee yhtäläisen oppimiskyvyn henki ja siksi kaikenlainen kilpaileminen on ajettu alas, edes numeroita ei enää saisi antaa. Ja hyvinvointimme tarjoaa kasvaville lapsille koulukyytejä takseilla sen sijaan, että kasvavat lapset ja nuoret liikkuisivat mahdollisimman paljon ja loisivat siten pohjan omalle terveydelleen. Hyvinvointimaailmassa eläminen on vaikuttanut myös siihen, että opettajat eivät tee enää kutsumustyötä vaan kaikesta ylimääräisestä on maksettava.

Liikuntaa opettivat ennen voimistelunopettajat, omasta alastaan innostuneet, jotka asuivat maaseudulla lähellä koulua ja innostivat oppilaitaan urheilun pariin ja toimivat samalla paikallisissa urheiluseuroissa kilpailujen järjestäjinä ja valmentajina. Nyt liikuntaa opettavat ay-henkiset tuntityöläiset, jotka läheisestä kaupungista ajavat maalaiskouluihin ja tekevät vain sen, mikä työehtosopimuksessa sallitaan, ja palaavat sitten kaupunkiin pelaamaan ehkä sulkapalloa sen sijaan, että ohjaisivat oppilaita illalla koulun urheilukerhoissa.

Liikunnanopettajien koulutusta on siten muutettava, että kaikkien opiskeluohjelmaan kuuluu eri lajien lahjakkuuksien tunnistaminen ja valmennuksen perustaidot. Jatkossa valittaisiin joka aineenopettajan tai valmentaja linja. Opettajakoulutukseen kuuluisi myös urheilun historia ja lasten motivoinnin ohjaus. Vaikka Suomessa on vapaa oikeus valita asuinpaikkansa, koulujen liikunnanopettajien kohdalla viranhoitoon pitäisi kuulua asuminen koulupaikkakunnalla ja osallistuminen paikallisten urheiluseurojen työhön mm.

Näistä tehtävistä olisi tietysti maksettava palkanlisää. Kouluissa palattaisiin vanhaan kunnon kilpailuhenkeen numeroarvosteluineen, jotka olisivat positiivisella tavalla julkisia.

Huonojen numeroiden saajia tuettaisiin ja kannustettaisiin. Kouluissa järjestettäisiin luokkien ja koulujen välisiä kilpailuja ja otteluita. Korkeakoulumaailmassa yliopistot ottaisivat ohjelmaan urheilun jakaen jenkkityylisiä stipendejä hyville urheilijoille, joille räätälöitäisiin erikseen opiskeluohjelma.

Näin yliopisto saisi urheilujoukkueisiinsa hyviä urheilijalupauksia, joilla samalla olisi mahdollisuus turvata tulevaisuutensa tutkinnolla. Kaiken liikunnan on lähdettävä perustasolta, liikunnan pariin ohjautuvista lapsista ja nuorista, joille koulu on jo antanut valmiudet.

Urheiluseurojen tulisi olla jossakin määrin lajikeskeisiä, keskittyä vain muutamaan toisiaan tukevaan lajiin. Koulujen valmentajaopettajat ohjaisivat liikunnalliset lupaukset oikeaan seuraan ja siellä hänelle räätälöitäisiin oma valmennusohjelma, jonka nuori sisäistäisi ja asettaisi itselleen tavoitteet. Näissä oli samaa maaottelunhenkeä kuin Ruotsi-Suomi maaotteluissa.

Myöhemmin nämä muuttuivat seurojen välisiksi ja samalla tuo henki hiipui, kun ei oteltukaan enää naapuripitäjän poikia vastaan vaan Pälkäneen Lukko vastaan Kalvolan Keihäs, ei se tuntunut samalta. Mutta huippu-urheilun pohja lepää vahvasti koululiikunnan ja maaseudun urheiluseurojen varassa. Niiden toimintaedellytykset on turvattava ja suosituspaikkojen on oltava hyvässä kunnossa ja helposti saavutettavissa.

Olympialaisissa on aivan liikaa lajeja verrattaessa vuoden takaisiin kisoihin, eikä pienellä Suomella voi olla varaa valmentaa huippu-urheilijoita kaikkiin lajeihin. Kansallisista lähtökohdista olisi valittava joukko lajeja, joissa voitaisiin arvioida suomalaisten voivan edelleenkin menestyä, ja keskityttäisiin niihin. Olisi kylmästi jätettävä melkoinen osa lajeja pois, mutta siis vain huippu-urheiluohjelmasta.

Kaikkia lajeja saisi toki harrastaa, mutta ohjelman ulkopuolisia lajeja ei tuettaisi. Tietysti jos sitten jonkin lajin piiristä nousisi lahjakas urheilija, hänelle räätälöitäisiin tie huipulle. Sitä vastoin lentopallo, jossa kyseinen kosketus puuttuu, pelataan verkon eri puolilla, voisi säilyä ohjelmassa jo senkin takia, että se olisi hyvää rentousharjoittelua kaikkien muitten lajien urheilijoille. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan paljon suutelevat ihmiset elävät pidempään ja potevat vähemmän sydänsairauksia.

Tämä saattaa johtua siitä, että suutelemisen ansiosta erittyy erilaisia hormoneja, joilla on särkylääkkeiden tapaisia vaikutuksia ja ne vahvistavat kehon puolustusmekanismeja. Suurin niistä on rakkaus    Elämäni valssi    5. Eräässä pöydässä istui neljän hengen seurue, joista toinen daameista istui pyörätuolissa. Seurailivat toisten tanssimista ja hissukseen maistelivat talon antimia.

Tuli hidas valssi, jonka pyöreisiin lähdimme. Tämä pyörätuolissa oleva daami nousi hyvin varovaisesti ellei peräti heiveröisesti ylös ja alkoi huojua valssin tahdissa niin kuin leppeä tuuli huojuttaa vahvaa tammea. Pysähdyimme ja jäimme muiden mukana seuraamaan tanssiesitystä, jota soittaja vielä hiukan pidensi. Se oli sykähdyttävä esitys.

Tämä daami pani tanssiinsa kaikkensa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Suurempia aplodeja ja halauksia en ole koskaan nähnyt tanssipaikalla. Se avasi ainakin minun silmiäni sille, mitä tavallinen lavatanssi ja lavatanssimusiikki voivat ihmiselle merkitä. Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että tanssiminen parantaa elämisen laatua, edesauttaa luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita sekä lisäksi parantaa sydämen toimintaa, alentaa verenpainetta, diabetesta ja kolesterolia, lisää oksitosiinihormoonin tasoa synnyttää hyvää oloa , parantaa mielen ja liikkeen koordinaatiota ja tasapainoa sekä edesauttaa hymyilemään eli kasvolihakset näyttävät ulospäin sen, että sisäinen hyvinvointi on kunnossa.

Saanko kysyä mitä se sellainen kotiristi merkitsee, kun ei ole tuttu sana minulle? Anteeksi epäselvyyteni - se on synnynnästä. Tarkoitin 'iltojeni iloa', 'elämäni sulostuttajaa', 'miehen kylkiluuta' jne.

Tarkoitin siis häntä, joka yli 40 vuotta sitten kääntyi onolatrian uskoon eikä ole vieläkään uskossaan horjunut tai siitä luopunut - luulen. Se onnistu vain jatkuvan harjoituksen kautta. Lisäksi aktiviteettien tulee olla sellaisia, että niistä voi samalla nauttia. Lavatanssissa joutuu miellyttävän musiikin tahdissa koko ajan ottamaan tiettyjä askelkuvioita ja tekemään nopeita päätöksiä sekä vikkeliä pyörähdyksiä ja suunnanvaihtoja. Tämä harjaannuttaa muistia ja parantaa tasapainoa sekä on merkittävästi sosiaalisempaa kuin pelkkä yksitoikkoinen kävely.

Tanssipaikkoja kun on tullut kierreltyä muutoinkin kuin kaukaa, niin siellä tapaa yllättävän paljon vanhoja tuttuja juomaveikkoja.

Kun muutaman vuoden on istunut takamuksensa puuduksiin vertaisryhmissä, niin tanssiterapia on kevyempi vaihtoehto elämässä jaksamiseen. Tiedä häntä sitten miten meidän tanssia harrastavien raukkojen käy, kun selitellään aikoinaan Pietarille tekosiamme — 'suo siellä, vetelä täällä', kuten Kekkonen pahojen kielten keksimän jutun mukaan vastasi Tabe Sliorin lähentelyviestiin. Edellä oleva tuli mieleeni luettuani lehtikirjoituksen kardinaali Cavallari piispallisesta paimenkirjeestä, joka tähän mennessä on kaikkein jyrkin tuomio tangolle.

Kirje manaa tangoa tulikivenkatkuisin ilmaisuin maan rakoon. Hän vertaa tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisää, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä vain paatunut ihminen voi kuvitella. Ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää.

Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee syntiä. Hän määräsi kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan vastaisuudessa.

Lähde New York Times Joten ei kai tässä ristiriitojen maailmassa voi kuin yhtyä Euripideen sanoihin: Tanssipaikoilla on hyvin usein aluksi tanssinopetusta, joka sisältyy lipun hintaan. Kun aloittelija tulee ensi kertaa suurin toivein tanssikurssille ja näkee kuinka varttuneemmat tekevät hienoja kuviosarjoja, niin hän mielessään ajattelee, että jos vielä joskus osaisi noin hienosti tanssia.

Menee vuosi ja tämä innokas ja osaava tanssija katselee huippuluokan kopteroijia ja huokaa, jospa vielä joskus osaisi tanssia tuolla tavalla.

Kolmen vuoden kuluttua tästä tanssija huomaa olevansa huippuosaaja jopa kilpapuolella. Hän näkee kuinka eräs vasta-alkaja tulee tanssipaikalla empien sisään ja ottaa arastellen tanssiotteen ja horjuvat ensi askeleensa.

Tällöin huippuosaaja huokaa ja mielessään sanoo, että jospa vielä osaisi tanssia tuolla intohimolla. Moni daami on kyyneleet silmissä poistunut tanssitunnilta kesken kaiken eikä ole takaisin tullut. Tämä aikakausi alkaa olla auttamatta taakse jäänyttä elämää. Varmaan olen täysin väärässä, kun minulle on tullut sellainen mielikuva, että mitä korkeammalla on kilpatanssipuolella ollut, kun on aloittanut opettajan uransa, sitä kriittisemmin hän suhtautuu opetettaviinsa.

Ehkä hänen omalle kohdalleen sattuneet tiukatkin palautteet matkan varrelta ovat turhina painolasteina. Kuitenkin sanoisin, että nykyään erityisesti nuorempi opettajapolvi suhtautuu äärettömän positiivisesti opetettaviinsa.

Tästä oli hyvänä esimerkkinä tv: Itselläni on ollut hyvä tuuri sen suhteen, että kaikki ne, joiden opetusta olen saanut nauttia, ovat panneet pääpainon tanssin innostuksen sytyttämiseen ja ylläpitämiseen. Jorma Tulonen, eräs pitkäaikaisemmista opettajistani, on innostanut mm. Eduskunnan tanssikerholaisia lavatanssikulttuurin ymmärtämiseen ja siitä nauttimiseen. Kirjeen sulle kirjoitan ja kuorehen mä laitan oikein valokuvaniki.

Näät mun siinä vasemmalla sontakuorman päällä ja ohjaksissa kelpo Miikin. Minkä tähren lährit sinne Amerikkahan töihin oon mä sitä ajatellut. Emmä ollut tarpeheksi rikkahaasta talosta ja osannut en olla hellu. Metallinen kaulaketju, jonka annoit mulle, putosi ja joutui hukkaan. Tuokkolasta kuoli sitten viimeinenkin mulli ja muuta ei oo sattunutkaan. Kyynelistä kostehista kynttiläni sammuu kamarini akkunalla. Ekkö sinä voisi sitä sytyttämään tulla sillä rakkautesi valkialla.

Mitä ne tuollaasetkin plaattialla tekkee, kyllähän sinne paremmatki tuppii: Kun ne sitten vielä hyppelöövätki kuin isoäiren vanha puolarukki.: Kyllä ne muaki sinne hyppelemähän veis' jos ne tietäis' että mull' on lehmä. Vaan kun eivät tierä, niin ei myöskään vierä, pahaakos sen lehmällisen kerjää.

Mä on tullu' suhun ja sä oot tullu' muhun ja pappani pani mut sua meinaamahan. Jollen mä sua saa, niin voi, voi Herran tähren kyllä se olis' äirellekkin paha. Menin luttihin maata ja jätin oven haata ja orottelin poikia perähäni. Aamulla heräsin ja yksin makasin, voi piru kun mun pisti nenähäni. Maikki Metsäkedon hyräilystä Ihmiset terapoivat itseään jatkuvasti musiikilla.

Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaation ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita.

Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se säätelee primitiivisiä tunteita. Mielimusiikki toimii aivojen rajuna ärsykkeenä, aktivoijana ja virittäjänä. Musiikkimakuun vaikuttaa merkittävästi se, millaiseen äänimaailmaan ihminen syntyy. Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla. Musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ei siis ole pakko kuunnella Mozartia.

Musiikkikulttuurin näkökulmasta hyvä musiikki on luovaa ja kekseliästä. Yksilön näkökulmasta hyvä musiikki on sitä, mistä hän nauttii. Edellä olevat ajatukset olen poiminut Terhi Hautamäen kirjoituksesta Evita-lehden no. Lavatanssin harrastajana korostaisin vielä enemmän tanssin ja musiikin yhteenkuuluvuutta.

Ainakin antiikin kreikassa musiikista, tanssista ja laulusta käytettiin samaa sanaa. Terpsícore oli sen jumalatar tarkoittaen sanana: Ihminen kaipaa sellaista kulttuuria, jota pääsee itse tekemään. Keskivertosuomalaiselle tanssilava on se näyttämö, jossa itse kukin pääsee tyydyttämään esiintymistarvettaan.

Pitää kuitenkin muistaa taiteilijan kultainen nyrkkisääntö, ettei näyttämöllä saa esiintyä. Taiteilija, joka esiintyy ei nouse koskaan suuruuteen. Lavatanssi on vuoropuhelua tanssipartnerin kanssa. Jos siinä yrittää esiintyä muulle tanssiväelle, niin lopputuloksen voi helposti arvata. Tässä on samoja piirteitä kuin itseään kehuvissa hölösuisissa kavereissa, ei niiden seuraa kaipaa. He kehuvat itseään sellaisella höökillä, ettei toiset ehdi siihen väliin kehua ollenkaan itseään.

Eihän siitä sellaisesta mitään tule. Maassa on satoja tuhansia, joiden terveyden ja elämisen tasoa parantaisi ravaaminen lavatansseissa. Yhteiskunnan ja tiettyjen piirien kannalta on tärkeää, ettei sairauksia maasta hävitetä, vaan että niitä hoidetaan. Näin tietyt tuottoisat liiketoiminnat ja suuri paarialuokka maassa säilyvät.

Esimerkiksi tupakointi ja viinajuonti ovat mielisairauksia, tarkemmin sanottuna reaktioita lamaannuttavasta pelosta. Siksipä ne ovat sodan ja henkilökohtaisen laman oloissa niin suosittuja. Lavatanssi on sylikkäin tapahtuvaa liikettä. Miehen ja naisen välistä vartaloiden avulla tapahtuvaa keskustelua ohjaa lähes synkkä ja ikävöivä musiikki.

Se on makeaa surua. Tanssin aikana kaksi toisilleen vierasti tulee yhdeksi. Kaksi toisilleen vierasta saavat kuvitelmissaan kokea olevansa yksi kokonaisuus. Onko se tämä kaipaus, joka loppujen lopuksi tekee tanssista romanttisen.

Vastakkaisen sukupuolen kaipaus ei ole pelkästään seksin puutteesta johtuvaa, vaikka siihen usein liittyy seksistä unelmointia. Kaipaamme sellaista, jonka tajuamme vastakkaiseksi ja jonka kanssa voisimme muodostaa kokonaisuuden. Kuten kemiassa on opetettu, vastakkaisen varauksen omaavat ionit yhtyvät yhdeksi molekyyliksi. Tekstiä on mukava lukea kuin piru raamattua. Tässä tapauksessa tanssinharrastaja vastaan musiikin kuuntelija. Itselle vieras musiikki voi ärsyttää, jos sitä kuulee taustalla.

Musiikki herättää muistoja jopa vahvemmin kuin vanhat valokuvat. Se aktivoi elämäkerrallisen muistin ja käynnistää aivoissa mielen elokuvan. Tutkijat eivät tiedä miksi, ainoastaan miten se tapahtuu. Musiikki osuu aivojen mantelitumakkeeseen, joka vastaanottaa kaikki aistitietomme ja jonka tehtävänä on tunnereaktioiden muistaminen ja käsittely.

Vahva vaikutus on musiikilla, jonka ensikuulemiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja muisto haalenee, jos kuulemme kappaleen monta kertaa. Esimerkiksi työpäivän jälkeen pistetään joku itselle sopiva kappale soimaan. Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaatioon ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita.

Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se osuu suoraan aivojen syvimpiin osiin, mielihyväkeskukseen, joka säätelee primitiivisiä tunteita. Esimerkiksi pareittain soittavien muusikoiden aivosähkökäyrät alkavat yhdenmukaistua heidän soittaessaan. He siis kommunikoivat keskenään tiedostamattaan. Sama koskee todennäköisesti yhteislaulua. Laulaminen puolestaan kehittyy laulamalla. Yhteisön koossa pitämistä ja parinvalintaa on pidetty jopa musiikin perimmäisenä biologisena tarkoituksena.

Siten musikaalisuus on ihmisen luontainen ominaisuus. Toiset kuuntelevat musiikkia vasemmalla toiset oikealla aivopuoliskolla tai sitten molemmilla.

On vaikea todistaa, että erot olisivat synnynnäisiä. Hän pitää samanlaisesta, kunnes kehittää oman makunsa, jolloin musiikista tulee samalla tapa erottua vanhemmista. Jo vastasyntynyt tunnistaa vaistomaisesti musiikkikulttuurinsa tyypilliset sävelasteikot ja vierastaa riitasointuja.

Ihminen lukkiutuu jo ennen kouluikää tiettyyn ääniympäristöön, ja aivojen kuulojärjestelmä käsittelee muunlaista musiikkia siitä käsin. Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla tietoisesti, jolloin samalla kuuloalueet saavat jumppaa. Aivojen mielihyväkeskuksia hellii musiikki, jossa on ihanteellinen yhdistelmä toistoa ja hienovaraista muuntelua sekä yllätyksiä. Siis sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Atonaalinen taidemusiikki on suurelle osalle ihmisistä epävireistä möykkää, pelkkiä yllätyksiä ja ilman säännönmukaisuuksia.

Musiikki stimuloi aivoja, mutta nykykäsityksen mukaan musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Paholaisen sointu, vähennetty kvintti eli tritonus oli keskiajan kirkkomusiikissa kielletty. Kyseinen sointu löytyy mm. West Side Storyn Mariasta ja Simpsonien tunnarin alkusävelestä. Sellainen mielikuva jäi, että näissä varhaistansseissa käy lähinnä eläkeläiset eli köpöttelevä väki.

Varsinkin pisti silmääni, että miesten keski-ikä oli noin 10 — 20 vuotta naisia korkeampi ja vastaavasti naisten tanssitaito merkittävästi miehiä parempi. Vain yhden taitavan vanhemman miestanssijan näin koko matkan aikana ja sentään kävimme 25 kertaa milongoissa. Myöhäisiin tangotansseihin nuoriso valuu tuossa puolenyön aikaan ja nujuavat ensin pöydissä juomansa ääressä pari tuntia ennen kuin pääsevät vauhtiin.

Valitettavasti en ollut näkemässä kolmen aikaan aamulla, miten väki vetää tangoa tunteella. Jos ilkeä olisin, niin väittäisin, että tango väestöpohjaan nähden on suhteellisen vähän harrastettu asia tavallisten nuorten keskuudessa.

Se ketkä tangoa tanssivat vähän riippuu siitä keneltä kysyy. Buenos Airesin miljoonaiseen porukkaan mahtuu jo melkoinen määrä ammattilaisia, joille aika monelle tarjoutuu työtilaisuuksia tangoshow'n piirissä. Sain sen käsityksen, että tämän metropolin alueella pyörii kymmenittäin enempi pieniä tangoryhmiä, joten erilaisia tangoesityksiä löytyy joka illalle. Nämä esitykset on tarkoitettu ennen muuta turisteille. Hinnatkin ovat sen mukaiset, ettei paikallisella palkkatasolla joka ilta istuta tangoravintolassa pihvin ääressä ja hihkuta bravoota paikallisille tangovirtuooseille.

En laskenut mutta arvaan, että varsinaisia tanssipaikkoja Buenos Airesissa on selkeästi alle , enkä ihmettelisi, vaikka todellinen luku olisi alle Lähes poikkeuksetta elävä musiikki puuttui ja pelkästään melodiatonta, hakkaavaa nuevo tangoa itkunsekaisen miehen äänellä laulettuna kuuli joka paikassa pitkin iltaa.

Vain tangoesityksissä kuuli sellaista tangoa, jota olin tottunut pitämään hyvänä argentiinalaisena tangona. Se vähä mitä näin vanhemman porukan muuta kuin tangoa tanssivan, oli pettymys. Eivät he osaa muita tansseja oikeastaan ollenkaan, mitä nyt paikallisia kansantanhuja. Eipä silti ei siellä myöskään juuri missään muuta soiteta kuin tangoa, milongaa ja tango valssia.

Ai niin otsakkeen aiheesta piti kirjoittaa. Käyttäisin aikani ja rahani yksityisillä tangotunneilla. Opettajia löytyy joka lähtöön. Monelle suomalaiselle tuttu lienee Tango Pasiónista Los Ocampo www. Vaikkapa yhtenä opettajina voisivat olla he.

Nyt emme ottaneet heihin yhteyttä, koska arvelimme, etteivät he olisi päästäneet meitä irti ennen kuin lentokentällä, emmekä halunneet olla heille pitkänä riippana.

Kuulin, että facebookissa oli tilaisuutta puitu ja ehkä sen vuoksi varsinkin evästettyä nuorta väkeä oli runsaasti paikalla. Black Box BB on talon eteläpäässä Postitalon suunnalla alakerrassa. Pää- eli narikka-aulasta kävellään miesten wc: Alhaalla on myös vartioimaton narikka. Ensivaikutelmat tilasta eivät minun kohdallani olleet huonot mutta eivät mitenkään loistavatkaan.

Lattia muistutti enempi vesivanerin kääntöpuolta, mikä ei minun tossuilleni ollut mahdoton juttu. Tanssialueen pinta-alaa en laskenut, mutta veikkaisin yli neliön. Vahtimestari avasi ovet kello Ensimmäisen ja viimeisen setin aikana mahtui aika hyvin tanssimaan, mutta keskimmäinen oli vähän ahtaan oloinen.

Väliajoilla väki häädettiin käytävään, koska ilma loppui ja piti saada vahvaa tuuletusta aikaan. Vain yksi pyörtyi hapen puutteeseen ja häntä virvoiteltiin sitten verhon takana. Ei ainakaan sen vuoksi talo voi ylenkatsoa lavatansseja, etteikö sinne tanssijoita löytyisi.

Silmääni pisti myös se, että paikalla oli tavattoman paljon sellaista nuorta ja erittäin tanssitaitosta väkeä, jota en ollut tavannut muilla tanssipaikoilla. Eli potentiaalia alueelta löytyy. Toivotaan, että lavatanssin puolustajia myös Helsingin päättäjistä löytyy, jotta Silmun kaatamisen jälkeen edes vähän tavalliset tallaajat voivat päästä nauttimaan verovaroin maksetusta kulttuurista eikä pelkästään korkeakulttuuri ole etuoikeutetussa asemassa.

Kun vielä ukulella vahvistettu Martti Metsäkedon tanssiorkesteri vastasi soitosta, niin jokainen tietää, että musiikin suhteen on vaikea olla kverulantti. Tiedossani on, että vain yksi lahtelainen mieshenkilö seuralaisensa kanssa salakavalasti livistivät toisen setin jälkeen Wanhan tanssikellariin Sinitaivaan perään. Lähitanssit Musiikkitalon Black Boxissa pääaulasta alakertaan 8.

Musiikkitalon ensimmäisessä paritanssi-illassa esiintyy Martti Metsäkedon tanssiorkesteri. Tapahtuman tarjoaa Suomen Muusikkojen Liitto ry Vapaa pääsy. Tässä on viehättävää se, että Musiikkitalo on ottanut huomioon myös pupulaarikulttuurin tarpeet. Vahvaa huhua sille, ettei kyseisessä talossa tanssimusiikkia kuule, on nyt joutumassa häpeään. Mielenkiintoista orkesterin valinnassa on se, että kunnian olla ensimmäisenä on saanut orkesteri, joka soittaa lähes ainoana ns.

Kuuluisammatkin tanssilavojen kassamagneetit tahtovat vetää radioiskelmää ja 'kauniita kappaleita uudelta levyltään', joilla ei aina tahdo olla mitään tekemistä lavatanssin kanssa. Synnynnäisenä kyynikkona mieleen lirahti ensimmäisenä, että jokin vaikutus tuolla nykyisen kulttuuriministerin nuivuudella korkeakulttuuriin saattaa olla, kun tällaista kansankulttuuria päästetään Musiikkitalon seinien sisälle.

Eräs pääkaupungissa ilmestyvä maan suurin päivälehti kirjoittaa tänään Taitaapi keisari olla vähissä vaatteissa, sanotaan mitä sanotaan. Tulee mieleen viime vuosikymmeniltä tietty silloinen sosialistinen valtio, jossa karjalle ei kannattanut syöttää rehuviljaa vaan sen sijaan leipää, koska tuetun leivän kilohinta oli huomattavasti alempi kuin rehuviljan.

Eliittikulttuurin tarjonnassa on vähän samoja piirteitä. Vuosikymmenien ajan opiskelijoita on yritetty vieroittaa pois populaarikulttista, kuten tanssilavoilta, jotta he tottuisivat eliittikulttuurin suurkuluttajiksi. Menestys ei ole ollut kovin vakuuttavaa. Arveluttavaa tämä on siinä mielessä, että toiset kulttuurit asetetaan eriarvoiseen asemaan. Kuka muu kuin Ralf Gothóni pystyy sanomaan, että esimerkiksi heavyrock ei ole kulttuuria, vaan se edustaa 'tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa' HS.

Liekö nykyisen kulttuuri- ja urheiluministerin nuivuuden ansiota, että Musiikkitalo on julistanut Sibeliuksen syntymäpäivän 8. Viehättävää on se, että Musiikkitalo on ottanut näin huomioon myös pupulaarikulttuurin tarpeet. Vahvaa huhua sille, ettei kyseisessä talossa tanssimusiikkia kuule, on nyt siis joutumassa häpeään. Mielenkiintoista orkesterin valinnassa puolestaan on se, että kunnian olla ensimmäisenä on saanut orkesteri, joka soittaa lähes ainoana ns.

Kuuluisammatkin tanssilavojen kassamagneetit tahtovat vetää radioiskelmää ja "kauniita kappaleita uudelta levyltään", joilla ei aina tahdo olla mitään tekemistä lavatanssin kanssa.

Miksi joskus on 'perhosia vatsassa'? Vatsa on meidän 'toiset aivot'. Pohjoisamerikkalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että ne miljoona solua, jotka ahertavat ruuansulatusjärjestelmässämme, toimivat toissijaisten aivojen tavoin kontrolloiden monia sellaisia elintoimintojamme, joilla on yhteys mm. Ruuansulatusjärjestelmämme hermoratojen kautta 'ajattelevat' aivomme saavat runsaasti informaatiota.

Tutkimusten mukaan monet voimakkaat tunteemme ovat lähtöisin vatsasta. Esimerkiksi vaaratilanteet saavat aikaan vatsan kouristuksia ja suoliston möyryämään, samoin hetket ennen vaikeaa koetta tai ihastuksen tullessa lähietäisyydelle. Kaikki ne tapahtumat, jotka olemme kokeneet tai nähneet jäävät tiedostamattomaan muistiimme, josta vähitellen on syntynyt valtava tietopankki, josta tilanteen mukaan tuntemukset 'vatsan perhosina' pulpahtavat esiin, oli sitten kyse rakastumisesta ensi silmäyksellä tai pitemmällä aikajänteellä.

Menettävätkö naiset synnytyksen jälkeen herkkyytensä? Jos synnytyksessä alapää on liian ahdas, on emättimen aluetta pakko operoida, minkä vuoksi lähes aina sinne jää pysyvää arpikudosta. Häpyhuulille ei synnytyksessä koidu vahinkoa, joten synnytyksellä ei ole vaikutusta myöhempään seksin harjoittamiseen.

Se tiedetään, että äidinmaidon tuottamisen kannalta tärkeä prolaktiini vähentää imetyksen aikana sukupuolisia haluja. Voiko nainen saada orgasmin pelkästään rintojen koskettelusta?

Se ei ole vain mahdollista vaan melko yleistä. Miehille naisen rinnat ovat tärkeimmät katseen vangitsijat, seuraavaksi tulevat pakarat. Mikä on viikon paras päivä harrastaa seksiä? London School of Ecomicsin tutkijoiden mukaan torstai on viikon paras päivä seksuaalisten suhteiden hoitamiseen. Koska tällöin sekä miehen että naisen hormonitasot ovat synkronissa. Syynä tähän on solujen sisäinen 24 tunnin biologinen kellomme.

Asiaa on tutkittu mm. Tämä tarkoittaa myös sitä, että säätämällä biologista kelloasi hiukan aikaisemmalle torstaiaamuna, jolloin testostreni- ja estrogeenitasot ovat noin 5-kertaisia muihin päiviin nähden, saatat lähteä kotoasi töihin paljon onnellisempana. Miksi suudellessamme taivutamme päätämme oikealle? Sikiöt ja vastasyntyneet pyrkivät nukkumaan siten, että kaula kiertyy oikealle. Tästä seuraa, että totumme pitämään tätä puolta sopivampana hyväilylle. Miksi jotkut kiihottuvat seksuaalisesti vaaratilanteessa.

Jotkut ihmiset näyttävät olevan addikteja adrenaliinille, joka tuottaa kemiallisesti samanlaisia tuntemuksia kuin mitä orgasmi saa aikaan. Lisäksi adrenaliini nostaa dopamiinitasoa keskushermostossa, mistä seuraa hyvän olon tunne. Viitteitä siltä, että vaaratilanteessa rakastavaisten kromosomissa 11 geenin DRD4: Tämä voi olla syynä siihen, että etsiydytään vaaratilanteisiin suuremman tyydytyksen saavuttamiseksi.

Voiko mies saada orgasmin ilman siemensyöksyä? Tavallisesti sitä sanotaan takaperoiseksi eli sisäiseksi siemensyöksyksi. Monimutkainen lihaksiston liikesarjan vuoksi tällöin siemenneste ohjautuu virtsarakkoon, josta se sitten aikanaan tulee virtsan mukana ulos. Jotkut miehet pystyvät harjaantumaan tässä niin, että halutessaan ohjaavat siemensyöksyn virtsarakkoon. Itämailla tällaisen tantrahierontaan liittyvän taidon opettelu ei ole kovin harvinaista.

Kiinassa tätä tapaa on käytetty ehkäisymenetelmänä siten, että penistä puristetaan sen juuresta niin kovaa, ettei siemensyöksy pääse purkautumaan ulospäin.

Jos tämä virtsarakkoon suuntautuva siemensyöksy on spontaania, voi se olla merkki diabeteksesta tai eturauhasen operointitarpeesta. Montako peräkkäistä orgasmia voi saada? Kalifornialaisessa avioliitto- ja seksineuvontakeskuksessa tutkittiin henkilön kohdalla yhteensä 10 tunnin ajan orgasmia ja sen kestoa.

Eräs nainen sai ennätykseksi peräkkäistä orgasmia saman aktin aikana. Tehokkain miespuolinen ylti 16 kertaan. Päinvastoin saamme siitä nautintoa, se on hyvä tapa tutustua itseensä ja laukaista kertyneitä jännityksiä.

Sillä voi myös auttaa intiimissä parisuhteessa toinen toistaan. Vaikka kukaan ei ole näkemässä saatamme kiihottua seksuaalisesti itsestään ilman estoja ja häpeää. Silloin ajattelemme sitä, mistä pidämme, mikä tuntuu hyvältä ja minkä me tavallisesti lakanoiden välissä jaamme kumppanimme kanssa.

Tämä merkitsee samalla sitä, että itsetyydytys voi parantaa asenteitamme rakastettuumme. Vastaako yhdyntä rasittavuudeltaan kilpaurheilua? Ensimmäiset oireet seksuaalisesta kiihottumisesta ilmenevät siten, että sydän alkaa sykkiä 90 — kertaa minuutissa.

Vähän ennen orgasmia se lyö noin ja kliimaksissa kertaa minuutissa. Säännöllinen sukupuolisuhteiden harjoittaminen pitää kunnossa monia elimistön osia, ei pelkästään sydäntä. Esimerkiksi hengitystiheys koitoksen aikana kasvaa 3-kertaiseksi normaalista. Tähän ei aina välttämättä ylletä edes kaikessa kilpaurheilussa. Sen lisäksi seksin harjoittamisessa samoin kuin urheilussa aivoissa erittyy endorfiinejä, jotka saavat aikaan euforisen olon kannustaen pitämään yllä rasitusta.

Koveneeko 'sarvi' iän myötä? Erektio heikkenee vanhetessa, kun paisuvaisessa kuitumisen sidekudoksen määrä kasvaa ja tämä syrjäyttää huokoskudoksen. Tämä prosessi alkaa jo 30 — 40 vuoden iässä ja sen seurauksena penis menettää elastisuuttaan ja laajentumiskykyään.

Myös välilihana alueella verisuonten rakenne saattaa vaurioitua, mikä aiheuttaa verenkierron pienenemistä ollen yleinen syy erektion heikkenemiseen. Myös laskimosuonten supistuskyvyn väheneminen on on merkittävä osasyy erektion menettämiseen. Tämä kysymys ei tunnu jättävän ihmiskuntaa milloinkaan rauhaan. Tutkija ja tiedemies Alfred Kinsey on paneutunut tähän asiaan ja tehnyt suurelle joukolle vapaaehtoisia asiaankuuluvia mittauksia. Vastavasti ohuimman ympärysmitta keskikohdalta mitattuna oli 3,8 cm ja paksuimman 17,2 cm.

Todettakoon, että murrosässä erektiossa jäykkyys ja koko on suuremmillaan ja siitä se sitten iän saatossa rapistuu. Laajemmat tutkimukset ovat tuoneet koko maapalloa koskevaa tietoa, jota kuvaa tämän linkin kartta. Voidaan myös todeta, että kirjallisuus tuntee mainintoja Kinseyn tuloksia pienemmistä peniksistä, mutta ilmeisesti kyseisissä tapauksissa synnynnäiset kasvuhäiriöt ovat olleet syinä.

Mitä naisen sisällä tapahtuu, kun hän näkee miehen josta pitää? Tällöin naisen elimistössä tapahtuvat muutokset ovat nopeita ja monimutkaisia ja prosessiin osallistuvat monet elimistön järjestelmät. Näkö- ja joskus myös hajuaisti antavat naisen aivoille hälytyksen, että näköpiirissä on 'mielenkiintoinen kohde'. Tahdosta riippumaton vegetatiivinen järjestelmä lähettää käskyn lisämunuaisille erittää lisää adrenaliinihormonia, joka lisää sydämen sykettä, laajentaa keuhkoputkia, lisää verenpainetta ja kiihdyttää keskushermostoa.

Kaikki naiselliset järjestelmät virittyvät maksimaaliseen valmiustilaan. Hypotalamuksessa oleva hormonitoimintaa säätelevä keskus lähettää suuren määrän erilaisia käskyjä neuronien välityksellä saaden aikaan estrogeenien erittymistä. Emätin kostuu ja hikirauhaset alkavat toimia täydellä teholla. Näiden tuoksujen avulla nainen pyrkii kiinnittämään miehen huomion ja houkuttelemaan tätä. Esimerkiksi hajuvesiteollisuus matkii tätä prosessia. Aivoissa rauhoittavan serotoniini- ja unettavan melatoniinihormonin erittyminen hidastuu.

Samalla endorfiinin tuotanto kiihtyy, mikä tekee euforisen olon ja saa kaiken tuntumaan naisesta 'ruusuiselta'. Ruokahalukeskus ei viestitä nälän tunnetta, vaikka asianomainen olisi ollut useita tunteja syömättä mitään. Voiko mies halutessaan estää erektionsa? Vapaaehtoistutkimukset osoittavat, että seksuaalisti kiihottavia kuvia näytettäessä jokainen koehenkilöistä sai erektion, vaikka pyrki mielessään tätä välttämään. Siten vanha sanonta 'kyrvällä on oma tahtonsa' pitää edelleen paikkansa.

Peniksen erektiota säätelee aivojen nautintokeskus tai yhtä aikaa kaksi eri keskusta selkäytimen myötävaikutuksella.

Kun ajattelemme jotain henkilöä, jota kohtaan tunnemme seksuaalista vetovoimaa, kiihottuvat tietyt vegetatiivisen hermojärjestelmämme omasta tahdosta riippumattomat osat ja lantioalueen verenkierto kiihtyy. Se saa aikaan myös, että veren määrä peniksessä kasvaa jopa kertaisesti. Tämä veri kertyy peniksen paisuvaisen sienimäisiin ontelorakenteisiin lisäten niiden tilavuutta. Samaan aikaan laskimosuonet supistuvat hidastaen poistuvaa veren virtausta, jolloin verenpaine onteloissa kasvaa saaden aikaan peniksen koon merkittävän kasvun ja jäykistymisen.

Kuten miehet ja pornoteollisuus hyvin tietävät, erektio ei synny pelkästään silloin, kun nainen kiihottaa miestä fyysisesti, vaan sen saa aikaan myös kuvan katselu tai pelkkä kiihottava muisto intiimistä hetkestä. Miksi erektiossa joillakin miehillä penis käyristyy tai kaartuu? Tästä ei tarvitse olla huolissaan, ellei siitä ole haittaa seksin harjoittamisessa. Tämä useimmiten on synnynnäinen sairaus, joka on nimetty Ludvig XV: Yleensä, jos se on kehittyäkseen, se kehittyy vasta myöhemmällä aikuisiällä.

Käyristyminen johtuu joustamattoman arpikudoksen muodostumisesta paisuvaisen ontelorakenteisiin. Sen vuoksi joillakin miehillä erektiossa penis käyristyy uskomattoman paljon. Kirurginen toimenpide on ainoa lääke, jolla tästä vaivasta pääsee eroon. Tiede sanoo että on. Sen lisäksi, että 30 eri lihasta saa suutelemisessa harjaannusta, usein toistuvat suutelemiset lisäävät itsetuntoa ja parantavat verenkiertoa. Amerikkalaiset tutkijat tietävät kertoa, että suutelemista harrastavat ihmiset elävät keskimäärin useita vuosia kauemmin kuin sitä harrastamattomat ja sen lisäksi he potevat vähemmän erilaisia särkyjä tai saavat erilaisia kohtauksia.

Tämä voi johtua siitä, että suuteleminen saa aikaan monien hormonien lisäerittymistä, jolla on särkyä lieventäviä vaikutuksia ja jotka vahvistavat elimistön puolustuskykyä. Klassinen kielisuudelma eli 'tulisuudelma' saa sydämen tykyttämään kaksi kertaa tavallista nopeammin ja verenpaine nousee kohisten.

Aistit sumenevat ja näyttää usein siltä, että suutelun aikana osapuolet ovat sokeita ja kuuroja. Miksi miehillä on aamuerektio? Tämä johtuu siitä, että yöllä nukkuessa virtsarakko täyttyy aiheuttaen alavatsan laskimosuonten ahtaumaa, jolloin veren purkautuminen sydämeen heikkenee ja peniksen paisuvaiseen kertyy purkautumatonta verta. Ilmiö on sama sukupuolisen kiihottumisen aikana, mutta aamuerektioon ei liity sukupuolihaluja.

Aamuerektio osoittaa, ettei mies ole impotentti ainakaan fyysisesti, vaan jos näitä ongelmia on, niin ne johtuvat ujoudesta tai psyykkisistä syistä. Tavallisesti ei, mutta on oltava varovainen mm.

Ajon aikana kivekset ovat alttiina satulan aiheuttamalle tärinälle ja iskuille. Kilpapyörien satulat ovat tavattoman kovia ja voivat häiritä sukupuolielinten verenkiertoa ja kuoppaisilla teillä tärinä välittyy entistä kovempana niihin. On suositeltavaa nousta satulasta polkimien varaan ainakin puolen tunnin välein. Voiko nainen olla impotentti? Kaikilla naisilla on sama ominaisuus, heiltä puuttuu klitoriksen turpoamiskyky. Kuten peniksen erektiohäiriössä, tämä ei estä naista osallistumaan passiivisena osapuolena yhdyntään, mutta se kyllä vaikeuttaa seksuaalisen nautinnon saamista.

Väkeä oli kuin ylösnousemuksessa. Loppuehtoosta parkkipaikkoja taisi olla jaossa enää hautuumaan syrjässä. Pekka Niskan Pojat näyttivät ottaneen tai saaneen lämmittelijän roolin ja aloittivat iltasoiton. Hiukan ahtaan oloista oli, kun akvaarion ovi oli suljettuna vielä siinä vaiheessa, vaikka sitä jo silloin tällöin hiukan raoteltiinkin.

Monella muulla tanssipaikalla ei olisi tullut tanssimisesta mitään illan väkitiheydellä, mutta sen verran taitavaa ja toiset huomioon ottavaa porukka oli, jotta hyppimään pystyi suhteellisen mukavasti. Tähtiorkesterin kohdalla soittava eli toisen setin aloitti Helminauha, joka minulle oli uusi tuttavuus.

Pitkin katsein seurailimme kotiristin kanssa, kun nuoria poikia lappoi soittimiensa taakse. Taisi siinä vilahtaa ajatus mennä tämän setin ajaksi kahvion puolelle hakemaan lisävoimia PNP: Jäimme kuitenkin kuuntelemaan ensimmäiset kappaleet.

Jälleen kerran pitää tunnustaa, että ennakkoasenne oli täysin pielessä. Vuosiin en ole kuullut nuoren uuden orkesterin soittaneen niin hyvää tanssimusiikkia, mitä Helminauha soitti. Kaiken lisäksi se soitti hyvin koko illan ei vain ensimmäisiä kappaleita. Triolit ja hitaat valssit olivat lähes samaa tasoa kuin Hugo Strasserilla erona vain, että Helminauhalla oli myös loistava solisti.

Vankkumaton mielipiteeni lienee, että nuo pojat ovat kuumaa kamaa ensi suven lavamarkkinoilla. Ehkä tämän ensihuuman vuoksi PNP: Tilanteesta teki jännittävän se, kun Helminauhaa pää mittaamaan toisella hyvällä orkesterilla eli PNP: Jos sokkotestiin olisin joutunut, en pitäisi mahdottomana, että olisin pistänyt Helminauhan ykköseksi ja sitten vasta PNP.

Muistutan kuitenkin, etten ymmärrä varsinaisesta musiikista mitään ja kuuntelen sitä jaloillani eli miten se sopii minulle tuttuihin tanssiliikkeisiin niin rytmisesti kuin melodisesti. Kiitokset Sarille ja koko Pavin henkilökunnalle uhrautuvasta työstänne meidän ja koko tanssikulttuurin eteen. Ilman teitä mielialamme huolto ja ylläpito olisi kokonaan tablettien varassa. Pienenä loppukaneettina vielä, että monet puhujat saisivat ottaa oppia Sarin kiitospuheesta: Onko joillakin naisilla "hotdog"-lihaksisto?

Monille "hotdog"-ilmaisu sukupuoliyhteyteen liittyen lienee tuntematon, mutta sitä käytetään puhuttaessa naisen lantiopohjan, tarkemmin välilihan perineum ja emättimen alueiden, tahdosta riippumattomista supistuksista naisen orgasmin aikana. Kuukausien harjoittelun tuloksena jotkut naiset voivat saada näitä supistuksia aikaan tahdonvaraisesti. Kun yhdynnän aikana ollaan hetki liikkumattomassa tilassa, miehestä voi tuntua kuin hänen penistään nuoltaisi.

Väitetään, että tällaista kykyä tavataan erityisesti itämaisilla naisilla. Kaikki naiset eivät suinkaan pysty tällaista kykyä saavuttamaan, vaikka he kuinka harjoittelisivat lantiopohjan lihaksistoaan.

On olemassa erilaisia harjoitusohjelmia, joiden avulla näiden lihasten jännitysvoimaa voidaan jopa kertaistaa muutaman kuukauden harjoittelulla. Rakastuminen - onko se sairaus? On totta, että rakastuneilla ihmisillä on samanlaisia oireita kuin pakkomielteistä kärsivillä sairailla.

Molemmilla on alhainen serotoniinitaso, minkä vuoksi neuronit välittävät huonosti hermoimpulsseja. Alhainen serotoniinitaso voi aiheuttaa aggressiivisuutta ja järjettömiä tekoja. Pisan yliopiston tutkijoiden mukaan, rakastuminen ja mielenterveyshäiriöt, ovat patologisesti samanlaisia mitä tulee niiden aiheuttamiin rakenteellisiin ja kemiallisiin muutoksiin aivoissa.

Kummassakin tapauksessa ne ottavat uhrilta samat aivoalueet hallintaansa. Miksi sydän lyö kovemmin ollessamme kiihtyneitä tai rakastuneita? Mekanismi on hyvin samanlainen kuin, jos olemme peloissamme. Sydän jyskyttää, polvet ovat hervottomia, suuta kuivaa ja vatsassa kiertää.

Kaikki tämä johtuu vegetatiivisesta hermostosta, joka ohjaa tahdosta riippumattomia elintoimintojamme, kuten hengitystä ja sydämen lyöntitiheyttä. Kun aivomme saavat viestin jostakin uhasta tai kun rakkaushalut johonkin kohteeseen iskevät päälle, se laukaisee sarjan reaktioita, jotka pistävät elimistömme maksimaaliseen reaktiovalmiuteen. Hälytys menee aivojen hypotalamukseen, joka silmänräpäyksessä erittää stressihormoneja, erityisesti adrenaliinia. Samaan aikaan hermoratoja pitkin sydämeen käsky, jotta sen tulee olla valmiina kaikkeen mahdolliseen.

Onko rakastuminen terveydelle hyväksi? Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pariskunnan väliset hellät suhteet ja aktiivinen sukupuolielämä edistävät terveyttä. Tämä johtuu useammastakin syystä. Ensinnäkin seksuaalinen kiihottuminen lisää oksitosiinihormonin erittymistä, mistä puolestaan seuraa tiedostamaton kumppanin tarpeiden tyydyttäminen ja se herättää lämpimiä tunteita toista kohtaan. Seksi laukaisee stressiä ja lisää onnen täyttymystä ja nautintoa. Tämän saavat aikaan lisääntyneet endorfiinit, jotka tunnetaan myös 'onnellisuushormonien' nimellä, vaikka ne eivät ole varsinaisia hormoneita, vaan sisäisesti tuotettuja opioideja opiaatteja.

Ne aiheuttavat aivoissa ekstaasin, unen ja hyvänolon tapaisia tuntemuksia. Laaja 90 henkilön amerikkalainen tutkimus osoittaa, että oksitosiini ja endorfiinit lisäävät elimistömme vastustuskykyä erilaisiin sairauksiin. Sukupuoliyhdynnän aikana vapautuu typpimonoksidia, mikä lisää sukupuolielinten verenkiertoa ja sitä kautta pienentää miehillä esimerkiksi prostatasairauksien syntymisriskiä.

Kaiken kaikkiaan seksuaalisesti aktiiviset ihmiset sairastavat vähemmän, ovat sosiaalisempia ja luonteeltaan tasapainoisempia sekä nauttivat elämästään muita enemmän.

Valitettavasti rakkaudessa kaikki ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita kuten hurmiota, juhlamieltä, raivoa, inhoa ja torjuntaa. Rakastuminen saattaa olla kehittynyt sen vuoksi. Että suuri osa ihmisistä ja tietyistä eläimistä on päättänyt keskittyä yhteen säästääkseen tälle kaiken energiansa ja huomionsa. Näin elämisen olosuhteet ja eloonjäämisen mahdollisuudet paranevat.

Paradoksaalista on, että kohdatessamme uuden halujemme kohteen, pitää meidän rakastua jälleen ja vielä edellistä kertaa voimakkaammin. Tästä seuraa samanlaista paniikkia kuin ainakin nisäkkäillä nuoren jälkeläisen vieroitus äidin helmoista tulemaan toimeen omin voimin. Tällöin rakkaus saattaa muuttua vihaksi ja inhoksi, koska aivojen palkitsemisalueet ovat läheisesti sidoksissa aivojen alueeseen, jossa käsitellään raivoa.

Vielä on syytä huomata, että erotessaan rakastuneet yleensä taipuvat kohtaloonsa ja vaipuvat ehkä pitkäksikin aikaa masennukseen ja epätoivoon.

Nämä negatiiviset tunteet voivat saada aikaan pakonomaista ahdistusta ja psykopaattien tapauksessa jopa rakkaampansa tappamisen. Joissakin henkilöissä rakkaus saattaa nostaa esiin paljon suurempia ja kohtalokkaista piirteitä, mitä tavallinen ihminen ihminen ei yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan. Näyttää siltä, että parisuhteen onnistumista on erittäin vaikea etukäteen ennustaa, mutta tutkimukset antavat vahvoja viitteitä siitä, että geneettisten selvitysten avulla eron ennustettavuutta voidaan lisätä.

Tätä varten on kehitetty erilaisia matemaattisia mallejakin, jotka ehkä havainnollistavat asiaa, mutta joiden tarkkuus on korkeintaan se, kuinka päteviä ovat lähtöarvot. Rakaudella on erilaisia muotoja, mutta todennäköisesti niillä on yksi yhteinen kehityspiirre, jota tiede yhä edelleen on etsimässä. Äidinrakkaus on hyvä lähtökohta. Se on biologinen tunne aistiin verrattavissa. Eläimillä, jotka auttavat jälkeläisiään säilymään hengissä, vanhempien yhteiselo on olennainen osa arkipäivää, jolloin myös geenit siirretään seuraavalle sukupolvelle.

Oksitosiinilla on tärkeä osa siinä prosessissa, jossa äidin ja lapsen välille kehittyvät kiinteät siteet. Toinen hormoni, prolaktiini, luo valmiuksia äidille ja isälle vanhemmuuteen. Äidinrakkaus poikkeaa nisäkkäillä naaraan ja uroksen välisestä rakkaudesta.

Peltohiirillä on vain yksi seksikumppani, mutta vasopresiinihormonin tuottamiseen liittyvä pieni geenimuutos tekee tästä eläimestä seksihurjastelijan. Oli rakkauden alkuperä mikä tahansa, niin romanttisen rakkauden tarkoituksena on ollut ja on saada aikaan onnellisuuden ja täydellisyyden tuntemusta. Rakkauden siteet eivät rajoitu yksinomaan miehen ja naisen välille, myös homoseksuaalinen suhde voi ylläpitää lujiakin sosiaalisia siteitä. Kun kohdallemme osuu todellinen rakkaus, on tehtävä päätös syvällisemmästä kumppanuudesta.

Päätöksen tekoon vaikuttavat monet toivotut ja epätoivotut tekijät. Oleellisia tekijöitä ovat mm. Naiset etsivät puolisokseen, pitkää ja hyvän näköistä maskuliinikasvoista miestä, joka on rikas ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Miehet arvostavat nuoria, hedelmällisiä, ei liian pitkiä ja kapeavyötäröisiä naisia. Muut tekijät ovat epäoleellisempia. Ihmiset tuntevat vetovoimaa sellaisia kohtaan, jotka muistuttavat heitä itseään tai heidän vanhempiaan. Vetovoimaa antaa se, että henkilöillä on keskenään erilaiset molekyyliyhdisteet immuunijärjestelmissään MHC.

Jos parilla on erilaiset immunologiset geenit, on näiden populaatio suurempi, jolloin on todennäköistä, että he saavat terveempiä yhteisiä jälkeläisiä, koska näillä on monipuolisempaa vastustuskykyä moninaisiin sairauksiin nähden. Jotkut eläinlajit, kuten linnut ja hiiret, kilpakosijat houkuttelevat potentiaalisia puolisojaan monipuolisella laululla ja tanssilla.

Ihmisillä älykkyys ja taito ovat korkealle arvostettuja ominaisuuksia naimamarkkinoilla. Jopa se, että on jo suhde jonkun toisen kanssa, voi tehdä tästä himoitun toisten potentiaalisten kosiskelijoiden keskuudessa. Tätä yritettiin torjua mm. Rikkailla valtaapitävillä kun tahtoi olla paremmat kumppanit. On myös paljon muita tekijöitä, jotka ovat vielä enemmän sattumanvaraisia.

Naisten vetovoima ja feromiinieritys tuoksuvat merkkausaineet vaihdella kuukausittain ja hormonitasojen mukaan. Tämän vuoksitietty pilleri voi estää sen, ettei nainen pysty valitsemaan itselleen sopivaa kumppania. Siten näistä monista tekijöistä johtuen todellisen rakkauden löytäminen voi olla hyvin vaikeasti ennustettavissa. Tämä heijastuu myös siinä, että monet elämäntavoiltaan hurjat notkuvat internetin seksisivuilla pikasuhteita etsien.

Koska vahvaa indisiota sille, ettei musiikkitalossa tuota tanssipuolta liiaksi tulla näkemään, niin pakko oli mennä pällistelemään ja samalla kuuntelemaan, mikä on maan musiikkihuippujen käsitys tanssimusiikista ja tanssiaisista.

Toinen osuus oli Pjotr Tsaikovskin Manfred-sinfonia. Kumpikin musiikki oli minulle vierasta, mutta sen verran olin ymmärtävinäni, että talon akustiikka oli hyvä. Tällä kertaa eivät asiantuntijat ilmeisesti ole kovin paljoa valehdelleet. Kuten vanhanajan iltamissa, niin lopuksi oli kaksi tuntia tanssia lämpiössä kivilaatoilla. Hyvin olivat laatoittaneet, saumat olivat suorassa ja kaikki. Samaa laattaa näytti olevan, mitä päivällä olin ollut liimailemassa pojan talon ulkoterassille.

Tanssiorkesteri oli ilmeisesti pistetty kokoon Helsingin kaupunginorkesterin jäsenistä. Loistavia muusikkoja tuntuivat olevan kaikki. Tosin tanssimusiikista tuskin kenelläkään oli mitään hajua, ainakin siitä päätellen, että aika paljon piti arvata, mikä tanssilaji oli menossa.

Kuulutus antoi pieniä viitteitä, mutta joskus näyttivät lunttilapun rivit menneen sekaisin. Salsana piti pomppia, kun en muuta keksinyt rytmistä. Tosin jossakin kohtaa mikrofoniin joku hihkui cha-cha chaa, mutta mielestäni sillä ei ollut mitään tekemistä tämän tanssimusiikin kanssa. Muutamat tangot tuntuivat jalkaan oikein sopivilta. Väki ilmeisesti koki tanssimusiikin sen verran haastavaksi, että tauon jälkeen monet suuntasivat kulkunsa narikkaa kohti, kun sadekin näytti lakanneen.

Itse päätimme kotiristin kanssa katsoa illan loppuun asti, kun kerran kallis hinta oli maksettu. Pirssille kävellessämme perheen pää totesi muistaakseni, että tulipahana nähtyä tuo korkeakulttuurin kehto. Sana 'rakas' esiintyy monessa merkityksessä jokapäiväisessä elämässämme: Joissakin kielissä on yli kymmenen eri sanaa, jotka merkitsevät rakkautta ja rakastumista. Runoilijat ja säveltäjät tarkastelevat rakkautta teoksissaan eri näkökulmista, se on pohjaton lähde.

Rakkaustiede on vielä lapsenkengissä, vaikka ensi askeleet on otettu rakkauden luonteen ja alkuperän selvittämisessä. Nykymenetelmin pystytään tutkimaan rakastuneen ihmisen aivojen aktivoitumista ja biokemiallisia muutoksia.

Tässä tarkastellaan rakkauden tuomia erilaisia inhimillisiä kokemuksia, ihastuksen kohteen valintaa ja tämän houkuttelemista sekä etsimme rakkauden juuria ihmisen kehityshistoriasta. Mitä rakastumisen vuoristoradalla oikeasti tapahtuu koettaessa euforiaa ja epätoivoa? Mikä aiheuttaa rakkautta ja riippuvuutta siitä? Aivokuvauksessa rakkaus näyttää samanlaiselta kuin, jos ihminen olisi hullu tai häiritsevän pakkomielteen vallassa.

Tutkimusten mukaan rakastuessamme ensimmäistä kertaa seretoniin taso romahtaa ja palkitsemiseen liittyvällä aivoalueella dopamiinin taso nousee rajusti. Ilmiö on sama huumeriippuvaisten kohdalla. Muodostuu hyvin voimakkaista siteitä mielihyvän ja halujen välillä. Seksihormonit, kuten esimerkiksi testosteroni, voivat saada aikaan normaalista poikkeavaa irstailua.

Stressihormonit, kortisoli ja amfetamiinien tai feniletilamiinin kaltaiset kemialliset aineet saavat aikaan tunnekuohuja ja käytön jatkuessa ne tulevat joka kerta yhä voimakkaampia. Toiset hormonit kuten oksitosiini ja vasopresiini ovat ratkaisevassa asemassa pitkäaikaisten suhteiden muodostumisessa.

Pareilla, jotka ovat olleet kauan yhdessä, näyttää näiden kemikaalien osuus aivojen aktivoijina säilyneen. Tämä käy ilmi esimerkiksi tutkimalla valokuvia parien elämän varrelta. Oksitosiinia kehittyy sukupuoliyhdynnän, koskettelun ja suukottelun aikana. Myös aivokuvatutkimukset tukevat sitä, että se on hormoni, joka saa meidät luottamaan, se lisää sosiaalista auttamishalua ja se on ehdottoman välttämätön parinmuodostuksessa.

Sanonnan 'rakkaus on sokea' todistavat oikeaksi aivokuvaukset, joiden mukaan rakastuneen ihmisen aivojen palkitsemisalueet ovat aktivoituneet runsaasta dopimiinista ja samanaikaisesti aivoalueet, missä käsitellään negatiivisia tunteita ja arvioidaan kriittisesti asioita, ovat totaalisesti sammuksissa eli eivät ole aktiivisessa tilassa. Serotoniini on aivojen välittäjäaine. Se vaikuttaa mielialaan sekä jossain määrin myös uneen, ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä.

Serotoniinin puute voi aiheuttaa impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon. Ihmisen herkkyys voimakkaille kipuärsykkeille on kääntäen verrannollinen aivojen serotoniinipitoisuudelle ja dopamiinipitoisuudelle.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista. Testosteroni on sukupuolihormoni, jota erittyy sekä miehillä että naisilla. Miesten tuottamat määrät ovat huomattavasti suuremmat, naiset tuottavat noin kymmenesosan miesten tavallisesta määrästä.

Testosteroni kiihdyttää lihasten kasvua, joten sitä on käytetty dopingaineena. Miesten onkin helpompi saada kerätyksi itselleen treenaamalla lihasmassaa, kuin naisten. Suuret määrät luontaisena tai lääkeaineellisena tekijöinä lisäävät aggressivisuutta.

Sen merkitys ei koske ainoastaan ulkoisia tekijöitä vaan testosteroni on myös välttämätön sukupuolivietille sekä mielialalle. Testosteroni nostaa sukupuoliviettiä ja optimistisuuta, mikä näkyy esimerkiksi matalampana kynnyksenä riskien ottamiseen.

Sekä liian pienet että liian suuret kortisolimäärät aiheuttavat häiriöitä keskushermoston toiminnassa. Addisonin tautia sairastavat potilaat ovat usein apaattisia, masentuneita ja ärtyisiä, joskus psykoottisiakin. Suuret glukokortikoidiannokset aiheuttavat euforiaa, unettomuutta, levottomuutta ja psykooseja.

Amfetamiini saa hermosolujen viejähaarakkeet vapauttamaan kaiken dopamiinin ja adrenaliinit hermosolujen välitilaan eli synapsiin. Amfetamiini myös estää niiden takaisinoton hermosoluun, ja estää monoamiinioksidaasi-entsyymin toiminnan. Sillä on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Miehillä herättää niin negatiiviset kuin positiivisetkin varhaislapsuuden muistot äitisuhteesta myös myöhemmällä iällä. Jo pieni pitoisuus aiheuttaa veden takaisinimeytymisen.

Siihen kuuluvat imusuonisto, imusolmukkeet, kateenkorva, perna, ohutsuolessa olevien sykkyräsuolien alueet. The major histocompatibility complex MHC is a large genomic region or gene family found in most vertebrates that encodes MHC molecules.

MHC molecules play an important role in the immune system and autoimmunity. Proteins are continually synthesized and destroyed in the cell. These include normal proteins self and microbial pathogens nonself. The MHC proteins act as "signposts" that serve to alert the immune system if foreign material is present inside a cell. They achieve this by displaying fragmented pieces or antigens on the host cell's surface. These antigens may be self or nonself. The protein fragment is sometimes compared to a hot dog, and the MHC protein to the bun.

MHC molekyyleillä on tärkeä rooli monimutkaisessa immunologisessa vuoropuhelussa. Tiede tutkii kovasti, mitä merkitystä huulilla on ollut ja ihmisen kehityksessä, seksuaalisessa vetovoimassa ja kommunikoinnissa. Huulet ovat ruumiinosistamme kaikkein herkintä aluetta. Niiden ulkopinta on rakenteeltaan samaa, mitä suun limakalvot. Suuta ja huulia peittävä pintakerros ei läpäise vettä, minkä vuoksi niitä on kostutettava silloin tällöin. Niissä ei myöskään ole muualla ihossa tavattavia rasvarauhasia eikä niissä tavata ihopigmenttinä toimivaa melaniiniä.

Niiden pinnan alla on tavattoman paljon enemmän reseptoreita ja hermosoluja kuin muissa ruumiinosissa. Näiden hermopäätteiden runsauden vuoksi huulet ovat punaisia ja jo pienen pieni hipaisu vie signaalin aivoihin.

Lähentelyä ja suukottelua Suukottelun aikana huulemme keräävät tietoa vastapuolen lämpötilasta ja rakenteesta yleensä. Tämä informaatio yhdessä maun ja hajun etenee kielen ja nenän välityksellä aivojen pintakerroksen kaistaleelle, joka pitää yllä ruuniin karttaa. Tämä kartta on eri puolelta tulevien hermopäätteiden suuri verkko, josta huulilta tulevat hermosolut rohmuavat suuren osan.

Mitä suukon takaa löytyy? Suudelmassa on paljon salaista ja hyödyllistä tietoa. Esimerkiksi naisilla, joilla on hyvä haju- ja makuaisti, suudelma auttaa päättämään, onko suhteessa syytä mennä pitemmälle. Suudelman ja lähentelyn aikana aistimme toisen tuoksun.

ÄKKILÄHDÖT PRAHA TANTRAHIERONTAA GAY