Suomen hippos seksiä homoseksuaaliseen oulu

suomen hippos seksiä homoseksuaaliseen oulu

EROOTTISE TARINAT NETTILEVYKAUPPA GAY

HOMO MIES LAUKEAMINEN THAI HIERONTA VARKAUS

GAY HD PORN VIDEO ETURAUHASEN LYPSÄMINEN

: Suomen hippos seksiä homoseksuaaliseen oulu

Seksiseuraa homo vantaa seksitreffi Mitä Jeesuksen seuraaminen on tänään? Myyr York Times Lue ilmaiseksi! Yhtä hyvin kauhistelemme sitä mahdollisuutta, että lapset otettaisiin huostaan suotta. Pättinniemeen tulee uusia rakennuksia ja osa vanhoista puretaan. Keskustelun tavoite oli etsiä toisten vakaumusta kunnioittavaa tietä eteenpäin, käynnistää avointa keskustelua kirkossa, saattaa yhteen eri puolilta asiaa lähestyviä vaikuttajia, luoda ymmärrystä siitä, mistä avioliitossa on kysymys, jakaa tietoa ja luoda vuorovaikutteinen tilanne, summaa paneelikeskustelua juontanut diakoniapappi Arja Penttinen.
SEKSI SEURAA HOMO TAMPERE SEKSI NAISET Intiimihieronta chat naiset gay
Suomen hippos seksiä homoseksuaaliseen oulu Radio rock eroottiset tarinat mies homoseksuaaliseen hakee seksiseuraa
SEKSI KUUKAUTISTEN AIKANA MANSEN SEX SHOP HOMO Beautiful shemales homoseksuaaliseen kokkola avoin yli
Suomen hippos seksiä homoseksuaaliseen oulu 151

Siinä kaikki ovat yhtä arvokkaita, ja rakkaus kuuluu jokaiselle. Häviääkö halu kuulua instituutioon, joka tuomitsee? Menettävätkö ihmiset mahdollisuuden uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan? Yleisön joukosta kommentoinut Helsingin Kallion seurakunnan pastori Marjaana Toiviainen painotti, että kirkon tulisi edetä tyvestä latvaan. Aluksi pitäisi luoda turvallinen tila, jotta kaikki uskaltaisivat tulla esimerkiksi ehtoolliselle tai kasteelle. Omassa seurakunnassani törmään tällaisiin asioihin. Vihkikaavoja kehitettävä Ruotsinpyhtään vt.

Hän on käsitellyt aihetta väitöskirjassaan. Vihkikaavoja on aivan välttämätöntä kehittää. Vanhat vihkimisen tai parisuhteen siunaamisen kaavat eivät enää uudenlaisessa tilanteessa toimi. Yli-Opas nosti keskusteluun myös avioliiton yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Avioliittoa voidaan pitää yhtenä yhteiskuntamme perusrakenteista. Sehän on paitsi yksityinen myös julkinen asia. Tutkija muistutti lisäksi lainsäädännön rajallisista vaikutusmahdollisuuksista.

Asennetason muutokset ovat aivan eri asia. Niitä ei saada lakeja säätämällä aikaan. Hän hauskutti yleisöä Kirkon nuorisopäivillä Tampereella toukokuussa. Usko on iso osa Mikko Vaismaan elämää. Ensisijaisesti hän kuitenkin on stand up -koomikko, jonka päätavoite on saada ihmiset nauramaan.

Vakaumus ja arvomaailma välittyvät miehen komiikassa. Mikko Vaismaa näki stand upia ensimmäisen kerran Jyväskylässä Seisomapaikka stand up -klubilla vuonna , jolloin se oli Suomessa vielä varsin harvinainen esiintymismuoto. Olen esiintynyt lapsesta asti, ja huumori on liittynyt esiintymisiini aina enemmän tai vähemmän. Tuon keikan nähtyäni tiesin stand upin olevan tyylilaji, jolla saan sanottua sen, mitä haluan sanoa, ja miten haluan asiani sanoa.

Ensimmäisen oman keikkansa Mikko Vaismaa teki vuonna jyväskyläläisellä stand up -klubilla. Aluksi mies keikkaili lähinnä seurakunnissa, koska hänellä oli niihin valmiiksi hyvät suhteet. Vaismaa valittiin Vuoden stand up -tulokkaaksi vuonna Tämän jälkeen kyselyitä alkoi tulla aiempaa enemmän klubeille ja festareille. Tuossa vaiheessa hän alkoi tehdä stand upia päätyökseen.

Vaismaa nimeää itsensä kristityksi stand up -koomikoksi. Mikko Vaismaa Stand up -koomikko Syntynyt En kuitenkaan korosta esityksissäni tätä näkökulmaa, enkä halua sijoittaa itseäni mihinkään lokeroon. En ole myöskään evankelista. Ensisijaisesti olen stand up -koomikko. Päätavoitteeni on saada ihmiset nauramaan. Vaismaa uskoo, että hänen vakaumuksensa näkyy komiikassa. On plussaa, jos ihmisille välittyy miehen arvomaailmaan liittyviä asioita.

Puhun esityksissäni rehellisesti esimerkiksi omasta elämästäni ja perheestäni. Kannatan avioliittoa ja perinteisiä perhearvoja, vaikka se ei ole nykyään mediaseksikästä. En halua kuitenkaan antaa valmiita vastauksia. Haluan herätellä ihmisiä ajattelemaan itse. Jokin pointti ja oivallus Vaismaa keikkailee stand up -klubien ja -festareiden sekä seurakuntien lisäksi esimerkiksi koulutuspäivillä ja hääjuhlissa. Hän toteaa olevansa kaikenlaisissa esiintymisympäristöissä oma itsensä.

Keikkapaikka tuo esitykseen kuitenkin hienosäätöä. Hengellisissä tapahtumissa voi puhua avoi- Vuoden stand up -tulokas vuonna Suomen Lähetysseuran Tasaus-lähettiläs vuonna Naimisissa, kolme lasta memmin uskonasioista. Klubikeikoilla ja muilla on oltava varovaisempi. Joku voi helposti tulkita niin, että nyt heitä ollaan käännyttämässä. Toisaalta kohdeyleisö vaikuttaa aina juttuihin. Jos yleisö koostuu esimerkiksi vuotiaista, en kerro jutuissani työelämästä tai anoppisuhteesta.

Vaismaalla ei ole aihealueita, joita hän ei missään tapauksessa halua käsitellä. Tärkeintä on, että voi seistä omien sanojensa takana. Jutun on oltava oikeasti hauska. Siinä pitää olla jokin pointti ja oivallus. En halua mennä siitä, missä aita on matalin. Kohtaaminen mahdollistaa huumorin Monilla on vahva mielikuva siitä, että uskovat ja kirkko ovat jäykkiä, huumorintajuttomia ja kuivia. Missään tapauksessa syy ei ole pelkästään ennakkoluuloissa.

Kirkko näyttäytyy monesti aika elottomana paikkana, Mikko Vaismaa pohtii. Kirkon sisällä on kuitenkin paljon elämää. Siellä on paljon tilanteita ja tilaisuuksia, jotka Ei tarvitse alkaa tehdä kärrynpyöriä. Jokaisella on omat vahvuutensa ja tapansa kohdata ihmisiä. Onkin mystinen kysymys, miksi kirkko näyttäytyy monesti ulospäin toisenlaisena. Vaismaan mukaan kysymys voi olla osittain siitä, miten ajatus pyhästä mielletään. Pyhyys yhdistetään kirkkoon ja uskontoon.

Jotkut mieltävät pyhän synonyymeiksi hiljaisen, hitaan, kauniin ja rauhallisen. Sen sijaan pyhän synonyymeinä pidetään harvemmin vauhdikasta, iloista ja värikästä. Miehen mukaan tällainen kahtiajako on oikeastaan aika absurdi.

Ei ole niin, että pyhän voisi tavoittaa vain hiljaisuudessa ja pysähtyneissä tilanteissa. Kirkossa on tajuttu, etteivät seurakuntalaiset halua tulla mukaan toimintaan, jos he eivät koe tulevansa kohdatuiksi. Vaismaan mielestä on tärkeää, että kirkko ja sen työntekijät laskeutuvat ylhäältä alas, ihmisen tasolle.

Paljon sitä on jo tapahtunutkin. Monet papit ovat laskeutuneet kymmenen viime vuoden aikana alas saarnapöntöstä, sekä vertauskuvallisesti että konkreettisesti. Seurakuntalaisia uskalletaan kohdata aiempaa rohkeammin. Vaismaan mielestä pappien tai kirkon muiden työntekijöiden ei tarvitse yrittää olla hauskempia ja vauhdikkaampia. Ei heidän tarvitse alkaa tehdä kärrynpyöriä. Jotkut ovat hauskoja, jotkut jotain muuta. On tärkeää, että jokainen pyrkii käyttämään rohkeasti omia vahvuuksiaan, joiden avulla on läsnä.

Totta kai ihmisen kannattaa aina välillä hypätä pois omalta mukavuusalueeltaan ja kokeilla uutta. Työyhteisön kannattaa rohkaista ja kannustaa tekemään asioita välillä myös uudella tavalla.

Näin seurakunnissa monesti tehdäänkin, ei se Mikko Vaismaan mukaan jutun on oltava oikeasti hauska. Ryhmäytyminen tukee huumoria Aito kohtaaminen mahdollistaa myös huumorin.

Kun kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten välillä on hyvää vuorovaikutusta, mahdollinen huumorikaan ei tule yllätyksenä. Ei tule ajatusta, että apua, mitä täällä tapahtuu.

Kun seurakunnan työntekijät ovat helposti lähestyttäviä, seurakuntalaiset voivat ottaa itse asioita puheeksi. Oleminen ja eläminen seurakuntayhteydessä muodostuvat luontevaksi. Yhteinen huumori on osa hyvää vuorovaikutusta. Huumori kukoistaa tunnetusti kirkon nuorisotyössä. Vaismaan mukaan tämän taustalla on muun muassa vahva ryhmäytyminen. Nuorillahan on esimerkiksi kaikenlaisia leirejä ja he ovat muutenkin ryhmäytynyttä porukkaa. Monet käyvät samaa koulua ja saattavat olla samalla luokallakin.

Ei yhteinen huumori ole nuortenkaan kohdalla mikään automaatio. Jos esimerkiksi eri luokilta tuotaisiin tunnin ajaksi yhteen toisilleen vieraita nuoria, ei siinä välttämättä huumoria syntyisi. Myös aikuisten ryhmäytyminen tukee yhteisen huumorin syntymistä. Esimerkkinä on vaikkapa jokin miesten seurakunnallinen saunailta. Huumoria alkaa syntyä automaattisesti ilman erillistä päälle liimausta.

Kyllä se sieltä tulee, kun ihmisiä kokoontuu yhteen. Vaismaa muistuttaa, että seurakunnat tarjoavat paljon erilaista pienryhmätoimintaa. Monet mieltävät seurakunnan toiminnan siten, että tarjolla on vain messuja ja kirkollisia toimituksia. Tällainen mielikuva ei ole oikeastaan seurakuntien syytä.

Käytännössä tarjolla on kaikenlaisia miesten ja naisten piirejä, lasten toimintaa, perhetoimintaa ja niin edelleen. Kun seurakunnan toimintaan lähtee mukaan, sieltä huomaa löytävänsä hyvinkin elävää toimintaa. Raamatussa on huumoria Lauri Thurénin mukaan Raamattua kannattaa lukea myös pilke silmäkulmassa. Kun Raamatusta ja kristinuskosta löytää huumorin, ihminen voi päästä lähemmäs Raamatun ydinsanomaa.

Jotkut pitävät kristinuskoa synkkänä ja ikävänä uskontona. Eksegetiikan professorin, pastori Lauri Thurénin mukaan ajatus ei saa tukea ainakaan Uudesta testamentista, Vanhasta testamentista eikä ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydestä.

Kristinuskon taustalla on juutalaisuus, joka on hauska uskonto. Juutalaisilla ei ole vaikeuksia yhdistää huumoria ja pyhyyttä. Huumorittomuutta ja jonkinlaista synkkyyden korostamista on tullut kristinuskoon ja kirkkoon kreikkalaisten laimennettujen filosofioitten myötä. Niissä on ajateltu, ettei elämästä saa nauttia, koska maailma on paha. Kristinusko ja juutalaisuus taas korostavat maailman olevan hyvä, koska Jumala on aikanaan luonut maailman hyväksi.

Siksi maailmassa saa iloita ja nauttia, meillä saa olla huumoria. Kristittyjen olisikin hyvä palata juurilleen ja löytää tämä ajatus uudestaan, rohkaisee Thurén, joka työskentelee Joensuun yliopiston teologian osastolla. Hän on kirjoittanut teokset Raamatun käyttöohje ja Raamatun käyttöohje 2, jotka sisältävät myös huumoriin liittyviä näkökulmia. Thurénin mielestä Raamattua on pyrittävä lukemaan samalla tavalla kuin varhaiset kristityt tekivät.

Raamattua pitäisi lukea vähän pilke silmäkulmassa. Sieltä kannattaa uskaltaa löytää kaikkea hauskaa. Varhaiset kristityt eivät ajatelleet, että uhkana olisi pyhien arvojen rienaaminen tai loukkaaminen. Professori arvelee, että Raamatun sisältämä huumori katoaa helposti tieteellisen tutkimuksen ulottumattomiin.

Huumori on osittain kulttuurisidonnaista ja käännökset kadottavat siitä usein ison osan. Varsinkin Vanhan testamentin huumori on monesti pitkälti kieleen perustuvaa. Sanaleikkejä on vaikea kääntää suomeksi. Paavalilla on ollut selvästi hauskaa, kun hän on kehitellyt kuvitteellista eri ruumiinosien käymää dialogia. Raamatussa oleva tapahtumiin perustuva huumori on helpommin tunnistettavissa.

Esimerkiksi Joonan kirja on oikeastaan kokonaisuudessaan kummallisen huumorin sävyttämää. Hurskas profeetta kieltäytyy tehtävästä, päätyy veisaamaan virsiä kalan vatsaan ja menee saarnaamaan vihollismaan pääkaupungille parannusta. Joona onnistuu tehtävässään, mutta suuttuu Jumalalle. Uuden testamentin kirjoista Thurén nostaa esiin Johanneksen evankeliumin.

Se on täynnä mustaa huumoria ja toisaalta sisältää syvällisempää teologiaa kuin muut evankeliumit. Paavalia ei pidetä yleensä humoristina. Thurénin mukaan myös häneltä löytyi huumoria. Esimerkkinä hän mainitsee Ensimmäisen korinttilaiskirjeen, jossa Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina.

Hän pohtii, mitä silmä sanoisi jaloille, mitä pää sanoisi kädelle ja niin edelleen. Ideologian pahin vastustaja Thurénin mukaan ironiaa ja sarkasmia voidaan nähdä myös siellä, missä niitä ei välttämättä oikeasti ole. Jos raamatuntutkijat eivät ymmärrä jotain Jeesuksen opetuksen sanomaa, he voivat väittää sen olevan ironiaa ja sarkasmia.

Näin ihmisen ei tarvitse kohdata sitä ajatusta, että Jeesus olikin siinä kohtaa ihan tosissaan. Kun Raamatusta ja kristinuskosta löytää huumorin, ihminen voi samalla päästä lähemmäs Raamatun ydinsanomaa.

Silloin kristinusko ei pysy enää etäisenä ideologiana, vaan koskettaa ihmistä syvemmin. Kun jollekin asialle nauraa, se ei jää aivoihin. Joskus on sanottu, että huumori on ideologian pahin vastustaja. Erilaiset ismit, esimerkiksi kommunismi tai fasismi, ovat luonteeltaan ryppyotsaisia. Huumori sen sijaan palauttaa ihmiset maan pinnalle.

Samalla tavalla on terveen kristillisyyden merkki, jos siihen mahtuu huumoria. Thurénin mielestä pappien ja muiden kirkollisten puhujien kannattaa viljellä puheissaan riittävästi huumoria. Suomalainen kristillisyys on joskus vähän synkkämielistä.

On meidän kirkossamme silti varsin paljon hauskoja pappeja ja muita puhujia. He tapaavat olla samalla uskon kanssa hyvin tosissaan, eivätkä lyö kristinuskoa läskiksi tai laimenna sitä. He ovat päinvastoin uskosta hyvinkin innoissaan ja saattavat sen takia heittää väliin reipasta huumoria.

Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työntekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja. Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia.

Parisuhdepysäkki Tuomiokirkonkatu 15 D 4. Lukuvuosi Täytä hakemuksesi netissä Lue lehti netissä siltalehti. Virsikirjat saatavana tasku- ja keskikokoisena. Lahja hänelle, josta välität. Tutustu laajaan valikoimaan Tilaa ajoissa kultainen painatus kanteen! Kaikilla kiælillä Suomen Pipliaseura myynti. Aune Koskela ja Heli Rinta pistävät toimeksi. Markku Mäkinen ja Matti Jokinen mallaavat kaiteiden sijoitusta. Jussi Laitinen Komeaa kotiseutuhenkeä kirkon kupeessa Väkeä alkaa kasautua Messukylän vanhan kirkon kulmalle, tarkemmin sanottuna lainaviljamakasiinin luokse.

Talkoolaisia saapuu sekä kylän perinneseurasta että omakotiyhdistyksestä. Eipä aikaakaan, kun perinneseuran sihteeri Taina Petrell on lukenut listaansa ja alkaa jakaa tehtäviä. Minä kyllä osaisin, mutta eivät taida nuo miehet päästää minua siihen hommaan, hän hymähtää. Jarmo Jalonen ja Matti Jokinen huolehtivat siitä, ettei kukaan putoa vinssiaukosta tulevien juhlien aikana.

Aukosta on aikoinaan pudotettu viljaa alhaalla odottaneisiin, täyttyviin laareihin, mutta nyt reikä joutaa peittää. Portaiden yläpäähän rakennetaan kaidetta. Heli Rinta ja Aune Koskela ryhtyvät kiskomaan kasvien rönsyjä pois, jotta kirkkomaan vieressä oleva aita ei rehottaisi villinä. Maarit Halonen kurkottelee roskia pois talon alta. Vähitellen ihmisiä kasaantuu paikalle lisää, ja talkooväkeä on lopulta puoliväliin kolmattakymmentä.

Maakuntamuseo valvoo Makasiinille vedetään sähkökaapelia kirkkomaan puolelta. Messukylän vanhan kirkon alusta ja kirkkopiha ovat muinaismuistolain alaisia paikkoja, joten maakuntamuseoa kiinnostaa, mitä paikalla tehdään ja miten. Maakuntamuseo ja seurakunnat pitävät huolta arkeologisen perinnön huomioon ottamisesta, kertoo tutkija ja arkeologi Ulla Lähdesmäki.

Paikkoja siis vaalitaan, ja pidetään huolta, jotta mitään korvaamatonta ei vahingoitu. Lähdesmäki kertoo, ettei ole tarkoin rajattua, mikä on muinaismuisto ja mikä ei. Joskus keskiaikaisten kirkkojen luota kaivettaessa löytyy rautakautista kalmistoa tai esikristillisiä palvontapaikkoja. Toisaalta esiin saattaa tulla kirkkomaan ulkopuolelle haudattuja vainajia. Tutkija Miinu Mäkelä on ollut inventoimassa Pitkäniemen sairaalan ja Liuksialan kartanon hautausmaita.

Hän muistuttaa, että ympäristössämme voi olla myös unohtuneita hautausmaita ja kirkon paikkoja. Rakennuskulttuuriin perehtynyt Mäkelä on huomannut viljamakasiinin kiehtovan ihmisiä.

Moni on miettinyt, mikä tuo rakennus mahtaa olla, tai pyrkinyt kurkistamaan oviaukosta, kun paikalla on käynyt vaikka kaupungin virkailijoita. Euroopan kulttuuriympäristöpäivien yhteydessä viime syksynä meillä oli täällä pieni näyttely, jossa kävi noin 80 henkeä. Ihmisiä kiinnosti, mikä tämä paikka on, tai he halusivat päästä käymään sisällä. Perinneseura adoptoi makasiinin viime syksynä. Seinästä paljastui spranelli-ammuksen jälki vuodelta , ja myös kuula löytyi, kun talkoolaiset ryhtyivät ensi kerran toimeen.

Messukylässä onkin käyty ankaria taisteluita keväällä Varkaita ja otuksia Lainajyvästön perusajatus oli, että taloista kerättiin pahan päivän varalle viljaa maan ja varallisuuden suhteessa. Viljarahastoja voi ajatella pankkien esiasteiksi. Pankkitoiminnan kehittyessä varastojen toiminta aikaa myöten loppui, Mäkelä kertoo.

Ovessa oli monta lukkoa, jotta yksi henkilö ei päässyt viemään viljaa. Laarit olivat irti seinästä, ettei kukaan päässyt poraamaan reikää seinään ja varastamaan viljaa. Toinen riski olivat jyrsijät, ja siksi laarien pohjassa oli täälläkin metallilevy. Yleensä lainaviljamakasiinit sijaitsivat juuri kirkon vieressä, jotta ne olisivat yhteisellä, tärkeällä paikalla. Seinässä olevan vanhan lukon vieressä on tukkimiehen kirjanpitoa.

Yleinen ongelma oli, ettei kirjanpito tahtonut pitemmän päälle täsmätä. Kirjaa pidettiinkin monesti seurakunnan toimesta. Makasiinirakennuksen ja 2 metriä sen ympärille ulottuvan hoitoalueen omistaa Tampereen kaupunki. Myös Messukylän vanhaa kirkkoa on käytetty viljavarastona. Perinneseuran tarkoitus on vaalia entisen Messukylän pitäjän perinteitä sekä syventää alueen nykyisten asukkaiden kotiseututuntemusta ja paikallishenkeä. Kivikirkon messut pidetään kesäsunnuntaisin kello Kesän ensimmäisen messun 7.

Matti ja Sirkka Paavola ovat antaneet toisilleen määräyksiä jo viisikymmentä vuotta, joten mikäpä sen näihin talkoisiin muuttaisi. Vasemmalla talkootaukoa pitää Liisa Kahila.

Kerttu Luoma-aho toi mukanaan luvulla käsin kudottuja villakankaita. Hän lahjoittaa ne makasiinin käyttöön. Miinu Mäkelä tutkailee seinään juntattua jykevää lukkomekanismia. Toiminnassa 90 vuotta Jyvästön toiminta alkoi Messukylässä vuonna senaatin käskystä ja lakkasi vuonna Ensi vuonna tämän pankin esiasteen toiminnan alkamisesta tulee siis kuluneeksi jo vuotta.

Lainamakasiini täytettiin viljalla osakastalojen manttaaliluvun mukaan. Lainaston tarkoituksena oli taata, että siemenviljaa oli aina saatavilla. Lainauksia tehtiin vuosittain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Makasiini oli lukittuna usealla lukolla, jotka avattiin vain kolmena päivänä keväisin ja syksyisin. Tällöin lainattava ja annettava vilja mitattiin tarkkaan ja laitettiin kirjanpitoon. Nälkävuosina tehtiin erillinen päätös, että syksyllä lainatut suviviljat sai palauttaa vasta lokakuussa Makasiinin varoja alettiin luvun lopulla käyttää kunnan tarkoituksiin.

Esimerkiksi kirjastonhoitajan palkka maksettiin vuodesta alkaen viljana. Vaikka viljat yritettiin suojata varkauksilta, ryöstelyä esiintyi ajoittain, ja lukkojen määrää ovessa lisättiin. Lopulta ovessa oli viisi lukkoa, joiden avaimet olivat eri ihmisten hallussa. Törnvall alkoi pitää tilejä suomeksi vuonna Lähde: Kaapelin reitin alta ei löydy museoitavaa, mutta sopiva kivi rappuihin kuitenkin. Seuraavana päivänä jatketaan, ja jäljelle jää vielä ainakin punamultaus.

Rikkinäisimpiä kohtia on korjailtava sitä ennen. Ehostunut rakennus herätti kiinnostusta heti, sillä messukyläläisiä kolmasluokkalaisia kävi kirkkoretkellään tutustumassa myös viljamakasiiniin. Rakennus ehti päästä tarpeelliseen kuntoon kesän ensimmäisen Kivikirkon messun alla. Perinneseura tarjoaa kahvit vain ensimmäisen messun yhteydessä, mutta makasiinia voivat käyttää muutkin kahvittajat, Petrell huomauttaa.

Seinävieren hevosparkkipaikat joita varten renkaat ovat seinissä eivät sentään taida täyttyä. Meillä on yleensä ollut hyvät suhteet yläkertaan, talkooporukan puuhamiehiin kuuluva Matti Paavola viittaa säätilaan.

Ihanteellinen kohde Lainaviljamakasiini on Suomen ensimmäinen adoptoitu rakennus. Tutkija Miinu Mäkelän mukaan makasiini on ihanteellinen kohde adoptoinnille. Se on tärkeä ja näkyvä paikka, jolla on historiallista merkitystä Rakennuksen adoptointi on monella tavalla haastavampaa kuin muun muinaisjäännöksen, mutta tämäkin on lähtenyt kivasti liikkeelle. Jokunen kohde on jo adoptoitu ja joihinkin muihin on kiinnostusta, Mäkelä kertoo. Suurin osa adoptoinnin kohteista on yksityisten tai kuntien omistamia.

Kohteita voi löytyä myös kirkkojen yhteydestä, ja museo ottaakin mielellään ideoita vastaan. Adoptoi monumentti -toiminta alkoi maakuntamuseossa vuonna , jolloin allekirjoitettiin ensimmäiset muinaisjäännösten hoitosopimukset. Esikuva toiminnalle oli saatu Skotlannista.

Asta Kettunen Kirkko ja lainaviljamakasiini ovat seisseet vieretysten vuotta. Pirkanmaalla on runsaasti muinaisjäännöksiä. Adoptoitavaksi soveltuvia ovat esimerkiksi linnavuoret, kiviaidat, röykkiöhaudat, pyyntikuopat, muinaiset asuinpaikat, polttokenttäkalmistot ja puolustusvarustukset. Myöhemmin toiminta laajeni koskemaan rakennuksia ja muistomerkkejä. Adoptoituja kohteita on jo 14, joukossa esimerkiksi Reuharinniemen hautaröykkiö. Toiminnan tarkoitus on saada paikalliset asukkaat mukaan kotiseutunsa historiasta ja muinaisuudesta kertovien kohteiden hoitotyöhön, johon maakuntamuseo antaa tukea ja tietoa.

Adoptoija ei omista kohdettaan, vaan huolehtii siitä, tarkkailee sen kuntoa, voi tutkia kohteen historiaa ja järjestää tapahtumia. Adoptio voikin olla yksi keino pitää historiaa elävänä, kun yhteiskunnan varat eivät riitä kunnossapitoon.

Kaikki saavat tulla omana itsenään Pääasiassa nuorista aikuisista koostuva Tampereen seurakuntien Uusi Verso -yhteisö tunnetaan erityisesti Varikkomessuista, joita järjestetään Pispalan kirkossa joka toinen sunnuntai. Yhteisöllä on paljon muutakin toimintaa.

Uusi Verso myös sitouttaa uudet tulijat tiiviisti joukkoonsa. Siitä huolehtii osaltaan Tankkitiimi, jota vetää Tiia Hiissa. Tampereen Leinolassa asuva lastentarhanopettaja meni itse mukaan Uuteen Versoon vajaa kymmenen vuotta sitten.

Se tuntui heti omantyyliseltä paikalta. Varikkomessuissa pidin erityisesti rentoudesta. Ihmisiin tutustuminen loi kotoisan tuntuman, Hiissa kertoo. Tiian mukaantulon aikoihin Uudessa Versossa ei ollut vielä Tankkitiimiä. Uusia tulijoita ovat aikaisemmin palvelleet Tervetulotiimi ja Starttikurssi. Jälkimmäinen miellettiin kuitenkin vähän jäykänoloiseksi. Pari vuotta sitten perustetussa Tankkitiimissä on noin kymmenen jäsentä. He vastaavat Varikkomessuihin tulijoiden tervehtimisestä ovella.

Tiimin nimi tulee punaisesta tankista, joka on messumme info- ja kohtaamispiste. Kyseessä on oikeastaan tynnyri, mutta sitä on joskus alettu kutsumaan tankiksi, Tiia naurahtaa.

Tankkitiimin toinen päätehtävä on järjestää Sisäänajoja. Ne ovat vapaamuotoisia tilaisuuksia, joissa uudet tulijat pääsevät tutustumaan muihin uusiversolaisiin. Iltojen aikana puuhailemme yhdessä jotain kivaa. Toki yksi tavoite on myös kertoa kaikesta, mitä yhteisössämme tapahtuu.

Sisäänajot pidetään useimmiten jonkun kodissa. Osallistujat tuovat nyyttäriperiaatteella mukanaan pientä tarjottavaa. Teemme sellaisia asioita, joita ihmiset haluavat.

Pelaamme lauta- tai pihapelejä, leivomme pullaa tai grillailemme. Joskus olemme myös käyneet laser-taistelemassa ja hohtokeilaamassa. Tankkitiimin vetäminen ja muut yhteisön vastuutehtävät ovat merkinneet Tiia Hiissalle myös omaa hengellistä kasvua.

Hän kokee tehtävänsä tärkeiksi. Varikkomessuun tai muuhun Uuden Verson toimintaan mukaan saapuvan pitää tuntea itsensä tervetulleeksi. Kaikki saavat tulla omana itsenään. On hienoa, kun pystyn auttamaan siinä, nainen hymyilee. Tärkeitä kirkollisia juhlia ovat Pyhän Kolminaisuuden päivä, Johannes Kastajan syntymäpäivä eli juhannuspäivä, apostolien päivä ja kirkastussunnuntai.

Kesän koittaessa vuoden suurimmat Kristukseen liittyvät juhlat ovat takana. Nyt esiin nousevat muut Raamatun pyhät henkilöt ja yksittäiset uskon salaisuuksia koskevat teemat. Viikon päästä helluntaista on Pyhän Kolminaisuuden päivä , jota on läntisessä kirkossa vietetty vuodesta Se muistuttaa mysteeristä: Kolme eri persoonaa elää keskinäisessä rakkaudessa läpäisten toinen toisensa. Neljästä kesän juhlasta vanhin on luvun alusta asti vietetty Johannes Kastajan muistopäivä.

Se ei ole kristikunnassa ainoa Jeesuksen edelläkävijään liittyvä päivä, mutta meillä uskonpuhdistus karsi juhlakalenterista pyhille omistettuja päiviä niin, että jäljelle jäi vain Johanneksen syntymäpäivä.

Raamatullista laskentoa seuraten on tasan kuusi kuukautta ennen joulua. Johannes Kastajaa on Suomessa juhlittu vuodesta lähtien kesäkuun Apostolien päivän juuret ulottuvat vuoteen , jolloin kristityt jo viettivät Pietarin ja Paavalin muistopäivää. Olen katolilainen, mutta en ole käynyt usein pyhiinvaelluksilla käytännön syistä.

Kuitenkin joka kerta käydessäni pyhiinvaelluspaikassa, tuloksena on ollut hengellisen elämän ja sisäisen rauhan syveneminen. Luettuani kirjan pyhästä Franciscus Assisilaisesta mielessäni on ollut vierailu Assisissa. Mielestäni nämä pyhiinvaelluspaikat eivät kuulu vain katolilaisille. Meille todella pyhä ja kaiken pyhin on kolmiyhteinen Jumala. Kunnioitamme Neitsyt Mariaa suuresti ja pyydämme hänen esirukoustaan Jumalan edessä.

Hän on taivaallinen huolehtiva Äitimme, puolestapuhujamme Advocata Nostra. Ihmiset, joista puhutaan pyhinä noudattavat elämässään hyvin pitkälle Jeesuksen esimerkkiä. He menevät jopa niin pitkälle, että vapaaehtoisesti suostuvat kärsimään ihmisten vuoksi Jeesuksen rinnalla, esimerkkinä isä Pio. Moni heistä sai jo lapsena kutsun Jeesukselta ja on ottanut sen vastaan. He vain jatkavat ensimmäisten Raamatussa jo mainittujen seuraajien jalanjälkiä. Jokainen, jopa Aleksanterin kirkon alttaritaulu Kristuksen kirkastus oli entisöitävänä vuonna Taulun nostivat paikalleen seurakuntien kiinteistöpalveluiden miehet.

Pirjo Silveri Kimmo Ahonen syntinen, voi muuttua pyhäksi, jos luopuu pahasta ja alkaa seurata Jeesusta. Näin teki esimerkiksi Magdalan Maria.

Olen aina osallistunut yhteisiin ekumeenisiin tapahtumiin sekä saanut tuntea muiden kirkkojen kristittyjen ystävyyden. Se on lohduttanut minua suuresti aikana, jolloin ääriryhmien vihamielisyys kristinuskoa kohtaan ja erilaisten ei-kristittyjen lahkojen esiintulo kasvavat maailmassa. Näiden ryhmien ideologiat loitontavat ihmisiä Jeesuksesta, ja se surettaa minua. Miksi sinä Ei-katolilainen näet katolisessa kirkossa vaaroja?

Itse tiedän, että tämä kirkko noudattaa Raamattua ja pyhä messu on puhdas yhteisen Jumalamme palvonta. Oi kristityt, ojentakaamme toisillemme kättä ja olkaamme yhtenäisiä. Silloin mikään ei voi vaarantaa kristinuskoa maailmassa. Katsoessa maailman suurkaupunkien elämää luulisi kaikkien ymmärtävän, että sellainen on tulossa tiensä päähän.

Miksi laittaa rahat paikkoihin, joissa väestön työllistyminen on mahdollista vain osalle? Muita Tieto on säilynyt marttyyrien listassa, Depositio Martyrumissa. Keskiajalla vakiintui tapa viettää Pietarin ja Paavalin kuoleman muistopäivää kesäkuun lopussa. Ruotsi Suomen juhlapyhäuudistuksessa apostolien päivät erillisinä pyhinä kuitenkin poistettiin, ja niiden sisällöt siirtyivät kuudenteen sunnuntaihin helluntaista.

Liturginen väri vaihtuu yhden päivän ajaksi vihreästä punaiseen, mikä sopiikin Kristusta jopa kuolemaan asti uskollisesti tunnustaneille apostoleille. Kirkastussunnuntaita on Suomessa vietetty luvulta lähtien.

Sen taustalla on Raamatussa kuvattu hämmästyttävä tapahtuma. Mestarinsa kanssa vuorelle kiivenneet opetuslapset näkevät Jeesuksen kirkastettuna keskustelemassa Mooseksen ja Elian kanssa, ja he kuulevat Jumalan äänen ilmoittavan Jeesuksen olevan Jumalan rakas Poika.

Kirkastussunnuntain evankeliumia olemme tottuneet katselemaan läpi vuoden, sillä samainen kertomus on yksi vanhojen kirkkojen suosituimmista alttaritaulun aiheista. Tampereella esimerkiksi Aleksanterin kirkossa on Aleksandra Såltinin maalaama Kristuksen kirkastus, jossa Jeesus ilmestyy ylösnousemuksensa jälkeen niin, että kuvassa näkyvät niin Vanhan testamentin profeetat kuin Jeesuksen opetuslapset.

Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Katastrofin aikana väestöllä on mahdollisesti tukalat oltavat.

Väestön keskitys suuriin keskuksiin on erittäin lyhytnäköistä ja vastuutonta. Monille töitä riittäisi paremmin, jos asuisimme enemmän hajallaan ja tyytyisimme kohtuulliseen elintasoon. Miten köyhempi Suomi pärjäsi ennen paremmin? Miksi nyt, ennennäkemättömän elintason tultua, rahat eivät riitä millään ja maamme rypee ongelmien suossa?

Parempi Suomi Kirjoita mielipiteesi yleisönosastoon Kirjoita Sillan yleisönosastoon mieltäsi askarruttavasta asiasta tai anna palautetta lehdestä. Tekstin ihannepituus on noin merkkiä välilyönteineen. Liitäthän viestiisi nimesi ja yhteystietosi, vaikka kirjoittaisitkin nimimerkillä. Myös lehden sähköisen palautelomakkeen kautta palautetta antavan ja lukijapalstalle palautteensa toivovan on mainittava nimi ja yhteystiedot. Palautetta ja lukijapostia voi lähettää osoitteisiin: Siinä puhutaan Jeesuksen seuraamisesta.

Ketuilla on turvallisesti luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta mitä kutsu Jumalan valtakuntaan tuo tullessaan? Mikä on seuraajan paikka? Mikä on saarnasi näkökulma? Saarnaan Kivikirkon messussa illalla. Jo tilaisuuden puitteet herättävät ajatukset luontoon ja historiaan. Mikä on ihmisen osa tämän keskellä? Mitä haluat saarnassasi viestiä? Raamatun sanojen tosissaan ottaminen ei tarkoita eristäytymistä tavallisesta elämästä.

Jeesuksen seuraajat hänen aikanaan ja tänään ovat monin sitein kiinni läheisissään. Vaatimukset ehdottomasta seuraamisesta ovat aina tuntuneet vaikeilta ja herättäneet ahdistusta, pelkoakin.

Mikä olisi hyvä tapa olla seuraaja ja lähimmäinen? Miten osaisin elää täysillä tätä hetkeä ja päivää, ja samalla pitää katseen kiinni päämäärässä? Elämässä jatkuva taakse vilkuilu lisää epävarmuutta ja nakertaa rohkeutta. Oliko tekstissä jotakin vaikeaa?

Mitä Jeesuksen seuraaminen on tänään? Yhteiskunnan rakenteet ja kristinuskon asema maassamme eroavat Jeesuksen ensimmäisten seuraajien todellisuudesta. Millä tavoin kuulemme ja toteutamme Jeesuksen kutsun? Löydätkö päivän tekstistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Elämä on jatkuvaa hakemista oikean ja väärän välillä. Tämän päivän maailmaan ei ole valmiita malleja ja yleispäteviä ohjeita. Minkä kirja olet lukenut viimeksi? Yöpöydälläni on kesken Finlandia-palkittu Jussi Valtosen kirja He eivät tiedä mitä tekevät.

Oikeastaan siitä löytyy liittymäkohtia myös tämän päivän aiheeseen. Ihmisen valinnat tahattomasti aiheuttavat jotain, mitä ei voi aavistaa tai suunnitella etukäteen. Maailma ei ole sama kuin eilen. Huomistakaan ei voi täysin ennakoida. Miten voi tietää, että valintani johtavat hyvään ja oikeaan suuntaan niin kuin pohjimmiltani haluan? Anne-Maarit Rantanen saarnaa Kivikirkon messussa sunnuntaina kello 18 Messukylän vanhassa kirkossa.

Reitti tarjoaa myös mahdollisuuden hiljentymiseen. Polkua on uudistettu tänä keväänä. Viinikanpuistossa sijaitsevat taulut ovat saaneet uudet kuvat ja tekstit. Toivon, että ihmiset pysähtyisivät kuvien ja tekstien äärelle tarkastelemaan omaa elämäntilannettaan. Itseltään voisi kysyä, mitä kaipaan. Elämässä voi olla ilonaiheita tai surua, joka on jäänyt surematta, sanoo pastori Ulla Halttunen, joka on kirjoittanut tekstit tauluihin.

Myös valokuvat ovat Halttusen omasta kuva-arkistosta. Halttunen toimii Kansan Raamattuseuran pastorina, mutta korostaa tehneensä työn kuvaamista ja kirjoittamista harrastavana seurakuntalaisena.

Eteläisen seurakunnan kirkkoherran Jussi Mäkisen mukaan puistossa risteilevistä poluista voi päätellä, että taulut kiinnostavat ihmisiä. Polku on seurakunnalle yksi tapa mennä kirkon seinien ulkopuolelle, kohdata ihmisiä ja saada heidät pohtimaan elämän merkityksellisiä asioita. Viinikka on kuin puutarha Viinikanpuiston ohella Hiljaiseen polkuun kuuluu noin kahden kilometrin reitti, jota voi kulkea esitteen kanssa.

Polku kiertää Viinikan kirkon ympärillä olevissa puistoissa sekä Iidesjärven maisemissa. Esite sisältää kartan, tietoa alueesta sekä hiljentymisajatuksia. Viinikan kirkon ympärille luvulla syntynyt kaupunginosa on Tampereen ensimmäinen suunniteltu esikaupunki. Vehreys on muotoutunut vuosikymmenien kuluessa asukkaiden vaaliessa kotiensa pihoja. Viinikassa on noin kymmenen puistoa. Iidesjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Luonto on läsnä myös Ulla Halttusen kuvissa ja teksteissä.

Luonto elää omaa elämäänsä lähellä. Myös kaupunkimiljöössä ihmisten on mahdollista nauttia eläinten tarkkailemisesta sekä veden ja puiden lähellä olemisesta. Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL , Tampere. Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus: Medialiike, Tampere Myynti, laskutus: Se mikä on totta tänään, voi muuttua.

Tiekirkko on avoinna , ma pe klo 11 18, suljettu Kaartotie 1. Polku huipentuu kirkkoon Hiljaisen polun kulkijoiden on mahdollista päättää vaelluksensa Viinikan kirkkoon, jota on viime vuosina viritetty hiljaisuuden kirkoksi.

Sen kiinnostava arkkitehtuuri ja runsas symboliikka houkuttelevat kävijöitä ulkomaita myöten. Kirkon luostarimainen olemus ja kristilliset vertauskuvat tarjoavat mahdollisuuden omatoimiseen hiljentymiseen. Samalla kulkija voi hengähtää hetkisen ja tutustua kirkkoon, kutsuu kirkkoherra Mäkinen. Kirkkoon kulkijaa johdattaa myös Ulla Halttusen valokuva kirkontornista.

Kuvassa on vahva viesti toivosta. On aikoja, jolloin polku kulkee pimeässä. Toisinaan saamme kylpeä valossa. Joskus yksi valonsäde riittää näyttämään seuraavan askeleen, kirjoittaa Halttunen. Kaksi vuotta sitten syntynyt Hiljainen polku on yhteisöhanke.

Seurakuntayhtymän ja Viinikan lähikirkon lisäksi mukana ovat olleet Tampereen kaupunki, Pirkanmaan liitto, Tampereen Normaalikoulu ja Silta-Valmennus. Tuija Lautiainen, p , Jakelu: Vapaa-aika kuluu lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi liikunnan, koirien ja museoautojen parissa. Hän toimii myös viittomakielisten hyväksi. Näkymättömät mustelmat Lapset ovat tärkeitä. Oikeastaan lapset ovat tärkeintä.

Kaikkea tekemistämme tulisi tarkastella sen kautta, miten heitä kohtelemme. Olisiko yhteiskunta onnistunut, jos se olisi hyvä paikka aikuisille, mutta kohtelisi lapsia huonosti? Sama pätee meihin jokaiseen. Se, miten huomioimme lapset, kertoo millaisia oikeasti olemme.

Lastensuojeluilmoitukset ja lasten huostaanotot herättävät tunteita ja huomioita. Kauhistumme silloin, kun lapsia ei ole kyetty suojelemaan vahingoittavilta aikuisilta. Yhtä hyvin kauhistelemme sitä mahdollisuutta, että lapset otettaisiin huostaan suotta. Vaikea tehtävä on niillä, jotka näitä päätöksiä tekevät.

Kaltoin kohtelu näkyy aina, tosin joskus vasta vuosien päästä. Henkiset vauriot, ne näkymättömät mustelmat, tulevat esiin vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua.

Sitten on vielä enemmän piiloon jääviä ilmiöitä. Joskus lapset jätetään huomiotta. Joskus heidät jätetään huomioimatta. Kumpaakaan ei tule hyväksyä. Suuri osa kaltoin kohtelusta jää tekijän ja uhrin keskinäiseksi salaisuudeksi. Perheessä tapahtuva väkivalta on usein perheen yhteinen salaisuus.

Lasta voidaan kieltää puhumasta väkivallasta tai jopa syyllistää siitä, että hän aiheuttaa itseensä kohdistuvan väkivallan tai kaltoin kohtelun. Jokaisella on oltava oikeus turvalliseen, väkivallattomaan kotiin.

Sen oikeuden toteuttamiseksi meidän kaikkien on tehtävä voitavamme. Tarvitaan siis toimia kaltoin kohtelun ja väkivallan kitkemiseksi. Sen lisäksi tarvitaan toimia lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Minua on hämmästyttänyt, miten vähän huomiota on saanut eräs viime aikojen tärkeimmistä kirkollisista päätöksistä. Se voi olla jopa merkittävin päätös, mitä kirkossa on aikoihin tehty. Kirkko on sitoutunut lapsivaikutusten arviointiin. Toimintaa ja päätöksiä on kirkossa punnittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Se edistää ja vahvistaa lasten ja nuorten oikeuksia, osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Vai, ketä kiinnostaa Tämä oli siis merkittävä, lapsia koskeva hyvä uutinen kirkosta. Miksi se ei ole herättänyt suurempaa huomiota? Luulisi meidän kaikkien kiinnostuneen siitä, että näin edistetään lasten hyvinvointia. Toivottavasti tavallisia seurakuntalaisia asia kiinnostaa niin paljon, että he seuraavat, miten kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt toteuttavat lasten hyvinvointia päätöksissään.

Kun kirkko sitoutuu päätökseen, se on uskollinen omille arvoilleen ja vahvistaa omaa uskottavuuttaan. Teologian tohtori Teemu Ratisen teos Synnistä Jumalan lahjaksi Muuttuva seksuaalisuus ja usko Kirjapaja ottaa kantaa siihen, miksi kirkollinen keskustelu seksuaalisuudesta on niin vaikeaa. Teos antaa uutta näkökulmaa myös tasa-arvoista avioliittolakia koskevaan keskusteluun.

Kun kirkollisessa keskustelussa normitetaan oikeaa ja väärää seksuaalisuutta tai pohditaan seksuaalisuuden Teemu Ratinen monipuolisin den sisustusmyymälä ja kristillisen ihmiskäsityksen suhdetta, määritellään samalla normaalia ja epänormaalia ihmisyyttä, Ratinen kirjoittaa. Seksuaalisuuden kokemista määrittävät muun muassa näkemykset synnistä ja Jumalasta.

Ikä määrittää sitä, miten seksuaalisuus koetaan ja millaista sanastoa käytetään. Teologinen keskustelu hyötyisi kirjoittajan mukaan siitä, että seksuaalisuus ymmärrettäisiin moniulotteisena ilmiönä sen sijaan, että jumiudutaan puhumaan homoseksuaalisuuden synnystä ja syistä.

Homoseksuaalisuus ymmärretään selitystä kaipaavana, normaalista poikkeavana ilmiönä. Kirja perustuu Ratisen väitöskirjaan Torjuttu Jumalan lahja Aineistona on kirjettä eri-ikäisiltä suomalaisilta. Autio on tamperelainen ja ollut mukana sateenkaarimessujen järjestämisessä. Kirjassa perheistään kertovat naisparit, miesparit, apilaperheet, trans-vanhemmat, yksinhuoltajahomot ja -lesbot, tukiperheet, sukusolujen luovuttajat ja etävanhemmat.

Tarinansa kertovat myös sateenkaari-isoäiti sekä sateenkaariperheessä kasvanut nuori nainen. Erityisesti lapsen toive nousee teoksesta vahvasti esiin.

Kirjasta voi lukea, että sateenkaariperheet ovat tavallisia lapsiperheitä ongelmineen ja iloineen. Vähitellen asenteet muuttuvat suvaitsevaisemmiksi ja erilaiset perhemuodot hyväksytään. Muuttuva kumppanuus Antti Yli-Oppaan väitöskirja Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina Kirkon tutkimuskeskus, tuo esille kirkon avioliittokäsityksen muutoksia.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viimeisin vihkikaava ei mainitse lapsia. Kuitenkin muissa lähteissä avioliiton lapsiin liittyvät tarkoitukset kuvataan oleellisina. Seksuaalisuuden toteuttaminen avioliiton tarkoituksena on menettänyt luomiseen perustuvan merkityksensä vihkikaavoissa, vaikka piispat antavat sille kannanotoissaan oleellisen merkityksen.

Sukupuolten erilaisuuden korostamisesta on siirrytty miehen ja naisen roolien ja ominaisuuksien toisiaan täydentävään tulkintaan. Kehitys ennakoi Yli-Oppaan mukaan jatkuvaa muutosta kumppanuuden tulkinnassa. Puhtautta yrityksille ja taloyhtiöille Avioliitto on kirkon teologian tulkinnassa miehen ja naisen välinen suhde, jonka muoto muuttuu aikakauden mukaan. Parveke- ja terassikaihtimet Liuku-, taite- ja tilanjako-ovet Paneeli, Aurinkosuoja- rulla- laskosverhot ja turvakalvot tervetuloa!

Markiisit ja screenit Verhokiskot ym. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla.

Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Rongankatu 2, Tampere, puh Kuvaamme ammattitaidolla hautajaiset. Luotan siihen, että kun on tehnyt parhaansa, sen jälkeen voi luottaa, että ne asiat tapahtuvat itsestään, joiden pitääkin tapahtua.

Päädyin sairaalapastoriksi vasta läpikäytyäni monenlaiset kompuroinnit. Ne kääntyivät vahvuudeksi, jolla voin auttaa toisia, pastori Ulla Ruusukallio toteaa omaan elämänkokemukseensa viitaten.

Ohjaako elämää sattuma vai johdatus? Ohjaako meitä sokea kohtalo ja tuntematon sattuma vai johdatus? Sattuma sisältyy ja vaikuttaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Historia, tiede, luonto, yhteiskunta ja kulttuuri ovat täynnä sattumia. Ihmisellä on vapaa tahto ja hän voi itse tehdä valintoja. Mikä osuus on johdatuksella? Tieteen päivien teema tänä vuonna oli sattuma. Sattuma määritellään niin, että asiat osuvat yhteen tietyllä odotusarvolla. Lottoarvonta tapahtuu pallojen sattumanvaraisten liikkeiden seurauksena.

Joka viikko joku veikkaaja voi saada miljoonapotin, mutta useimmat jäävät ilman voittoa. Silti he lottoavat seuraavallakin viikolla onnekkaan sattuman toivossa, vaikka tilastollinen todennäköisyys voittoon on pieni. Merkitys ohjaa havaintoja Jollekin ihmiselle kaikki on sattumaa, maailman synnystä alkaen.

Toinen näkee Jumala ottaa käyttöön tavallisia, ryvettyneitä ihmisiä, ei superihmisiä. Jumalalta saa voiman, viisauden ja taidon, kun antaa itsensä hänen käyttöönsä. Ihminen antaa itse merkityksen asioille ja peilaa kokemansa tuota merkitystä vasten, sanoo sairaalapastori Ulla Ruusukallio.

Hän työskentelee Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa ja kuvailee potilaiden mielialoja. Masennus muuttaa havaintoja ja huomio kiinnittyy kielteisiin asioihin, eikä huomata onnellisia asioita tai niitä, jotka ovat edelleen hyvin elämässä. Ruusukallio on joskus neuvonut potilasta pitämään aurinkopäiväkirjaa, johon voi merkitä edes kolme hyvää asiaa joka päivä. Viikon lopussa on koossa 21 hyvää asiaa, joita voi muistella. Näin voi rukata omia havaintojaan myönteiseen suuntaan. Jumala johtaa joskus vaikeuksiin ja jälkeenpäin ihminen huomaa, että kokemus olikin hyväksi.

Kaikki kamalat asiat eivät tietysti ole hyväksi. Jos henkilö ajaa ylinopeudella kolarin, osittain onnettomuuden syynä on ihmisen väärin käytetty vapaa tahto. Jumala ei kävele meidän tahtomme yli, Ruusukallio pohtii. Koska ihmisellä on vapaa tahto, meidän tulee kantaa vastuu teoistamme, emme voi syyttää kaikesta sattumaa tai Jumalaa. Sanotaan, että rukoilevalle ihmiselle tapahtuu paljon onnekkaita sattumia. Niitä tapahtuu kaikille, mutta rukoilija näkee niissä rukousvastauksia, joita toinen ei havaitse.

Jumala ei tarvitse rukouksiamme, mutta me itse tarvitsemme niitä muistaaksemme, mistä apua saa, Ruusukallio vastaa. Apu Jumalalta ihmisten kautta Martti Lindqvist kirjoittaa, että Jumala antaa meidät toisillemme, kuulee rukoukset ja tietää tarpeet.

Hän antaa oikeiden ihmisten kohdata. Moni katsoo taivaalle apua anoen, mutta kohtaamiset tapahtuvat maan pinnalla toisten ihmisten kanssa. Kohtaamme ne ihmiset, jotka täytyykin ja tulemme autetuiksi puolin ja toisin. Jumalan johdatusta kuvataan Raamatussa, kun Mooses johdatti kansaa kohti luvattua maata. Kansa purnasi, kun se kohtasi nälkää ja vitsauksia, mutta Mooses pysyi uskollisena näylleen.

Silti hänestä tuli kallio, jolle Jeesus rakensi seurakunnan. Katsotaanko mokia vai Jumalan kutsua? Jos ihminen katsoo vain itseään, moni asia jää saavuttamatta. Jumala ottaa käyttöön tavallisia, ryvettyneitä ihmisiä, ei superihmisiä. Jumalalta saa voiman, viisauden ja taidon, kun antaa itsensä hänen käyttöönsä, Ruusukallio lopettaa.

Kaikkea sattuu, Gaudeamus Jos on voimia valita katseensa suunta, kannattaa katsoa iloon. Näin ajattelee tamperelainen pastori, laulaja ja harrastajavalokuvaaja Ulla Halttunen. Kameran kanssa kulkeminen on avannut silmäni näkemään sellaista, jonka aiemmin olisin sivuuttanut. Iloa voi siis löytyä, kun kiinnittää huomiota hyviin ja kauniisiin asioihin, miettii Halttunen, joka työskentelee Kansan Raamattuseurassa.

Halttunen kuvaa mieluiten luontoa maisemia, kasveja ja eläimiä. Monien kuvieni viesti on, että myös kaupunkimaisessa miljöössä ihmisten on mahdollista nauttia eläinten tarkkailemisesta sekä veden ja puiden lähellä olemisesta, pohtii Halttunen. Valokuvaus- ja kirjoittamisharrastuksen myötä syntyi myös Halttusen ensimmäinen oma teos Katso iloon, joka sisältää valokuvia ja tekstejä.

Halttunen uskaltaa käsitellä teksteissään myös kipeitä ja vakavia asioita, kuten yksinäisyyttä, väsymystä, pettymystä, surua ja luopumista. Matti Heinivahon vuotislevy on kunnianosoitus sekä hänen isoisälleen Paavo Halmeelle että Messukylälle. Kivikirkko soi -sarjan konsertissa Toiset meistä Messukylän vanhassa kirkossa lauantaina 6. Haluamme tarjota intiimin konsertin, jossa soitamme hengellistä ja muuta tilaisuuteen sopivaa musiikkia omalla tavallamme, kevyesti ja jazzmaisesti, Petri Ahjokoski kertoo.

Valmistuttuaan Birminghamin konservatoriosta Anu ja Petri Ahjokoski ovat työskennelleet muun muassa teattereissa, televisiossa, Tampere Filharmoniassa sekä opetustehtävissä. Konsertin ohjelmistoon kuuluu Matti Heinivahon isoisän, Paavo Halmeen sekä trion jäsenten sävellyksiä, jazzohjelmiston tunnelmapaloja, spirituaaleja, omia sovituksia virsistä, suomalaista hengellistä musiikkia ja suomalaisia pohdiskelevia lauluja.

Helsinki Times Lue ilmaiseksi! Myyr York Times Lue ilmaiseksi! Matkailuopas Matkamies Lue ilmaiseksi! Aamuset Kaupunkimedia Lue ilmaiseksi! Terve potilas Lue ilmaiseksi! Pääkaupunkiseudun Autouutiset Lue ilmaiseksi! Roihuvuoren kylälehti Lue ilmaiseksi! Avun Maailma Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset kehäpainos Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset metropainos Lue ilmaiseksi! Ammatti- ja järjestölehdet

Sehän on paitsi yksityinen myös julkinen asia. Pelkkä avioliitto-termi jäisi samaa sukupuolta edustaville pareille. Sukupuolineutraali avioliittolaki mahdollistaa avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Ei ihme, että kysymys oli sillekin vaikea. Kuvassa on vahva viesti toivosta. Matkailuopas Matkamies Lue ilmaiseksi! Keskiajalla vakiintui tapa viettää Pietarin ja Paavalin kuoleman muistopäivää kesäkuun lopussa.